Treffeillä Denniksessä

Vuonna 1995 nälkäinen keskisuomalainen perhe tupsahti keskelle Turun kauppatoria pitkän automatkan jälkeen. Nyt sitä ruokaa ja äkkiä! Vaan mistä?

Kysyvä ei tieltä eksy, ja niin meidät neuvottiin korttelin päässä sijainneeseen kodikkaaseen, maukasta italialaista ruokaa tarjoavaan turkulaisten ylpeyteen, pizzeria Dennikseen, joka oli ruokkinut kaupunkilaisia jo vuodesta 1975. Kyseessä on varmasti eräs maamme vanhimmista pitserioista!

Sittemmin opiskelu- ja kotikaupunkivuosina Denniksessä tuli vierailtua tasaiseen tahtiin. Hyvät pitsat ja palvelu ovat taanneet mukavia ravintolaelämyksiä.

Lapsen syntymän jälkeen turkulaiset ravintolaelämykset (ja ylipäätään kahden keskinen aika miehen kanssa) ovat olleet sanoisinko kortilla, ja joka kerta kaupungissa käydessäni törmään alan muutoksiin: uusia ravintoloita on syntynyt kuin sieniä sateella ja vanhoja suosikkeja on kadonnut.

Yksi sentään on pysynyt - Dennis ;)

Nyt kuuluu kuitenkin uutta siltäkin rintamalta. Dennis on nyt vuoden alussa muuttanut uusiin tiloihin, jotka sijaitsevat vanhan ravintolan viereisessä liiketilassa. Osoite on pysynyt siis samana eli se on edelleen Linnakatu 17.

Uudet tilat on stailattu varsin erilaisiksi verrattuna vanhaan sokkeloiseen ja tummasävyiseen tilaan: perinteisen punaruutupöytäliinatyylin tilalle on tuotu modernimpaa bistrohenkeä tehdastyylisine valaisimineen ja betonilattioineen. Vanhasta sisustuksesta on säilytetty tosin italiaishenkiset julisteet ja koristekukot!

Mistä sitten tiedän tämän? Pääsin Åblogien kautta tutustumaan Dennikseen uuteen ilmeeseen ja tarjoiluun. Sainpa vielä ottaa näinä päivinä synttäreitään viettävän miehenikin aveciksi, jee!

 

Vaikka Denniksen menussa pitsat ovat se ykkönen, veivät buffetpöydän tarjoomiset tällä kertaa voiton. Kylmät alkupalat, puolikkaan muumin kokoiset mozzarellatahkot (joista kokki veisti palasia) ja varsinkin tryffelipasta vei kielen mennessään...

Ja tarjolla oli toki myös pitsamaistiaisia...

Mitäpä vielä? No, tietenkin tiramisua! Maha muistutti aterioinnin jälkeen pallokalaa, joten päivän asu kuvat jäivät nyt kyllä nappaamatta ;)

Ihana ilta! Olipa kertakaikkisesti mahtavaa tällaiselle hoitovapaalaiselle sutia hieman puuteria nassuun, laittaa korkkarit jalkaan ja nauttia kaupungin tunnelmasta. Kiitos kovasti vain lastenvahdeille :)

Lämmin kiitos myös Denniksen väelle sekä pöytäseurueellemme kivasta ja rennosta illasta!

Suosittelen ilolla niin turkulaisia kuin kaupungissa vierailevia tsekkaamaan kyseisen ravintolan. Omaa blogiani lainatakseni Dennis on selvästi sekoitus jotain uutta ja jotain vanhaa hyväksi todettua Aurajoen rannalla :)

Onko sinulla muistoja liittyen Dennikseen? :)

Alvarin mekko

No niin.

Vuosi ja neljä kuukautta pystyin vastustamaan kiusausta, mutta viime viikolla se tapahtui. Ostin kirpparilta Laura Peterzéns-merkin mekon, joka olisi sopiva Alvarille ensi kesänä.

 

Tähdennän, että rakastan poikaani yli kaiken, enkä edes haluaisi hänen olevan tyttö. Valitettavasti rakastan myös tyttölasten vaatteita. Mielestäni nuo edellä mainitut ovat kaksi täysin eri asiaa ja voivat olla olemassa sulkematta pois toisiaan :D

Löytyykö samaan sortuneita kohtalontovereita muista poikalasten äideistä?

