Paha peikko

Tervehdys!

Olette ehkä huomanneet, etten ole vielä ihan hirveästi raskaudestani blogissa puhunut. Toki uusintakierroksella ei ehkä ole enää niin tohkeissaan kuin ensiodottajana, mutta on vaiteliaisuuteen muitakin syitä.

 

Paha peikko - se on taas täällä. Lapsettomuudesta kärsivälle se saattaa tarkoittaa kuukautisten alkamista. Toistuvista alkuraskauden keskenmenoista kärsivälle raskauden ensimmäiset viikot voivat olla yhtä helvettiä. Omalla kohdallani eniten huolta on kuitenkin aiheuttanut yhä pidemmälle etenevä raskaus. Kun raskauden 18. viikko on lähestynyt, olen ollut suunniltani. Se on nimittäin ajankohta,  jolloin ensimmäinen pienemme kuoli.

En mahtanut taaskaan mitään sille, että kuluneet viikot ovat menneet jälleen kerran vähän levottomammin. Huonoja fiiliksiä, ahdistavia ajatuksia. Tällä kertaa olen tosin osannut ottaa ne hieman armeliaammin vastaan. Ymmärrän, että ne ovat luonnollisia kokemusteni valossa. Annan niiden tulla, mutta yritän olla jäämättä niihin koukkuun.

Edellinen raskaus Alvaria odottaessani oli huomattavasti vaikeampi. Tällöin minullahan ei ollut kuin 100 % huonoja kokemuksia raskauksista, nyt tuo prosentti on sentään jo puolittunut! Uskon jo, että kehoni voi kantaa loppuun asti pienen ihmisen.

En kuitenkaan olisi todellakaan selvinnyt Alvarin odotuksesta ilman ulkopuolista tukea. Meinasin kuvainnollisesti kävellä pitkin seiniä; ajatukset olivat jo ihan irrationaalisia. Avun toi terapia ja mielialalääkitys, joista jälkimmäistä vastustin tovin juuri noiden irrationaalisten pelkojen vuoksi. Pelkäsin sen aiheuttavan jotakin harmia sikiölle. Onneksi suostuin, sillä ero olossani oli huomattava. Tällä kertaa en edes kyseenalaistanut asiaa, vaan pieni pilleri on mennyt raskausvitamiinin ohella suuhun aamuisin.

En yleensä puhu näin henkilökohtaisista asioista. Nämä raskausasiat ovat ilmeinen poikkeus. Elämä vain meni osaltani niin, että olen kokenut tarpeelliseksi raottaa ajatusteni ja elämäni verhoa tältä osin. Ajattelen kai, että joku samantapaiseen tilanteeseen joutunut saattaa eksyä blogiini ja voisi saada kirjoituksistani edes vähän rohkaisua. Apua saa, kunhan sitä ymmärtää pyytää!

Mukavaa viikonloppua kaikille :)

Jotakin pojalle, jotakin minulle, jotakin äideille ja jotakin teille :)

 Tervehdys!

Täällä ollaan taas, kotona!

Vaikka matkoilla on kivaa, varsinkin mummilassa, reissussa aina rähjääntyy.  Nyt ollaan muutama päivä ihan vain aloillaan ja rauhoitutaan. Sitten aletaan odottaa isiä kotiin ekalta komennukselta.

Nyt on tiedossa tällainen sekamelskapostaus ennen matkaa tapahtuneista jutuista. Pari päivää ennen lähtöämme piipahdin naapurin naisten kanssa jo perinteeksi muodostuneella Murena-visiitillä Salossa. Minusta on nykyään hauska osallistaa tuttavia ja ystäviä näihin blogitouhuihin mahdollisuuksien mukaan. Jaettu ilo on aina moninkertainen ilo :)

Olen kertonut teille faktoja Herkku ja Lahja Murenasta jo muutamaan otteeseen. Siksi ei tällä kertaa pitkiä jorinoita itse liikkeestä muuten kuin, että kyseessä on aivan ihana kivijalkaliike - juuri sellainen, joiden haluaisi olevan olemassa ja pitkään!
 


Murenan Miina on saanut minut koukutettua toistaiseksi kahteen juttuun: heidän leluosastoonsa, josta on tullut hankittua joka visiitillä jotakin Alvarin huoneeseen. Tällä kertaa mukaan lähti suloinen Sass & Bellen kettutyyny!

 

Toiseksi olen mennytä naista sitruunaoliiviöljyn suhteen.Se on lähes varmasti maailman paras ruokakeksintö!

