Totoro vei sydämeni

Iltaista!

Pitkällisen, vuosien mittaisen kärttämisen jälkeen suostuin mieheni pyyntöön, että tyypillisen action-pläyksen sijaan vuokraisimme japanilaisen Hayao Miyazakin animepiirretyn Naapuri Totoro.
 (Ok, mitähän tämä paljastaa minusta...)

Näin jälkikäteen voin vain todeta, että siis miksi? Miksi olin vuosikausia pistänyt vastaan? Kyllä mieheni tietää paremmin! Jos meillä asustaa tämän näköisiä otuksia, niin olen tietysti heti myyty Totorollekin.

Ja ihan oikeasti, Naapurini Totoro on ehkä sympaattisin ja laadukkain ikinä tehty piirretty. Suosittelen lämpimästi!

Kuva lainattu täältä.

Uusia (turkulaissii) blogituttavuuksia?

Iltaista!

Aivan aluksi toivottaisin kaikki uudet lukijat tervetulleiksi seuraamaan Turun Tildaa. Teitä on viime viikkoina tupsahtanut useammastakin eri lähteestä. Lyhyesti blogiani kuvailisin kolmekymppisen aineenopettajan pitämäksi Lifestyle-blogiksi, jolla ei pahemmin kaupallisia kytköksiä ole, mutta joka mielellään kertoo kirppari- ja vintagelöydöistään, antaa Turun seudulla asuville kulttuuri- ja tapahtumasuosituksia ja pohtii siinä sivussa elämänmenoa ja omaa ammatillista kasvuaan. Blogini on ohittanut jo taaperovaiheen, ja on tällä hetkellä viisivuotias eskaria innokkaasti odottava toimelias elämän löytöretkeilijä. Blogin emäntä taas saattaa kiireen keskellä unohtaa välillä kommentteihin vastaamisen,kun varsinainen leipätyö vie ajan. Siitä ei kannata pahastua vaan jatkaa keskustelua vaikka muiden blogn seuraajien kesken :)

Tein pienen muutoksen blogiluettelooni. Tästedes minulla on kaksi blogiluetteloa, joista toinen on varattu nimenomaan Turun seudun blogeille. Olisi kiva saada toimiva vinkkipalvelu turkulaisista ilmiöistä ja tapahtumista. Ottaisinkin mielelläni vastaan ehdotuksia paikallisista blogeista, joilla on jollakin tapaa yhtymäkohtia omaan blogiini tai jotka ovat muuten vain kiinnostavia. Omaa blogiaankin voi reippaasti suositella :)

Mä lähden nyt saunomaan päivän pölyt pois. Palataan asiaan uusin voimin!

Eteisen edukasta ehostusta

Tervehdys jälleen! Jatkan kuumeista kokeenkorjausta, mutta tässä nopsasti vielä muutama kuva eteisestä, jotka napsaisin eilen kirkkaassa päivän valossa.

Olen NIIN iloinen, kun eteisen taulu on vihdoin paikalla. Se ja vanha armeija-arkku muodostavat mielestäni hyvän parivaljakon. Polka Dots-hatturasiakin löysi vihdoin paikkansa. Voisin lastata sinne vaikka silkkihuivikokoelmani tai hanskani.

Olen päässyt yhä syvemmälle oivalluksessani, että kiva sisustus ei välttämättä tarkoita runsasta rahankäyttöä. Esimerkiksi tuo meidän armeija-arkkumme kustansi 30 euroa ja sinkkisankko 7 egeä. Keittiön ja eteisen raitamatot löytyivät 60 % alesta Citymaketista. Eteisen juliste on puolestaan kulkenut vuosikaudet mukanani; ostin sen 16-vuotiaana. Kalleinta itse asiassa oli sen kehystyttäminen.

Vaikka ei varsinaisesti liity tähän sisustusteemaan, niin on pakko vielä mainita, että olen hurahtanut yhä syvemmälle myös second hand-shoppailuun. Löysin eilen 40 eurolla kaksi silkkipaitaa, silkkimekon, 60-luvun kultaisen vintagejakun, punaisen neuletakin (100% villaa), punaisen villakaulahuivin ja italialaisen villakankaisen hameen. Mihin noita vaateketjujen kauppoja tarvitaan, kun maailma on jo (nykyvaatteita laadukkaampia) vaatteita täynnä? No ehkä kenkien ja laadukkaiden toppatakkien ostamiseen...