Ps. Postasin aiheesta facebookissakin, sillä halusin nähdä, miten ihmiset reagoivat mekko-ostokseeni. Heh, heh... yllättäen poikalasten äidit peukuttivat löytöäni, mutta tyttölasten äidit olivat aika hiljaa.
Tulkittiinkohan ulostuloni kateellisen ruikutukseksi? ;) Tai luulikohan osa, että olen raskaana ja vinkkailen jostakin tulevasta...

Eräs pojan äiti kommentoi kuvaani tosi hienosti. Hän totesi, että ennen vanhaan lasten vaatteet olivat unisex-tyyppisiä vaikka kuinka pitkälle ikään asti. Vauvoja on alettu pukea sukupuolitetusti oikeastaan melko vähän aikaa sitten. Alvari tuskin vahingoittuisi mekosta, mutta Batman-asusta hän saattaisi olla ehkä eri mieltä.

Saas nähdä, mitä mekolle tapahtuu. Tuttavapiiriin on syntynyt lähiaikoina aika monta tyttöä, joista jollekin lahjoittaa mekko. Toisaalta, ehkäpä Alvari saa kokeilla mekkokirmailuja ensi kesänä ;)

Mitäs mieltä sinä olet?

NOSHin viemää (ja muita tarinoita trikoosta)

Tervehdys jälleen!

Te pitkään blogiani lukeneet tiedätte, että postailin päivän tyyleistä paljonkin tämän virtuaalisen vuodatuskanavani alkuaikoina. Pukeuduin (ja pukeudun kaiketi jatkossakin) työelämässä mielelläni mekkoihin, hameisiin ja tunikoihin. Vintagetyyli on olennainen osa tildamaista pukeutumista, mutta aivan kaiken ei ole tarvinnut olla vuosikertakamaa. Paras tyyli niin sisustamisessa kuin pukeutumisessa löytyy mielestäni oivaltavasta risteyttämisestä ;)

Esteettisyyden ohella tyylipohdintoihini ujuttautuivat pikku hiljaa myös ajatukset laadusta. Turun Tildan alkuvuosina olin vielä satunnaisesti töitä tekevä opiskelija, jonka garderoopi sai täydennystä yleensä kirppareilta ja alennusmyynneistä. Kun sitten aloin saada säännöllistä opettajan palkkaa, ostin jonkin verran keskihintaisten merkkien vaatteita. 

Hyvin pian minua alkoi harmittaa useampikin seikka: mielestäni nykyajan vaatteet eivät oikein istuneet ylleni, keinokuitu tuntui ikävältä päällä ja lisäksi monet vaatteet venähtivät, kulahtivat tai nyppääntyivät helposti. You name it. 

Oikeastaan hääpukuni ja erään Södermalmin vintagekierroksen innoittamana aloin selvitellä enemmän myös kotimaista vintagetarjontaa. Turusta löytyivät onneksi VintagEija´s, Boutique Minne, Art+Design ja UFF:n loistava retropuoli. Vähitellen tulin sinuiksi myös virtuaalisten vintagemarkkinoiden suhteen. Kirpputori- ja second hand-tarjonnasta löysin pieniharteiselle ja -vyötäröiselle (heh, se oli siis silloin...) naiselle sopivia luonnonmateriaalisia vaatteita: puuvillaisia mekkoja, nahkahameita ja villanuttuja. Nyt raskaus- ja kotiäitivuosina vaatekaappi on puolestaan täydentynyt vartalolle hieman armollisimmilla Nanson ja Me&I:n trikoomekoilla.

Eräs ongelma minulla on kuitenkin ollut tähän päivään saakka ratkaisematta: mistä löytää laadukkaita (yksi värisiä) trikootoppeja ja -paitoja? Satunnaisesti merkiltä kuin merkiltä on tullut vastaan hyviä yksilöitä. Valitettavasti toista vastaavaa kappaletta hankkiessa olen saanut huomata, ettei laatu olekaan ollut enää yhtä hyvä. Lisäksi pohdin edelleenkin, kuinka kierrättää nukkaantuneet elastaanipitoiset paidat. Omatuntoni estää minua heittämästä niitä roskiin, mutta pikkuhiljaa alan hukkua kymmenisen vuotta säilyttämääni vuoreen.

Olen kysellyt trikoojätteestä aiemminkin, mutta edelleenkin saa vinkata. Kuinka te olette sen kierrättäneet?

Laadukkuuden ohella minua on vuosien myötä vaivannut yhä enemmän myös tuotannon eettisyys. Se, että tuotanto tapahtuu työntekijöiden kustannuksella jossain kaukana epämääräisissä alihankkijatehtaissa, jotta meillä olisi joka kuukausi uutta halpaa ostettavaa, ei oikein vastaa oikeustajuani. 

