Birthday Boy

Tervehdys!

Non-niin. Nyt on sitten kokemusta viimein siitäkin, millaista on, kun saa taudin lapselta ja sitten maataan toimintakyvyttömänä päiväkaupalla kykenemättä hoitamaan mitään muuta kuin ihan pakolliset. Täytyy nostaa hattua kaikille vanhemmille, joilla on useampi lapsi ja sattuu sama juttu! Esimerkiksi mahatauti... Ääh, en osaa edes kuvitella. Onneksi meillä on isovanhemmat tosi lähellä. Nuo urhoolliset auttajat saivat tietysti molemmat taudin meiltä eli aika kumuloituvaa touhua...

Nyt kuitenkin päivä paistaa taas risukasaan ja menninkäiset ryömivät ulos kolostaan. Mies lähti äsken hääkuvauskeikalle ja poika mummolaan. Minä yritän katsoa tätä läävää, josko sitä voisi tämän päivän jälkeen kutsua jälleen kodiksi ;)

Mutta parin viikon takaisiin tunnelmiin. Meidän Alvari täytti tosiaan kokonaiset yksi vuotta! Aika on kulunut kovin nopeasti. Vastahan tuo rakas oli alle kolmikiloinen rimppakinttu - nyt hän on jo aikamoinen perunasäkki kanapoikakutreineen... Äidin sydän miltei halkeaa onnesta ja ylpeydestä...

 

Poika otti muuten aikamoisen loppuspurtin ennen 1-vuotisneuvolaa: kolmessa viikossa hän oppi ensin laskeutumaan istuma-asennosta maahan, sitten nousemaan istumaan. Eräänä iltana yöpuulle laitettu Alvari itki huoneessaan katkerasti ja kun kävin katsomassa, poika seisoi siellä pimeässä pinnasängyn reunaa vasten. Sitten vielä ihan viimeisellä viikolla mamma oli saanut pojan konttaamaan pihalla kymmenisen metriä hiekassa. Tämän jälkeen poika ei ole enää ryömimään vaivautunut!

Nyt tavoitellaan kohti korkeuksia ja harjoitellaan kävelyä isovanhemmilta synttärilahjaksi saadulla Hapen taaperon menopelillä, joka toimii muuten mukavasti myös mopona. Kerrassaan loistava ja kivan näköinenkin taaperokärryvaihtoehto!

 

 

Kuvissa vilahtaa muuten myös Alvarin juhla-asu. Näätäpyllyhaalarit ovat Lindexin, body Kappahlista ja mirri Pomp de Luxin syysmallistosta :) Sukat ei meidän pikku-ukon jaloissa pitkään pysy, joten niitä on hyvä olla useampi pari hollilla. Alvarin täti toi lahjaksi Popin ihani keltaisia jarrusukkia.Kyseinen väri on äidin muuten tämän hetkinen lemppari pojan vaatetuksessa :)

Totta kai juhlissa pitää kakkua olla! Iskä väsäsi aikuisille voileipäkakun ja äiti teki ei niin kauniin, mutta hyvänmakuisen pätkiskakun aikuisille. Rekvisiittaakin olin hieman hankkinut. Taannoiselta Tanskan matkalta ostin servetit ja hauskoja viirejä Søstrene Grene-sisustusketjusta.(Kerroin aiemmin samaisesta liikkeestä hankkimistani lelukoreista.)

Tietysti myös pikkumies sai oman kakun. Se tehtiin proosallisesti paahtoleivästä ja väliin tuli pilttisosetta. Kuorrutuksena oli kermavaahtoa ja koristeena päärynänpaloja. Kermavaahto vähän epäilytti pientä maistelijaa, mutta se tuntui kivalta pikku tassuissa. Poika sai rauhassa tuhota kakun - en sitten tiedä, kuinka paljon siitä päätyi massuun ;)

Tällaisia kuulumisia tänään :) Yritän palata langoille vähän nopeammin kuin nyt - jos vain terveys niin suo :)