Arki huolesi heitä

Elämän laineilla on loiskunut viime viikkoina. Aaltoliikehän vie eteen ja taakse, eteen ja taakse. Välillä tulee vähän paha olo, mutta jossain vaiheessa matkaa tehnyt ajautuu rantaan. Niin kai mekin rantaudumme viimein jouluun.

Haaveilen joulun alla usein kovasti kaikesta. Tänä vuonna teen piparitalon! Tänä vuonna käyn ainakin kahdessa jouluisessa kuorokonsertissa! Olisipa kiva tavata muutamaa ystävää pikkujoulujen merkeissä jokin ihana vintagemekko päällä! Vähintään käyn joulumyyjäisissä fiilistelemässä tuoksuja ja makuja!

 

Ja todellisuus: kipeitä poskihampaita, mikrolämmintä glögiä kera raa´an piparitaikinan, kaksi nuhasta rohtunutta nenänpieltä niistettävä. Tihkusateen katselua läpi ikkunan pienen miehen kinutessa tissimaitoa (kun tottui saamaan sitä milloin vain flunssan pahimpina päivinä).

Mutta on todellisuus muutakin: sama pikku-ukko ylpeänä esittelemässä rakentamaansa palikkatornia. Ihana vapaa-iltapäivä ystävättären kampaamossa ja uudet kiiltävät hiukset. Itse tehtyjen joulukoristeiden ihastelua. Antiikkisohvan sävystä lumoutumista. Nettikaupan olemassa olosta helpottumista!

Ja sitten lähes varoittamatta pikkumies lähtee suorilta jaloilta juoksemaan. No tai, olihan hän muutaman viikon noussut omilla jaloilla seisomaan ja sitten pyllähtänyt maahan räkättäen, PUMPS!

Tänään pääsen kauneimpiin joululauluihin, poikakin lähtee mukaan. En niiskuneitinä tällä kertaa laula kovaa ja korkealta, mutta ei haittaa.

Joulu on ovella ja niin on kohta oma lähipiirikin.

Jos minusta ei ennen joulua kuulu, niin toivotan tunnelmallista joulua kaikille. Pidetään toisistamme huolta :)

Kuppaisesta kaunottareksi

Tervehdys itse kullekin säädylle!

Heti alkuun totean, että tämän postauksen otsikko ei viittaa meikäläiseen, vaikka kieltämättä oloni alkaa näin viikon sisätiloissa oleskelun jäljiltä olla sellainen, etä kaipaisin johonkin "kaikki pärstän, tukan ja tyylin suhteen uusiksi"- kamppikseen. Ihan kiljuisin riemusta! Tämän viikon kohokohta on ollut nimittäin se, että kävin äsken kaupassa ja postilaatikolla. 

Sekä poikainen että minä olemme olleet perinteisessä räkätaudissa, ja kun kuukauden sisällä on ollut kaksi tällaista tautia, alan jo ymmärtää, mitä kotiäitiys voi ehkä nurjemmalta puoleltaan olla. En kuitenkaan ole yksinhuoltaja, lapseni ei sairasta mitään kroonista tautia ja isovanhemmat ovat tässä lähelle, joten ei valittamista. Mutta muuttumisleikki olisi siltä piristävää. Hah, miettikääpä kuka muinoin postaili tyylivinkkejä muille ;)

No, päivän aiheeseen. Se koskee sohvaamme, joka kävi uudestisyntymässä verhoilijalla! Ennen kuin näytän kuvia siitä, niin tässä olisi muutama hirvityskuva mieheni kamerasta. Kävimme nimittäin välivisiitillä tsekkaamassa, mitä verhoomossa oli viikossa tapahtunut. Mies nimesi minulle lähettämänsä tiedoston nimellä "kuppainen sohva", siitä siis idea otsikkoonkin:

Verhoilijan mukaan vaikuttaa siltä, ettei tämän satavuotiaamme jousia ja sisälmyksiä oltu vuosisadan aikana uusittu kertaakaan. Näkymä oli sen kaltainen: meriheinät olivat pöllyävänä mössönä ja säkkikankaat rikki. Ei ihme, että sohvan uumenista tuntui tuprahtelevan aika ajoin jotakin ja SE ei ollut todellakaan mitään pyhää valkoista savua vaan paremminkin jotakin terveyspommiin viittavaa...

Verhoilujen suhteen vaikuttaisi siltä, että sohva on joskus aikoinaan oltu verhoiltu vihreäksi. Öön, no ei ehkä mikään lempparini!



Seuraava sen sijaan on... Tsadaa, tässäpä Tildukan antiikkisohvan uusi verhoilu:

Kotimaisen Lauritzonin kankaan etuja olivat väri, kankaan pinna kaunis struktuuri ja ennen kaikkea helppohoitoisuus. Pinnan voi kuulema pyyhkiä fairy-veteen kastetulla vaahtomuovilla ja sillä siisti.

