Pojan kledjuja

Perjantaista!

Nyt ymmärrän, mitä äidit tarkoittavat huokaillessaan lasten kasvavan niin nopeasti. Muistojen laatikkoon (eli kätevästi äitiysboksiin) on siirtynyt jo iso kasa pieneksi jääneitä 50-56, nyt paikoin jo 60 senttisiä vaatteita. Kovaa karsintaa yritin kyllä tehdä, ja pari muovikassillista noita pienimpiä lähtikin jo tuleville ja oleville pienemmille. Siltikin, niin moniin vaatteisiin tuntuu liittyvän muistoja ja siksi niitä ei raskisi laittaa pois... No, ohjesääntönäni on, että äitiyslaatikkoa enempää ei säilytetä ja sinne täytyy mahtua ne paksummat teddyhaalaritkin!

Alvarin vaatepolitiikka on kaiken kaikkiaan ollut erinomaisen kirjavaa. Hieman tässä sivussa tulimme näköjään noudattaneeksi myös kierrätyskeijuilua pojan vaatteiden suhteen: saimme lahjoituksena kolmelta tuttavaperheeltä huiman vaatevuoren ja lisäksi tietysti kasan lahjavaatteita. Olemme kyllä tästä tosi ja kiitollisia! Tämän lisäksi äitini säästämät minun ja siskoni retrovaatteet pääsivät uuteen kiertoon. Oikeastaan neljän ensimmäisen ikäkuukauden aikana tuli ostettua uutena vain kymmenkunta vaatekappaletta. Suurin osa näistä oli niitä pikkuruisimpia bodyja. Aluksi suosikkejani olivat lempeät Newbiet; erityisesti tuo kettubody ja nallepöksyt hellyyttivät meidät molemmat. Neulospotkuasu on kuulema eräs Newbie-vaatteiden kestosuosikki. Kokoja varataan eristä jo etukäteen!

Newbie-vaatteet sopivat jotekin ihanasti vastasyntyneelle, mutta sittemmin aloin kaivata kovin energisesti potkuttelevalle pikkuveijarille vähän värikkäämpää vaatetusta.

Tässä taloudessa ei ole karsastettu valtion vaatteita. Äitiyspakkauksen pilkullinen potkupuku jäi harmillisen nopeasti pieneksi, mutta tuosta ihanasta terhobodystä saimme kyllä nauttia muutaman kuukauden! Kaikki ylläolevan kuvan vaatteet ovat Tuttaa, joka istui sittenkin pojallemme ihan mainiosti, kun hän sai hieman lihaa luittensa ylle.  Hullun kirahvin- body tuli lahjoituksena tuttavaperheeltä.

Ja sitten niitä retrobodyja... Meidän Alvari on käyttänyt metroseksuaalisti ihan kaikenlaisisa karkkivärejä. Äidin (tai tädin) vanhassa froteisessa potkarissa on tasa-arvoisen tasaisesti sekä vaaleansinistä että pinkkiä. Eikös se ole katsojan silmissä, mikä ekana pomppaa esiin? ;) Täytyy muuten todeta, että frotee on vielä yli kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin erinomaisessa kunnossa ja todella miellyttävä vauvanvaatemateriaali!

Voi nyyh! Muistojen laatikkoon pistettiin viimein myös muutamat spesiaalivaatteet. Lindexin hienon miehen body palveli nimenantojuhlissa ja toimi vielä jouluna ja uudenvuoden kekkereissäkin. Mummi totesi, että pikku kaveri oli näyttänyt ihan setämieheltä (kaljuus ja hilseilevä pää = tuttisuinen teollisuuspohatta), kun kuvassa näkyi vain vakava naama ja mirri ;)

Perusvauva käytti tietysti itsenäisyyspäivänä Suomi-bodya :D

Nyt viimein tulikin sitten vastaan tilanne, että kunhan valtaisa kasa 62 senttisiä lahjavaatteita jää pieneksi, ei seuraavaa kokoa enää olekaan varastossa. Äidin olikin lähdettävä vaateostoksille!

Suuntasin ensimmäisenä Polarn O. Pyretin myymälään, sillä meillä on ollut laatikonpohjalla odottamassa lahjakortti käyttötarvetta. Olin jo hieman vakoillut merkin nettiliikkeestä valikoimaa ja halusin ostaa muutaman värikkään bodyn. Mutta voi rähmä! Koot alkoivatkin vasta koosta 74 cm, kun olisin tarvinnut ehdottomasti jo kokoa 68 cm. No, ostin kuitenkin kyseiset bodyt sekä hauskan retrohenkisen alepotkarin, jota löytyi myös 68 senttisenä.

Yhtä juttua jäin kuitenkin miettimään. Kun laitoin bodyt pesuun ennen käyttöä, huomasin, ettei Polarnin bodyja saisikaan kuivata merkinnän mukaan rummussa. Häh? Miksi tällainen epäkäytännöllinen muutos? Ainakin vanhemmissa vaatteissa merkintää ei ole ollut.

