Uusintapostaus: 1940– ja 1950 -lukujen vivahteita juhlakauteen

Hyvää Anelman ja Unelman päivää!

Koska lukijakuntaan on liittynyt jonkin verran uusia lukijoita, mutta kokeenkorjaajan verkkarit eivät ole kovin glamoröösi asukokonaisuus, ajattelin julkaista vuoden takaisen pikkujoulutyylipostaukseni uudelleen. Itse asiassa saan postauksesta itsekin inspistä, miten pukeutua jälleen näin joulun alla :)

 Muuten jatkan tässä Kreikan ja Rooman kulttuurien vertailua käsittelevien esseiden korjauksen parissa... Miksiköhän vertailu (erojen ja yhtäläisyyksien esittäminen) kirjallisesti on joillekin lukiolaisille niin kovin vaikeaa? Olisiko reaaliaineiden tahi äidinkielen opettajilla vinkkejä, kuinka opetatte kyseistä asiaa?

Postaus on julkaistu alunperin 4.12.2012

Hei taas!

Pikkujouluja on jälleen tipe-tippailtu ja sesongin muutkin juhlat ovat vasta tuloillaan. Moni miettii, mitä ihmettä laittaisi ylleen firman tarjoamaan teatteri-iltaan, ystävien glögijuhliin tai vaikka uudenvuoden vastaanottajaisiin. Ajattelin kantaa korteni kekoon, ja antaa inspiraatiota vintage-tyyliseen juhlapukeutumiseen.

Tiedätte varsinkin 1940- ja 50-lukujen tyylien olevan sydäntäni lähellä. Kun ei ala liian ortodoksiseksi, on kyseisten vuosien glamourista helppo napata kivoja yksityiskohtia omaan juhlalookkiinsa. Tässäpä muutamia yleisohjeita 1940- ja 50-lukujen tyylin tunnistamiseen:

Hameet ja mekot

Kun Dior esitteli vuonna 1947 New Look-kokoelmansa, syntyivät 50-luvun tyylin tunnusomaisimmat piirteet, hulmuava kellohelma ja kapeaksi kurottu vyötärö. Kellohelman vallitsevin mitta oli puolisääreen, mutta sahasi muodin oikkujen mukaisesti vuoroin ylemmäs ja vuoroin alemmas. Kellohelmojen alla käytettiin puolestaan usein tyllialushameita, jotka kohottivat  helmaa ja toivat hameeseen liikettä. Alushameet kovetettiin tärkillä tai sokeriliuoksella, jotta ne olisivat säilyttäneet muotonsa.

Aivan kivuttomasti naisellinen ampiaisvyötärö-look ei muuten syntynyt - vartalon virheitä ja puutteita korjailtiin strategisiin kohtiin sijoitetuilla toppauksilla ja vartaloa muokkaavilla alusvaatteilla. Esimerkiksi nailonista valmistettu korseletti teki vyötäröstä tarvittavan kapean, kavensi lantiota ja työnsi rintoja ylös- ja ulospäin.

Naiset ympäri maailman hurmaantuivat Diorin tyylistä - pitkien sotavuosien ajan he olivat raataneet käytännöllisissä sukupuolettomissa vaatteissa,  ja nyt oli viimein tilaisuus pukeutua naisellisiin vaatteisiin. Soraääniäkin tosin kuului - joidenkin mielestä Diorin luoma tyyli edusti sodanjälkeiseen Eurooppaan sopimatonta tuhlailevaa tyyliä; käytettiinhän joihinkin luomuksiin jopa 18 metriä kangasta! Toiset olivat taas ihmettelivät sitä, miksi naiset suostuivat sovinnaisuuden muotiin saavutettuaan sodan aikana vihdoin pitkään tavoiteltua tasa-arvoisuutta! Joka tapauksessa 1950-luku jäi historiaan eräänä muotitietoisimmista aikakausista.

Toinen 1950-luvulle tyypillinen tyyli oli uumaa korostava kapea ja linjakas kynähame-look. Tämä "nilkutushameeksikin" kutsuttu kapea suora hame rajoitti tehokkaasti askeleen pituutta. Hame laskeutui kapeasta vyötärökaitaleesta lähes ilman poimutuksia ja laskoksia. Takana oli yleensä vain pieni halkio, joka mahdollisti liikkumisen.  Tällainen 1950-luvun sihteerikköhame ulottui puolisääreen reilusti alle polvien, mutta moderni pikkujoulunainen voi toki helpottaa liikkumistaan tanssilattialla, kuten pian omasta kynähame-lookistani näette ;)

Asusteet

1950-luvun elegantti olemus vaati oikeat asusteet. Hyvin pukeutuva nainen käytti hattua ja hansikkaita, ja kenkien ja käsilaukun tuli sopia yhteen. Iltapukeutumisessa pitkät hansikkaat, korkeat korot ja riippuvat korvakorut olivat olennainen osa kokonaisuutta. Juhlakengät olivat teräväkärkisiä piikkikorkokenkiä. Lisäksi vyötärön kapeutta korostettiin lähes jokaisessa vuosikymmenen tyylissä. 50-lukuisen daamin juhlakoruihin kuuluivat näyttävät rihkamakorut, kuten rintaneulat, joita saatettiin käyttää esimerkiksi turkisstoolan yhteydessä.  Myös erilaiset helminauhat ja -korut kuuluivat aikakauden asusteisiin.

