maanantai 8. helmikuuta 2016

Kårenin kirppistunnelmia ja alle viiden euron asu


Tervehdys!

Ihana Kirppis kuoli ja kuopattiin pari vuotta sitten, mutta nyt on tapahtunut jotain suurenmoista turkulaiselle kirppariskenelle - nimittäin Kårenin kirppis-tapahtuma!

Ensimmäiseen tapahtumaan tämä landella asuva perheellinen ei päässyt, mutta eiliseen numero kakkoseen onneksi maltoin lähteä! Vaikutuin, ja nyt on oma myyntipaikkakin varattu huhtikuun kierrokselta :D


Turusta on selvästi puuttunut sellainen keskustassa pidettävä viikonloppujen pop up-kirppis, vaikka otaksuttavasti tämän kokoisessa opiskelijakaupungissa kysyntää riittäisi. Katsokaa ylintä kuvaa: ei varmaan tarvitse selventää, tuliko tarpeeseen! Kävijämäärä lähenteli neljän tunnin aikana vissiinkin tuhatta henkeä!



En tiedä, miten Kårenin kirppistapahtuma sujui ensimmäisellä kerralla, mutta nyt kaikki toimi vähintään kohtuullisesti. Jonotusaika sisään ei ollut kuin kymmenisen minuuttia, ja myyntipaikkoja oli entisestään lisätty. Toki ahdasta oli paikoin. Onneni oli se, että maltoin kiertää alueen useampaan kertaan. Pöydistä löytyi aarteita, kun vähän jaksoi penkoa pahimman ryysiksen rauhoituttua.

Ja mikä parasta, hinnat olivat kerrankin kohtuulliset. Kirpparille mennään mielestäni myymään, jotta vanhoista, itselle tarpeettomista tavaroista päästään eroon. Myyjät olivat onneksi tällä asenteella liikkeellä ja tavara selvästi liikkui. Itse kulutin kirppistelyihini rahaa 13 euroa ja sain sillä neljä neuletakkia, kaksi trikoopaitaa ja yhden hameen. Sämpylään ja kahviin meni viisi euroa ;)


Kårenin seuraava kirppis järjestetään 6.3. Myyjien osalta se on vissiin jo täynnä, mutta kynnelle kykenevien kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa paikan anti :)

Mutta niihin omiin löytöihini... Pesukone hurisi jo eilen illalla, ja tänään minulla oli ylläni jo ensimmäinen versio kirppistelyistäni :)


Saanko esitellä, neljän ja puolen euron asu! Trikoopaita (0, 5 e) ja neulenuttu (2 e) H&M ja Ichin hame (2 e). Ihan parasta kirppislöydöissäni oli se, että löysin useamman jo omistamani, mutta pieneksi jääneen vaatekappaleen tilalle numeroa suuremman version. Ihanaa, sillä en koe tarvetta muuttaa tyyliäni :)
 

Paitsi tietysti hiukan pitää aina uudistua ;)

Hoksasin tuossa taannoin poikani opettamana, että keltainen onkin meikäläiselle ihan hyvä väri.


Joo, Alvarilla on hieno ja rakas mummilta ja ukilta joululahjaksi saatu keltainen kippiauto, jota ei voi erottaa pojasta. En saanut kuitenkaan innoítusta varsinaisesti tästä menopelistä vaan siitä, että totesin syksyllä keltaisen sopivan punaisen (ja sinisen) ohella hirmu hyvin pojalleni. Aloin miettiä asiaa hieman tarkemmin, ja hokasin, että jos poika tulee ulkoisesti minuun, samojen värien on pakko sopia itsellenikin.

Lisää siis keltaista kehiin!

Mukavaa illanjatkoa!

Ps. Vastaan kommentteihinne mahdollisimman pian. Pahoittelut tästä rajallisesti ajankäyttöasteesta!


perjantai 5. helmikuuta 2016

Perjantain mod-tyttö(täti) ja kun äiti pojastaan kokkia leipoi


Tervehdys!

Minähän en tunnetusti muodin aallon harjalla ratsasta. Paremmat vaihtoehdot löytyvät menneiltä vuosikymmeniltä, kuten esim. nyt tällä kertaa 1960-luvulta.

Huomasin syksyllä tori.fi-ilmoituksen, jossa lähellä asuva nainen kauppasi omia nuoruudenvaatteitaan. Suurin osa niistä oli ompelijalla teinitytölle teetettyjä pikkuruisia minimekkoja, jotka eivät olleet nyt ihan tällaisen synnyttäneen 34-vuotiaan kokoa. Muutaman löydön kuitenkin tein, kuten tämän omenanvihreän virkatun tunikan/mekon.