Tarvitsin edelleen kuitenkin myös niitä hieman pienempiä käyttöbodyja. Käväisin Kappahlissa vilkaisemassa Newbie-valikoimaa, mutta koska myynnissä ei ollut enää kettubodyja, lähdin tieheni. Otsasuoni alkoi jo hieman sykkiä (Alvari seuraava syöttö oli lähestymässä ja poika kotona...) ja seuraavaksi olisin suunnannut Lindexiin (josta varmasti olisn jotakin löytänyt), mutta astuin hetken höyrähdyksestä Skanssissa käytävän toisellle puolelle Riemuliin, josta en sitten meinannutkaan päästä enää pois ;)

Kaikenlaista hypisteltyäni päädyin ostamaan kaksi itselleni tuntemattoman Maxomorra-merkin iloista bodya. Ne ainakin tuntuivat keskimääräistä paksummalta ja laadukkaammalta materiaalilta, mutta kotona harmikseni huomasin, ettei näitäkään saisi kuivattaa kuivurissa, höh! Joka tapauksessa ihastuin kovasti merkin lapselliseeen ja iloiseen värimaailmaan. Riemulissa tulee vierailtua siis varmasti uudestaankin. :)

Sitten vielä yksi ihanuus. Ystäväni Hanna käväisi Alvaria moikkaamassa ja toi lahjaksi oman vaatemerkkinsä Fagerwearin hurmaavan seeprabodyn.

Jos jonkinlaista maallikon arviota vauvanvaatteiden materiaaleista ynnä muusta pystyn tekemään, niin tämä body vei kyllä ykkössijan! Taidanpa siis suosia suomalaista lähituotantoa ja kilauttaa kaverille bodytilauksen, sitten kunhan toistamiseen tuore äiti vain ehtii. Mutta ei mitään paineita, Hanna ;)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Uusin (miljoonas) käänne tapettirintamalla

Tervehdys!

Hieman hiljaiseloa on ollut täällä blogissa. Kaiken aikaa ei postaussuoni oikein syki... Eniten minua itseäni taitaa kiinnostaa tällä hetkellä pesänlaitto ja erityisesti lastenhuoneen. Tästäpä postaankin sitten tänään:)

Edelleenkään en ole lyönyt lukkoon, millaista tapettia kyseiseen huoneeseen tulisi. Kun tarpeeksi verkkaisesti pohtii, tulee valinnat kyseenalaistettua moneen kertaan. Toisaalta siinähän se kodin laittamisen suurin nautinto oikeastaan on; juuri noissa hitaissa kaavailuissa. :)

Tällainen pohdintahistoriahan tapetin valinnan suhteen on ollut:

Aluksi innostuin varsinaisista lastenhuoneen tapeteista:

Vaihtoehtoina pojan huoneeseen olivat Boråsin Lilleby rusehtavan sävyisenä tai Sandbergin Kaspar.

En kuitenkaan oikein vakuuttunut kummastakaan kahdesta syystä: tapetit ovat ehkä liian suosittuja omaan makuuni ja toisaalta eivät ehkä istuisi tyyliin, jos lastenhuone muuttuisikin jossakin vaiheessa työhuoneeksi.

Sitten innostuin englantilaisen Lush Designin possutapetista, mutta toisaalta huoneesta tulisi liian kirjava, jos jossain vaiheessa tulisi hankittua eläinhahmoinen lampunvarjostinkin heiltä.

Ok, mitä siis haluan?

- tapetin, joka miellyttää sekä lasten että aikuisten silmää.

- ei välttämättä esittävää, vaikka Alvarin huoneen teemana luonto

- jotain jollakin tapaa graafista, muttei välttämättä mustavalkoista

Pohdintojeni keskellä päädyin surffailemaan Elloksen sivuille (motivaattorina läpyke, jolla saisi jostakin tuotteesta - 50% alennusta) ja löysin Ferm Livingin tapetit.

Ensin ihastuin Dotty-tapettiin. Se on kuitenkin liian värikäs ja lapsekas työhuoneeseen...

Sitten hokasin kaksi potentiaalista kandidaattia:

1. Merkin Half Moon-tapetti on ilmeisesti suositumpi mustavalkoisena, mutta meille sopisi ehkä tämä lempeämpi mintunvihreä vaihtoehto.

2.  Toinen ehkä vieläkin varteenotettavampi vaihtoehto voisi olla tämä Mountain Tops-tapetti. Siinä on moni seikka kohdillaan: 

- graafisuus, mutta jollakin tapaa tapetti on luontomainen

- Alvarin huoneeseen jo hankitut sisustus elementit istuisivat todennäköisesti tapetin värimaailmaan

- tarpeeksi lempeä sävy tosi pieneen huoneeseen

- tapettia katselisi varmaankin ihan mielellään myös työhuoneen seinällä.

Ainoat seikat, jotka mietityttävät ovat, että onkohan Mountain Tops liian perusvihreä vai kuitenkin tarpeeksi minttuun päin taittuva sekä onko kyseessä ns. lasikuitutapetti, jota on vaikea saada myöhemmin pois seinältä? Onko teillä muilla kokemusta Ferm Livingin tapeteista?

