Tänään on Tildalla varsinainen rumapäivä, joten asukuvat jäänevät paitsioon. Sen sijaan palailen jälleen erääseen kauniiseen toukokuiseen päivään...
Joku pyysi tarinointia hääautostamme. Samalla lienee syytä myös valottaa, miksi ihmeessä talouteemme on muuttanut eräs valkoinen rotta. Eikös yhdessä ole jo kylliksi ;)
Hääauton valinta tai ylipäätään löytäminen tuotti aluksi suurta päänvaivaa. Muutamia vaihtoehtoja oli kyllä tarjolla, mutta autojen vuokraus on nykyään kallista lystiä. Kyselemämme autot olisivat irronneet hintahaarukalla 150-250 euroa. Se oli meille jo vähän liikaa, sillä olimme kuitenkin varanneet jo studiokuvauksen, haitarinsoittajan ja mies oli suostunut sonnustaumaan johonkin muuhun kuin omaan tummaan pukuunsa.
Eräs sukulaisemme olisi ystävällisesti lainannut vuoden 95´mallista Jaguariaan. Emmin kuitenkin kovasti, sillä halusin häihin menneen ajan tunnelmaa. Toinen vaihtoehto olisi ollut eräs vanha auto Laitilasta. Aiemmin auton omistaja oli lainannut autoa ihan ilmaiseksi, koska hän halusi tällä lailla osallistua ihmisten elämän onnellisimpaan hetkeen. Maksuksi riitti tyhjä sormusrasia hanskalokeroon ;) Sittemmin jokin typerä "Maanteiden Teuvot"-hääpari oli turmellut auton ja sen kunnostaminen oli maksanut niin paljon, että nykyään omistaja pyysi hyvän taksan autostaan. Että näin.
Lopulta mieheni vanhemmat muistivat perhetuttunsa, jotka omistivat harvinaisen vanhan auton. Tuo museorekisterissä auto oli ollut perhetuttavan perheen omistuksessa jo 50 vuotta ja se on erittäin harvinainen Suomessa. Kyseessä oli farmarimallinen Opel ja juuri tämä auto oli ensimmäinen maahantuotu yksilö. Oli ihanaa, että nämä tuttavat suostuivat. Sain juuri sellaisen vanhanajan auton, josta olin haaveillutkin. Ajallisesti se oli juuri samalta ajalta kuin pukunikin!
Auto oli sen verran arvokas aarre, että auton omistaja tuli itse kuskiksemme. Vaihteet olivat todella erilaiset kuin nykyautoissa. Ne sijaitsevat ratin vieressä ja niitä oli vain kolme. Nopeusmittarikaan ei ollut nykyisen kaltainen ympyrä vaan suora viiva, vähän niin kuin kuumemittarissa!
Automme perässä ei roikkunut mitään erityistä. Ensin ajattelimme laittaa narun päähän pari rotanloukkua, mutta ne olisivat saattaneet pudotessaan puhkoa muiden autojen renkaita. Siispä keskityimme muuhun koristeluun. Askarteluliike Presentosta löytyi tälläista paksua "lahjanauhaa" edulliseen hintaan. Sillä appeni ja mieheni paketoivat auton :D
Tärkeinpänä rekvisiittana oli kuitenkin tämä pariskunta:
Ajattelimme, että Herra Råtta häiriintyisi, jos se huomaisi, ettei häntä ole huomioitu häissämme laisinkaan. Vaarana olisi esim. sähköjohtojen maaninen nakertelu. Niinpä tilasimme sille postimyyntimorsiamen kauniisti paketoituna. Ah, suloista Råttaonnea!
6 kommenttia:
Kylläpä olitte kataloogista valinneet erityisen sievän postimyyntimorsiamen! Mites, oliko helppo tilata, tarviko luottokorttia? Ja kauan kesti toimitus, tuliko tullin kanssa ongelmia? ;D
Aivan upea auto, todella täydellinen teidän juhlaan! Miten voi joku yksi autokin näin herkistä...
Hii, Tilda on palannut! Johan ehdin jo huolestua!
Hihii, pittäähän herra Rotalla rouvakin olla:D Hieno tuo hääkaaranne, passasi nostalgiaa tihkuvaan hääpukuusi:)
Rva Herttainen: Voi hitsi, kun tuli se lappu leikattua pois, mutta veikkaan, että kaukomailta tuli (vähintään Venäjältä) :D Oli ihan helppo tilata, itse asiassa taisin hoitaa visa electronilla :D Vaimoke on oikein kiltti otus, hiukan rauhoittanut tuota Råttaakin :)
Auto oli kyllä oikein upea, olen todella kiitollinen, että saimme sen!
Anonyymi: Meinasin kyllä pitää välipäivän, vähän jotenkin tympinyt kaikki viime päivinä... Mutta hyvä, että piristi!
Pupu: No joo, ei vanhoja poikia tähän huusholliin ;)
Kiitos kommentista, hyvinhän ne 50-luvun elementit mätsäsivät yhteen :)
Onpas Upea auto!! Ja henkii ihanaa vanhan ajan tunnelmaa.
Tsih..råtta pariskunta :) pitäkää varanne, jos ne tosta alkavat lisäntymään niin pian teillä on kokonainen råtta-armeija ;) ;)
Hepa-Neiti: Se oli tosi kiva auto!!! (paitsi vannehameen kanssa ;) )
Juu, pitäisi varmaan steriloida otukset :D
Lähetä kommentti