Vaikka osa teistä suosituksia antaneista kannatti alkuperäisen kaltaista tummanpunaista, voin sanoa, etttä henkilökohtaisesti väri alkoi jo tympiä, sillä sohva oli seurannut minua alkuperäisessä kunnossaan jo yli kymmenen vuotta opiskelijaboksista toiseen. Tämä uusi antrasiitin(?) siniharmaa on rauhallinen, tunnelmallinen ja sadunomainen ja mahdollistaa uudenlaiset väriyhdistelmät olohuoneessamme.

Toistaiseksi toki mennään ihan vanhoilla tilpehööreillä, hoitovapaalla ei juhlita!

Lämmöllä suosittelen myös Turun seudulla verhoiluttamista harkitseville Mari Vataata, joka loihti sohvamme uuteen uskoon. Verhoomo Annikainen voisi olla teidänkin ratkaisunne sohvapulmiinne!

Mukavaa illanjatkoa!

Aina saa haaveilla...

Tervehdys jälleen!

Meinasin tehdä tuossa pari päivää sitten perinteisen linnajuhlien pukukatselmuspostauksen. En tehnyt, sillä hermot meni. En nimittäin löytänyt kuvia niistä puvuista, jotka olisin halunnut nostaa esille. Huomaa kyllä, millainen valta iltapäivälehdistöllä on määritellä kuka/ketkä olivat illan kuningattaria! Esimerkiksi Sirpa Kähkösellä vaikutti olleen nopeasti ohi vilahtaneen presidenttiparin kättelyhetken perusteella kaunis hempeä vintageasu, mutta jälkikäteen aloin jo epäillä, olikohan kyseessä sittenkin joku toinen, sillä en löytänyt Kähkösestä lainkaan kuvia mediasta.(?)

Toinen kaunis asu oli varsinaissuomalaisella kansanedustajalla Saara-Sofa Sirenillä, joka pukeutui MyOlssonin upeaan pitkähelmaiseen variaatioon merkin hitiksi nousseesta Turku-mekosta. Tästä sainkin idean, vaikka vintagetyttö olenkin, haaveilla postauksen verran nykysuunnittelijoiden mekoista

Tässäpä muutama, joihin säästää pennosia:

1. MyOlssonin Turku-mekko

Yhä useampi peukuttaa lähiruuan puolesta. Miten olisi lähimuoti?


Paraislaisen MyOlsson merkin mekkoja voi ostaa joko suoraan merkin kotisivuilta tai turkulaisesta Televisio Lifestyle Storesta. Jos olen töissä ensi syksynä, ostan itselleni tämän mekon 35 vuotislahjaksi. Se on nyt päätetty!

2. Ivana Helsingin Velvet Lake-kokoelman mekko

Ivanan Velvet Lake-mekko löytyy ainakin Rouva Jenni Haukion ja laulaja Erinin vaatekaapista. Mistähän minä löytäisin omani? Tuo mustan ja pastellisen höyhenkuvion yhdistelmä on vain niin lumoava! Olen kaksi kertaa yrittänyt huutonetissa huutaa Velvet Lakea omakseni, mutta jäänyt kakkoseksi. Ekalla kerralla tarjosin liian vähän ja toisella kerralla joku toinen ehti torissa minua ennen. Ehkäpä sitkeys vielä palkitaan :)

3. Lumoan mekko

Kolmas minua kiehtova merkki on Lumoan. Voitin taannoin eräästä blogiarvonnasta merkin vaaleanpunaisen tunika-ihanuuden, josta olen pitänyt kovasti erityisesti työvaatteena.

Lumoan merkillä on useampikin mekko, jonka kelpuuttaisin vaatekaappiini. Pitsin ja herkullisen värin yhdistelmä on vastustamaton :) Tällä hetkellä haaveilen  ehkä eniten tuollaisesta syvänpunaisesta mekosta :) Myös Lumoan mekkoja saa muuten nykyään Televisiosta.

Tällaista tänään! Jos jollakulla on jokin edellä mainituista mekoista käyttämättömänä kaapissa, niin saa tarjota minulle ;)

Mitä suomalaista mekkomerkkiä voisit itse suositella lämmöllä?

Kuvat: 1. MyOlssonin sivuilta, 2  Ivana Helsingin sivuilta sekä 3. Lumoan sivuilta.

Tildan motto - panosta siihen, missä vietät aikaa

Tervehdys, täällä nuutunut kotiäiti!

Viimeisimmät viikot ovat kuluneet vähän vähemmän hehkeissä merkeissä. Kun taudista oli toivuttu, alkoi poikaisella ilmeisesti poskihampaan potemistuska. Kuolaa valutteli suupielistä, mikä on kyllä ollut harvinaista meidän Alvarin kohdalla. Eräänä iltana sitten katsoin, että mikäs purkka pojan suussa oikein on - no sehän oli kokonainen poskihampaan pinta!

