Pikku Kakkonen :)

Tervehdys!

Viimeisimmät puolitoista kuukautta ovat olleet minulle aika myllerrystä. Olen viettänyt erittäin paljon aikaa vaakatasossa, ja välillä on tuntunut siltä, että Alvari on saanut hoitaa ihan itse itseään tai lastenvahtina ovat toimineet piirretyt kuten Tomi Traktori, Kaupungin sankarit, Postimies Pate tai Pikku Kakkosen tarinat.

 

Sitten tuli vielä se oksutauti, mutta vain Alvariin, mieheeni ja poikaamme pyyteettömästi hoitaneisiin isovanhempiin. Alvari pääsi vähällä, mutta aikuisilla tauti oli karmeimmasta päästä. Minä vältyin taudilta jostain kumman syystä - vaikka poika nukkui päikkäreitäänkin vieressäni toipilasaikana.

No, onneksi vältyin. Olisin nimittäin varmaan joutunut tiputukseen, Olin tuota ennen oksentanut jo kolmisen viikkoa ja oli päiviä, jolloin sisässäni pysyi vain kourallinen rusinoita ja yksi nuudeli. Oksensin aamulla, keskipäivällä ja illalla, joinakin päivänä vain kerran, joinakin useammin. Huikkasin pytyltä pojalle, että menepä halimaan nallea tai katsomaan, onko äiti vaikka keittiössä?! :D

Jos oksensin kerran jonkin ruuan ulos, toista kertaa ei tehnyt samaa mieli. Kolmen viikon jälkeen oli aika vähän vaihtoehtoja jäljellä... Parhaiten maistuivat nuudelit ja Hesburgerin Kanakeisariateria. Myös tietyt hedelmät (jos en sitten ollut just vähän aikaan aiemmin yrjönnyt niitä) ja jogurttituotteet kävivät. Painoni on ollut alimmillaan sitten Alvarin syntymän.

Ja syy? Arvasit kaiketi oikein :)

No, kärsin ihan mielelläni, sillä tauti on nimeltään meidän rakas Pikku Kakkonen, joka saapunee maailmaan lokakuussa! Eilen kävimme niskaturvotusultrassa ja tänään viikkoja on täynnä tasan 12.

Mitä tahansa voi tietysti sattua; minä jos joku sen varmasti tiedän. En kuitenkaan jaksa piilotella pötsiäni tämän kauempaa ja kyllähän tuon pienen turvotuksen huomaan naamataulustani (ja siinä kukkivista finneistä).

Jos tämä onni meille suodaan, olen niin kiitollinen. Mittariin tulee kuitenkin jo ennen lapsukaisen laskettua aikaa omalla kohdallani 35 vuotta. Toivokaamme parasta, katsokaamme luottavaisesti tulevaan. :)

Elämä antaa, ja toivottavasti myös kantaa.

Pikku Kakkosen logo lainattu Wikipedian sivuilta.
<3 br="">

Merkillinen laukku

Tervehdys!

Mikä sinulle on tärkeää uuden laukun valinnassa?

Itselleni keskeisimmiksi kriteereiksi ovat ajan saatossa kristallisoituneet tarpeellisuus, monikäyttöisyys, se, että laukku on tehty aidosta nahasta sekä mahdollisesti kotimaisuus (tai eurooppalainen tuotanto). Plussaa tietysti vielä on, jos laukun löytää kierrätettynä.

 

Vierailin viikonloppuna pitkästä aikaa Art& Designissa ja hipelöitsin erästä vintagelaukkua, kun huomasin toisella hyllyllä kiinnostavan oloisen mustan nahkalaukun. Laukku oli juuri sellainen jänskä yhdistelmälaukku, jota olin etsinytkin: tärkeintä oli, että pitkä hihna mahdollisti laukun kantamisen yli olan; se on perheenäidille arjesta selviytymisen ehdoton must!

Laukkua saattoi pitää niin kirjekuorikokoisena kuin suurempana pussukkana, mikä myös oli tosi jees vaihtelunhaluni takia. Remmejä oli vielä kaksin kappalein (lyhyempi sekä pidempi) ja kiinnityskohtia myös, mikä mahdollisti täysin erityyliset ilmeet. Saattoipa remmit irroittaa kokonaan ja käyttää laukkua clutchina iltamenoissa. Laukku oli tietenkin myös nahkaa...