Tuota uskomatonta makuyhdistelmää voi lorauttaa salaatinkastikkeeksi, sipaista uunikasvisten kyytipojaksi tai grillattavien lisäksi. Mulla on nyt neljäs pullo menossa vuoden sisään, joten ei tarvinne enempää mainostaa ;)

 

Itse tilaisuudessa saimme maistella perniöläisen Kahvila Opaliinan herkkuja että Mathildedalin kyläleipurin uunituoretta juurileipää, jota saimme lämpimäisiksi myös kotiin. Kuulimme samalla tarinaa myös Malmgårdin kartanon tuotteista. Murena onkin loistoliike juuri siksi, että sieltä saa monenmoisia loistavia lähiruokaherkkuja sekä mutiakin suomalaisten pientuottajien tuotteita. 

Aloimme muuten miettiä naapurin naisten kanssa, että kesäretki Perniön ja Teijon seudulle ei olisi yhtään hullumpi idea ensi kesänä :) Sen verran nähtävää ja koettavaa lähiseudulla vaikuttaisi olevan.

Iltamissa ollessani tajusin, että äitienpäivälahja omalle äidille on hankimatta. Jaamme äidin kanssa rakkauden kaikkeen esteettiseen, mutta tällä kertaa en löytänyt mitään sopivaa sisustusjuttua (kuten esimerkiksi jouluksi löysin).

 

Päätin sitten olla käytännöllinen ja ostin silitysvettä. Kuulema ihme tuote, joka suoristaa kaiken sellaisenaan suihkutettunakin. No, en voi ihan vielä allekirjoittaa väitettä, sillä olen kokeillut tuottetta vain kerran eli tänään. Alla oleva uutuusvintageni vaati silitystä ja siitä sitten testailemaan ;) Hyvin toimi ainakin silityksen yhteydessä, mutta todella tuoksuherkälle silitysveden ostamista kannattaa miettiä. Itse tykkäsin kyllä hajusta, mutta osa haluaa vaatteensa tuoksuttomina.

Vintagemekkoni on muuten herätysostos Kårenin kirppikseltä. Tapahtuma ei ollut minulle mikään jymymenestys, vaikkakin sain ihan mukavasti tavaraa katoamaan. Osan voitostani upotin sitten tähän 70-luvun puuvillaiseen Kaisu Heikkilään. Kuinkahan monta kyseisen vuosikymmenen maksimekkoa ihminen voi hyvällä omalla tunnolla omistaa ;) Tähän mahtuu toistaiseksi vielä raskausmassukin!

No, takaisin alkuperäiseen teemaan. Lupasin otsikossa jotakin teillekin :)

Murena on avannut hiljattain verkkokaupan. Koodilla TILDA10 saat 10% alennuksen kertaostoksestasi. Koodi on voimassa 31.5.2016 saakka. Toivottavasti sinulle on iloa tästä mahdollisuudesta :)

Mukavaa viikonjatkoa kaikille!

Äitienpäivän aattona

Keväiset metsät, keväiset kukkaset

keväiset vuoret, aurinkorintehet,

ihmisen laulamaan

onnellisna saa...

  

...bumbidiaidi, bumbidiaidi, bumbidiaidi, bumbidiaidi, BUM!

Kesä yllätti meidät täysin, vaikka olinkin vilkuillut matkasäätä etukäteen hyvän tovin. Ensin lupailtiin viittätoista astetta, mutta sitten kun päästiin matkaan, ennuste olikin jo kuusi astetta korkeampi. No, hyvin on pärjätty ja vielä muutama päivä pärjäillään! 

Alvarin kevätgarderoopissa on jotakin äidiltä perittyä. Teelikamenten-merkkinen kissitakki on aitoa suomalaista kasaridesignia ja selvästi pojan mieleen. Yleensä ulkovaatteiden (lue kaikkien vaatteiden) pukeminen aiheuttaa vastareaktion, mutta kisulitakki laitetaan ylle suurella hartaudella "mam-mam-mam"-ääntelyllä kuorrutettuna.

 

 

Kuinka suurta riemua voi aiheuttaa myös ojasta löytynyt pallo! Lähdettiin vähän varkain matkaan eikä mukaan tullut napattua ulkoleluiksi kuin vanha kunnon harja (poika voisi nukkua sen kanssa päiväunia) ja lapio. 

Mutta: kotoisten lelujen puute ei ole paljon menoa haitannut. Maasta löytyvät aarteet kuten kävyt ja kivet, kaikkialla kukoistavat kukkaset, pörriäiset, kevään tuoksut ja ääneet ovat lumonneet pienen miehen niin, että hän on haljeta tohkeuksiinsa!

