Jänes ikkunassa ja viikonlopun ilmaishuveja

Sunnuntaista!

Mikäs se siellä puputtaa?

Kotimme akkunaa on jo muutaman viikon ajan somistanut Lepus timidus (korviensa puolesta se on kyllä ihan perusrusakko).

Meille pupu loikki tuliaisena jostakin Tukholman vanhankaupungin putiikista. Nyt aamulämpötiloja ei tarvitse enää arvailla Pekka Poudan edellisen illan ennusteiden perusteella :)

Ikkunan sumeusastetta ei välttämättä tarvitse kommentoida boksin puolella...

Viikonlopun muihin iloihin ovat kuuluneet kahvihetki sienimetsässä, lampaankääpä-, tatti- ja kehnäsienileivät elokuvahetken lomassa sekä pellolta poimittujen ilmaisten auringonkukkien asettelu maljakoihin. Ymmärrän hyvin, miksi eräs serkkutytöistä halusi aikoinaan hääkukikseen noita kaunottaria...

 Illanhämyssä tuijottelin lahdelle ja huikkasin miehellekin, että mitä kummaa tuolla tapahtuu...

Mies muisteli, että kyseessä taitaa olla muinaistulien yö. Tällöin ympäri Itämeren rantoja poltetaan kokkkoja vanhojen muinaisten aikojen muistoksi. Tuolloin lähestyvistä vihollisista oli tapana varoittaa merkkitulten avulla. Tapahtuman viralliselta sivustolla muinaistuli-tapahtumasta kerrotaan näin:

Nykyisin muinaistulia sytytetään Itämeren rannikolla symboloimaan Itämeren maiden yhtenäisyyttä. Samalla muistutetaan mereen liittyvästä historiasta ja kulttuuriperinnöstä. Elokuun lopussa sytytettävät tulet viestivät ihmisten vuosituhansia kestäneestä katkeamattomasta siteestä Itämereen ja lupauksesta ryhtyä toimiin sen suojelemiseksi. Muinaistulia poltetaan myös niiden muistoksi, jotka eivät koskaan palanneet mereltä.

Tulia näkyi meille asti kolme. Bongaatko ne kuvasta? Hieman harmi, ettemme muistaneet tapahtumaa, olisi ollut kiva mennä seuraamaan paikan päälle jonkin tulen sytyttämistä. Oli silti ihanan tunnelmallista seurailla tulien loimotusta näin hieman kauempaakin.

Mukavaa päivänjatkoa kaikille :) Kiva, kun olette piristäneet minua viime aikoina lukuisilla kivoilla kommenteilla :)

Tildan hullunkuriset vintagemekot: osa xxx

Perjantaista!

Kesän mittaan löysin useammankin kivan vintagemekon. Tänään, säiden muututtua astetta syksyisemmäksi, on hyvä hetki esitellä eräs noista nappilöydöistä.

Uskoisin, että osa lukijoistani ei voi ymmärtää "mummomaisia" mieltymyksiä, mutta esimerkiksi tämä polka dots-trikoomekko kuuluu työasuiksi metsästämieni asujen ykköskastiin. Oikeastaan mekossa on kohdillaan lähes kaikki: värimaailmaani hyvin istuva kahden harmaan sävyn yhdistelmä, ihanat isot etutaskut, rento materiaali (osittain tekokuitua, mutta mukana myös luonnonkuituja) ja malli (ei kiristä tai purista pitkänkään työpäivän aikana), koulumaailmaan sopiva siveellinen mitta (heh, voin poimia kynän lattialta ilman vilautteluja) ja vyö vyötärön korostamiseen.

Mekko löytyi ykkösputiikikseni  nousseesta Art + Design-liikkeestä kohtuullisen 25 euron hintaan. Mekon kivoihin yksityiskohtiin kuuluu poolomainen kaulus, jonka voi joko jättää hieman auki tai sulkea vetoketjulla korkeammaksi kaulukseksi.

Tässäpä vielä lähikuva kankaasta. Materiaaleina ovat mielenkiintoiset syntric ja diolen. Eivät taida olla enää kovin yleisiä? Merkki on puolestaan vanha tuttu Golden Finn. Merkiltä minulla on ennestään ruskeasävyinen maksimekko, eräs kaikkien aikojen vintagelemppareistani :)

Sydänriipus on uusi. Löysin vihdoin kivan mattametallisen yksilön. Ehkäpä seuraavan sydämen voisi hankkia joskus vähän jalomman metallin muodossa.

Mukavaa päivänjatkoa!

Sneakpeek: Vuoden sisustuslöytö numero uno

Tervehdys!

Palailin juuri mamman hoivista, missä vietin vajaa viikon. Joskus on paikallaan istua alas kalliolle ja kuunnella tuulen suhinaa ja laineiden liplatusta ilman kiirettä. Rakastan yli kaiken myös kotipaikkamme mökkisaunan  ääniä. Puukiuas rapisee, pitäen suorastaan meditatiivista ääntä, ihanan kosteista löylyistä nyt puhumattakaan...

Mutta sitten vuoden sisustuslöydön pariin. Nappasin kuvat pikapikaa huonolla pokkarilla, mutta eiköhän näpsyistä olennainen käy ilmi.

Teimme kolmisen viikkoa sitten viikonloppuretken Uuteenkaupunkiin. Eräässä vanhan tavaran liikkeessä myyttiin vanhan kalastajatilan jäämistöä (mm. ihania isoja puuvakkoja ja soikkoja), mutta minäpä iskin silmäni heti erääseen arkkuun. Se oli mielestäni poikkeuksellisen mallinen: aika kapea ja korkea. Siinä oli ihanat metallilukot ja materiaali rouheaa lankkua. Köydestä tehdyt kantokahvat ja kylkeen painettu numero kymppi olivat kuin piste I:in päällä!