Mutta se mutta... Laukussa on Mulberryn logo. Jos laukku olisi aito, olisin saanut pulittaa siitä kymmenkertaisen hinnan (nyt maksoin 30 euroa). Tutkailin kotona vielä erinäisiä aitoussivustoja, ja tulin siihen tulokseen, ettei veska voi millään ilmeellä olla aito.



No, en pahemmin harrasta merkkilaukkuja, mutten kyllä toisaalta feikkilaukkujakaan ;) Mitä siis tehdä?

No, päätin olla olematta tosikko. Laukku on tosiaan mukavantuntuista nahkaa ja monikäyttöinen. Lapseni saakoon lisäksi niistää nenänsä siihen, jos tulee tarve (eikä maailmani romahda).

Kaikki voittivat :D

Mukavaa illanjatkoa :)

Visiitti Aveliaan

Tiistaista!

Viime viikonloppu oli ihana! Aurinko paistoi ja minulla oli pitkästä aikaa tilaisuus päästä turkuilemaan. Tottahan toki päälle piti laittaa jotakin keväisempää, vaikka lähtö tuli hieman yllättäin.  

Ylle valikoitui nopean harkinnan jälkeen UFF:lta vuosi sitten löytynyt 70-luvun nahkahame ( 7 e), suosikkikevät(talvi)takkini (H&M) sekä Hironian hattu päähän keikkumaan. Hatun värisen kaulahuivin olin jo ehtinyt riisua, sillä päivä osoittautui yllättävän lämpimäksi.

 

Julinian maittavan lounaan jälkeen mainitsin miehelleni, että jossakin vaiheessa voisimme piipahtaa sisustusliike Avelian uusissa tiloissa. Kirjoitinkin kyseisestä liikkeestä kolmisen vuotta sitten, kun se vielä sijaitsi Turun keskustassa. Mututuntumani oli, että liike olisi muuttanut jonnekin Turun sataman tienoille, mutta hakupalvelu osoittikin Ruisssaloa. Mielenkiintoista! Lähdimme siis tsekkaamaan, minkälaisesta paikasta oli oikein kyse.

Avelia löytyi Ruissalon Telakan liepeiltä, osoitteesta Hevoskarintie 23. Vanhaan satamahalliin muokatu tilat olivat ihanan valoisat ja avarat. Liikkeen valikoima oli edelleen yhtä ihana; ihailin erityisesti Tolixin tuoleja, tehdasvalaisimia sekä ahavoituneesta vanhasta kierrätyspuusta tehtyjä pikkupöytiä ja penkkejä.

Avelian yhteydessä toimii uutuutena myös kahvila huikeine merellisine maisemineen :)

Hoitovapaalaisen budjetti on niukka, mutta löysin nyt sen kaipailemani betoniruukun (6 e) Granitin purnukoiden jatkoksi :)

Siellä se jo koristaa kotipihaa, kun sain vihdoin viimein hankittua muutaman teten pihalle...

Tässäpä vielä viikonloppuinen asu siten, että hatun sivuprofiilikin näkyy hieman paremmin.

Mukavaa viikonjatkoa kaikille!

Kolmet toisen käden kengät kesään

Tervehdys taas!

Kevät taitaa selvästi olla jo se vallitseva vuodenaika, joten minäkin innostuin jo hiukan haaveilemaan siitä, miltä kesäinen garderoopini voisi näyttää. Vanhoilla rakkailla aarteilla toki mennään, mutta tässä kevättalven mittaan kenkäkokoelmani on täydentynyt kolmilla kesäisillä menopeleillä.



Kahdet uusista kengistäni ostin Kårenin maaliskuun kirppistapahtumasta.

1. Ensinnäkin, nyt minullakin on sitten tohvelit!

Trendit vaikuttavat minuun vähän hitaanpuoleisesti. Tohveleiden suhteen minua on arveluttanut erityisesti se, että tällainen kinkkureisi näyttäisi todennäköisesti hölmöltä matalien lattajalkineiden kanssa. Käytänhän minä toki tennareita ja balleriinoja, mutta molempia voi käyttää mekkojen kanssa. Sen sijaan olin pääni sisällä fiksaantunut siihen, että toffeleita käytetään lähinnä hieman pussittavien housujen kanssa. No, kattia kanssa! Enköhän minä oman tyylini löydä. Plussaa joka tapauksessa kenkien merkistä (eräs suosikeistani) sekä väristä, joka istunee minkä väriseen asuun tahansa. Maksoin näistä Wondersseista 15 euroa.