 

Kiitos kaikille kyselyyn vastanneille! Oli ilo huomata, että teitä on edelleen noin paljon. :) Jonkin verran tämän blogin lukijamäärät ovat huippulukemistaan pudonneet, mutta se ei nyt sinänsä ole ihme, sillä en ole kovin hanakasti harjoittanut verkostoitumista tai blogini markkinoimista - asiat, jotka ovat elinehto nykypäivänä, jos blogina haluaa näkyvyyttä. Ja toisaalta - eihän siinä oel mitään ihmeellistä, että yhden muijan turinat eivät välttämättä jaksa kahdeksaa vuotta kiinnostaa ;)

Sinänsä se, käykö blogissani kuukaudessa 15 000 vai 25 000 kävijää ei ole merkityksellistä, mutta yleensä runsaampi kävijämäärä saa aikaan enemmän keskustelua myös kommenttilootan puolella, mistä puolestaan tykkään. Toki voisin olla kaikin puolin aktiivisempi, haastaa teksteissäni pohtimaan, mutta välillä on vain niin kiire, että tajuaa postauksen julkaistuaan, miten olisi voinut toimia toisin.

 

Toivoitte eniten jälleen kerran noita arjen kuvauksia. En aina välttämättä oikein tajua, mitä ne ovat, mutta ilmeisesti se arki on jotain tämän blogin teskteihin luontaisesti sisäänkirjoitettua? Lapsi-, taapero-, ja odotusjutut kiinnostavat myös ja välillä mietinkin, olisiko tämän blogin paikka kuitenkin jossakin perheportaalissa? 

Toisaalta tämä elämäntilanne on juonne paljon pidempään jatkuneessa kertomuksessani Turun Tilda ja osa lukijoistani ilmeisimmin kaipaa muutakin sisältöä tähän blogiin. Mikähän siis olisi paikkani blogosfäärissä? Välillä olen miettinyt, sopisinko Kodin Kuvalehden lukijabloggaajaksi, mutta muutokset tuntuvat niin työläiltä. Jos keksit minulle sopivan blogiperheen, niin vinkkaa toki! Toisaalta tällainen itsellisyyskin on kiehtovaa, mutta välillä vähän yksinäistä. Onneksi on tuo Åblogi-yhteisö, jonka jäsenyydestä olen tosi iloinen :)

Näistä ajoittaisista pohdinnoista riippumatta bloggaan jälleen hyvillä mielin kevättalven pahoinvoinnista selvittyäni. Seuraavan postauksen myötä siirrytään taas Varsinais-Suomen suunnille :) Yritän siihen mennessä kiriä myös tuon kommenttiboksin vastailujen suhteen kiinni...

Iloista ja lämmintä äitienpäivää kaikille!

Metsänpoikia, sananalkuja ja potkunituja

  

Metsän poika tahdon olla,

sankar jylhän kuusiston.

Tapiolan vainiolla

karhun kanssa painii käyn,

ja maailma unholaan jääköön.

Tervehdys!

Täällä sitä on oltu, möksällä!

Alvari on metsämiehiä, mikä sopii erinomaisesti molemmille isoisille. Toisen kanssa tullaan varmasti retkeilemään lintutorneilla ja toisen kanssa käydään myöhemmin kokemassa verkkoja.

Innostuipa poikanen tänään ukin kuhasaaliin nähdessään hokemaan "ka-ka-ka"! Kala? Ehkä. Meidän poika on kyllä sanavalmiista päästä, mutta kieli on ollut meille toistaiseksi tuntematon.

Ensimmäistä varsinaista sanaa saatiin odottaa aika pitkään. Viimein puolisentoista viikkoa sitten sain todennettua suomen kielen sanan. Se oli tietysti miehekkäästi kakka.

 

 

Se kävi näin: päiväunilta herättyään poikanen nimittäin taputti käsiään. Kiskaistuani tutikan suusta kuulin toteamuksen - semmoinen oli siis tullut housuun.

Tällä hetkellä tosin kaikki pottatuotteet kulkevat kyseisellä nimellä. Hienoa on kuitenkin se, että olemme saaneet käännettyä kelkan siten että suoliston toimnta on hyvä ja positiivinen asia. Aiemmin poika rynnisti nimittäin kiljuen karkuun, kun vaippa piti vaihtaa. Nyt se on muuttunut ilon aiheeksi. Pari suklaanpalaa saattoi toki avittaa asiaa...

Nyt lahjominen saa riittää, ettei vekaran rasvasolut ala paisua! Sanoja on kyllä tipahdellut viime päivinä muutenkin. Mamma taisi olla ensin ja sitten kyllä tajusimme pojan kutsuvan välillä äitiäänkin murtaen. "Ei" on myös ollut jo pidemmän aikaa sanavarastossa kun sen viimein hokasimme. Eiköhän se tästä.

Itse olin tuntevinani tässä 16. viikon käynnistyttyä ensimmäiset pienet potkahdukset masun syövereissä. Unta vai ei, mutta ei se kyllä mitään suolen kuplintaakaan ollut. Nyt on ollut taas vähän vaimeampaa, mikä ei ole kyllä ihmekään tällä taaksepäin kallistuneella kohdulla ja etuseinän istukalla.