Siinäpä säilytysastia eteiseemme!

 Mies sai tingattua hinnasta vielä vitosen ja pulitimme lopulta arkusta kolmekymppiä. Myyjä ja mieheni epäilivät, että arkku on alunperin ollut armeijan käytössä. Siinä on saatettu säilyttää esim. kranaatteja, HUI!

Kuvailen eteistä tuonnempana vähän paremmin, kun saamme iskuporakoneen lainaksi ja dilemmoitua, millaiset koukut ja taulut ynnä muut pikkujutut viritämme seinälle.

Mukavaa viikonjatkoa!

Ps. Ilmeisesti arkkulöytömme oli aikas kohtuuhintainen, sillä pöyristelin männä viikolla erään turkulaisen vanhan tavaran liikkeen hintoja: omaa arkkuamme pienemmästä armeija-arkusta pyydettiin siellä 80 euroa ja Bore-laivan vanhoista lautasia sisältäneistä arkuista peräti 280 e kappale! Lukihan niissä tosin pönäkästi "Bore" kannessa, mutta aika huonokuntoisilta ne näyttivät... No, antaa rikkaampien maksaa, mitä haluavat. Minä nautin tästä löydöstäni :)

70-luvun maksimekko

Ei pidä sanoa ikinä ei ikinä, mutta viime aikoina minua ovat ärsyttäneet tavallistakin enemmän kerskakulutus ja varsinkin vaatebisneksen kiivaasti vaihtuvat sesongit. Tuntuu, ettei niiltä saa hetken rauhaa! Miksi ihmeessä niitä pitää olla niin monta?

Ostanen toki tulevan vuoden aikana uusia vaatteita ketjuliikkeistä, ja saatan jopa pillastuakin muutaman kerran jonkin kauniin vaatemalliston suhteen, mutta ainakin kesäisen ostossaldon perusteella olen ottanut jälleen harppauksen kohti käytettyjen vaatteiden markkinoita.

Jos ei kesäkuussa ostettua raitamekkoa lasketa, ostin vain vintagemekkoja ( 4kpl). Yksi lähti mukaan uudehkolta turkulaiselta Ihana-kirppikseltä, kaksi Art + Design-liikkeestä ja yksi UFF:lta. Nyt esittelen teille tuon jälkimmäisimmän:

Turun UFF:lta löytyi 22 euron hintaan aito 70-lukuinen maksimekko (merkkiä Heikkilä oy). En ole ihan hirveästi retroprinttien perään, mutta tämän yksilön punapinkkinen värimaailma väreili paahteisen kesän tunnelmaa. Plussaa on myös paksu puuvillainen materiaali. Mekon voi pestä 60 asteessa! Tildan ykkösvinkki vintagedyykkareille onkin: jättäkää ne tekokuidut suosiolla väliin. Suosikaa suomalaista laatutyötä. Nämä puuvillakankaat eivät kuulkaa käytössä haalistu tai plösähdä!

Maksimekot sopivat mielestäni hyvin lyhyempivartisellekin, jos mekossa on jokin vartaloa myötäilevä leikkaus. Itse tykkään kovasti tämän mekon selänpuoleisesta solmimisnauhasta ja empirehenkisestä selänpaljastavasta osioista.

Voisin kuvitella käyttäväni mekkoa niin työasuna kuin vaikka illanistujaisissa elokuun lämpiminä hämyisinä kuutamoiltoina... Katsotaan, miten käy :)

Viskitynnyrin uusi elämä

Sunnuntaista!

Muistaako kukaan vielä tätä tynnyriä?

 

Pönäkkä yksilö löytyi viime vuonna Tarjoustalon (joka on kyllä ihan ihme sisustuskeidas) alesta. Se on, uskotte tai ette, ihan oikea viskitynnyri! Viime vuonna tynnyri tuoksui ihan oikeasti kyseiseltä mallastuotteelta. Tuskin kuitenkaan enää, sillä emme laiskoina jaksaneet kuskata sitä minnekään talviteloille, vaan se sai olla niillä sijoillaan patiolla koko kylmän pakkasjakson.

Tykkään kovasti kaikesta vanhasta, mutta välillä mielikuvitus ei oikein pelaa... Yritimme mallata astiaa kaiken maailman kukille, mutta mikään ei tuntunut toimivan. Lopulta saimme niinkin myöhään kuin heinäkuussa kuningasajatuksen - viljellään siinä salaattia! Kylvimme astian puoleen väliin asti rucolaa ja loput aivan ihanaa itämaista salaattisekoitusta. Eikä mennyt kauaakaan, kun noina lämpiminä kesäviikkoina salaattipetimme alkoi tuottaa satoa...

 

Ihan priimakunnossa tynnyri ei kyllä enää ole ole, vaan alin vanne oli löystynyt talven aikana...

Entä miten sitten hyödynsimme salaattipetimme tuotoksia?

No, salaaattia on syöty sellaisenaan ja kaiken maailman variaatioina, mutta ehdottomia kulinaarisia helmiä ovat olleet mieheni väsäämät purilaiset rucolalla ja muilla salaateilla höystettynä, NAM!

 

Tähän loppuun vielä hieman muuta patiomme kasviloistoa. Oma terassi on kyllä tosi jees :)

 Mukavaa uutta viikkoa!