Ystävämme Vuokko ja Huvitus

Koittipa lopultakin sellainen aurinkoinen päivä, jolloin saimme, emme vain vieraaksemme vaan toivottavasti pysyväksi seuraksemme, kaksi viehättävää tuttavuutta - Vuokon ja Huvituksen.

Huvitus on hienoa vanhaa suomalaista sukua Huittisista. Hän on aikainen herkku, joka kypsyy jo elokuussa. Huvitus on mehukas, vaikkakin hieman altis ruvelle. Odotettavaa on, että hän ei kasva kovin korkeaksi, mutta pölyttää hyvin.

Vuokko on entisen naapurimme koiran kaima ja herätti siksi heti sympatiamme. Tämä neiti on ihan paikkakuntalainen, joten pitihän oman kylän tyttö saada pihamaan koristeeksi. Ei Vuokko kuitenkaan mikäään seinäruusu ole, vaan tuo sokerisen hapokas, valkean ja kuulaan oloinen, on olemukseltaan voimakaskasvuinen ja oksakulmiltaan hyvä.

Plantagenin puutarhuri pyöritteli hieman päätään, kun halusimme kaksi tainta. Aikoisimmeko kenties perustaa mehupuristamon?

No, jos siiseli yhtään juuria säästää, niin toivotamme naapuruston pojat ja tytöt omenavarkaisiin! Tänä vuonna kuitenkin nipsimme pois omenanalut pois ja toivomme hyvää haaroituskarmaa :)



Erinomaista vappua kaikille!

Syitä, miksi Råtalle ei olisi saanut antaa ajokorttia...

Vuosia sitten Råtta hurjasteli possunmallisella huvipuistolaitteella. Meno oli, noh, mielipuolista ja ajattelin itseksesi, että tuolle ei kyllä kannata ajokorttia myöntää....

Suomessa ollaankin ajolupien kanssa melko tiukkoja, mutta mitenkäs estää Råttaa toteuttamasta itseään naapurimaissa? Kylmät väreet juoksivat selkäpiitä pitkin, kun näin, mitä jyrsijä sai aikaan viime vuonna Venäjän maalla...

Älä katso seuraavaa, jos haluat säilyttää mielenrauhasi ja uskaltaa istua ratin taakse vielä lähiaikoina...

 

Tällä filosofilla ei ole partaa - toistaiseksi

 Hei vaan!

Asukuva on maanantailta ja edustaa viikon siisteintä antia. Tänään en muistanut enää edes kammata tukkaa, sitaisin vain sen kiinni hiuslenkillä. Joku taisi luokassa jo kysyäkin, että onko opettajalla kaikki ihan ok. No ei ollut. Kurkku oli kuin raastinrauta, en ollut nukkunut kunnolla yöllä ja edessä häämötti pahnanpohjimmaisena vielä filosofian kaksari.

Suoraan sanottuna en ole inhonnut ja pelännyt opetustyöhistoriani aikana mitään yhtä kovasti kuin filosofiaa. Ei ole varmaan fiksua myöntää täällä julkisesti, etten osaa sitä opettaa, mutta niin se vain on. Se on täytekurssini, jotta saan päätoimisuuden kasaan. Luulen, että tällaisia kiertopalkintokursseja on muuallakin.

Voisiko joku muukin nyt kompata minua täällä ja kertoa jostakin, mitä ei oikeasti osaa opettaa. Tulisi hieman parempi mieli. Ei minusta nimittäin taida koskaan oikeaa filosofia tulla, parta saattaa sen sijaan vielä joku päivä kasvaa ;)

Mukavaa viikonjatkoa!

Alvine mielessäin vol.2

Kaksitoista sivua oppimispäiväkirjatekstejä (heh, eihän se määrä vaan laatu...) viisaampa tai köykäisempänä eksyin Ikean sivuille ihailemaan sitä Alvine-mattoa, joka jäi ostamatta muuton yhteydessä. Kaksi harmaatahan me kotiutemme uuteen majaan muuttaessamme, mutta se kellertävä on jäänyt mieltä kaihertamaan.

