Ystävänpäivän erikoispostaus: Foodora

Tervehdys!

Tänään tässä blogissa tehdään historiaa. Sen sijaan, että postailisin itse, annankin ohjakset vierailevalla tähdelle. Turun kantakaupungin alueella asuva ystäväni lupautui nimittäin toimimaan puolestani koekaniinina eräässä yhteistyökuviossa. ;)

Siis ystävänpäivän kunniaksi, tästä eteenpäin jatkaa Tildan ystävä:

Maukasta ravintolaruokaa suoraan kotiovelle kuljetettuna? Kyllä kiitos! Kun Tilda tiedusteli halukkuuttani testata Turussa tällä viikolla aloittanutta ruoan kotiinkuljetuspalvelu Foodoraa, ei minun tarvinnut miettiä vastaustani kahdesti. Pienten lasten äitinä minua viehätti erityisesti ajatus ravintolaherkkujen nauttimisesta rennosti kotona, sillä kahden alle kouluikäisen kanssa ravintolakäynti on yleensä sekä aikaa että hermoja vaativa operaatio.

 

Berliinissä puolitoista vuotta sitten perustettu Foodora laajeni Helsinkiin kesäkuussa 2015 ja tällä viikolla vuorossa oli Turku. Mukana olevien ravintoloiden määrä on vielä melko pieni, mutta uusia ravintoloita tulee mukaan koko ajan. Foodora toimii toistaiseksi Turun keskusta-alueella, mutta toimitusalue laajenee vähitellen uusien ravintoloiden mukaantulon myötä. Palvelu on käytettävissä sekä Foodoran nettisivujen että mobiilisovelluksen kautta, ja tällä kertaa tein tilauksen ensin mainitulla tavalla kotikoneeltani.

 

Tilaaminen Foodorasta oli varsin vaivatonta. Palvelun nettisivuilta oli helppo löytää mukana olevat ravintolat ja niiden ruokalistat.  Valittavissa oli ravintoloiden pienestä määrästä huolimatta ruokaa moneen makuun: kasvisruokaa, kiinalaista, meksikolaista, italialaista, bistroruokaa ynnä muuta. Sushiravintolan puuttumisesta annan alapeukkua, mutta oletettavasti tämä puute korjaantuu ennemmin tai myöhemmin.

 

Foodora lupaa toimittaa ruoat keskimäärin 35 minuutissa tilauksen tekemisestä. Itse valitsin tällä kertaa kuitenkin ennakkotilauksen parin tunnin päähän ja klikkasin ruoan toimitusajaksi klo 16–16.30. Viisihenkinen seurueemme päätyi tilaamaan ruoat Paninin listalta ja poimimme ostoskoriimme pizzaa, pastaa ja ranskalaisia. Ruoan toimitusmaksu Foodoralla on kiinteä 3,90 euroa per tilaus, mikä on mielestäni edullinen diili. Koko tilausprosessi maksamisineen oli yksinkertainen, ainoan miinuksen annan siitä, etten päässyt tarkastelemaan tilaustani enää sen lähetettyäni.

 

Tasan kello 16 ovikello pirahti ja sisään astui Foodoran hyväntuulinen pyörälähetti pinkkeine lämpölaukkuineen. Tilauksessamme oli kaikki juuri niin kuin piti ja nostelimme ruoat pöytään. Pizzat toimitettiin tavanomaisissa pizzalaatikoissa, pasta ja ranskalaiset pyöreissä muovikannellisissa pahvirasioissa. Minkä nopeudessa ja helppoudessa voittaa, sen estetiikassa luonnollisesti menettää, mutta mikä tärkeintä, ruokien maku oli yhtä herkullinen kuin itse ravintolassa. Ruokien lämpötila jätti aikuisten mielestä hieman toivomisen varaa, mutta lapset olivat mielissään, kun ruoka oli kerrankin sopivan lämpöistä syötäväksi ilman jäähdyttelyä.

Kokonaisuudessaan Foodora oli selvästi positiivinen kokemus ja tulen varmasti käyttämään sitä myöhemminkin. Ainakin sitten, kun se sushiravintola vielä saataisiin mukaan!

Niin se menee  - hyvä ruoka, parempi mieli!