Elämme elämän kevättä - taas niin mielenkiintoista!

Mukavaa ja lämpöistä viikonjatkoa kaikille!

Käykäähän klikkailemassa vielä muutaman päivän käynnissä olevaan kyselyyn, jotta saisin jonkinmoisen kuvan siitä, mikä teitä lukijoita tässä blogissa tällä hetkellä kiinnostaa. Samalla saisin toisaalta myös jonkinmoisen käsityksen kuinka paljon lukijoita täällä viikon aikana käväisee :)

Tyttö ja vuohi - nättiä ja reilua

Tervehdys!

Vuodesta toiseen, ainakin gallupien perusteella, te lukijani toivotte kotiin ja sisustukseen liittyviä postauksia. Kyseiset teemat ovat minulle mieluisia, mutta näin taaperoarjessa siistien kotoisten kuvakulmien löytäminen on hieman haasteellista.

Aiemmin rakastamieni sommitelmien kuten kynttiläasetelmien ja vaasien sijaan kotoista menoa määrittää lähinnä turvallisuus - miten saada vaaralliset tahi vaaravyöhykkeellä olevat, mutta taaperoa niin kovin kiinnostavat esineet yhä osaksi sisustusta, mutta pienten käsien ulottumattomiin. Olenkin jo joutunut hyväksymään kaksi tosi asiaa: osa tilpehööristä on yksinkertaisesti ollut pakko raivata kaappiin odottamaan tolkullisempia aikoja ja toiseksi lapsen leikkitavarat ovat tulleet osaksi vakituista sisustusta.

No, onneksi sisustusta voi esitellä muutenkin kuten vinkkaamalla suosikkikaupoistani (joo, eikä tämä aloitus meinaa sitä, etten tekisi postauksia kotinikin sisustuksesta). Vaikka osa teistä lukijoistani ei ole varsinaissuomalaisia, ei koskaan tiedä, viekö esimerkiksi kesäisen retken tie Suomen Turkuun. Siksi haluan jakaa kanssanne seuraavan vinkin:

Osoitteessa Linnankatu 9-11 (käynti myös kauppakeskus Forumista) toimii nykyään todella uniikki ja ihana liike nimeltä Tyttö ja vuohi. Putiikin pitäjät kuvaavat itse kauppaansa "tarinataivaana, jonka punaisena lankana on liputtaa kehitysmaiden kädentaidoille". Tyttö ja vuohi eroaakin positiivisesti vallitsevasta valkoisen-kliinisen-tanskalaisen-countryhenkisen sisustusliikepaljouden massasta. Se on rehellisesti värikäs, etninen, iloinen - täynnä kaukomaiden tunnelmaa!

Liikkeen pitäjät ovat aiemmin toimineet kehitysyhteistyössä Afrikassa, josta idean siemen putiikin tuotteille on saatu. Myynnissä on kolmannen maailman, lähinnä Afrikan ja Aasian, pienten kylien pajojen tuotteita reilun kaupan hengessä. Tarkoitus on taata valmistajille parempi huominen, mutta toki tuoda iloa meille tänne koto-Suomeen.

Jos säikähdit alkuperäistä kuvaustani, niin voin painottaa, ettei kyseessä ole mikään "liian hippi" puoti. Tuotteet on valittu hyvällä maulla, skandinaaviseen makuun istuen.

Erityisesti kiinnitin huomioni ihaniin luonnonmateriaaleista tehtyihin tarjottimiin, vaaseihin ja koreihin. Ne sopivat monenlaiseen tyyliin. Osalla tavaroista on tosiaan huikea tarina ihan toisenlaisesta käytöstä kuten aivan mahtavilla kulunutta puuta olevilla kiinalaisilla koulujakkaroilla tai intialaisilla metallisilla ruoka-astioilla.

Kaiken ei etnisessä kaupassa kuitenkaan pidä olla väritöntä. Tytön ja vuohen tekstiilit iloittelevatkin kaikissa elämänkirjon sävyissä. Suosittelen myös tsekkaamaan huikeat höyheniset Kamerusta peräisin olevat Jujut, joita näkyy myös ylemmissä kuvissani.

Nettikauppaa Tytöllä ja vuohella ei vielä ole, mutta toivokaamme hartaasti, että sellainen vielä joku päivä saadaan. :)

Mukavaa vapunaikaa! Kuullaan viimeistään toukokuun alussa :)

Ps. Kyselyni jatkuu sivupalkissa. Käykääpä kertomassa mielipiteenne siitä, mitä haluaisitte lukea Turun Tildasta kevään korvilla :)