keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Kierrätystä omasta vaatekaapista


Huomenisia!

Ylppärit on lähes korjattu, joten sallin itselleni pienen aamuhetken blogin parissa. Eilinen työasu päätyi melkein kirppiskassiin, mutta sitten tajusin kaksi asiaa - värikkäitä vaatteita ei keväänkorvalla voi olla liikaa ja jos joskus siunaantuu se kuuluisa siunattu tila kohdalleni, niin kietaisumekot/-tunikat ovat mitä parhaita raskausajanvaatteita. Heh, heh; siis tällaista kaukokatseisuutta ;)


Kynnet olivat kuitenkin se akuutti innoituksen lähde, syy miksi tunika päätyi ihan päälle asti!


Hallitsen mielestäni pukeutumisen niksit aika hyvin, mutta todellinen Akilleen kantapääni ovat housut. Tarvitsisin tällä hetkellä sellaiset kunnolliset ja napakat, mutta iisisti päälle solahtavat farkkulegginssit. Vai jegginsseiksikö nitä kutsutaan? Olisin valmis maksamaan sellaisista vähän enemmänkin kuin kolmekymppiä, jos edellä mainitut kriteerit täyttyvät. Olen perin kyllästynyt joustottomiin, kinkkanoihin ynnä muihin versioihin. Jalkani on toki "siankinkun" malliset, mutta luulisi, että tällaisetkin koivet jossain mallistossa huomioidaan :D

Mitä merkkiä sinä suosittelisit? Toimipa vuorostasi Tildalle tyylikonsulttina!

Mukavaa päivänjatkoa!

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Pinkkiä, minttua, lintuja ja silkkipaperipalleroita


Hehee! Saapuihan se Strömsö vihdoin tähänkin majaan! En tosin itse ole tuunaillut (taaskaan) mitään, vaan hyeenoin eräistä sukulaiskemuista mieheni serkkutytön kyseisen ohjelman malliin väsäämiä koristeita. Nyt ne mötköttävät olohuoneen katosta ensi hätään.


 Päivän tyyliin kuului minttukynsiä, pinkki body ja henkkamaukan lintunuttu.


Tällä hetkellä mennään arjessa hampaita kiristellen. Ehkäpä ne kissanpäivät (vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa Råtan päivät) koittavat vielä joskus. Ensi hätään pieni happihyppely lienee paikallaan.

Se on morjens!

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Opon opetus

Heipä hei!

Pitkään en ehdi tänään jaarittelemaan, sillä yhteiskuntaopin kokeet on korjauksen alla. Vinkkaan teille kuitenkin loistavasta Hesarin Manu-aiheisesta Teema-lehdestä.


Lehti sisältää kaikenlaista mielenkiintoista Manu-tietoutta, mutta eräs aikalaismuistelo kiinnitti erityisesti huomioni...


Näköjään ei voi koskaan tietää, kuka osoittautuu kollegaksi ja millaisia vinkkejä häneltä voi saada ammatilliseen salkkuun...Mietin vain, mahtoikohan herra Kari Tuominen päätyä kumpaankaan edellä mainituista ammateista ;)

Mukavaa sunnuntainjatkoa!

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Tarinoita Suomen tasavallan presidenteistä

Yhdessä suhteessa olen patavanhoillinen hissanope. Suomen itsenäistymisvuosi on tiedettävä. Lisäksi kasiluokkalaisten on opittava tuntemaan Suomen presidentit, tietysti aikajärjestyksessä. Asiasta pidetään pistarit. Tällöin herra Sianpäät ja Ståhlbergit on osattava jokaikistä kirjainta myöten - mutta helpotuksena ainoastaan sukunimien osalta.


Kyseinen presidenttipistari tehdään muuten yleensä suurella hartaudella. Osa oppilaista opettelee myös herrapainotteisen kaartin toiset ja kolmannet nimet, jotkut jopa elin- ja virkavuodet ylimääräisten pisteiden toivossa.