Iloista ja rentoa ystävänpäivän iltaa kaikille lukijoilleni myös minun (Tildan) puolesta :)

Olohuoneen sisustushaaveita

Keskiviikkoista!

Olen viime aikoina innostunut haaveilemaan olohuoneen seuraavista uudistuskohteista, ja siksi julkaisen tällä kertaa kuvan niin, että olohuoneen takaseinä näkyy kerrankin kokonaan.

Taka-ajatukseni on tietysti se, että saisin teiltä vinkkejä ajatusteni jalostamiseen ;)



Ajatuksen tasolla olevia uudistushaaveita on kolme. Jossain vaiheessa haluaisin uudet verhot. Nykyisten kanssa kuitenkin pärjään, joten ei niistä vielä sen enempää.

Sen sijaan käyn jatkuvaa kamppailua tuon mustan laatikon kanssa. Tuppaan rajaamaan möhkäleen kuvista pois, koska no, en saa itse kovastikaan kiksejä siitä esteettisesti.

Olen googletellut kovasti sellaisia sisustusviritelmiä, joissa vanhasta antiikkikaapista on tehty televisionpiilotuskaappi. Kovin montaa ei ole osunut kohdalle, muttasen sijaan löysin jotain, mikä sai sydämeni tykyttämään jonkin verran nopeammin...

 

Muistatteko vielä keittiön vitriinikaapin, jonka ostin mummuni ennakkoperintörahoilla? Löysin samaisen suomalaisen puuseppäfirman, Juvin, mallistosta aivan huikean vaihtoehdon oikeasti vanhalle kaapille.

Mies tosin torppasi idean saman tien todeten olohuoneen nurkan muuttuvan liian ahtaaksi. Minä taas suunnittelin, että kaappiin saisi piilotettua kivasti sekä television, stereot ja kaikki cd-levyt eikä tarvitsisi tuijotella tv-tason, pikkupöydän ja levyjen epämääräistä sillisalaattia... Lisäksi kaapin päälle voisi laittaa jotain kivaa kuten edes yhden viherkasvin, joka saisi kunnolla valoa.

No, moninaiset ovat naisen keinovalikoimat, kun miestä aletaan pehmittää ;) Katsotaanpa parin vuoden päästä, onko meillä tuollaista kaappia  :D

Toinen ikuisuushaaveeni on olohuoneen jalkalamppu. Nykyinen lamppumme on melko karsea ysärilamppu, mutta sen avuihin kuuluu kuitenkin ihan mahtava valo: kirkas, mutta pehmeä (heittää valon mukavasti ylöspäin). Siksi, koska olen kovin nirso sen suhteen, millainen valaisin meille kelpaisi, olen tyytynyt nykyistä katselemaan.

Kuvailisin kotimme tyyliä moderniksi mummolaksi ja eräs vaihtoehto olohuoneen jalkalampuksi olisi tietysti autenttinen vanha valaisin. En kuitenkaan kaipaa kotiini sellaista perinteistä hapsulamppua vaan enemmän jotain 1920-luvun tyylistä valaisinta "sienimäisellä" varjostimella kuten tämä Antiikkiverstaan valaisin on.

Toisaalta valaisin voisi olla jotakin vähän modernimpaa. Esimerkiksi Secto Designin jalkalampun muotokieli viehättää kovasti. Vaan entäpä se valaistus? Meillä olohuoneen kattolampun käyttöaste on nimellinen ja pääasiallinen valaostus tulee iltaisin jalkalampusta. Onko kenelläkään kokemusta siitä, onko Secton tarjoama valo riittävää yleisvalaistukseksi  (muutama muu pieni kohdevalo olisi lisänä)?



Tällaista tälla kertaa! Mukavaa viikonjatkoa :)

Kuvat on haettu Secto Designin, Antiikkiverstaan ja Juvin sivuilta.

Kårenin kirppistunnelmia ja alle viiden euron asu

Tervehdys!

Ihana Kirppis kuoli ja kuopattiin pari vuotta sitten, mutta nyt on tapahtunut jotain suurenmoista turkulaiselle kirppariskenelle - nimittäin Kårenin kirppis-tapahtuma!