 Sori sisko, lapsesi joutui mainoskasvoksi ;)

Työhuoneessamme (joka ei muutenkaan ole kuvauskelpoinen) ei ole mattoa vaan lattia on kuorrutettu ikuisella mappiläjällä (tällä hetkellä oikealta vasemmalle: filosofian kansio, Kv-suhteet eli lukion historian kolmoskurssi, seitsemännen luokan historia ja kahdeksannen luokan historia...). Järki sanoo, ettei mitään mattoa kannata edes harkita tähän sotkuläjään, mutta optimisti-haaveilija-Tilda näkee sielunsa silmin kauniin harmoonisen tiedon majan, jossa muistiinpanot järjestetään joka ilta omille paikoilleen ja tyynin mielin voi noukkia yksittäisiä lattialle pudonneita klemmareita ;)

Oli niin tai näin, nyt olisi Ikean Tekstiiliviikot menossa ja Alvinen voisi kotiuttaa 10% halvemmalla kuin yleensä. Saisinhan sillä säästöllä mukaansa muutaman saman lafkan hillopurkin tai niitä hyviä röstiperunoita...

Olen myös kyllästynyt täydellisen väriharmonian metsästämiseen ja mielestäni matto sopisi hyvin edelliseen työhuoneeseen teettämiemme (, uuden kodin mittojen mukaan ärysttävästi hieman liian lyhyiden) verhojen kanssa. Lisäksi Alvine-matot ovat hinta-laatusuhteeltaan tosi hyviä. Katsotaaan, miten käy...

Mukavaa viikonloppua!

Kuvalähteet: Ikean sivuilta

Valonpilkahduksia apatian ja kiireen välimaastossa

Heipä hei jälleen!

Aikaa on vierähtänyt edellisestä postauksesta, mutta hengissä vielä ollaan. Itse asiassa, olen tällä hetkellä palkattomalla vapaalla, jotta saisin hieman edistettyä opintojani. Onneksi on pappa, joka betalar muutaman päivän, mutta mieluummin olisin kyllä ottanut sitä aikuiskoulutustukea. En edelleenkään jaksa ymmärtää, miksi juuri yli kahdeksan vuotta työelämässä olleita tuetaan ansiosidonnaisen verran ja äitiysvapaitakin luetaan työvuosiksi, kun taas vajailla tunneilla kitkuttavien työuran alkupuolella olevien täystyöllistymistä ei tueta. No se siitä, lupaan etten purnaa asiasta enää uudestaan. Yhteiskunnassa on toki vähän pahempiakin porsaanreikiä kuten vaikka omaishoitajien saamat naurettavan pienet korvaukset.

Ihan täysillä en ole vielä pystynyt orientoitumaan opintoihin, mutta pääasia on, että työrästit ovat vihdoin jossain määrin balanssissa. Viime päivinä olen voinut hieman huiliakin ja tehdä normaaleja juttuja, jotka koeviikkojen kiireessä helposti unohtuu - olen ainakin ulkoillut, syönyt muutakin kuin eineksiä, soittanut muutamalle ystävällä ja pessyt pyykkiä. Seuraavaksi sitten rästioppimispäiväkirjojen pariin! Huomaan, että jatkuva kiire on aiheuttanut minussa lopulta apatiaa. Väsyneenä hermot eivät meinaa palautua työpäivän jälkeen ja tavalliset haasteet alkavat tuntua vuoren korkuisilta. Lopulta mikään ei enää innosta tai kiinnosta. Senkin vuoksi oli pakko ottaa tämä breikki.

 Ja onhan tässä kaikkea ihanaakin ehtinyt tapahtua: lumet ovat jo lähes sulaneet, mustarastaat laulaneet jo kuukauden ajan ja meillä on uutta elektroniikkaa ;)

Jep, Moccamaster ei nyt kovin seksikkäältä kuullosta, (jos sitä vertaa kahvihifistelijöiden erikoisvempaimiin,) mutta kukas muistaa vielä, mistä on lähdetty liikkeelle?

Se on katsokaas aina, mihin vertaa. Mieheni pappavainaan jäämistöstä löytynyt avaamattomassa pakkauksessa ollut 80-luvun tuliterä abc-merkkinen keitin palveli nuoren parin arkea aikansa, kunnes posahti/ kannu halkesi tai jotakin muuta kummaa. Sen jälkeen olemme nauttineet häälahjaksi saamamme termoskahvinkeittimen annista, joka no suoraansanoen palvelee sellaisia henkilöitä, jotka uskovat kylmän kahvin kaunistavan ;) Ero on valtava. Kahvi on nyt kuumaa ja aromikasta!