Mietin vain, että mikähän meissä suomalaisissa on, kun presidentti on meille niin tärkeä instituutio? Teineistäkin löytyy aina sellaisia, joista on tosi mälsää, kun presidentin valtaoikeuksia on karsittu. Onko meillä jokin geneettinen auktoriteetin kaipuu, kun ei sitä kunigasta silloin saatu? Ammatti-ihmisen näkökulmasta tuntuu välillä jopa turhauttavalta painottaa parlamentarismin ja demokratian lisääntyneen, kun tämän yhden ihmisen valtaa on karsittu.


Mutta on opettajastakin mukava presidenttejä opettaa. Tykkään oikeastaan eniten aiheista, joissa saatan yhdistää historiallisen kontekstin johonkin ajankohtaiseen aiheeseen ja presidentti-instituuutiohan on juuri sellainen. Kun käymme läpi Suomen presidentit, kerron mielelläni muutamia anekdootteja tai yksityiskohtia kuhunkin presidenttiin liittyen, esim näin:


Ståhlberg - hieman kuivakka ja todella oikeudentuntoinen lakimies. Puolusti suomalaisten oikeuksia jopa niin paljon, että joutui sortovuosien aikana Siperiaan vankileirille. Myöhemmin hän halusi yhdistää keskenään taistelleet punaiset ja valkoiset. Kaikki (porvarit) eivät tästä tykänneet ja niin tuo hillitty entinen maan isä kidnapattiin!  Hänelle ei käynyt onneksi kuinkaan, vaan hän vaimoineen poistui autosta ja meni joensuulaiseen hotelliin yöpymään. Kidnapparit taasen joutuivat tiilenpäitä lukemaan...

Relander - Lauri oli aikoinaan Suomen nuorin presidentti. Hänen edeltäjänsä Ståhlberg ei urallaan tehnyt ulkomaanmatkoja, joten Relander sai heti kättelyssä nimen Reissu-Lasse! Mokomakin verorahojen tuhlari! Olihan se nyt pöyristyttävää, että virkakauden aikana käy kerran Virossa, Ruotsissa ja Tanskassa... Kuinkahan paljon muuten Niinistö matkustelee?


Svinhufvudin nimi on hieno myös suomeksi - se tarkoittaa sianpäätä. Ukko-Pekka oli presidentti oikeiston makuun. Ehkä se johtui siitä, että hän tykkäsi kivääriurheilusta. Se oli tuohon aikaan "paremmissa maaseutupiireissä" eli suojeluskunnissa suosittu harrastus. Svinhufvud ei kuitenkaan sietänyt ääriliikkeitä. Lapuanliikkeen uho jäi Mäntsälään ja Suomi säilyi yhtenä harvana eurooppalaisena demokratiana.

Kallio oli maaseudun poikia. Hänen myötävaikutuksestaan säädettiin sisällissodan jälkeen Lex Kallio, joka antoi maaseudun tilattomille maata. Tämä oli ehyttämispolitiikkaa. Myöhemmin Kalliosta tuli Suomen ensimmäisen punamultahallituksen pääministeri. Tässä tapauksessa punamulta ei tarkoita maalia vaan sosiaalidemokraattien ja maalaisliiton yhteistyötä. Kallio-parka koki valitettavasti dramaattisen lopun. Hän kuoli eropäivänään rautatieasemalla, kuulema Manneriheimin käsivarsille - jylhä tarina ja totta, paitsi Mannerheimin osalta.


Ryti valittiin aikanaan suomalaisten toimeksi toiseksi suurimmaksi suomalaiseksi. Miksi? No, koska häntä pidetään suomalaisten virallisena sijaiskärsijänä. Ryti johti Suomea vaikeina jatkosodan vuosina ja laittoi oman arvovaltansa peliin ja puumerkkinsä paperiin, jotta Suomi saisi aseita Saksasta. Tilanne oli paha, sillä Karjalan kannaksella puna-armeija vyöryi ja Stalin oli päättänyt miehittää Suomen. Jos näin olisi käynyt,  muutkin suomalaiset kuin Ståhlberg olisivat ehkä pääset Siperiaan oppimaan. Suomi säästyi - kun taas Ryti joutui kuritushuoneeseen tiilenpäitä lukemaan ja menetti samalla terveytensä.