Hiukset ja meikki

1950-luvun hiusmuoti oli pehmeä ja kiharainen. Pitkät hiukset muotoiltiin pallomaiseksi kampaukseksi papiljoteilla. Grace Kellyn ansioista banaaninutturasta tuli suosittu juhlakampaus, mutta myös Audrey Hepburnin tyyliset lyhyet hiukset olivat muotia.

Vuosikymmenen ehostustyylillä tavoiteltiin puolestaan persikkaista ja kermaista ihonsävyä. Meikkipohjan tuli olla pehmeähkö ja naisellinen. Kulmakarvat olivat kapeahkot eikä poskipunaa tai luomiväriä käytetty, koska luonnollisuus oli muotia. Iltameikki oli sen sijaan dramaattisempi. Eyelinerilla tehtiin yläluomelle terävät ja tarkat rajaukset. Luomilla saatettiin käyttää vaalean ja ruskean sävyjä Marilyn Monroen tyyliin. Myös tekoripsiä käytettiin. Huulet maalattiin seksikkäiksi ja täyteläisiksi - tietysti punaisella.

Tildan vintage-variaatioita

Väliotsikkoni saattoi johtaa hieman harhaan, sillä tällä kertaa en aio esitellä vuosikerta-aarteitani, vaan näyttää, kuinka ihan nykypäivän peruskauppojen valikoimasta voi löytää aarteita juhlakauden vintage-henkiseen pukeutumiseen. Oma tyylini on sekamelska 40- ja 50-lukujen vaikutteita (hieman liian lyhyillä helmoilla) ja postaukseen väsätty kampaus on esimerkiksi jotakin 40-luvun valkkikampauksen ja 50-luvun kiharakampauksen väliltä. Tämän postauksen tarkoitus onkin lähinnä tarjota inspiraatiota,  joten eihän aleta liian fundamentaaleiksi puolin ja toisin ;)

Asu 1.

Ensimmäinen pikkujoulukokelaani on tällainen kellohelmainen kotelomekko, jonka asustin lyhyehköllä neulenutulla.

Tämän asukokonaisuuden 50-lukuhenkisyys ilmenee esimerkiksi mekon ja nutun pehmeässä pastellisessa värimaailmassa, mekon painokuviossa (yleistyivät räjähdysmäisesti nimenomaan 1950-luvulla) ja vyötärövyössä. Myös neuletakit kuuluivat aikakauden tyyliin. Leningin alle voisi muuten laittaa vielä tyllin muhkeutta tuomaan, mutta säästän alushameen asuun numero kaksi. Kylmillä keleillä (kuten tänään)  voisin sonnustautua tekoturkisjakkuun. Ehkäpä se istuu kuitenkin paremmin vielä juhlavampien iltapukujen kanssa.

Roikkuvat helmikorvakorut ja kaulakoru ovat itse asiassa asukokonaisuuden ainoat autenttiset asiat. Hankin korut viime kesänä tukholmalaisesta koruparatiisista, ja ne ovat koristaneet jo esimerkiksi tätä vähän historiallisempaa juhlatyyliä.

Asu 2.

1950-luvun juhlatyyliin kuuluivat tyllialushameet. Minä taas tuumin, että eikös pelkällä tyllilläkin voisi olla liikkeellä?

Tyllihameen kaverina minulla on koristeellinen neuletakki, joka itse asiassa täyttää täysin 1950-luvun tyylipiirteet. Tuolloin olivat muodissa twinsetien ohella runsaalla helmikirjonnalla koristetut nutut. Takin alla oleva silkkinen rusettipaita viittaa puolestaan 1940-lukuun - tällöin olivat muotia puseroiden ja leninkien solmittavat rusetit.

Asu 3.

Tässäpä "menokynä" nykypäivän tytölle!

Kynän kaveriksi sopii samainen rusettipaita ja päälle merinovillanuttu. Kengät ja laukku ovat mielestäni ihan yhteensopivat; huulet taas sointuvat yhteen kivasti kengänpohjien kanssa ;)

Asu 4.

Tämän pikkumustan vintage-henkisyydestä en ole yhtään varma. Pidän siitä kuitenkin kovasti, ja halusin sen siksi mukaan :) Olisiko siinä silti hitunen 1940-lukua? Minua viisaammat voivat valistaa...

Joka tapauksessa dramaattiset korvakorut ja punaiset huulet ovat takuuvarmaa menneiden aikojen glamouria - asusta riippumatta.

Jos sisälläsi asuu laillani vintage-tyylien fani, on menneiden aikakausien pukuloistoa mahdollista
päästä ihailemaan alkuvuodesta myös valkokankaalla. Tammikuussa saa ensi-iltansa 1940-luvun loppuun sijoittuva Ganster Squad. Kyseisen elokuvan naispääroolissa vanhanajan glamouria säteilee Piiat-elokuvastakin tuttu Emma Stone.

Ikimuistoisia loppuvuoden juhlia kaikille :)

Ps. Huomioikaapa sivupalkin kysely, joka on auki vielä muutaman päivän ajan.

Postauksen kirjalliset lähteet:  Vintage Fashion. Muodin vuosikymmenet (Otava) sekä kampaus- ja ehostustietojen osalta www.tyylitaika.com.

Kuvalähteet lainattu seuraavilta sivuilta: 1, 2, 3, 4 ja  5