Loppuun hieman ysärinostalgiaa. Pahoittelen, että olen laiminlyönyt täysin kommentteihinne vastaamisen. Yritän kiriä pikkuhiljaa tilannetta...

Olohuoneen uusi ilme

Iltaista!

Eilen tapahtui jotakin käsittämätöntä: saimme vihdoin porailtua reikiä seiniin ja kiinnitettyä hyllyjä ja tauluja ympäri kotiamme.

Jotenkin tuntuu, että koko mieli olisi prosessissa jotenkin seestynyt.

Näyttävin muutos tapahtui varmaan olohuoneessa. Otimme riskin ja kiinnitimme lopulta kaksi pientä Indiskan jo kesällä hankittua tauluhyllyä antiikkisohvan yläpuolelle. Pelkäsin ihan kauheasti, etteivät mittasuhteet ja muotokieli toimisikaan ja lopputuloksena olisi vain kaameat reiät Kirsikkapuu-tapetissa.

Lopputuloksesta voinee aina olla eri mieltä, mutta itse koin muutoksen tuoneen kodikkuutta. Ja tärkeintähän ei vissiin ole, että koti on kuin sisustuslehdestä reväisty vaan että siellä itse viihtyy; on omassa KODISSAAN.

Tällä hetkellä hyllyllä majailee sitä sun tätä; tärkeimpänä kaksi pikkutytöstämme muistuttavaa korttia, jotka aion myöhemmin kehystää.

Terhakka fantti on siskoliinin tuliainen parin viikon takaiselta Thaimaan-matkalta :)

No, mitäs mieltä olette, onko kotimme moderni mummola? :) Mukavaa illanjatkoa kaikille!

Taidetta ja makuelämyksiä Suomen Salossa

Tervehdys!

Koska maakuntamatkailu on aivan liian aliarvostettua, ajattelin vinkata teille, kuinka mukavan päivän voi viettää esimerkiksi Suomen Salossa.

Koska mikään ei voita aurinkoista kultyyrista kirpakkaa syyspäivää, on reissulle pukeuduttava asianmukaisesti, omalle tyylille uskollisesti. Päivän asuksi valikoitui banneristakin tuttu henkkamaukan syysmekkonen vintagehatulla ja -takilla höystettynä.

Alkuperäinen aivoitus Salon reissulle oli kova hinkuni päästä vihdoin erään lempitaitelijani, Ilkka Lammin, retrospektiiviseen näyttelyyn Salon veturitalleille. Näin Lammin näyttelyn edellisen kerran v. 2005 Amos Anderssonin taidemuseossa. Muistelen sen olleen eräs parhaista taidekokemuksista ikinä. Ylipäätään Salon näyttely on vasta kolmas Lammin kuoleman jälkeen järjestetty laajempi näyttely. Lahjakas nuorukainenhan hukkui vuoden 2000 juhannuksena vain 24-vuotiaana. Tuolloin hänet oli valittu taidekeskus Salmelan nuoreksi taiteilijaksi.

Ilkka Lammi oli harvinainen lahjakkuus. Varhaiskaudella hänen tyylinsä oli aluksi realistinen ruotsalaisen Anders Zornin ja Akseli Gallen-Kallelan hengessä. Aiheet Lammi ammensi luonnosta, esimerkiksi veden, lumen ja metsän kuvaaminen olivat lähellä hänen sydäntään. Sittemmin Lammin tyyli kehittyi omaperäiseksi abstraktin ja vanhan kultakauden taiteen yhteensulaumaksi. Tällöin hänen mieliaiheitaan oli eteeristen naishahmojen kuvaaminen.

Odotin kieli pitkällä näkeväni samoja teoksia kuin Amos Anderssonilla. Aivan kaikkia upeimpia naisfiguureja ei tällä kertaa nähty, sillä näyttelyvalikoima oli koottu hieman erilaisella otteella - tällä kertaa Lammin töitä peilattiin erityisesti hänen esikuviensa töihin, joita museossa oli myös esillä. Osassa teoksissa oli nähtävissä selkeä raakilemaisuus. Ehkä katsoin Lammin töitä hieman kriittisemmin silmin kuin nuorempana, mutta toisaalta näyttelyn tarkoituksena olikin taiteilijan ympärille syntyneen myytin purkaminen. Edelleen pidin kuitenkin Lammin teoksia vaikuttavina. Ei ihme, että hänen teoksensa ovat nopeimmin arvoaan nostaneita nykysuomalaisen taiteilijan töitä. Kallein Salon näyttelyn teos on kuulema arvoltaan 70 000 euron arvoinen.