Mukavaa päivänjatkoa kaikille :)

Kuvat haettu seuraavista kohteista: 1, 2, 3 ja Elloksen tapettit täältä.

Myynnissä Seraphinen raskaus- /imetysmekko ja Odd Mollyn neuletakki

Perjantaista!

Ajattelin kysäistä ennen huutonettiin laittamista, kiinnostaisiko jotakuta blogin lukijaa ostaa samanlainen Seraphinen äitiys-/imetysmekko kuin minulla on käytössä kitinvärisenä?

Myynnissä oleva mekko on tällainen aika raikas voimakas lila/violetti, mutta ei oikein omiin väreihini sopiva. Uskoisin sopivan jollekulle tummaverikolle tai vaikkapa punapäälle hienosti. Kuvissa väri saattaa olla aavistuksen liian pehmeä; alempi kuva on ehkä se todenmukaisempi.

Seraphinen mekkohan on oikeia klassikko ja erittäin tyylikäs ja vatsanseudulle armelias myös raskausaikana. Klänningin kuuluisin käyttäjätär on tietysti Cambridgen herttuatar Catharine, joka esiintyi esimmäisessä virallisessa perhepotretissa vastaavanlainen fuksianvärinen mekko yllään :) Myymäni mekko on kooltaan 36 (UK 8) ja meni minulle 36/38 kokoja käyttävälle hienosti odotusviikoilla 20-30 (ja olisi mennyt myöhemminkin, jos juhlia olisi ollut).

Pyydän mekosta 35 euroa (sis postikulut). Mekko on uudenveroinen ja edellinen käyttäjä käytti sitä ehkä kolmissa juhlissa, minä olen vain pessyt sen.

Myynnissä olisi lisäksi uudenveroinen Odd Mollyn puuvillainen neuletakki. Tämän myyn hammasta kiristäen, sillä olisin tykännyt siitä kovasti. Nuttu oli kuitenkin minulle liian pieni! Näköjään samalla kokomerkinnällä olevat neuleet ovat mallista riippuen kuitenkin erilaisia, sillä ostin tämän 1-kokoisen nutun, koska aiempi Odd Molly oli minulle samassa koossa ihan sopiva. Tämä kuitenkin kinnaa harteista (ja rynttäistä). Nuttu sopinee siis harteistaan 34-36 kokoiselle. Olkavarsi-helmamitta on n. 54 cm. Mielestäni nutun värit vastaavat kuvissa todellisuutta.

Neuletakin hintapyyntö on 80 euroa postikuluineen.

Ota siis yhteyttä s-postiini turuntilda@gmail.com, jos kiinnostuit jommasta kummasta pyntteestä!

Mukavaa ja leppoisaa viikonloppua muuten kaikille :)

LISÄTTY 9.3.2015: VAATTEET OVAT EDELLEEN MYYNNISSÄ! OTA S-POSTITSE YHTEYTTÄ!

Porilainen farkkumekko

 Tiistaista!

On ehkä pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri juttu synnyttäneelle naiselle, kun huomaa vihdoin / taas mahtuvansa johonkin vähän slimmimpään ja ístuvampaan vaatekappaleeseen. Allekirjoittaneen kohdalla se tarkoittaa nyt esimerkiksi tällaista 70-luvun farkkumekkoa, jonka pelastin itselleni viime toukokuun lopulla Ihana Kirppiksen sulkemispäivänä. Olin tyhjentämässä omaa pöytääni, kun huomasin tämän lähes käyttämättömän mekon olevan myynnissä neljällä eurolla.

Mekon merkki on Mimika ja se on valmistettu missäpä muualla kuin Suomen Porissa :D Ja jälleen silmiin pisti ja sormiin tuntui paljon nykyisiä kankaita parempi materiaali. Kai siitä jotakin kertoo myös se, että klänningin voi pestä 60 asteessa...

Anekdoottina on pakko jatkaa vielä sovitusstooria: En tietenkään pystynyt sovittamaan mekkoa ostohetkellä, mutta toivoin että mahtuisin siihen sitten joskus. Mekko on kokoa 38, mutta sellaista menneen maailman kokoa. Tietysti kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen yritin ahtautua siihen, mutta takalisto eikä rynttäät kumpikaan mahtuneet sisään... Itkuhan siinä pääsi.

No, nyt kahdeksan kiloa hoikempana tekee ehkä vieläkin vähän tiukkaa tietyistä kriittisistä paikoista, mutta eikähän tästä hyvä kakku tule vielä kevään edetessä :)

Kakuista puheenollen... Eräs tämän kevättalven projekti minulla on opetella paremmaksi ruuanlaittajaksi. Olenkin ilmoittautunut kolmelle marttojen ruuanlaittokurssille. On kuulkaa ainakin motivaatio kohdillaan, kun miehen lisäksi ruokittavana on piakkoin yksi pieni suukin :)

Ps. Olisiko teillä kiinnostusta osallistua Kysy Tildalta postaukseen? Edellisestä sellaisesta on ilmeisesti kulunut jo kaksi vuotta.