Ja tosiaan - siveyspoliisit, huom!! Ei tarvitse olla huolissaan. En aio nolata itseäni julkisella paikalla leikkimällä, että tämä on minulle mekko vaan laitan housut alle ;)

En muuten taida olla yleensä näin värikäs. Omenanvihreä ei kuitenkaan ole kesäimmeiselle paras mahdollinen väri (se on kevään väri), mutta mätsäsin sen tämän lisääntyneen valon antaman energian turvin turkoosin paidan kanssa. Ehkä pikkulapsiarki tekee piirun verran leikkisämmäksi ;)
 

Siksipä laitoin vielä korviinkin maatuskat:)

Ehkä muistatte, että muutama viikko sitten kyselin Ikean leikkikeittiön perään. Yhtään yhteydenottoa ei tätä kautta tullut, mutta bongasin lopulta kohtuuhintaisen tarjouksen torista. Hain Alvarin Duktigin saman mittaisen matkan päästä kuin jos olisin kurvannut Ikeaan, ja pulitin tästä 55 euroa.


Kuulostaako teistä kalliilta hinnalta käytetystä leikkikeittiöstä?

No joo, olin jo tovin ihmetellyt, miten tori- ja huutonet-kaupoilla näiden Ikea-keittiöiden hinnat kohoavat ihan pilviin. Huusin parisen päivää ennen näitä toteutuneita kauppoja yhtä toista samanlaista keittiötä, ja olisin ollut valmis maksamaan siitä sellaiset 53 euroa. Keittiön huusi kuitenkin joku immeinen Helsingistä yli 60 eurolla(!) ja oli valmis maksamaan vielä rahtikulutkin. Jossain Lapissa näitä on edelleen myyty TÄYTEEN hintaan!!

No, kävinpä vilkaisessa Ikean sivuilla vielä kerran, että mikä mahtaisi vaikuttaa tällaiseen Duktig-hysteriaan. Eipä ollut enää se perusosa myynnissä (ainakaan nettikaupan puolella). Onkohan valmistus lopetettu kokonaan.

Siispä kaikki Ikean leikkikeittiön omistavat: teillä on kultakimpale kourassanne. Älkää nyt ainakaan myykö keitiiötä kellekään alle kympin hintaan ;)


 

Tässäpä oli tämän muorin kahvihetki. Nyt lähden sosekeiton tekoon, sillä poikakin heräilee varmasti kohtsillään unilta.

Ja otsikosta poiketen - joo, kyllä meidän poikaa kiinnostavat toistaiseksi kippiautot vielä enemmän, mutta välillä tehdään myös ruokaa (ja siivotaan).

Oikein rentouttavaa viikonloppua kaikille :)

Ps. Sinä varsinaissuomalainen lukijani: Jos sinulla on piakkoin tarpeettomiksi jääviä kivannäköisiä lasten leikkiastioita (esim. Ikean), niin minulle voi tarjota :)

maanantai 1. helmikuuta 2016

Poikasen koelento


Asiaa voisi lähestyä kahdesta tulokulmasta: joko nyt tai sitten jo oli aikakin!


Joka tapauksessa poika oli eilen ensimmäistä kertaa yksin mummolassa yökylässä.


Ilmeisesti öinen retki oli suurempi koettelemus vanhemmille kuin pojalle itselleen. Puhelun taustalla kuului naurun räkätystä. Sain whtasuppiin kuvia pienestä kylpemisestä nauttivasta vesipedosta ja reteän ylpeästi lumilapiota olalla roikottavasta jäppisestä.


 Nukuttaminen oli vaatinut sen uutukaisen lumilapion sekä Papan läsnäoloa ja vartin unilaulut (siis tarkoitan sitä lapsen ääntelyä). Yöllä isoisä oli heräännyt makeaan naurukohtaukseen. Poika oli jatkanut kuitenkin samantien uniaan :)


Aamulla oli saatu mamman suukotukset ja haettu se lumilapio. Päivä oli kulunut syöden, uinaillen ja lumilapiota puristaen.

Välipalan jälkeen pieni mies saapui kotiin. Äiti oli sydän tykyttäen ovella vastassa. Vastaus iloiseen tervehdykseen oli tuhahdus ja kääntyminen kannoillaan. 

Lumityöt odottivat pihalla ;)

lauantai 30. tammikuuta 2016

Treffeillä Denniksessä

Vuonna 1995 nälkäinen keskisuomalainen perhe tupsahti keskelle Turun kauppatoria pitkän automatkan jälkeen. Nyt sitä ruokaa ja äkkiä! Vaan mistä?


Kysyvä ei tieltä eksy, ja niin meidät neuvottiin korttelin päässä sijainneeseen kodikkaaseen, maukasta italialaista ruokaa tarjoavaan turkulaisten ylpeyteen, pizzeria Dennikseen, joka oli ruokkinut kaupunkilaisia jo vuodesta 1975. Kyseessä on varmasti eräs maamme vanhimmista pitserioista!

