perjantai 13. tammikuuta 2017

Tiloista keskeneräisin (mutta täytyyhän niitä projekteja olla!)


Perjantaista!

Tällä kertaa ajattelin tilittää hieman yläkertamme ongelmakohdasta - aulasta. En ole kyseistä tilaa koskaan aiemmin blogissa esitellyt, silä mielestäni se on ollut, no kauhea...oikea ankeuttaja! ( Ja älkää muuten edes kysykö, mikä tuolla katossa roikkuu - se on siellä paossa taaperoita kuten moni muukin sisustuselementti :D)

 

Sinänsä aula on ihan kaunis, valoisa ja ilmava hulppeine kolmi- ja puolimetrisine kattokorkeuksineen, mutta siihen insinöörin viisaus onkin sitten jäänyt. Aulalla ei nimittäin ole oikein mitään virkaa.


Nuo sen muodostamat hukkaneliöt olisi ollut ihan kiva sijoittaa joko johonkin yläkerran makkareista tai sitten pesutiloista, mutta ei. Näillä on nyt mentävä. Onneksi sentään miehen vaatekaappi(, joka pilkottaa tuossa ylimmässä kuvassa) mahtuu sinne. Sen sijaan työpistettä kaipailisimme ainakin tulevaisuudessa, mutta aulaan sitä ei ilman portaiden päälle tehtäviä viritelmiä saisi mahtumaan...

Myös aulan sisustaminen on tökkinyt. Se onkin yleensä pyykkitelineiden ja lakanaröykkiöiden valtaamana. Nyt siirtelin telineen pois aina kamerankuvakulmien tieltä. Sen verran minäkin fuskaan näissä "sisustusotoksissa" :D

Eniten olen kaivannut jotakin simppeliä kodinomaisuutta. Nyt vihdoin tärppäsi! Löysin paikalliselta nettikirppikseltä kympillä ihanan yli kolmimetrisen räsymaton. Harvoin tulee vastaan yhtä pitkiä. Siinä on vihdoin myös tarpeeksi väriä täyttämään tuota ankeuttajaa. Kolmen tunnin saunottamisen ja pesulakäynnin jälkeen uskalsin sen vihdoin ottaa ihan käyttöönkin. Mielestäni se sopii tosi hyvin peilin alla olevan "kapioarkkuni" alle. Huusin sen muinoin huutokaupasta. Kyseisen tarinan voi lukaista vaikka täältä.

 

Eräs pitkäaikaisimpia haaveitamme (siis myös mieheni) on ollut laittaa tuonne aulan kolmimetriseen tyhjään valkeuteen vaihtuva valokuvanäyttely - siis sellaisia itse näpsäistyjä suurennoksia matkamme varrelta - esimerkiksi häämatkamme kohteista. Tulevaisuudessa tietysti lapsosten herkät tilannekuvat voisivat olla eräs  sisustuksellinen elementti. 

 

Emme ole kuitenkaan keksineet sopivaa ripustusjärjestelmää. Jonkinlainen vaijerisysteemi sen täytyisi olla, sillä turhia reikiä kantavaan seinään emme ala porailla. Jos teillä on jokin vastaava systeemi kotonanne, saa vinkata! 

Portaikon pikkukuvakokoelma on sen sijaan jo aika mallillaan. Muutama odottaa vielä ripustamista, mutta sitten otan tavoitteeksi alakerran lipaston päällisen muokkaamisen vastaavaksi valokuvarykelmiköksi.

 

Sisustuskrääsää löytyy muuten vähemmin tästä portaikko/aulasta, mutta ikkunalla sirkuttaa ihastuttava pikkulintu - se oli pöytärekvisiittana ystäviemme häissä viime keväänä!

Sellaista tänään ja uutta villakangastakkia ehkä viikonlopun kuluessa. :)

Morjens!

Ps Voi miksi! Mä en kestä tuota bloggeria. Nyt se värjäsi tekstit siniseksi ja vihreäksi. Yleensä jättää vain kappalejaot tekemättä... Yritin muuttaa mustaksi uudestaan ja uudestaan. Nyt loppui aika tähän pelleilyyn. Saa olla näin. Jos osaat ja haluat auttaa, olen kiitollinen vinkistä, mitä pitäisi tehdä...

2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Taulukiskot ovat kätevät. Katonrajaan kiinni ja mielinmäärin tauluja roikkumaan. Toiset tykkää, että tulee galleriafiilis - mielestäni siimaa käyttämällä sitä ei tule, vaijerilla ehkä. Ainakin Eurokankaassa taitaa olla saatavilla.
Leena

Turun Tilda kirjoitti...

Leena: Kiitos vinkistä! Jotain sellaista olemmekin harkinneet. vArmaan siimaaan päädytään, mutta noin hulppeassa tilassa ei vaijeritkaan välttämättä näyttäisi pahalta.