Tämän postauksen kommenttilootaan voisi niitä esittää ja koostan niistä sitten postauksen. Eli kysy mitä vain, minä vastaan, jollei mene liian henkilökohtaiseksi :)

There is always hope

Perjantaista!

Kuten te pitkään blogiani seuranneet ehkä muistatte, tapanamme on ollut tuoda ulkomaanmatkoiltamme magneetteja jääkaappimme oveen. Tällä hetkellä kyseinen ovi on kyllä melkoinen sillisalaatti; olisikohan eh, pienen karsimisen aika?

Joka tapauksessa vajaan vuoden takaiselta Lontoon reissultakin tarttui mukaan yksi magneetti, jolla on ollut minulle tavanomaista suurempi merkitys.

There is always hope-graffiti on eräs Banksy-nimisen tuntemattoman englantilaisen graffititaiteilijan teoksista. Oletin teoksen sijaitsevan jossakin Brick Lanella muiden fantastisten graffitien joukossa, mutta sitä ei tullut vastaan. Tietääkö teistä kukaan, missä se sijaitsee?

Graffitissa pieni tyttö pitää sydämen muotoista palloa. Oletan, että sen suurempaa eksplikointia ymmärrätte,  miksi kuva teki minuun vaikutuksen. Olisin halunnut itse asiassa kuvan taidekorttina olohuoneen antiikkisohvan yläpuoliselle hyllylle, mutta miehen mielestä magneetti sai riittää. Siitä tulikin minun voimamagneettini raskauden loppuajaksi.

Silti mieltä jäi hieman kaihertamaan ajatus tuosta taidejulisteesta ja olen miettinyt, pyytääkö jotakuta Lontooseen matkaavaa tuttua tuomaan sellaisen vielä minulle. Näköjään kuvaa voi kuitenkin tilata myös Amazonista. Pitäisiköhän? Vai pitäisikö graffiti nähdä ensin ihan livenä?

Valoisaa viikonloppua kaikille!

Kalevala korujen torikauppaa ja sisustuslehtisuositus

Tervehdys!

Kierrätyskeijuvuoden aikana minulle selvisi, että parhaat jatkuvat alennusmyynnit ovat käynnissä huutonet ja tori.fi-sivustoilla. Jonkun toisen turhake voi olla jonkun toisen kiinnostuksen kohde ja yleensä tavarat liikkuvat sopuhinnoin. Tinkaaminen on myös sallittua, sillä tavoin tulee testattua, mikä on myyjän todellinen intresi hankkiutua tavarasta eroon.

Tiettyjen vaate- ja kenkämerkkien ohella opin tarkkailemaan myös tiettyjen lastentarvikkeiden ja huonekalujen tarjontaa ja myyntihintoja. Kiinnostuksen kohteitani ovat olleet muun muassa lastenrattaat,vauvanhoitopöydät, ruskovillan tuotteet sekä Hemnes-huonekalut. Kun tarjonnan ja hintatason vaihtelu olivat selvillä, niin sitten huutamaan ja tarjoamaan. Joissakin tuotteissa kuten Ikean Hemnes-sohvasängyissä kysyntä on ollut niin kova, että vain päivittäinen tarkkailu mahdollistaa edes tarjouksen tekemisen. Mutta siinäpä se touhun jännitys ja juju varmaan säästämisen ohella onkin!

Tuossa Alvarin nimiäisten alla haaveilin, että olisin voinut ostaa jotkin ajattomat korut itselleni juhliin. Yllättäen erityisesti Kalevala Korun Lumikukka alkoi pyöriä yhä useammin mielessäni. Ehkäpä olen siirtynyt jonkin sortin "äiti-ikään", sillä vielä muutama vuosi aiemmin, kun sain valita jotkin Kalevala Korut valmistujaislahjaksi, kallistuin ehdottomasti Vanamoon, enkä ajatellutkaan koko Lumikukkaa vaihtoehtona. Ehkä tähän vaikutti se, että äidilläni on kyseisen sarjan rintaneula enkä tietenkään halunnut samaa ;)

No, nytpä halusin!

Nimiäiset olivat ja menivät eikä laatukoruja tullut hankittua, mutta veronpalautusten jälkeen käväisin ihan huvikseen parissa koruliikkeessä Lumikukan hintatasoa tarkastelemassa. Aiemmin Kalevala korut olivat tuskin koskaan alennuksessa, mutta nyt eräässä liikkeessä pienet roikkuvat korvakorut ja kaulariipus yhdellä kukalla olivat vähän päälle 70 euron hinnoissa (kappale). Virallinen ovh taisi olla molemmissa n. 89 e.

Päätin sitten kokeilla ihan huvikseen, myyvätkö ihmiset Kalevala koruja torissa. Kas vain! Myynnissä oli useampikin havittelemani hopeinen koru!