Näyttelyn jälkeen nälkä kurni jo vatsassa. Lounaspaikaksemme valikoitui tunnelmallinen Salon Seurahuone, joka on hieman kalliimpi ruokapaikka, mutta hintansa väärti, sillä valitsemani kurpitsarisotto oli todella herkullinen kasvisruokavaihtoehto.

Lounaan jälkeen suuntasimme kahville. Toimittaja Eeva Kolu oli blogissaan vinkannut oivasta Toinen Keksi-kahvilasta, jonka leivosannokset olivat kuulema taidetta omassa lajissaan.

Näin toden totta myös oli! Esimerkiksi tilaamani dominokakkupalan lautanen oli koristelu huimin korukuvioin. Mieheni luuli itse asiassa, että ne ovat osa lautasta ja sotki tassunsa ;)

Myös kahvi tarjoiltiin hauskalta laudalta ja kyytipojaksi sai vielä suklaata eri muodoissa. Aivan ihastuttava paikka!

Käväisimme myös Design Hill-myymälässä moottoritien kupeessa, jossa myydään monia suomalaisia design-merkkejä. Taukopaikasta löytyy myös oma Toinen Keksi-kahvila. Kuuluisa Radiokirppis jäi kuitenkin katsastamatta. Onpahan hyviä syitä palata Saloon toistekin :)

Aurinkokuningatar

Perjantaista!

Tämänpäiväinen osoittautui allekirjoittaneen kohdalla oivalliseksi esimerkiksi siitä, kuinka itselleen voi ihan oikeasti suggestoida hyvän työpäivän.

Rohkaistuin aamulla kysymään eräiltä oppilailtani, voisivatko he kokeilla opetttajallekin sellaista hienoa kalanruotolettiä, joita nuorilla neideillä on päässään vähintään joka toisella. No, tytöthän riemastuivat haasteesta ja alkoivat väsätä päähäni kampausta.

Käytävällä kulki ohi lukiolaisia, joista joku taisi huikata, että nyt Tildallahan on oikea hovineitiarmeija ympärillaän! Heille tokaisin, että, no minähän olenkin aurinkokuningas (oltiin kurssilla näytelty jälleen kerran perinteikästä Ludvig XIV:n aamuheräämistä)! Tähän joku taisi vuorostaan lisätä, että ei, sinähän olet aurinkokuningatar!

No niin, ei sitten muuta tarvittu. Päätin leikkiä hetken aurinkokuningatarta ylväs letti niskassani ;)

Kun hovineidit olivat saaneet letin valmiiksi ja näyttäneet kännykkäkameralla vielä siitä kuvankin, marssin opehuoneeseen ja tilasin kollegalta kahvin tunnin päästä koevalvontaan. Tämä hieman varttuneempi "hovineiti" toikin sitten kahvin minulle ihan ajallaan ja niiasi vielä syvään ja kauniisti :) Kokeentekijät seurasivat episodia kummissaan... Kahvin kanssa nautin tietysti suklaakuorrutettuja keksejä - kuuluisan (epätodellisen) lausahduksenhan mukaan Marie Antoinettekin oli suositellut niitä itsensä lisäksi köyhälle kansalle.

Palattuani opehuoneeseen aloin tietysti rehvatella roolillani, keitin kaakaokahvia (molemmat 1700-luvun ylellisyysjuomia) ja nautin lisää leivoksia. Siihen sitten eräs työkaveri sitten totesikin makeasti nauraen, että jatkapa tuota menoa, niin pääset vielä päästäsikin kuten se esikuvasi. Glup, ehkä en ihan sitä kuitenkaan halua...

Oivoi. Kuinka paljon tykkäänkään kollegoista ja oppilaistani ja olen iloinen, että paluu työelämään on tuntunut hyvältä! Vaikka välillä elämässä on surua ja murhetta, ilo on otettava irti niistä arjen pienistä hetkistä. Samalla luo toivottavasti valoa myös muille tähän arjen harmauteen.