Olen viime aikoina yrittänyt ajatella positiivisesti tähän tapaan: onneksi on jouluradio, onneksi ovat joulutortut, pihakynttilät ja muut pienet jutut.

Olen hieman vastoin tahtoanikin kotini vanki (tiedossa ei ole pikkujouluja tai kaupunkilomia Eurooppaan), joten parasta nauttia siitä, mitä on tarjolla ja panostaa siihen missä viettää aikaa eniten eli kotiin. Oli arki tai viikonloppu - pihamaan lukuisat kynttilälyhdyt saavat palaa ja jouluradio soi koko päivän :D  Kunpa vain ehtisi ennen maanantaita väsätä pari joululahjaksi tarkoitettua valokuvakirjaa. Olisihan ne jo valmiit, jollen ajattelisi liian kunnianhimoisesti: haluan sommitella sivut kunnolla ja lisätä runoja, mies saa muokata kuvat. Katsotaan, mihin rahkeet riittävät!

Jotain uutta kuitenkin kotona: hankin kunnostamaani sohvapöytään nupin Indiskasta! Samalla reissulla ihastuin myymälän värikkäisiin sukkiin. Minulla on ollut pitkä mustasukkainen kausi, mutta jo aiemmin syksyllä vaihdoin raidallisiin ja pilkullisiin mustavalkoisiin. Nämä olivat kuitenkin jo vallan muuta! Katsotaan, osaanko niitä edes käyttää ;)

Nämä kännykkäkuvat ovat viime perjantailta. Silloin mies oli työkaverin karonkassa, minä koko päivän lapsen kanssa, huoh... Tänään miehellä on taas pitkä päivä. Onneksi toiset isovanhemmat ovat lähellä ja mielellään lapsenlapsensa kanssa. Siitä olen tosi kiitollinen! Tätäkään postausta ei olisi muuten tullut tehtyä.

Kutkuttavin kotijuttu on kuitenkin se, että sohva lähti! Se palaa peräseinälle toivottavasti ennen jouluaattoa. Sitten lupaan kuvia siitä ihan järkkärillä otettuna. Voi pojat, kyllä sitä onkin odotettu :)

Mukavaa illanjatkoa kaikille!

Tildan jouluaskarteluja ja eräs hurmaava joululahjavinkki

Tervehdys!

Elän tällä hetkellä hullunmyllyä. Postailla haluaisi, mutta rahkeet eivät riitä. No, pieni vilaus viikon tärkeimmistä!

Olin ilmoittautunut joskus syksyn suvantovaiheessa jouluaskartelukurssille, jossa tehtäisiin koristeita luonnonmateriaaleista. Tosi jees ja kivaa, mutta tilanteessa, jossa mies on ihan yliväsynyt ylitöistä ja lapsi ollut viikon kipeänä, paskartelu ei tule ensimmäisenä mieleen. En ollut suunnitellut tai keräillyt  vinkkejä, materiaaleja tai yhtään mitään kurssia varten (olin oikeastaan unohtanut koko kurssin ennen kuin tuli muistutustekstari), mutta onneksi kurssin vetäjältä sai ostaa matskuja.

Hätäpäissäni tempaisin pari sisustuslehteä mukaan ja vastaan tuli kivan näköinen sammalsydän. Ohjeet olivat epämääräiset, mutta ope keksi, miten se oli toteutettavissa. Ihan identtinen ei meikäläisen väsäys ole, mutta olen hurjan ylpeä. Erään toisenkin koristeen väsäsin illan aikana ja mikä parasta - en enää pelkää kuumaliimapyssyä, pihtejä tai muita härveleitä! Voisin tuon illan opeilla vetää naapurin naisillekin ehkä vastaavan kurssin :D

Ja sitten vinkki: Jos pidät häistä, vintagesta, tapakulttuurista ja historiasta - teos Hurmaavat häät on kuin luotu sinua varten!

Kyseinen hääkirja on minulle tuttujen huipputyyppien tekemä: teksteistä vastaa Hopeapeilin Elina - nainen, jolla on sana hallussa. Kirjan mahtavat hääpuvut ovat taas Marjo Haapasalon käsialaa. Tuo nainen Boutique Minnen takana on loihtinut meille turkulaisille naisille kauniita juhla-asuja jo vuosien ajan ja tekee myös paljon teatteripuvustuksia. Marjolla on myynnissä hieman myös vintagea ja oma hääpukunihan oli hänen putiikistaan ostettu.

Elina arpoo tänään yhden Hurmaavat häät-teoksen omassa blogissaan TÄNÄÄN, mutta tosiaan, jos lähipiirissä on häitä tiedossa, morsian ehkä voisi saada Hurmaavista häistä inspiraatiota jonkin tietyn vuosikymmenen mukaisten teemahäiden järjestämiseen.

Mukavaa päivänjatkoa kaikille!