maanantai 22. joulukuuta 2014

Toivioretkellä

Suomalaiset bruukaa ajatella, että kell´onni, se sen kätkeköön. Kenties someaika on asiaa jonkin verran muuttanut, mutta sen lieveilmiö on yleinen ahdistuneisuus ja kademieli toisten uskomattoman upeasta elämästä. No, ehkä hehkutus menee joiltakin hieman yli virtuaalisessa todellisuudessa, mutta kyllä ihmisen olisi hyvä osata havaita ja todeta ihan ääneen ne pienet hyvät asiat omassa elämässä.


Meikäläisen ei kannata osallistua Suomen kaunein koti-kilpailuihin, mutta ehkäpä kuitenkin maamme kaunein-vaunulenkkimittelöön? Toki kauneus on katsojan silmissä ja siinä, millaisia yksityiskohtia ja suurempia kokonaisuuksia katsellaan hahmottaa. Minulle päivittäinen kävelykierrokseni tuottaa joka tapauksessa suunnatonta iloa vuoden ajasta ja säästä riippumatta.


Kiitollisuuden aiheita on niin monia: kevyt lumikuorrute ympärillä, pieni rakas poika tuhisemassa vaunussa. Kaunis auringonlasku ja hämäränhyssy. Talven törröttäjät ja punaiset marjat. Ränsistyneet autiotalot ja mielikuvitusleikki siitä parhaimmasta tontin paikasta, jolle koskaan tuskin on varaa rakennuttaa perinteistä puutaloa. Haaveilla kuitenkin saa :)


Tällä hetkellä joululahjat on kerrankin jo paketoitu ja illemmalla alkaa operaatio sacherkakku. Kuulema jostakin lännestä saapuu oikein kunnon lumipyrykin!


 Kuinka tosiaan sama maisema voi näyttää niin erilaiselta lumipeite yllään!


Eilen toteutin myös erään joulunajan perinteeni huolimatta siitä, että seura teki tepposet ja jouduin lähtemään yksin matkaan.


Kauneimmat joululaulut Turun tuomiokirkossa on lauleskelevan hissanopettajan juhlakauden kohokohtia. Minulla kävi myös moukan tuuri. Lähdin liikkeelle aivan liian myöhään, joten varauduin jäämään kirkon perille seisoskelemaan.


Mutta suntiopa ohjasi minut muutaman muun ohella alttarin taakse kirkon etuosaan ihan paraatipaikalle!


Tällä kertaa kauneimpia säesti aivan huippu jazzahtavaa big band-musiikkia soittava orkesteri. Lauloin sydämeni kyllyydestä kaiken paitsi pientä seimen lasta ja jouluaamun varpusta käsittelevät kappaleet. Äitiyshormonit saivat muutaman itkukohtauksen aikaan.

Tilaisuuden lopussa vieressäni istunut mummo kiitti minua sanoen, että oli ollut ilo kuunnella lauluani ja toivotti hyvät joulut. Olipa kivasti sanottu tällaiselle sekakuorosopraanolle, joka laulanee vähän liian kovaa korkeimmat kohdat ;)


Näillä kuvilla ja tunnelmilla toivotan teille kaikille oikein hyvää, sydämellistä ja rauhaisaa joulunaikaa! Palaan kuvioihin kenties välipäivinä tai sitten viimestään vuoden 2015 puolella.

Voikaatte kaikki hyvin!

Rakkaudella, Tilda

6 kommenttia:

Lotta kirjoitti...

Ihanaa ja rauhaisaa Joulua myös sinulle!

Olen lukenut blogiasi jo monta vuotta, koskaan en ole tainnut kommentoida tätä ennen, nyt jostain syystä tuli sellainen olo, että oli sanottavaa. Vaikkei sitten jouluntoivotuksia enempää. :)

Äni kirjoitti...

Oikein ihanaa joulunaikaa sinulle ja perheellesi! <3 :)

Metsäntyttö kirjoitti...

Aivan ihanat on maisemat. Ihastelin jo edellisessä jutussa olleita upeita maisemia. Olet hyvin oikeassa siinä, että pitäisi osata huomata omat kiitoksen aiheet. Valittaminen tuntuu käyvän jotenkin helpommin, multa ainakin! Ihanaa jouluaikaa teille!

Karkkis kirjoitti...

No on kyllä kauniit maisemat ja varmaankin juuri nyt valkoista kuorrutetta sataa päälle!

Minä olen usein miettinyt ihmisten närkästystä some-hehkutusta kohtaan. Minusta on vain mukava lukea positiivisista asioista ihmiten elämässä, vaikka myönnän ajoittaiset kateuden pistotkin. Onkohan se tosiaan osittain suomalainen ilmiö, että iloiset päivitykset aiheuttavat enemmän kateutta kuin iloa muissa?

piikkipaatsama kirjoitti...

Aivan mielettömän ihanat maisemat (ja kuvat) :)
Mukavaa joulunaikaa sinne.

Päivi kirjoitti...

Ihanaa joulua sinulle ja perheellesi💝