 2. Samaisesta tapahtumasta löysin myös korkkaamattomilta vaikuttavat Vagabondit kolmella eurolla. En tiedä, onko kenkien päällinen nahkaa, mutta ainakin sisävuori on. Ei paha, vai mitä ;) Vaikka kenkien korko on huomaamaton, se sirontaa jalkojen muotoa. Vagabond on muuten varmaan ainoa kenkämerkki, jolta uskallan muuten ostaa kengät sovittamatta. Tiedän, että merkin koko 37 mahtuu minulle varmasti - kiitos leveän lestin :)
 

3. Viikonloppuna piipahdin pitkästä aika myös Turun Humalistonkadun UFF:lla. Uusi kevät sesonki näyttäisi juuri startanneen, joten suuntasin toiveikkaana alakerran vintageosastolle. Tällä kertaa ei tärpännyt vintagemekkojen suhteen, mutta satuin ohimenen vilkaisemaan kenkähyllylle, ja kappas!

Siellähän ne olivat - unelmieni 70-lukulaiset nahkakorkkarit suoraan Mallorcalta! 

Omistin taannoin samanmalliset mustat tolppakorkokengät, mutta myin ne vuosi sitten pois, kun kantapääni eivä tihan mahtuneet kyytiin ;) Nämä sen sijaan nämä 13 euroa maksaneet yksilöt ovat juuri oman kokoiseni ja täydellisen väriset konjakin värisen nahkalaukkuni pariksi. 

Tolppakoroista vielä sen verran, etten välitä sellaisista vuosikymmenen alun övereistä ABBA-koroista, mutta tällaiset hienostuneemmat yksilöt saavat kyllä sydämeni sykkimään :) Sitä vain jäin miettimään, että voisivatko nämä kaunottaret olla jopa jonkun teistä blogini varttuneemmista rouvaslukijoista tuoma tuliainen Välimeren lämmöstä ;)

Mukavaa viikon alkua!

Ps. Olen menossa myymään romppeitani Kårenin Kirppis nro neloselle 24.4. Ajattelin hankkiutua eroon vuosikausia kaapin pohjalla maanneista vaatteista, joita en ole käyttänyt kolmeen neljään vuoteen. Nykyvaatetta lähtee myyntiin pienin kirppishinnoin; vintagea ja suomalaista designia sitten hieman kalliimmalla. Joka tapauksessa, jos blogin lukijoissa on kiinnostuneita, niin voisin tehdä postauksen, jossa näkyy jonkin verran noita blogissani esiintyneitä myytäväksi tulevia vaatteita. Laittakaapa mahdollisen toiveen yhteyteen, haluatko nähdä mekkoja, hameita, puseroita, laukkuja, koruja, takkeja, vintagea, uudempaa vaatetta vai mitä ;)

Oodi omalle kodille

Tiedän paikan armahan,
rauhallisen, ihanan,
joss’ on olo onnekas,
elo tyyni, suojakas.

Sepä kotikulta on,
koti kallis, verraton.
Eipä paikkaa olekaan
kodin vertaa ollenkaan

Kun ma kerran suureks’ saan,
joudun mailman pauhinaan,
silloin aina etsin sun,
rauhan majan kaivatun.

Erään asian suhteen koen olevani todella onnekas. Olen saanut asua unelmieni kodissa tänään jo viisi vuotta.

Kun teimme kaupat, emme tienneet olimmeko hulluja vai TODELLA hulluja. Olisiko järkeä sitoutua maalla sijaitsevaan asuntoon ilman vakiduuneja?

 Edellinen kotimme, mieheni Turun (ensi)asunto meni kuitenkin kaupaksi viikossa, itse järjestetyllä näytöllä. Se rohkaisi meitä pysymään tällä tiellä.

Ja voi! En ole katunut päivääkään, vaikka minulla ei ole edes menopeliä arkisin käytettävissäni. Maalaismaisemat, puhdas ilma sekä luonnonihmeet ja -herkut valloittivat sydämeni heti. Myöhemmin huomasimme siunaantuneemme ihanalla naapurustolla sekä erittäin hyvillä julkisilla palveluilla.

 

Tärkeintä minulle henkilökohtaisesti on kuitenkin se lämmin oma pesä, jossa töpsötellä villasukat jalassa; vähän naiivistikin piilossa kylmältä maailmalta :)

Jätänkin luksuslaukuista ja -matkoista tahi kaupunkien houkutuksista kuten konserteista ja ravintolaillallisista haaveilun suosiolla muille, sillä omasta kodistani on minulle riittämiin.

Kiitos tästä!