Moccamasterin hankin kirppismyynnin saldolla ja seuraavan keikan kuormaan päätyy termoskeittimen ohella myös kymmenen vuotta vanha kuvaputkitelkkarimme, sillä olemme siirtyneet (vakiintuneella viiden vuoden viiveellä, joka pätee kaikkeen elektroniikan hankintaamme) taulutelevisioaikaan. Olo on kyllä kuin Imatran mummolla kun ensimmäisen kerran kännykän näki (sorry kaikki Imatran mummot, olette todennäköisesti edistyksellisempiä kui me)!

 Leevi & The Leavinginsin Onnellisia laulaessa ihailen suosikkikukkani hortensian kukoistusta ja nautin Lokin valosta. Sen alla on ollut ihana korjata kokeita iltaisin!

 Myöhäisherännäisyys koskee myös valokuvakirjojen teettämistä. Parin vuoden takaisen Kreikan matkan valokuvia katsellessa mietin vain, miksei noin iisiä juttua tullut aiemmin opeteltua...

Tildukan kuvakirjasta löytyy tietysti kylärakkiaukeama, miehen ottamia tunnelmallsia iltakuvia ja aamuisia kuvia kylämarkkinoilta. Kuvia on tietysti myös muun muassa Meteoran luostarialueelta ja oliivilehtovaellukselta. Oijoi, miuten ihanaa! Melkein muistan lempeän tuulen iholla, tuoreiden pinaattipiiraiden tuoksun ja kylärakkien haukun...

Sellaista tällä kertaa! Kirjoittelen ehkä taas viikon päästä tai sitten kuukauden. Mukavaa keväänjatkoa :)

Siellä, missä aurinko paistaa aina

Tervehdys jälleen!

Reissattu on, maakunnissa lähellä ja kaukaa. Opintoja kävin edistämässä Jyväskylässä, mutta nämä kuvat ovat "armon laakson" tietämiltä viime viikonlopulta.

Kaupunkipromenaadille pääsi mukaan marjainen vintage-hattu. Keväinen päivä oli jännä yhdistelmä purevaa merituulta, kimmeltävää jään pintaa, narsisseja mutta kuitenkin jo paljasta asfalttia, johon korot kopisivat sekä sen kuuluisan Naantalin auringon hymyilyä :).

Tuulen suojassa, kahvilan aurnkoisella seinustalla saattoi nauttia kevään ensimmäiset kahvit kera kakkutikkarin.

Ehkäpä tuo ylenpalttinen kirkkaus ja kimmellys sai aikaan sen, että ensimmäisen kerran tänä vuonna yllätin itseni haaveilemasta tulevasta kesästä. 

Haaveita on tällä hetkellä kolme: Haluan palata Naantaliin ja tehdä opastetun visiitin liikemies Alfred Kordelinin rakennuttamaan Kultarantaan. Tuo presidenttiemme kesäasunnon puutarha on kiehtonut mieltäni jo vuosikaudet. On oikeastaan vähän noloakin, etten ole saanut aikaiseksi käydä kyseisessä maamme kulttuuri- ja poliittisen historian kannalta merkityksellisessä paikassa aiemmin.

Tahtoisin nähdä (kokea) myös uudistetun Tyrvään Pyhän Olavin kirkon. Lempinykytaitelijoitteni Osmo Rauhalan ja Kuutti Lavosen kirkkomaalaukset ovat olleet vaikuttavia jo taidekirjojenkin sivuilla, mutta uskon vakaasti, että näky on paikan päällä henkeäsalpaava.

Haaveilen myös tähän asti kokematta jääneestä täydellisestä kesäteatterielämyksestä - siihen kuuluisi erinomainen teatteriesitys ja ravintolailta Aurajokirannassa pitkän kaavan kautta.

Saavu siis jo ihana kesä!

Mitä suunnitelmia sinulla on kesäksi? Mitä suosittelet kesäelämykseksi meille muillekin?