Tunnustan silti avoimesti, että etten ole trikookysymyksessä mikään pulmunen. Vaikka ostan paljon käytettynä, heikkouteni ovat esimerkiksi Lindexin lastenvaatteet. Ne ovat kohtuu laadukkaita, kivannäköisiä ja - no, edullisia. Lindex on kuitenkin yksi niistä monikansallisista yrityksistä, joilla on edelleen parannettavaa tuotantopään olosuhteissa, vaikkakaan yritys ei ole ilmeisesti sielä ihan pahimmasta päästä. Toistaiseksi olen ostanut alunnusmyynneistä myös Your Facen toppeja, jotka ovat Bangladeshissa valmistettuja. Liha on siis heikko, vaikka henki muuta haluaisi...

Onneksi, vaikka olen hidas muuttamaan tapojani, olen saanut niitä jo muutettua. Nyt on menossa operaatio trikoo. ;)

 

Olen löytänyt kaksi merkkiä, joihin aion jatkossa panostaa. Kotimainen Nosh vakuutti minut Alvarin bodyilla. Olen sittemmin tilannut merkiltä muutaman naisten vaatteenkin ja ihmetellyt trikoon laadukuutta! Erään vaatteen kohdalla istuvuus ei ollut ehkä paras mahdollinen, mutta esimerkiksi nuo kaksi raitatunikaa, jotka vilahtelevat tässä postauksessa ovat osoittautuneet loistaviksi ja monikäyttöisiksi perusvaatteiksi. Noshin tuotanto tapahtuu Portugalissa, mikä tänä päivänä on vissiin luettava ihan kotikenttätoiminnaksi. Luomupuuvillaisten vaatteiden valmistamista säätelevat samalla EU:n standardit ja lait, mitkä takaavat tuotteiden eettisyyden ja ekologisuuden.



Toinen, myös vaatekutsumerkki, johon olen tutustunut ja hyväksi todennut, on ruotsalainen House of Lola. Sen tuotanto tapahtunee vieläkin lähempänä eli Liettuassa (ainakin itse hankkimieni paitojen osalta). Myös Lolan trikoo on kestävää ja muotoilu silmääni miellyttävää. Merkillä on valikoimassaan myös hyviä perustoppeja, joihin mieleni tekisi tutustua paremmin.



Omat Lolani ovat merkin Nicetop-paitoja; voin esitellä ne joskus toiste! Tähän loppuun päätön kuva vielä Noshin trikootunikasta kera sen Tanskanmaalta löytämäni second hand-villanutun, jota kehuin syksyllä maasta taivaisiin :)

Millaisia kokemuksia sinulla on merkeistä Nosh ja House of Lola? Kuulisin mielelläni ajatuksianne!

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Ps. Uusi kamerani kotiutui vihdoin. Tämän postauksen kuvat ovat ensimmäiset jotka on otettu uudella Canonin Powershot G7X-kamerallani :) Aijai, mikä pokkari - ihan kaikilla pikkukameroilla ei saa vangittua esim tällaisia yökuvia. Nyt täytyy opetella käyttämään...

Vauhdikas viikko ja Alvarin sydänpyllykokoelma

Myöhäistä keskiviikkoa!

Minulta on muutamaan otteeseen toivottu päivä kanssamme-postausta. Pahoittelen heti alkuun, ettei sellaista ole vielä kuulunut. Jotenkin koen, ettei päivittäinen elämämme ole ollut niin hengästyttävän erityistä, että olisin osannut siitä postailla.

 

Monesti arkemme koostuu oleilusta kotona ja kotipihalla. Ohjelmistoon ei ole kuulunut Take Away-latteja lähikahvilasta,  kivoja kierroksia kivijalkakirppareilla tai sympaattisia torireissuja. Noita edellä mainittuja täällä landella ei yksinkertaisesti ole! Leikkipuistoonkaan ei tarvitse mennä, sillä keinut, hiekkalaatikot ja jopa pulkkamäki löytyvät omasta pihasta takuuvarmalla seuralla. Siksipä näinä flunssakuukausina ei ole hirveästi houkuttanut käydä edes erilaisissa perhekerhoissa yms. Kaikista "hurjimpina päivänä" saatamme lainata iskän autoa ja ajaa mummolaan peuhaamaan ;)

Kirppariostokseni hoidan puolestaan lähinnä tori.fin, huutonetin ja facebookin kirppisryhmien kautta, ja noita paketteja sitten kipittelen noutamaan lähi-Siwasta maidonhakureissuilla. Ehkäpä kuitenkin saan vielä purkitettua yhden päivämme, jos otan sen oikein tavoitteeksi. Pelkään kuitenkin sen aiheuttavan haukottelua tässä ennestäänkin lapsiperhesuoksi muuttuneessa blogissa ;)

No, jos en mikrofilma yhtä päivää, voin yrittää hiukan kuvailla tämän viikon ohjelmistoa, sillä se on ollut ja jatkunee poikkeuksellisen mukavana.