Rentouttavaa illanjatkoa myös teille kaikille :)

Modernisti mummo

Jaahas. Alkaa olla tosiaa se aika vuodesta, jolloin blogin visualisoiminen omin valokuvin on lähes mahdotonta. No, allekirjoittanut yrittää nyt parhaansa... Mieluummin siedän tätä epätäydellisyyttä ja jaan läpi virtaavat fiilikseni kanssanne kuin yritän tehdä yhden täydellisen postauksen kuussa. Eiks jeh?

Tämän viikon teema näyttääpi olevan vaihteeksi moderni mummoilu. Voisin oikeastaan kuvailla omaa sisustustyyliäni romanttisen mummolan ja rouhean tehdastyylin risteymäksi. Vai keksiikö joku jonkin paremman ja lyhyemmän termin :D

Uusin mummolavaikutteinen sisustuslöytö tarttui mukaan kolmella egellä Ihana Kirppikseltä. Kyllä noista virkkauksista nyt sen verran maksaa. Tietysti toivottavaa on, ettei mikään tupajumilutikka ole tehnyt taloaan tuohon tyynyyn. Pitäisiköhän se pakastaa vai saunottaa? Vai mahtaakohan polyester edes maistua örvelöille...

Mummoiluteema on näkynyt arjessani myös muilla tavoin. Verailin eilen vaihteeksi Eijalla ja löysin kivan mummotalvipipan! Eija värkkää vanhoista neuleista ynnä muista kierrätysmateriaaleista söpöjä turbaaneja (25 e). Kerrankin tuntui, että löytyi hattu minun malliselleni päälle.  Uniikkikappaleisiin löytyy myös vanhan ajan kaulaliinoja ja säärystimiä.

Ehkäpä parempia kuvia sitten kevättalvella... Nyt tämä mummo kaivaa koepinot esille, hörppää kahvia ja alkaa Ellie Gouldingin tahdissa pistettyämään lukiolaisten taideanalyyseja. Saa nähdä, miten on määritelty tällä kertaa goottilaiset katedraalit, Rembrantin barokkimaalaukset sekä se eräs  kuuluisa "Nokia - Connecting People" -fresko.

Mukavaa iltaa!

Maailman mukavimmat kokeenkorjaushousut!

Hellurei!

Eipä täällä blogosfäärissä ole viime aikoina paljoakaan ehtinyt heiluskella, sillä koeviikko on käynnissä. Tunne "mikään ei riitä" yrittää jälleen kerran hiipiä sisuskaluihin, mutta kerta toisensa jälken pyrin sen myös karkottamaan. Jos korjaan illassa yhdet aineet ja suunnittelen lukiopreppauksen, se saa luvan riittää! Onhan huominen jälleen päivä uus, ja sen askareet hoituvat varmasti paremmin, jos en näännytä itseäni jo tänään loppuun.

Kokeenkorjausurakkaa helpottaa mukavat kokeenkorjauspöksyt. Olen täysin myyty Me & I-merkin veluurikotipöksyille. Ne ovat niin pehmeät ja samettiset! Suhtautumiseni Me & I-merkkiin (tai näin lapsettomana oikeastaan merkin kotikutsuihin) on ollut kahtiajakoinen: tuttuja on kiva nähdä, mutta jutut pyörii lähes aina lasten ympärillä, jolloin itsensä tuntee auttamattomasti ulkopuoliseksi. Tiedän, etten ole edes ainut, joka kyseenomaisien kutsujen jälkeen on kyyneleitään nieleskellyt. Oma lapsettomuus saattaa tuntua kipeältä tuollaisina hetkinä. Toivon kuitenkin saavani edelleenkin kutsuja kyseisille kutsuille... Tapaamisten edut ovat siis ehdottomasti haittoja suuremmat:) Toivottavasti sielun nahka myös ajan myötä kasvaa...

Toinen ostokseni oli kuvissa näkyvä Awesome Dress,  joka on osoittautunut monikäyttöiseksi työvaatteeksi pitkien neuletakkien ja legginssien kanssa.

Nonniin! Tämä ilta on tästeteen päin pyhitetty Downton Abbeylle. Morjens :)

Kuvat on lainattu Me & I:n sivuilta.

Keikkuva maatuska

Iltaista!

Kiireen keskeltä esittelen teille söpöiset korvikseni, suomalaisen Smooth Jewelry-merkin maatuskat.