Muutaman päivän sisällä tein kaupat sekä korviksista (50 e) sekä kaulariipuksesta (55 e), postikulujen kanssa hintaa tuli 110 e. Tietysti korujen aitous voi mietityttää, mutta epäilenpä, että kukaan vaivautuisi myymään yksittäistä feikkikorua eikä Kalevala Koru nyt ole mikään niin suuri brändi, että sillä suurta bisnestä saisi aikaan. Lisäksi korut näyttivät kyllä ihan aidoilta laatikkoineen ja läpysköineen.

Loppujen lopuksi äidin kysellessä, mitä haluaisin joululahjaksi, ehdotin, että josko saisin avustusta näihin koruhankintoihini. Eipä sitten tullut enää kovin kalliiksi nämä hankinnat mammalomalaiselle :) Vähän tylsää tietysti, että tiesin, mitä saisin lahjaksi, mutta onneksi en uskokaan enää joulupukkiin ;)

Sellaisia tarinoita tällä kertaa. Voisinkin oikeastaan kysäistä, että mikä on oma suosikkimallisi Kalevala Koruista? Entä haluaisitteko nähdä, miten yhdistän juhla-asuihin kyseisiä koruja?

Loppuun vielä lehtisuositus: Olen jäänyt koukkuun Talo & Koti-lehteen. Se tarjoaa kivoja sisustusvinkkejä tavallisille pienituloisille ihmisille. Kaikilla kun ei ole 3000 neliön kämppää Ullanlinnassa tai arkkitehdin suunnittelemaa lasiseinäpalatsia tai edes sitä huippuhienoksi kodiksi tuunattua vanhaa myllyä. Ehkä lehden yleisilme on vähän sillisalaattia, mutta tarjoaa kuitenkin jokaiselle jotakin. Oikea hyvänmielen lehti!

Mukavaa päivänjatkoa!

Väriä ja pienen pojan elämää

Keskiviikkoista!

Alvari nukkuu tuolla ulkona päiväunia ja sain mahdollisuuden päivittää blogia pitkästä aikaa. Pahoittelen, että kommentteihin vastailu on ollut viime kuukausina vähän niin ja näin. Aikaa ei vain ole istua tietsikan ääreen ja inspiksen vallatessa valitsen usein laatia uuden postauksen, etten unohda ideaani ;) Arvostan toki jättämiänne kommetteja ja toivottavasti joulu-ukon tuoma padi helpottaa tilannetta, kunhan maltan opetetlla sitä käyttämään.

Päätin antaa sittenkin yhdelle neuleelle mahdollisuuden. Your Facen neuleessa oli oikeastaan kaikki ulkoinen kohdallaan - malli (peittää hyvin lanteet ja masun) ja väri (ihanan pirtsakka - tällaisia värejä tekee mieli aina kevättalvisin!). Materiaali tuntui käteen tosi hyvältä, mutta saa nähdä, miten polyester, polyamidi, akryyli ja merinovilla (20 %) sitten pelaavat yhteen. Lupaan infota asiasta!

Pesin neuleen ennen käyttöä suositellulla villaohjelmalla ja eikä se ainakaan sen yhteydessä kitistynyt, venahtanyt tai sähköistynyt liikaa. Ehkä keinokuitumateriaalitkin kehittyvät vähitellen? En ole ollut aina vakuuttunut Your Facen neuleiden hinta-laatusuhteesta, mutta sen sijaan silkkimekot, kengät ja varsinkin talvitakit ovat olleet todella hyviä. Pesin kotikoneessa juuri kolmattta vuotta kierrossa olevan toppiksen ja se on yhä ryhdikäs ja toimiva.

Olohuoneessa ei suuria muutoksia ole tapahtunut, ilme piristyy mukavasti sohvatyynyjä vaihtamalla. Jouluiset amaryllikset vaihdoin talvisiin marjaoksiin, jotka joskus ostin 70% alella joulun jälkeen.

Lukupöydällä on tällä hetkellä lastenpsykiatri Jari Sinkkosen poikia käsittelevä teos. Toivoin ja sain sen äidiltäni joululahjaksi. Kuten olen jo joskus maininnut, poikien maailma on minulle jossain määrin vieras, sillä minulla ei ole ollut veljiä. Toivottavasti teos antaa vinkkejä ymmärtää paremmin myös opettajana poikaoppilaita.  Kuvani Sinkkosesta erinäisten haastattelujen ja lehtijuttujen perusteella on ainakin erittäin positiivinen.  Sinkkosen mukaan yleisessä kasvatuskeskustelussa on ylikorostunut näkemys sukupuolen sosiaalisesta ja yhteiskunnallisesta rakentuvuudesta ja muokattavuudesta. Hän ei usko täydelliseen sukupuolineutraaliin kasvatukseen vaan nostaa esille poikien käytöksen biologiset taustat, jotka selittävät poikien käytöstä. Kirjoittelen teoksesta paremmin, kun olen päässyt alkua pidemmälle, mutta lähtökohtaisesti SInkkosen ajatukset kuulostavat järkeenkäyviltä.

Eilen Alvari oli muuten nelikuukautisneuvolassa. Neuvolakorttiin kirjoitettiin, että "tasaisesti kasvava 4 kk hymypoika. Kehitys iänmukaista. Kaikki kunnossa!"