Olen herkästi sen sorttinen ihminen, että linnoittaudun kotiini ja tajuan sitten jonkin ajan kuluttua, että olisi oikeastaan ihan kiva (lue elinehto) nähdä ihmisiä (siis muutenkin kuin pihalla, mikä toisaalta on erakoituvan ihmisen pelastus). Tajusin, että nyt, kun taas eräs tuttu on palaamassa töihin, olisi kreivin aika pyytää häntä kyläilemään. Miten piristävää olikaan puhua pari tuntia ihan vaan kaikkea maan ja taivaan väliltä!

Tällä viikolla olen myös ainakin parin aivosolun verran uhrannut ajatuksia töihin paluulle. Kävin nimittäin oman aineenopetusalani ops-keskustelutilaisuudessa, jotten putoaisi täysin kärryltä sen suhteen, mitä ammattialallani tapahtuu. Totesin, että sekin oli ihan virkistävää! Olen tähän asti elellyt täysin kotiäitiydestä nauttien, mutta ehkäpä nyt on alkanut tulla vastaan sellaisiakin päiviä, että nykyinen statukseni on alkanut tuntua jumitukselta. Silti olen ihan tyytyväinen siihen, että Alvari voi olla kotona n. 2-vuotiaaksi asti. En olisi hennonnut laittaa häntä hoitoon tätä aiemmin.

No, jotta elämämme ei olisi aivan tuota jumitusta, aloitimme tänään Alvarin kanssa muskarin. Ja hyvä niin - alku ei nimittäin ollut järin lupaava. Kun jäppinen sai tervetulolaulun yhteydessä kanteleen pikkukätösiinsä, hän ei suvainnut sitä, että se olisi pitänyt antaa seuraavalle lapselle! Loppulaulua säestikin meidän sällimme ulvonta... Nyt alkaakin todenteolla meidän Kiinan keisarimme sosiaalistaminen ;)

Tällä viikolla olisi tiedossa vielä myös mm. Alvarin ihka ensimmäinen yökyläily mummolassa, taloyhtiön naisten pikkujoulut (kun ei ehditty joulun alla), ystäväpariskunnan yökyläily pitsantekopuuhineen ja kamerakerho. Ei mun elämä kyllä aina näin vahdikasta ole! Mutta ihanaa, että edes joskus :)

 Kylläpäs tuli tarinaa tähän alkuun. Itse asiassa mun piti postailla näistä:

Tsa-daa! Tässä on Alvarin (tai oikeastaan parempi ilmaisu olisi äidin) toisen käden Me&I kokoelma. Olin ostanut merkin käytettyjä bodyja jo aiemmin ja todennut ne melko hyviksi. Viime syksynä hurahdin kuitenkin näihin housuihin.

Aluksi haaveilin löytäväni Alvarille ne kuuluisat sydänpyllyhousut. Tämän postauksen otsikko on kuitenkin siinä mielessä harhaanjohtava, että sellaisia ole tullut sopuhintaisena ja oikean kokoisena vastaan. Sen sijaan lammas-, yrmysammakko-, ankka- ja omppuhouset ovat! Nuo alarivin housut ovat 74/80 cm kokoisia ja tällä hetkellä käytössä ja nuo ylärivin pökät seuraavaaa kokoa. Omat suosikkini taitavat tällä hetkellä olla nuo punaiset housut sekä yllättäen nuo mustat pandapökät. Me&I:n haaremihousujen malli on kaiken kaikkiaan todella kiva ja kaksoiskoko takaa pitkän käyttöiän.

Ajattelin postailla jossain vaiheessa Me&I:n ja muiden vaatekutsumerkkien naistenvaatteista, mutta tässä yhteydessä voisin kysyä teidän kokemuksistanne.

Mitä mieltä olet Me&I:n vaatteiden laadusta? Oletko ostanut erityisesti lastenvaatteita vai naisten mallisotn vaatteita?

Mukavaa viikon jatkoa!