Ensimmäiseen tapahtumaan tämä landella asuva perheellinen ei päässyt, mutta eiliseen numero kakkoseen onneksi maltoin lähteä! Vaikutuin, ja nyt on oma myyntipaikkakin varattu huhtikuun kierrokselta :D

Turusta on selvästi puuttunut sellainen keskustassa pidettävä viikonloppujen pop up-kirppis, vaikka otaksuttavasti tämän kokoisessa opiskelijakaupungissa kysyntää riittäisi. Katsokaa ylintä kuvaa: ei varmaan tarvitse selventää, tuliko tarpeeseen! Kävijämäärä lähenteli neljän tunnin aikana vissiinkin tuhatta henkeä!



En tiedä, miten Kårenin kirppistapahtuma sujui ensimmäisellä kerralla, mutta nyt kaikki toimi vähintään kohtuullisesti. Jonotusaika sisään ei ollut kuin kymmenisen minuuttia, ja myyntipaikkoja oli entisestään lisätty. Toki ahdasta oli paikoin. Onneni oli se, että maltoin kiertää alueen useampaan kertaan. Pöydistä löytyi aarteita, kun vähän jaksoi penkoa pahimman ryysiksen rauhoituttua.

Ja mikä parasta, hinnat olivat kerrankin kohtuulliset. Kirpparille mennään mielestäni myymään, jotta vanhoista, itselle tarpeettomista tavaroista päästään eroon. Myyjät olivat onneksi tällä asenteella liikkeellä ja tavara selvästi liikkui. Itse kulutin kirppistelyihini rahaa 13 euroa ja sain sillä neljä neuletakkia, kaksi trikoopaitaa ja yhden hameen. Sämpylään ja kahviin meni viisi euroa ;)

Kårenin seuraava kirppis järjestetään 6.3. Myyjien osalta se on vissiin jo täynnä, mutta kynnelle kykenevien kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa paikan anti :)

Mutta niihin omiin löytöihini... Pesukone hurisi jo eilen illalla, ja tänään minulla oli ylläni jo ensimmäinen versio kirppistelyistäni :)

Saanko esitellä, neljän ja puolen euron asu! Trikoopaita (0, 5 e) ja neulenuttu (2 e) H&M ja Ichin hame (2 e). Ihan parasta kirppislöydöissäni oli se, että löysin useamman jo omistamani, mutta pieneksi jääneen vaatekappaleen tilalle numeroa suuremman version. Ihanaa, sillä en koe tarvetta muuttaa tyyliäni :)
 

Paitsi tietysti hiukan pitää aina uudistua ;)

Hoksasin tuossa taannoin poikani opettamana, että keltainen onkin meikäläiselle ihan hyvä väri.

Joo, Alvarilla on hieno ja rakas mummilta ja ukilta joululahjaksi saatu keltainen kippiauto, jota ei voi erottaa pojasta. En saanut kuitenkaan innoítusta varsinaisesti tästä menopelistä vaan siitä, että totesin syksyllä keltaisen sopivan punaisen (ja sinisen) ohella hirmu hyvin pojalleni. Aloin miettiä asiaa hieman tarkemmin, ja hokasin, että jos poika tulee ulkoisesti minuun, samojen värien on pakko sopia itsellenikin.

Lisää siis keltaista kehiin!

Mukavaa illanjatkoa!

Ps. Vastaan kommentteihinne mahdollisimman pian. Pahoittelut tästä rajallisesti ajankäyttöasteesta!

Perjantain mod-tyttö(täti) ja kun äiti pojastaan kokkia leipoi

Tervehdys!

Minähän en tunnetusti muodin aallon harjalla ratsasta. Paremmat vaihtoehdot löytyvät menneiltä vuosikymmeniltä, kuten esim. nyt tällä kertaa 1960-luvulta.

Huomasin syksyllä tori.fi-ilmoituksen, jossa lähellä asuva nainen kauppasi omia nuoruudenvaatteitaan. Suurin osa niistä oli ompelijalla teinitytölle teetettyjä pikkuruisia minimekkoja, jotka eivät olleet nyt ihan tällaisen synnyttäneen 34-vuotiaan kokoa. Muutaman löydön kuitenkin tein, kuten tämän omenanvihreän virkatun tunikan/mekon.

