Tänään on syntymäpäiväni. Olen aina nauttinut synttärionnitteluista ja lahjoista. Tuo päivä on symboloinut minulle toivoa, uusia mahdollisuuksia ja kokemuksia.
Tänäänkin Facebook tuuttaa onnitteluja puolitutuilta, sellaisilta, jotka eivät oikeasti tiedä, mitä elämässäni on tapahtunut. Tällä kertaa onnittelut eivät tunnu kivoilta, vaikka kuinka yritän kääntää asian positiiviseksi.
Minä pelkään vanhenemista. En ulkonäöllisistä syistä. En haikaile nuoruuden vauhdikkaampaa menoakaan. Olen paljon mieluummin 32-vuotias kuin 23 -vuotias.
Totuushan on, etten oikeastaan odottanut näitä synttäreitä. Odotin niitä synttäreitä, joiden piti koittaa reilun kolmen kuukauden päästä. Siinä varjolla olisi ollut kiva, juuri sopivaa juhlia näitä 32-vuotisjuhliakin.
Hieman pelottaa, millainen fiilis on sitten joulun jälkeen. Voi olla, että ihan hyvä. Voi olla, ettei ole. Nämä tunteet on vain kohdattava. Suru, kiukku ja kademieli.
Älä huoli tuttuni, jos kävit onnittelemassa minua. Arvostan elettäsi. Ehkä jo hieman nautinkin synttärisankarin roolista. Nyt, kun sain tyhjentää sanaisen arkkuni.
Uskon ja toivon tulevaan ja siinä sivussa yritän rakastaa niitä, joita minulle on annettu ympärilleni.
9 kommenttia:
synttäripäiväsi voi myös piilottaa facebookissa, niin minäkin tein. lähettäköön kortin postissa ne, jotka oikeasti haluavat onnitella.
<3
Halaus sinulle Tilda synttäripäivänä! <3
Hei, halusin vain sanoa samanlaisen tilanteen kokeneena, että ensimmäinen la:n vuosipäivä on pahin ja siitäkin selviää..En tiedä tilannettasi, mutta toivotaan, että toisena vuosipäivänä kotona olisi jo kolmas perheenjäsen. Ja 32-vuotta ei ole vielä vanha eli ONNEA!
anonyymi: :D No kyllä siellä varmaan osa haluaa ihan oikeastikin onnitella, mutta onhan se vähän hassu tapa, kun ei ole muuten tekemisissä.
äni: sydän myös sinne :)
anonyymi: :)
anonyymi2: Kiitos tsempistä :) Tänään oli musta päivä, mutta lupaan etten ruikuta näistä teemoista jatkuvasti täällä blogin puolella.
Meillä on raskaitten myllerrysten keskelläkin aina juhlittu joulut ja synttärit. Omaan vaatimattomaan tyyliimme, mutta kuitenkin. Vähän sillä periaatteella, että silloin pitää juhlia kun on syytä juhlaan ja että mukavat rutiinit pitävät ihmiset suuren murheenkin keskellä pinnalla ja antavat toivoa. Uskaltanen siis toivottaa sinulle myöhästyneet onnittelut synttärisi johdosta! Pointti ei siinä ole se, että vanhenet vaan että olet olemassa. Ja kiitos hyvästä blogista!
Myöhästyneet synttärionnittelut sinulle Tilda! Komppaan toista anonyymiä. 32-v ei ole ikä eikä mikään. terv. 32 ja 35v. lapsensa saanut
Minna: Kiitos ihanan maanläheisistä ajatuksista. Teiltä lukijoilta saa välillä tosi hyviä oivalluksia!
anonyymi: Ihana sinä, kiitos rohkaisusta :)
Hei Tilda, selailin jälleen pitkästä aikaa blogiasi ja huomasin, että meillähän on sama synttäripäivä! Myöhästyneet onnittelut siis, ja toivotan paljon aurinkoisia päiviä tulevaan!
Jaamme hieman samanlaisia kokemuksiakin, tosin itse pääsin kai "helpommalla" kun km tuli jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Kummasti vaan jo niiden parin kuukauden aikana koko elämä muuttui, vaikkei muuttunutkaan... Ajatus jonka voimin pääsin eteenpäin oli, että eihän asiat ole yhtään huonommaksi menneet, olemme samassa tilanteessa kuin aiemminkin.
Halaus sinulle ja perheellesi.
Lähetä kommentti