Onni ja kiitollisuus ovat tässä hetkessä!

Mukavaa päivänjatkoa kaikille :)

Pupu saapui ja poika kääntyi

Uusi vuosi, uudet kujeet!

Niin päätti ainakin meidän Alvari. Pari kertaa äiti näytti lonkkaa kääntäen mallia ja sitten mentiin ihan omin avuin, että hupsis! Ekan kerran katsoin äimänkäkenä, että mitäs tuo lapsonen nyt oikein puuhaa ja seuraavassa hetkessä oltiinkin sitten masullaan. Huusin mieheni paikalle ja kakkoskieppi tallentui videoksi ihan puhelimeen :)

Eipä poika taida tulla ihan äitiinsä tässä. Meikäläisen eka käännös tuli vähän ennen seitsemää ikäkuukautta (olin kyllä muutenkin omalaatuinen pyllykiitäjä); Alvarilla kieri ympäri nyt sitten päivää ennen neljäkuukautispäivää. Niin me olemme me ihmiset eri sorttisia!

Poikaisen ensikääntyilyjen aikoihin sain vihdoin aikaiseksi hakea isomummun lahjoittaman yölampun kotiin. En käynyt Turun keskustassa kolmeen kuukauteen Alvarin synnyttyä, mutta nyt lähdimme miehen kanssa asiolle yhdessä, kun isovanhemmat ottivat pojan hoitoonsa muutamaksi tunniksi.

Hyvä, ettei reissusta tullut turha. Ostin nimittäin Hansan aukiolla sijaitsevasta Rusetista viimeisen valkoisen pupun (täydennystä kuulema tulossa); kyseinen Heico-merkkinen lamppu oli ollut kuulema suosittu joululahja ja sitä oli hankittu perheen pienimpien ohella myös suvun mammoille ja vaareille. Ei ihme, sillä lampusta tulee tosi miellyttävän lempeä valo yön pimeiksi tunneiksi. Tällä hetkellä lamppu sijaitsee vielä makkarissamme ja olemme nukuttaneet Alvaria sen valossa. Sitten jossain vaiheessa, kun poika siirtyy omaan huoneeseensa, pupu loikkii perässä Alvarin pesään!

Mukavaa viikonloppua kaikille ja uteliaan äidin viikon kysymys: minkä ikäisenä olette siirtäneet vauvan/lapsen nukkumaan omaan huoneeseensa?

Kierrätyskeijujen vuosi - loppukatselmus

Terve taasen!

Vuosi sitten päätimme kahden muun bloggaajan, Hopeapeilin Elinan ja Tyylitellen-blogin Annan, kanssa viettää vuoden 2014 kierrätyskeijuina. Kahdelle edellä mainitulle kirppisjumalien suosiossa elelevälle tyylitaiturille kierrätyshelinänä olo istui varmasti jo valmiiksi kuin siivet selkään (heh, olipa kömpely kielikuva), mutta meikäläinen oli astumassa aika tavalla tuntemattomaan. Tavoitetta kuitenkin helpotti sopimus, että kukin sai määritellä melko autonomisesti omat kierrätyshenkiset tavoitteensa. Keskeistä hankkeesamme oli tarkkailla vuoden verran omaa kulutustaan ja tsempata bloggaajina kanssaihmisiä miettimään hankkimisiaan. Tempaukseen otti meidän lisäksemme osaa toistakymmentä muuta bloggaajaa. Kiitos kaikille osallistumisesta!

Kierrätyskeijujen yhteinen tavoite oli olla vuoden verran ostamatta uusia valmisvaatteita. Itselleni poikkeuksen tekivät kengät, alusvaatteet ja sukkatuotteet. Lisäksi sovin itseni kanssa, että helmikuun Lontoon reissulla saan ostaa uuttakin, jos mieli tekee. Myös vaatteiden teettäminen ja kunnostaminen ompelijalla oli sallittua.

Keijuilusuunnitelmani heittivät osittain häränpyllyä, kun huomasin heti tammikuun puolessa välissä olevani raskaana. Olin ajatellut kokeilevani rajojani oman kokoisenani, silloisella vaatevarastollani. Raskauden sujuessa onnellisesti jouduin määrittelemään kierrätyskeijuuteni uusin säännöin: voin ostaa tarpeelliset raskaus- ja imetysajan vaatteet uutenakin, jos en käytettyinä löydä. En halunnut hankaloittaa tuota uutta mullistavaa elämänvaihetta tuskastuttavilla ja perusarkea vaikeuttavilla periaatteilla. Uutena kaupasta tuli loppujen lopuksi hankittua kaksi pitkähelmaista maximekkoa, muutamat äitiyshousut- ja hameet, uusia alusvaatteita ja imetysliivejä sekä anoppini toimesta toppahousut, kun synnytyksen jälkeen rintatulehduskierre paukahti päälle. Osalle noista hankinnoista oli paljonkin käyttöä, osalle vähemmän. Uusi elämäntilanne ja vikatikit kuulunevat yhteen.

