Tervehdys!
Tänään tiedossa on vähän erilainen postaus :) En ole pitkään aikaan kirjoitellut lukukokemuksistani, mutta nyt ajattelin ryhdistäytyä tällä rintamalla.
Koska rakastan vaikuttavien naisten elämänkertoja ja tietenkin historian popularisointia, pidin tutustumisen arvoisena Peter Englundin teosta Kuningatar Kristiinasta. Englund on eräs Ruotsin Akatemian jäsenistä ja eräs naapurimaamme
maineikkaimmista historioitsijoista, joka on erityisesti perehtynyt Ruotsin 1600-luvun suurvalta-aikaan.
Kirjallisen lukuelämyksen ohella minulla on toki myös muita lehmiä ojassa. ;) Halusin ensinnäkin tällaisena mattimyöhäisenä käydä katsomassa Mika Kaurismäen Tyttökuninkaan ja peilata näkemääni jotakin tieteellistä tekstiä vasten. Toiseksi lukulistalla olevista teoksista pääsevät sisäisen portsarini ohi helpoimmin ne, jotka jollain tapaa konkreettisesti hyödyttävät leipätyötäni. Koska vakaa oletukseni on, että opoilun sijaan tulen vetämään lähivuosina muutaman lukion historian kurssin, on parasta panostaa tähän. Opiskelijani saavat lukion syventävillä historian kursseilla suorittaa osan opinnoista muun muassa kirja-arvioina, esitelminä ja esseinä ja kuningatar Kristiina on erinomainen teema esimerkiksi HI5-kurssille.
Mutta itse kirjaan, elokuvaan ja Kristiinaan. Mitä tiesin tai kuvittelin tietäneeni Kristiinasta ennen lukemaani?
Hän oli tyttö, joka sai kuninkaanpojan kasvatuksen. Tiedenainen, joka rakasti kulttuuria ja taidetta. Descartesin maahantuoja. Isiensä uskon kieltänyt katolisen kirkon propagandavoitto. Nainen, jonka seksuaalisuus on askarruttanut ihmisiä.
Yhtä paljon Kristiina on ollut (ja oli jo elinaikanaan) myytti ja kulttuurituote, jonka kukin sukupolvi on rakentanut oman näköisekseen, omasta ajastaan käsin. Itse asiassa Kristiina oli itsekin tietoisesti osallisena myyttinsä synnyttämisessä. Englundin teoksen keskeinen teema on nahkan luomiset, metamorfoosit, joita Kristiina toteutti elämänsä aikana loppuun saakka aina kruunusta luopumisesta ja katolisen uskon omaksumisesta oman elämänkertansa kirjoittamiseen.
Englundin teos on perinteistä elämänkertaa ennemmin yritys ymmärtää erään Euroopan
vaikutusvaltaisimpiin kuuleneen ylhäisaatelisen naisen sielunmaisemaa. Teologis-filosofiset ja tieteelliset pohdinnat sekä vapauteen, valtaan ja tunteisiin liittynyt problematiikka pitivät Kristiinaa pauloissaan hänen elämänsä loppuun asti. Toisaalta Englundin teosta voi lukea mielenkiintoisena kuvaksena 1600-luvun Euroopasta, tuosta sotien, absolutismin (itsevaltius), vastauskonpuhdistuksen ja nousevan tieteellisen maailmankuvan vuosisadasta.
Englundin mukaansatempaava tyyli on
saanut paljon kiitosta ja voin allekirjoittaa tämän. Mitään kronologista teosta on turha odottaa, vaan historioitsija luo oman taitavan kudelmansa Kristiinan elämän keskeisten teemojen kautta. Teskti on paikoin koukeroista ja raskasta, mutta erittäin lyhyet luvut luovat tarvittavat hengähdystauot.
Englundin teoksen painopiste on enemmän Kristiinan vallasta luopumisen jälkeisessä ajassa; ehkä siksikin, että kuningatarvuodet ovat sen verran tutkittua ja kuvattua aikaa. Näin aiheeseen ylimalkaisesti perehtyneenä, olisin itse ehkä kuitenkin kaivannut jonkin verran perustietoa Kristiinan nuoruus-, lapsuus-, ja kuningatarvuosista, vaikka niitäkin kyllä sivuttiin.
Opin kuitenkin paljon uutta (vallasta luopuneesta) Kristiinasta: Hänelle jäi kyltymätön halu vaikuttaa. Muutamaan otteeseen Kristiina oli innokkaasti leipomassa itseään jonkin eurooppalaisen alueen hallitsijaksi tai vähintään rauhanvälittäjäksi. Usein esteeksi nousi kuitenkin se, mitä hän eniten vihasi - hänen sukupuolensa. Teatteri oli loppujen lopuksi kenties ainut paikka, jossa sankarittarimme saattoi unohtaa itsensä ja rentoutua.
Katolinen Kristiina oli myös elinaikaansa nähden erittäin vapaamielinen. Hän harjoitti alkemiaa ja astrologiaa sekä suosi kyseenalaisiakin ajattelijoita ja taitelijoita. Kristiina myös rakastui mieheen - vai rakastuiko?
Neitsytkuningattaresta jäljelle jääneestä lähdemateriaalista on luotavissa monia tulkintoja - riippuu oikeastaan, mitä haluaa korostaa.
Mika Kaurismäen elokuvassa Tyttökuningas onkin valittu toisin. Keskiössä ovat Kristiinan nuorusvuodet kuningattarena ja mahdollinen suhde kauniiseen hovinaiseen, Ebba Sparreen. Tätä rakkaussuhdettahan on arvuuteltu siltä pohjalta, että Ebba toimi kuningattaren virallisena sängynlämmittäjänä ja kuningatar lähetti hänelle ylitsevuotavan rakastuneita kirjeitä. Toisaalta sängynlämmittäjät olivat yleisiä kruunupäillä ja Kristiinalla oli tapana kirjoittaa yli-imeliä kirjeitä ihailemilleen henkilöille - niin miehille kuin naisille.
Verrattuna kansainvälisiin historiallisiin suurtuotantoihin, elokuva oli selvästi pienemmän budjetin kamarikuva. Elokuvan ehdoton sydän on Malin Buska, joka näyttelee erinomaisesti vallan ja vastuun saavaa älykästä, mutta tunteissaan epävarmaan kuningatarta. Myös hänen kiinnostuksensa tieteisiin ja filosofiaan tuodaan sopivasti esille.
Kaurismäki on tehnyt elokuvan selvästi tunne ja draaman kaari edellä - historialliset faktat olivat paikoin vähän niin ja näin. Ehkäpä olisikin ollut parempi ottaa vähän etäisyyttä historiallisiin faktoihin ja katsoa elokuva joskus myöhemmin.
Tehty kuitenkin, mikä tehty :) Lopputulemana voisin oikeastaan todeta, että elokuva on katsottava nuoren naisen kasvutarinana, jonka voisi sijoittaa myös johonkin toiseen aikaan ja paikkaan. Tämän ohella ex-turkulaista tietysti sykähdyttivät kauniit kotoisat maisemat.
Piditkö sinä Tyttökuninkaasta tai Peter Englundin teoksista? Millaisia mielikuvia sinulla itselläsi on kuningatar Kristiinasta?
Mukavaa viikonalkua!
Kuvat: 1 ja 2 wikipedia commons ja Tyttökuninkaan traileri
täältä.
