Tervehdys!
Kouluvuosi alkaa jälleen olla pulkassa ja niin opiskelijoiden ja oppilaiden kuin myös opettajien on aika nauttia työnsä hedelmistä. Ja mikäs on nauttiessa - opinahjon käytävillä tulee vastaan hymysuisia ihmisiä ja ilmat ovat viikon kuluessa vain parantuneet. Opettajallakin on viimeisten kokeentarkastusrutistusten jälkeen edessä vihdoin se kaivattu lepo vaikkapa kera takapihan aurinkotuolin, kylmän juotavan ja hyvä romaanin.
Kesäisen kirkasta taivasta on varjostanut viime päivinä oikeastaan vai yksi hattara - nimittäin se vuosittainen mediassa käytävä ylioppilaskirjoitusmenestykseen perustuva lukiovertailujen vyöry. En ota asiaa esille siksi, että jaksaisin (enää) sen takia varsinaisesti mielensäpahoittajaa leikkiä, mutta periaatteellisista syistä haluan kuitenkin nostaa kissan pöydälle myös täällä virtuaalisessa salongissani.
Lukioiden vertailu tapahtuu vertailemalla joko tutkinnon suorittaneiden kaikkien aineiden yhteispisteistä eli puoltoäänistä laskettuja lukiokohtaisia keskiarvoja tai neljän pakollisen aineen puoltoäänien lukiokohtaisia keskiarvoja. Näiden laskutoimitusten perusteella laaditaan lukioiden nokkimisjärjestys, jonka top kympissä majailevat vuodesta toiseen suurten kaupungien lukiot.
Heti listojen julkistamisen jälkeen vakuutellaan uutisissa ihan asiantuntijoiden kera, että hei, eihän nämä tulokset nyt oikeasti kerro yhtään mitään opetuksen tasosta ja suomalainen opetus on kauttaaltaan laadukasta, mutta silti se pieni epäilyksen siemen on kuitenkin jo kylvetty. Perheissä saatetaan pohtia, että pitäisiköhän meidän Maijan nyt oikeasti kuitenkin hakea sinne naapurikaupungin paremmin menestyneeseen lukioon tuon oman paikkakunnan tavanomaisen opinahjon sijaan? Opettajat eivät tietenkään välitä mokomista rankingeista, mutta kuitenkin salaa hihkutaan, että huh, onneksi meidän lukio pesi tuon samoista opiskelijoista kilpailevan koulun! Huonona vertailuvuonna ollaan sitten ihan julkisesti opettajainhuoneessa allapäin.
Mistä on oikein kyse? Suomen ylimitoitetussa lukioverkostossa vallitsee ankara kilpailu opiskelijoista. Tällöin positiivinen julkisuus on aina hyödyksi ja mainokseksi.
Olen tosin oikeasti myös sitä mieltä, että vertailu on kökkö. Suurten kaupunkien "eliittilukiot" ovat eliittiä pitkälti sen vuoksi, että niihin tullaan lähelle yhdeksäisen keskiarvolla tai jopa yli. Joihinkin kouluihin tullaan alle seitsemän keskiarvolla. Kummankohanlaisten koulujen opiskelijat nappaavat todennäköisesti enemmän laudatureja?
Jos rankingeja halutaan ylipäätään tehdä, pitäisi mielestäni vertailla lukioiden sisäänottokeskiarvoja ylioppilastutkinnon arvosanoihin. Tämä kertoisi siitä, missä kouluissa on tapahtunut eniten kehitystä. Eikö esimerkiksi se ole arvokasta ja kerro opettajien opetustaidoista, jos vaikka erittäin huonoilla arvosanoilla sisääntulleesta kuitenkin leivotaan ylioppilas tai jos joku opettaja pystyy opetustaidoillaan ja motivoinnillaan kannustamaan keskinkertaista oppijaa magnan ja eximian arvosanoihin? Kumpi lisäksi vaatii enemmän taitoa - opettaa heikkoa opiskelijaa vai kympin opiskelijaa, joka osaisi ehkä jopa itseopiskella kurssien sisällöt? En tarkoita kuitenkaan tällä vertauksella tietenkään sitä, etteikö huippuopiskelijalle tulisi tarjota haasteita ja houkutella häntä ylittämään itsensä.
Lukio-opintoihin tähtäävien opiskelijoiden ja heidän perheittensä kannattaisi myös pysähtyä miettimään muutamaa seikkaa: Suuressa lukiossa on toki runsas kurssitarjonta ja erikoistumismahdollisuudet, mutta pienemmillä yksiköillä on myös etunsa. Lukio-opiskelussa voi tulla yllätyksenä se, että opettajalla ei ole aikaa opetettavalle samalla tavoin kuin yläkoulussa; hän opettaa vain suurta kasvotonta massaa. Pienemmässä koulussa opettajaa voi vielä nykäistä hihasta ja pyytää esimerkiksi selittämään asian uudestaan ja vaihtaa ajatuksia. Pienemmän koulun heterogeenissa porukassa ei se kasin oppilas tai ysin oppilas tunne myöskään olevansa pohjasakkaa, kuten voi käydä kun opiskelee pelkkien neropattien keskellä. Toki tällainen ryhmän kova taso voi toki kirittää hyviin saavutuksiin. Tiedän kuitenkin, että joidenkin kohdalla se on aiheuttanut alemmuuskomplekseja ja estänyt oppimista.
Ehkäpä yritän vain sanoa, ettei vertailua pitäisi tehdä vain vertailun vuoksi. En näe nykyrankingin taustamotivaattorina mitään muutakaan syytä. Sinä jossakin suomalaisessa lukiossa opettava opettaja, ole ylpeä omasta ammattitaidostasi, tee työsi sydämellä, reflektoi opettajuuttasi ja ole kiinnostunut siitä, mitä teet. Silloin olet palkintosi ja kiitoksesi hyvästä työstä ansainnut, listasijoituksista huolimatta.
Heräsikö ajatuksia?