 Muun muassa nämä ihanuudet löytyivät edellisessa postauksessa mainuítusta Harjun Paperista.

Huoh. Kaikkien ikävintä näissä lähiopoilujaksoissa on ollut kameleonttimainen pakkomuuntautuminen opiskelijasta opeksi. Pitkän junamatkan päätteeksi ei ole kaikista kivointa alkaa suunnitella neljän 75 minuutin pituisen oppitunnin päivää. Onneksi tämä oli kuitenkin keikoista se viimeinen. Nyt on sitten reilu puoli vuotta armonaikaa suorittaa kohtuullisen runsaat rästissä olevat opintoni... Onneksi ne voi kuitenkin tehdä täältä kotoa käsin :)

Tilda vinkkaa: Harjun Paperi

Iltaista!

Tämä on ehkä jyväskyläläisille ihan pässinlihaa, mutta kävin tänään NIIN suloisessa kirjakaupassa, että haluan vinkata siitä teille lukijoillenikin.

Harjun Paperi on pian 60-vuotias jyväskyläläinen kivijalkakirjakauppa, joka myy kaikkea aivan ihanaa paperi- ja sisustustavaraa.

Erityisen tunnettu kauppa on kortti- ja (näin joulun alla) joulukalenterivalikoimastaan. Vaihtoja on taatusti enemmän kuin missään toisessa jyväskyläläisessä liikkeessä, mutta epäilen, ettei esimerkiksi Turusta löydy mitään vastaavaa.

Myös liikkeen taidejulistevalikoima on kattava. Harjun Paperissa myydään esimerkiksi aivan ihania vanhanajan opetustauluhenkisiä julisteita.

Jos Jyväskylään ei ole heti asiaa, kannattaa ainakin käydä tsekkaamassa Harjun koti- ja nassukirjasivut.

Mukavaa illanjatkoa kaikille!

Joulun taikaa Adalmiinan Helmessä

Tervehdys jälleen!

Sain jokin aika sitten kutsun tulla juhlistamaan talonpoikaisantiikki- ja sisustusliike Adalmiinan Helmen 10-vuotistaivalta kutsuvierasiltaan. Viime torstain illanhämyssä suuntasimme sitten kulkumme yhdessä erään ystävättäreni kanssa kohti Paimiota.

Helmen emäntä Annarina Yöntilä otti meidät ystävällisesti vastaan navettapuodin tunnelmallisesti valaistussa eteistilassa, jonne kahvila Opaliinan väki oli loihtinut meille suussasulavia napostelupaloja lähiseudun raaka-aineista. Näiden kyytipoikina tarjoiltiin kuohuvaa ja TODELLA hyvää itsetehtyä omenakaneliglögiä.

Adalmiinan Helmen tämän joulukauden uutuuksiin kuuluukin juuri tämä popup-kahvila Opaliina, joka on auki joulunalusviikonloppuina. Tarkemmin aukioloajoista ja eri viikonloppujen menusta saa tietoa Helmen sivuilta.

Juhlapuheessaan Annarina korosti oman tyylin löytämisen tärkeyttä. Hän korosti, että sisustuksessakin kannattaa tehdä laadukkaita, pitkäkestoisia hankintoja.

Luonnonmateriaalit, rouheus ja neutraali väriskaala hallitsivat Helmen tämän vuotista valikoimaa. Adalmiinan Helmi maahantuo esimerkiksi italialaisia Arte Puran tekstiilejä.

Mielestäni Helmessä ollaan oikeilla linjoilla, kun ei yritetä miellyttää kaikkia eikä mennä vaihtelevien muotivirtausten mukaan. Odotan mielenkiinnolla, josko valikoimiin saataisiin vielä jossakin vaiheessa suomalaisten pienalihankkijoiden tuotteita.

Kiitoksia Annarinalle sekä Adalmiinan Helmen ja Opaliinan väelle todella tunnelmallisesta illasta! Suosittelen piipahtamista Helmen navattamiljöööseen, sillä se on esteettisestikin yksi Turun seudun kauneimpia matkailukohteita!

Ps. Adalmiinan Helmen tuotteet löytävät tiensä pukinkonttiin myös netitse.

Kiitos kuvista 2, 3 ja 4 Kuulasta ja kepää blogin Tuirelle. Olipa tosi kiva tavata :)