Pääasiassa vuosi 2014 kului kuitenkin kierrätyshankinnoin. Vuoden voisi jakaa kahteen osaan: Ihana Kirppiksen kevätkaudeksi ja netin kautta tehtyjen second hand-ostosten loppuvuodeksi. Oli onni, että noin vuoden verran (syksy 2013-kevät 2014) saatoin kokea, miltä tuntuu, kun kirppistelyssä käy mäihä! Turun keskustan tuntumassa toimineen Ihanan sijainti oli kannaltani näppärä ja liikkeen valikoima mukavan vaihtuvaa ja (paikoin) kohtuuhintaista, joten minun tuli tehtyä lähes viikoittain kivoja löytöjä erityisesti raskausajanvaatteiksi. Alkuraskauteni aikana olin vielä töissä ja muutenkin enemmän ihmisten ilmoilla, joten oli kiva pukeutua vaihtelevasti muutaman euron pikkurahalla.

 Kuvien tunikat ja svetari kirppislöytöjä

Etsin ja löysin Ihana Kirppikseltä erityisesti puuvillaisia tunikoita ja aitoa villaa olevia neuleita, mutta myös silkkipaitojen, retromekkojen ja nahkahameiden osalta kyseisen kirppiksen valikoima oli hyvä. Läheskään kaikkia löytöjäni en ole blogissani esitellyt, silllä näin äitiyslomalla mukavuudenhaluisuus on vienyt voiton ja toisaalta imetysluukuttomat vaatteet ja rintatulehduskierre ei ole erityisesti motivoinut päivän asujen esittelyyn. Ehkä sitten taas keväämmällä hieman asianomaisen olemuksen edelleen hieman kevetessä ja kuvaustilojen ollessa hieman valoisammat :)

Ihana Kirppiksen harmillisen lopetuspäätöksen jälkeen aktivoiduin erityisesti huutonet- ja tori.fi-kaupoissa. Kesän aikana löysin edellisesti muutaman hyvä raskausajan mekon kuten alla olevan palloleningin.

Vuoden 2014 aikana hurahdin myös kahteen trikoovaatteita valmistavaan merkkiin - lopullisesti suomalaiseen Nansoon sekä uutena ruotsalaiseen imetysvaatemerkki Boobiin, jonka luomupuuvillaiset paidat ja mekot valmistetaan pääasiassa Portugalissa eli EU:n kemikaalistandardien alaisena .

Eräs keskeisimpiä oivalluksiani oli, että miksi ostaa halpamerkeiltä Aasiassa valmistettuja mekkoja kaupasta, kun pienellä vaivalla ja samalla rahalla voi löytää huomattavasti laadukkaamman kotimaista tuotantoa olevan mekon tai tunikan? En tiedä, tukevatko kierrätysostoksen varsinaisesti kansantaloutta, mutta nyt seitsemisen Nansoa ostettuani kynnykseni ostaa jokin mekko jossakin vaiheessa ihan uutenakin on kyllä laskenut. Toki on houkuttelevampaa ostaa ne seitsemän yhden tai kahden täysihintaisen arvolla...

 Näistä nansoista pulitin n. 15-20 euroa kappale postikuluineen

Kierrätyskeijuvuosi on herättänyt minussa monenlaisia ajatuksia, kriittisiäkin. En väitä, että olisin ollut kierrätysostajana  puhdas pulmunen. Vaikken tehnyt mitään tarkkaa budjettia, oletan kuluttaneeni lähes yhtä paljon rahaa kierrätysostoksiin kuin shoppailuun aiempina vuosina. On sinänsä hienoa, että kierrättää ja kertakäyttöostokset vaihtuivat laadukkaampiin hankintoihin, mutta tarviiko sitä hamstrata? Myönnän, että taisin aluksi villiintyä osto-oikeudestani siinä määrin, että turhiakin kirppishankintoja tuli tehtyä. Jatkossa hoitovapaalla tähän ei ole varaa; suu on pantava kiinni säkkiä myöten ;)

 Vuoden kallein hankintani oli "synnytyslaukku" :D

Lisäksi Rinna Saramäen kirjassaan esittelemä projekti 333 teki vaikutuksen. Vaikken ehkä pystyisi minimoimaan vaatevarastoani kirjan esittelemän tavoitteen mukaiseksi, on ehkä terveempää ostaa - joko käytettynä tai uutena- se, mitä todella tarvitsee eikä sitten muuta. Tässäpä ehkä alkaneen vuoden haaste! En siis aio jatkaa totaalikeijuna tästä eteenpäin, mutta siiventyngät aion kuitenkin säilyttää :)


Positiivista on  kuitenkin ehdottomasti se, etten osaa kuvitella palaavani vanhaan. Olin toki siirtynyt vintagen käyttäjäksi jo ennen keijuvuotta 2014, mutta tein silti kohtuullisen paljon valmisvaatehankintoja erityisesti putiikkien ja nettiliikkeiden kausialeista. Nyt, kun vihdoin viimein pääsin tammialeen, en osannut ostaa yhtään mitään. Kynnys kauppoihin oli noussut! Tunkkaiset polyestervuoret ällöttivät.... Lähdin ensisijaisesti etsimään laadukasta ja kivaa neuletakkia /neuletta, mutta - yllätys, yllätys - eiväthän ne tietenkään olleet alessa. Täysihintaiseen ei taas ollut varaa. Pärjätään siis vanhalla valikoimalla.