Sittemmin opiskelu- ja kotikaupunkivuosina Denniksessä tuli vierailtua tasaiseen tahtiin. Hyvät pitsat ja palvelu ovat taanneet mukavia ravintolaelämyksiä.

Lapsen syntymän jälkeen turkulaiset ravintolaelämykset (ja ylipäätään kahden keskinen aika miehen kanssa) ovat olleet sanoisinko kortilla, ja joka kerta kaupungissa käydessäni törmään alan muutoksiin: uusia ravintoloita on syntynyt kuin sieniä sateella ja vanhoja suosikkeja on kadonnut.

Yksi sentään on pysynyt - Dennis ;)


Nyt kuuluu kuitenkin uutta siltäkin rintamalta. Dennis on nyt vuoden alussa muuttanut uusiin tiloihin, jotka sijaitsevat vanhan ravintolan viereisessä liiketilassa. Osoite on pysynyt siis samana eli se on edelleen Linnakatu 17.


Uudet tilat on stailattu varsin erilaisiksi verrattuna vanhaan sokkeloiseen ja tummasävyiseen tilaan: perinteisen punaruutupöytäliinatyylin tilalle on tuotu modernimpaa bistrohenkeä tehdastyylisine valaisimineen ja betonilattioineen. Vanhasta sisustuksesta on säilytetty tosin italiaishenkiset julisteet ja koristekukot!

Mistä sitten tiedän tämän? Pääsin Åblogien kautta tutustumaan Dennikseen uuteen ilmeeseen ja tarjoiluun. Sainpa vielä ottaa näinä päivinä synttäreitään viettävän miehenikin aveciksi, jee!

 
Vaikka Denniksen menussa pitsat ovat se ykkönen, veivät buffetpöydän tarjoomiset tällä kertaa voiton. Kylmät alkupalat, puolikkaan muumin kokoiset mozzarellatahkot (joista kokki veisti palasia) ja varsinkin tryffelipasta vei kielen mennessään...

Ja tarjolla oli toki myös pitsamaistiaisia...


Mitäpä vielä? No, tietenkin tiramisua! Maha muistutti aterioinnin jälkeen pallokalaa, joten päivän asu kuvat jäivät nyt kyllä nappaamatta ;)


Ihana ilta! Olipa kertakaikkisesti mahtavaa tällaiselle hoitovapaalaiselle sutia hieman puuteria nassuun, laittaa korkkarit jalkaan ja nauttia kaupungin tunnelmasta. Kiitos kovasti vain lastenvahdeille :)

Lämmin kiitos myös Denniksen väelle sekä pöytäseurueellemme kivasta ja rennosta illasta!

Suosittelen ilolla niin turkulaisia kuin kaupungissa vierailevia tsekkaamaan kyseisen ravintolan. Omaa blogiani lainatakseni Dennis on selvästi sekoitus jotain uutta ja jotain vanhaa hyväksi todettua Aurajoen rannalla :)

Onko sinulla muistoja liittyen Dennikseen? :)

torstai 28. tammikuuta 2016

Alvarin mekko


No niin.

Vuosi ja neljä kuukautta pystyin vastustamaan kiusausta, mutta viime viikolla se tapahtui. Ostin kirpparilta Laura Peterzéns-merkin mekon, joka olisi sopiva Alvarille ensi kesänä.

 

Tähdennän, että rakastan poikaani yli kaiken, enkä edes haluaisi hänen olevan tyttö. Valitettavasti rakastan myös tyttölasten vaatteita. Mielestäni nuo edellä mainitut ovat kaksi täysin eri asiaa ja voivat olla olemassa sulkematta pois toisiaan :D

Löytyykö samaan sortuneita kohtalontovereita muista poikalasten äideistä?

Ps. Postasin aiheesta facebookissakin, sillä halusin nähdä, miten ihmiset reagoivat mekko-ostokseeni. Heh, heh... yllättäen poikalasten äidit peukuttivat löytöäni, mutta tyttölasten äidit olivat aika hiljaa.
Tulkittiinkohan ulostuloni kateellisen ruikutukseksi? ;) Tai luulikohan osa, että olen raskaana ja vinkkailen jostakin tulevasta...

Eräs pojan äiti kommentoi kuvaani tosi hienosti. Hän totesi, että ennen vanhaan lasten vaatteet olivat unisex-tyyppisiä vaikka kuinka pitkälle ikään asti. Vauvoja on alettu pukea sukupuolitetusti oikeastaan melko vähän aikaa sitten. Alvari tuskin vahingoittuisi mekosta, mutta Batman-asusta hän saattaisi olla ehkä eri mieltä.

Saas nähdä, mitä mekolle tapahtuu. Tuttavapiiriin on syntynyt lähiaikoina aika monta tyttöä, joista jollekin lahjoittaa mekko. Toisaalta, ehkäpä Alvari saa kokeilla mekkokirmailuja ensi kesänä ;)

Mitäs mieltä sinä olet?