Mannerheim oli suomenruotsalainen aatelinen, joka sai nuorena villikkona potkut vähän joka paikasta. Myöhemmin hänestä tuli tsaarin armeijan upseeri, joka teki tiedustelumatkoja Mongoliaan. Venäjän vallankumouksen jälkeen Mannerheim nimitettiin valkoisten johtajaksi,  ja häntä kutsuttiin lahtarikenraaliksi. Tuolloin punaiset eivät todellakaan ihailleet häntä vaan nimittivät pyöveliksi! Jotain kuitenkin tapahtui, nimittäin talvisodan ihme. Kansa taistelikin yhtenä miehenä vihollista vastaan ja heitä marsalkka Manneriheim. Siksi hänestä tuli suurin suomalainen, jota tummaihoinen mies ei saa esittää. Vai saako?

Paasikivi oli alunperin monarkisti. Hän olisi siis halunnut Suomen isäksi saksalaisen Väinö Ensimmäisen. No, tällöin Paasikivestä itsestään tuskin olisi tullut valtion päämiestä. Paasikivi loi uraa ensin diplomaattina. Hän osasi venäjää ja on harvoja suomalaisia johtajia, joka tapasi Stalinin henkilökohtaisesti. Sotien jälkeen Paasikivi loi kauskantoisen ulkopoliittisen linjauksen nimeltään Paasikiven linja. Sen takia suomalaiset empivät edelleenkin Natoon liittymistä.


Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen.... Näin laskettiin valitsijamiesten ääniä Kekkosen kaudella, joka kesti neljännesvuosisadan. Lapset luulivat ihan tosissaan, että Kekkonen on virka. Kenestä tulee Kekkonen myöhemmin? Urkki hiihti ja muut hiihtivät perässä. Venäläisten kanssa juotiin vodkaa saunassa ja asiat tulivat hoidettua. Jotkut tosin puhuivat, että kun Kekkonen kumarsi itään, niin hän samalla pyllisti muille. Välillä Kekkonen kipesi palmuun. Lopulta hänestä tuli korvaamaton ja maastamme Kekkoslovakia. Se oli vähän eri asia kuin kansandemokratia - meillä oli sentään vapaat vaalit ja kaupassa tavaraa.


Koivistolla on iso mono ja hän on edelleenkin 90-vuotiaana tosi pitkä turkulainen. Manu söi paljon illallisia ja hänen vaimollaan Tellervolla oli hieno sähkönsininen iltapuku linnanjuhlissa. Vaikka Manu oli iso ja pelasi hyvin lentopalloa, hän halusi tehdä itsestään pienen, nimittäin presidenttinä. Hän halusi, että kansalla on valta. Manu järjesti myös hienoja huippukokouksia. Niissä olivat mukana se syntymämerkkiotsainen liberaali kommunisti ja  konservatiivinen markkinatalousmies lännen ihmemaasta.


Ahtisaarella on paljon kaimoja. Nimittäin Namibiassa. Martti-nimiset tummat pojat ovat saattaneet saada nimensä toki isoisältäänkin, joka oli kastettu Maran sijaan sen lähetyssaarnaaja Rautasen mukaan. Me vähän vanhemmat muistamme Ahtisaaren hupiohjelma Iltalypsystä. Siinä Mara söi aina herkkuja. Ahtisaari taisi muuten vähän pahastua asiasta ja siitäkin, ettei häntä pyydetty uudestaan presidentiksi. No, onneksi Martti sai Nobelin. Sen takia MEKIN opettelemme koulussa näitä sovittelutaitoja. Vai mitä Eemeli, jätäpä se Iida rauhaan ja vedä hänet alas sieltä lipputangosta!