Ps. Sorry kuvien taso. Kamerat on miehellä työkäytössä...

Pojan lähes valmis huone

Perjantaista!

Olenpas postaillut viime aikoina. No, tässä tulee vielä yksi - koskaan ei tiedä, milloin tulee jostakin hyvästä syystä taas vähän pidempi tauko.

Hitaan alun jälkeen poikaisen huoneen sisustaminen sai uutta puhtia siitä, kun mies sai marraskuussa vihdoin viimein Ferm Livingin minttuisen Half Moon-tapetin seinälle.

Jo itse tapettivalintaa arvoin hyvän tovin (toki nuo valintaprosessithan ovat sitä mieluisinta puuhaa, kun kaikki vaihtoehdot ovat vielä auki!), sillä en halunnut seinälle mitään, mikä määrittelisi huoneen selkeästi pojan tai tytön huoneeksi. Lisäksi kriteereihin kuului se, että tapetin olisi hyvä sopia mahdollisesti myöhemmin työhuoneen tapetiksi sekä myös se, että tietynlaisen särmikkyyden ohella tapetin värimaailma ja kuviot eivät saisi tehdä todella pientä huonetta entisestään ahtaamman tuntuiseksi.

Olen ollut tuohon Ferm Livingin tapettiin todella tyytyväinen. Onneksi emme valinneet sitä malliston huomattavasti suositumpaa mustavalkoista vaihtoehtoa, sillä se olisi saattanut olla liian voimakas Alvarin "koppiin".

 

Nyt joululomalla sain houkuteltua mieheni tarttumaan vihdoin vasaraan ;) Tyhjälle valkoiselle seinälle Hemnes-lipaston päälle kiinnitettiin Jollyroomista tilaamani pienet hauskat talonmalliset hyllyt, myöskin mintunväriset (ja miehen terveisenä ihan karseat kiinnittää).

Noille hyllyille laitoin muutaman koriste-esineen. Sekä karuselli että peura ovat peräisin Tigerista. Karuselli tuli mummilta ja peura löytyi kaapin perukoilta kuten myös toinen peuran pää, joka ripustettiin oven yläpuolelle.

 

Varsinkin tuo "metsästysmuisto" on Alvarin suosikkeja ja sille vilkutetaan aina, kun lähdetään alakertaan :) Tietyllä tapaa nämä nykyään muodissa olevat eläinten päät ova tietysti aika hyytävä ajatus :/ Mutta tulipa itsekin langettua tähän loukkuun...

Lohikäärme lensi Alvarin huoneeseen puolestaan turkulais-ranskalaisesta leluliikkeestä, Petits Tresorsista.

Pikkuhyllyjen viereen naputeltiin isompi taulu, jossa on Ingelan juliste. Hankin tuon julisteen aikoinani Murenan blogitapahtumasta ja niitä myydään ainakin myös Harjun Paperissa, Jyväskylässä.

Ehkäpä olettekin jo huomanneet, että Alvarin huoneen värimaailma on yhdistelmä minttua, korallia, vihreän ja sinisen eri sävyjä sekä mustavalkoista. Nämä sävyt toistuvat myös päiväpeitteessä (merkki ehkä Jabadabadoo), jonka Alvari sai joululahjaksi. Se on myös peräisin Murenasta. Valopallot ovat puolestaan Happy Lightsit ja hankittu Adalmiinan Helmestä.

 

Alvarin huoneen muita kantavia teemoja ovat luonto sekä erilaiset eläinhahmot. Kärpässienijakkara on Turun Onnimannista, Marimekon Siniverinen-verhoissa seikkailevat puolestaan katit. Pehmeä lelukori on tuominen viime kesäiseltä Köpiksen reissulta ja vastaava löytyy myös olkkarista. Nuo Søstrene Grenen korit vetävät kiittevän paljon tavaraa sisäänsä!

 

Oikeastaan pojan huoneesta puuttuu tällä hetkellä enää kapea tauluhylly, jonka ajattelin laittaa hoitopöydän ylle. Sinne voisi laittaa vaihtuvan kavalkaadin pieniä kortteja sekä tietysti sen vanhan oravaopetustaulun, jota on yksi varhaisimmista hankinnoista Alvaria varten :)

Mukavaa viikonloppa ja kysykää toki, jos jokin juttu jäi mietityttämään! Seuraavan kerran lupaan postailla jostakin toisesta huoneesta, sillä näitä Alvarin huone-postauksia on varmasti tullut jonkun mielestä jo liikaa ;)