Keväiset metsät, keväiset kukkaset
keväiset vuoret, aurinkorintehet,
ihmisen laulamaan
onnellisna saa...
...bumbidiaidi, bumbidiaidi, bumbidiaidi, bumbidiaidi, BUM!
Kesä yllätti meidät täysin, vaikka olinkin vilkuillut matkasäätä etukäteen hyvän tovin. Ensin lupailtiin viittätoista astetta, mutta sitten kun päästiin matkaan, ennuste olikin jo kuusi astetta korkeampi. No, hyvin on pärjätty ja vielä muutama päivä pärjäillään!
Alvarin kevätgarderoopissa on jotakin äidiltä perittyä. Teelikamenten-merkkinen kissitakki on aitoa suomalaista kasaridesignia ja selvästi pojan mieleen. Yleensä ulkovaatteiden (lue kaikkien vaatteiden) pukeminen aiheuttaa vastareaktion, mutta kisulitakki laitetaan ylle suurella hartaudella "mam-mam-mam"-ääntelyllä kuorrutettuna.
Kuinka suurta riemua voi aiheuttaa myös ojasta löytynyt pallo! Lähdettiin vähän varkain matkaan eikä mukaan tullut napattua ulkoleluiksi kuin vanha kunnon harja (poika voisi nukkua sen kanssa päiväunia) ja lapio.
Mutta: kotoisten lelujen puute ei ole paljon menoa haitannut. Maasta löytyvät aarteet kuten kävyt ja kivet, kaikkialla kukoistavat kukkaset, pörriäiset, kevään tuoksut ja ääneet ovat lumonneet pienen miehen niin, että hän on haljeta tohkeuksiinsa!
Kiitos kaikille kyselyyn vastanneille! Oli ilo huomata, että teitä on edelleen noin paljon. :) Jonkin verran tämän blogin lukijamäärät ovat huippulukemistaan pudonneet, mutta se ei nyt sinänsä ole ihme, sillä en ole kovin hanakasti harjoittanut verkostoitumista tai blogini markkinoimista - asiat, jotka ovat elinehto nykypäivänä, jos blogina haluaa näkyvyyttä. Ja toisaalta - eihän siinä oel mitään ihmeellistä, että yhden muijan turinat eivät välttämättä jaksa kahdeksaa vuotta kiinnostaa ;)
Sinänsä se, käykö blogissani kuukaudessa 15 000 vai 25 000 kävijää ei ole merkityksellistä, mutta yleensä runsaampi kävijämäärä saa aikaan enemmän keskustelua myös kommenttilootan puolella, mistä puolestaan tykkään. Toki voisin olla kaikin puolin aktiivisempi, haastaa teksteissäni pohtimaan, mutta välillä on vain niin kiire, että tajuaa postauksen julkaistuaan, miten olisi voinut toimia toisin.
Toivoitte eniten jälleen kerran noita arjen kuvauksia. En aina välttämättä oikein tajua, mitä ne ovat, mutta ilmeisesti se arki on jotain tämän blogin teskteihin luontaisesti sisäänkirjoitettua? Lapsi-, taapero-, ja odotusjutut kiinnostavat myös ja välillä mietinkin, olisiko tämän blogin paikka kuitenkin jossakin perheportaalissa?
Toisaalta tämä elämäntilanne on juonne paljon pidempään jatkuneessa kertomuksessani Turun Tilda ja osa lukijoistani ilmeisimmin kaipaa muutakin sisältöä tähän blogiin. Mikähän siis olisi paikkani blogosfäärissä? Välillä olen miettinyt, sopisinko Kodin Kuvalehden lukijabloggaajaksi, mutta muutokset tuntuvat niin työläiltä. Jos keksit minulle sopivan blogiperheen, niin vinkkaa toki! Toisaalta tällainen itsellisyyskin on kiehtovaa, mutta välillä vähän yksinäistä. Onneksi on tuo Åblogi-yhteisö, jonka jäsenyydestä olen tosi iloinen :)
Näistä ajoittaisista pohdinnoista riippumatta bloggaan jälleen hyvillä mielin kevättalven pahoinvoinnista selvittyäni. Seuraavan postauksen myötä siirrytään taas Varsinais-Suomen suunnille :) Yritän siihen mennessä kiriä myös tuon kommenttiboksin vastailujen suhteen kiinni...
Iloista ja lämmintä äitienpäivää kaikille!
4 kommenttia:
Eiköhän tuo kävijämäärien ero selity vain postaustahdilla: 200 lukijaa + 6 kirjoitusta kuussa -> 1200 käyntiä kuussa, ja keskustelua seuraavat ihmiset, vaikkapa parikymmentä, käyvät esim. 5 kertaa lisää per postaus -> 600 per kuusi postausta. Eli 12 postausta kuussa tuplaisi noiden kahden luvun summan.