Halonen oli Suomen virallinen muumimamma ja ensimmäinen naispresidentti. Tuo ensimmäinen luonnehdinta oli sitä median tulkintaa. Halonen tykkäsi ja tykkää edistää tasa-arvoasioita. Hän piti myös useita puheita YK:n yleiskokouksessa. Halonen pitää kissoista ja sai sellaisen lahjaksi myös Venäjän pääministeriltä. Tulevaisuudessa Tarja saattaa saada kenties jonkin mielenkiintoisen kansainvälisen tehtävän. Pidetään sille peukkuja!

Niinistö on Suomen nykyinen presidentti. Hän tykkää rullaluistella. Vaimon nimi on Jenni ja koiran Lenni. 1990-luvulla työttömät ja lapsiperheet eivät tykänneet, sillä valtionvarainmisnisteri Niinistö leikkaisi hyvinvointipalveluita. 2000-luvulla kansanedustajat eivät tykänneet kun puhemies Niinistö leikkasi kansanedustajien matkarahoja.  Nyt Niinistöstä tykkää melkein kaikki. Presidentti kun leikkasi omaa palkkiotaan.


Nyt, kun tänne asti pääsin, en ymmärrä, miten tämä juttu lähti näin lapasesta! Ehkäpä sillä on jotakin tekemistä viikon aherruksista väsähtäneen ja kieroksilla käyvän olemukseni kanssa...

Kommenttiboksin voi toki heittää omia mielikuviaan ja lempitietojaan presidenteistä. Kuka muuten on sinun suosikkipresidenttisi ja miksi? Minä itse arvostan eniten ehkä Ståhlbergia, Rytiä ja Paasikiveä. Koivistolla on toki aina paikka sydämessäni, sillä hän oli se lapsuuteni presidentti :)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

PS. Yo-palkkioni on tämä Lindexin Polka Dots-hame :)

Kuvalähteet: Ståhlberg, Svinhufvud, Ryti,  Mannerheim, Kekkonen ja Ahtisaari

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Parasta tänään ja parasta ennen!


 Hei taas!

Kiitos edelliseen postaukseen tulleista ajatuksista, kriittisistäkin, sekä tsempistä. Yritän olla jatkossa pyytelemättä anteeksi kiirettäni/bloggaamattomuuttani ja jakaa blogimurusiani (mitä ne sitten ovatkin) siten, miltä parhaaksi tuntuu.


Tänään se tarkoittaa muutamaa asukuvaa eiliseltä,  muutamaa hyvän hetken fiilistelyä tältä päivältä sekä yhtä noloa tunnustusta.


1. Keksin uuden väriyhdistelmän - koralli ja tummansininen. Maaliskuinen leimuava aurinko virittelee pukeutumisinspistä vääjäämättä kohti hehkuvampia värejä!

2. Mistä tämän päivän hyvät fiilikset syntyivät? No, maaliskuisen päivän kirkkaudesta, yksityisestä lounashetkestä Tintåssa (kera muutamien rästiesseiden) sekä jälleen kerran mukavasti sujuneesta käräjäoikeusvisiitistä. Jos pitäisi nimetä yksi omien oppisisältöjeni ja aineitteni ehdottomista menestystarinoista, niin ne ovat kuuden vuoden (ensimmäinen tehty jo auskuvuonna) rintaäänellä nuo kyseiset käynnit. Opettaja meinaa kyllä välillä ihan torkahtaa syyttäjien monotonista ääntä kuunnellessa, mutta isänmaan toivot ovat olleet vierailusta yleensä kovin täpinöissään. Olen jo kerran aikaisemminkin tällä palstalla todennut, että nuorison kuullunymmärtämisessä ei ole todellakaan mitään vikaa, sillä yksityiskohdat ovat opettajaa huomattavasti paremmin hallussa seuraavan päivän oppitunnilla ;)

3. Lopuksi musavinkki työhuoneen oppimateriaalipinojen raivaamissessioihin (ja muuhun kuolettavan tylsään mekaaniseen hommaan):

Matti Airaksisen Parasta ennen!-show... Tilda diggailee tätä eikä niin vähän ;) No, eipä se nyt niin pahalta tuntunut, vaikka sen myönsi ihan ääneen :D

Mukavaa illanjatkoa!