Summa summarum: Olennaista on, että kierrätyshankinnat  ja second hand-ajattelu vakiintuivat viime vuoden myötä perustoimintamalleikseni, joista tuskin enää luovun. Siinä mielessä haaste kannatti!

Herättikö pohdintani ajatuksia? Millainen oli sinun ostosvuosi 2014?

EDIT: Tarkemmin ajateltuna voisin ottaa vuoden 2015 haasteekseni kirjata rehellisesti ylös kaikki vaatehankintani ja katsoa vuoden lopussa (silläoletuksella, että blogi silloin on yhä olemassa), kuinka paljon rahaa ostoksiin kului. Huh, tämä on kyllä pelottavampi haaste kuin edeltäjänsä!

Talvikauden sacher

Tervehdys ja oikein hyvää uutta vuotta 2015!

Vauvaperheen arki on heittänyt jälleen muutaman kerran kuperkeikkaa ja aikomukseni julkaista tämä seuraava postaus ennen joulua (ja ennen uutta vuottakaan) ei oikein toteutunut. Parempi kuitenkin myöhään kuin milloinkaan; vaikka ensi jouluksi, sillä nyt taitaa monella olla jo vihersmoothiekausi meneillään :) Resepti toimii toki myös muina vuoden aikoina, jos ei mikään kalorinlaskija ole.

Kuten olen jo useamman kerran todennut, en ole mikään mestarikokki. Poropeukaloisuus taitaa olla kuitenkin hieman tahdonalainen valinta, sillä leivon joka vuosi vuoden loppupuolen juhlallisuuksiin sacherkakun äitini reseptillä. Osaan siis jos haluan, ja mulle joulua tai uutta vuotta ei taida tulla ilman tätä täydellisen makuista suklaakakkua ja sacherhan ei ole vissiin kakuista niitä helpoimpia tehdä ;) 

Korostan, että oma sacherini ei ole mikään autenttinen itävaltalainen, sillä se sisältää runsaasti aprikoosisosetta ja on huomattavasti kosteampi kuin alkuperäinen klassikko. Tykkään tästä omasta versiostani kuitenkin kuin hullu puurosta ja kun lopulta pääsin maistamaan esikuvaa, olin jopa melko pettynyt. No toisaalta on helpottavaa, että tätä suosikki on tämä oma, sillä klassikon resepti taitaa olla aika tarkoin vartioitu :)

Sacher-kakku

2 annosta = 1 iso ja 1 pieni kakku, esim kakkuvuoat halkaisijaltaan 22 cm ja 26 cm

yksinkertainen annos:

150 g voita

150 g taloussuklaata

1 dl sokeria

1 tl vaniliinisokeria

1 ½ dl vehnäjauhoja

½ dl perunajauhoja

5 keltuaista

5 valkuaista

½ sokeria

väliin:

1 ½ dl aprikoosisosetta (n.400-500 g kuivattuja aprikooseja keitettyä ja soseutettua). Mitä enemmän sosetta ja useammassa kerroksessa, sen parempi!

kuorrutus:

1 dl vahvaa kahvia

2 dl tomusokeria

200 g taloussuklaata

 valmistus

-          sulata voi ja suklaa vesihauteessa pienessä lämmössä

 -          kuivat aineet sekoitetaan keskenään

-          vatkaa valkuaiset ja sokeri(1/2 dl) kovaksi vaahdoksi (huom! tämä vaahto on hyvä tehdä ensiksi, sillä siihen EI SAA joutua yhtään keltuaista!)

-          vatkaa sokeri (1 dl) ja keltuaiset hyväksi vaahdoksi

-          sekoita keltuaisvaahtoon varovaisesti jauhoseos (siivilän läpi), jäähdytetty voisuklaaseos, ja viimeiseksi valkuaisvaahto nostelemalla!

-          kaada taikina pyöreään tasapohjaiseen voideltuun ja jauhotettuun vuokaan

-          paistetaan 175 astetta n. 60 min

-          kumoa kakku vähän jäähtyneenä

-          halkaise se ja levitä aprikoosisose väliin

-          keitä vahvaa kahvia ja tomusokeria ja suklaata kunnes seos on sakeaa (Testaa tipauttamalla pisara kuorrutetta vesikuppiin. Kuorutteen tulee jähmettyä ja tippua kuin kivi kupin pohjalle).

-          kuorruta kakku välittömästi

-          tarjoa kermavaahdon kanssa

Jos joskus erehdyt tätä respetiä kokeilemaan, niin palaapa kertomaan, että tykkäsitkö. Melkein veikkaan, että tykkäsit!

Ihanaa, parempaa uutta vuotta kaikille!