Niillä, jotka eivät seuraa esim. Feedlyllä tai muulla, on tarve käydä myös "välipäivinä" tarkistamassa, esim. parikymmentä ihmistä -> 600 käyntiä. Jos tietää, että kirjoitat harvoin, tulee käytyä ruhtinaallisesti vähemmän. Ja käsittääkseni blogin toisen kirjoituksen avaaminen näkyy taas uutena käyntinä, ja kolmannen... Jos seuraa kommenttibokseja, saa yhdelläkin käynnillä helposti kympin täyteen. Eli ei huolta!
Hyvää äitienpäivää näin jälkikäteen! :)
- E
Minä haluaisin tietää turkulaisuudesta.
Asun Oulun lähellä ja yliopistossa meillä oli Varsinais-Suomesta jokunen opiskelija. Turku on aina ollut vieras paikka itselleni, koska siellä ei ole sukulaisia tai tuttavia. Paljon kuitenkin olen kuullut siitä, kuinka tyypillisin "puhumaton" suomalainen on juurikin Varsinais-Suomesta. Heli Laaksonenkin tästä kertoi Hesarin jutussa, sanoen, että siellä päin ei haluta ikäänkuin olla toisen vaivaksi ja siksi ei kysellä eikä rupatella liikoja.
Kysyisinkin, että miltä se turkulaisuus sitten tuntuu? Voiko "ketään" moikata, tai kassatädeille sanoa kummempia, tai millaista kohtelua esim. lääkärissä ja parturissa saa?
Tällaiset mietittyneet aina joskus. Vaikka jännä sinänsä - tekstisi perusteella turkulaisuus on aivan kuten vaikka oululaisuus, lupsakkaa ja rentoa.
Kiitos!
Kaislakerttu
Minä jotenkin arvostan sitä, että olet pysynyt omalla linjallasi, ja että blogissasi hyvällä tavalla kuuluu äänesi ja näkyy pitkä pätkä elämääsi. En keksi, mitä voisit muuttaa, joten jatka ihmeessä samaan malliin! :)
E: Kiitos tsemppikommentista! Mielenkiintoista matematiikkaa ;)Blogilistan lopettaminen on näkynyt jonkin verran lukijatilastoissani, kuten aikoinaan uumoilinkin. Se oli hyvä väylä tällaiselle riippumattomalle blogille saada huomiota. Nykyään blogitoiminta on niin pitkälti keskittynyt portaaleihin ja jos blogista ei ole mainintaa tällaisten blogien lukulistoilla, harva uusi lukija eksyy niihin. todennäköisimmin independet-blogin lukijaksi löytää tällöin tiensä googlettamalla jostkain aiheesta, josta tällainen bloggaaja on tehnyt postauksen. Lähinnä mua mietitytti jossain vaiheessa se, hermostuttiko kasvojeni näyttäminen jotkut lukijani. Näin saattoi olla, vaikkei kukaan suoraan tullutkaan sanomaan, että nyt loppui tämän blogin lukeminen ;) Elämä (ja bloggaus9 on valintoja täynnä :)
Kaislakerttu: Kiitos kommentista, tässähän oli mielenkiintoista pohdintaa ja aiheesta voisi tehdä vaikka ihan oman postauksenkin. Joskus aikoinaan itse asiassa avauduin siitä, kuinka minua häiritsi busseissa se, ettei ihmiset kiittäneet kyydistä. Olen kotoisin Keski-Suomesta, jossa niin tehdään varsinkin pidemmillä linjoilla. Osa lukijoista närkästyi mielipiteistäni ja sain kuulla runsaasti perusteluja, miksi näin toimitaan suuremmissa kaupungeissa. Se keskustelu oli ihan mielenkiintoista.
Minä en siis ole lähtökohtaisesti varsinaissuomalainen, joten selittyisikö blogin lupsakkuus piilevällä savolaisuudellani ;) Sinänsä noissa heimokarikatyyreissa on jotakin perää. Kun tulin, opskelemaan Turkuun, minua häiritisi tietynlainen "vittuilu", jota täällä varttuneet harrastivat. Sellaista ihmeellistä näpäytyshuumoria, jossa toinen osapuoli otettiin hampaisiin. Paikallisia se ei ehkä häirinnyt enkä tarkoita että kaikki olisivat tällaisesta samasta muotista tehtyjä, mutta sellainen tietynlainen "töräyttely" kyllä kuuluu asiaan. Toinen huomioni hieman myöhemmin oli se, että koko ikänsä turussa asuneilla ei välttämättä ollut tarvetta ystävystyä uusien tyyppien kanssa, sillä kaikki verkostot olivat jo olemassa. ajan mittaan olen kyllä saanut ihania kantaturkulaisiakin ystäviä, mutta helpommin kyllä aluksi tutustui muihin ulkopaikkakuntalaisiin.
Lotta: Kiitos lämpimistä sanoista! Mietin edelleen sitä Kodin Kuvalehteä, mutta harkitnaa voi jatkaa ilman toimintaa vielä muutamankin vuoden ;)
Lähetä kommentti