Ja tosiaan - siveyspoliisit, huom!! Ei tarvitse olla huolissaan. En aio nolata itseäni julkisella paikalla leikkimällä, että tämä on minulle mekko vaan laitan housut alle ;)

En muuten taida olla yleensä näin värikäs. Omenanvihreä ei kuitenkaan ole kesäimmeiselle paras mahdollinen väri (se on kevään väri), mutta mätsäsin sen tämän lisääntyneen valon antaman energian turvin turkoosin paidan kanssa. Ehkä pikkulapsiarki tekee piirun verran leikkisämmäksi ;)
 

Siksipä laitoin vielä korviinkin maatuskat:)

Ehkä muistatte, että muutama viikko sitten kyselin Ikean leikkikeittiön perään. Yhtään yhteydenottoa ei tätä kautta tullut, mutta bongasin lopulta kohtuuhintaisen tarjouksen torista. Hain Alvarin Duktigin saman mittaisen matkan päästä kuin jos olisin kurvannut Ikeaan, ja pulitin tästä 55 euroa.

Kuulostaako teistä kalliilta hinnalta käytetystä leikkikeittiöstä?

No joo, olin jo tovin ihmetellyt, miten tori- ja huutonet-kaupoilla näiden Ikea-keittiöiden hinnat kohoavat ihan pilviin. Huusin parisen päivää ennen näitä toteutuneita kauppoja yhtä toista samanlaista keittiötä, ja olisin ollut valmis maksamaan siitä sellaiset 53 euroa. Keittiön huusi kuitenkin joku immeinen Helsingistä yli 60 eurolla(!) ja oli valmis maksamaan vielä rahtikulutkin. Jossain Lapissa näitä on edelleen myyty TÄYTEEN hintaan!!

No, kävinpä vilkaisessa Ikean sivuilla vielä kerran, että mikä mahtaisi vaikuttaa tällaiseen Duktig-hysteriaan. Eipä ollut enää se perusosa myynnissä (ainakaan nettikaupan puolella). Onkohan valmistus lopetettu kokonaan.

Siispä kaikki Ikean leikkikeittiön omistavat: teillä on kultakimpale kourassanne. Älkää nyt ainakaan myykö keitiiötä kellekään alle kympin hintaan ;)

 

Tässäpä oli tämän muorin kahvihetki. Nyt lähden sosekeiton tekoon, sillä poikakin heräilee varmasti kohtsillään unilta.

Ja otsikosta poiketen - joo, kyllä meidän poikaa kiinnostavat toistaiseksi kippiautot vielä enemmän, mutta välillä tehdään myös ruokaa (ja siivotaan).

Oikein rentouttavaa viikonloppua kaikille :)

Ps. Sinä varsinaissuomalainen lukijani: Jos sinulla on piakkoin tarpeettomiksi jääviä kivannäköisiä lasten leikkiastioita (esim. Ikean), niin minulle voi tarjota :)

Poikasen koelento

Asiaa voisi lähestyä kahdesta tulokulmasta: joko nyt tai sitten jo oli aikakin!

Joka tapauksessa poika oli eilen ensimmäistä kertaa yksin mummolassa yökylässä.

Ilmeisesti öinen retki oli suurempi koettelemus vanhemmille kuin pojalle itselleen. Puhelun taustalla kuului naurun räkätystä. Sain whtasuppiin kuvia pienestä kylpemisestä nauttivasta vesipedosta ja reteän ylpeästi lumilapiota olalla roikottavasta jäppisestä.

 Nukuttaminen oli vaatinut sen uutukaisen lumilapion sekä Papan läsnäoloa ja vartin unilaulut (siis tarkoitan sitä lapsen ääntelyä). Yöllä isoisä oli heräännyt makeaan naurukohtaukseen. Poika oli jatkanut kuitenkin samantien uniaan :)

Aamulla oli saatu mamman suukotukset ja haettu se lumilapio. Päivä oli kulunut syöden, uinaillen ja lumilapiota puristaen.

Välipalan jälkeen pieni mies saapui kotiin. Äiti oli sydän tykyttäen ovella vastassa. Vastaus iloiseen tervehdykseen oli tuhahdus ja kääntyminen kannoillaan. 

Lumityöt odottivat pihalla ;)