Tänään ylläni oli jotakin, mitä voisin kuvata tyylini ytimeksi - pallokuosinen vekkihame, pyöreäkauluksinen paita, hempeä neulenuttu, hieman riippuvat "mummokorvikset" , hopeinen lempiriipukseni kaulassa ja hiukset nelkytlukulaisittain (otaksun, että ainakin hieman kyseisen vuosikymmenen tyylisesti) sisäänpäin laitettuna.
Olen omasta mielestäni löytänyt tyylini. Siinä on edelleen hiomista, varsinkin housujen suhteen, mutta erityisesti tänään tunsin oloni viehättävksi ja olin olotilaani tyytyväinen. Voi, kun voisin kertoa sen myös sille 15-vuotiaalle epävarmalle Tildalle!
Hyvää naistenpäivää me!
11 kommenttia:
Olet todellakin löytänyt itsellesi sopivan tyylin. Suloisia asuja.
Tarkoititko, että olit 15-vuotiaana epävarma, kun et ollut vielä varma tyylistäsi? Taitaa olla tuttu tunne monelle.
satunnainen lukija
Satunnainen lukija: Siinä vaiheessa ihminen on epävarma monessa suhteessa: ulkonäön, ihmissuhteiden, pärjäämisen... Itse olin koulukiusattu. Haluaisin ehkä sanoa 15-vuotiaalle Tildalle, että "Älä huoli, kaikki järjestyy. Elämää on vielä paljon edessä. Löydät paikkasi ja identiteettisi, saat osaksesi vielä hyväksyntää ja löydät paikkasi tässä maailmassa. Tunnet myös itsesi vielä joskus naiselliseksi naiseksi.
"Haluaisin ehkä sanoa 15-vuotiaalle Tildalle, että 'Älä huoli, kaikki järjestyy. Elämää on vielä paljon edessä. Löydät paikkasi ja identiteettisi, saat osaksesi vielä hyväksyntää ja löydät paikkasi tässä maailmassa. Tunnet myös itsesi vielä joskus naiselliseksi naiseksi' ".
Itse luen joskus teiniaikaisia päiväkirjoja ja melkein itkettää sen nuoren naisen puolesta, joka niissä kirjoittaa. Toivoo omistavansa aikakoneen, että voisi matkustaa kertomaan itselleen, että kyllä se elämä tosiaan kantaa... Myös ajoittainen ahdistus tämänhetkisestä elämäntilanteesta tai huonon itsetunnon kaudet tuntuvat edes vähän siedettävimmiltä, kun ajattelee juuri tätä muutosta teiniyden epävarmuudestä tähän hetkeen: ehkä sitten kymmenen vuoden päästä muistelee tämänhetkistä itseään samanlaisella armollisuudella kuin nyt tarkastelee omaa teiniminäänsä.
Sinulla on aivan ihana tyyli! Minusta yhdistät ihanasti vintage-henkeä ja modernia. Toivoisin itsekin välillä enemmän vintage-vaikutteita pukeutumiseeni. Kesällä se luonnistuu jotenkin helpommin.
Musta on hauska lukea blogiasi kun meillä on niin samanhenkiset tyylit!
Tuntisin itseni oikein kodikkaaksi näissä vaatteissa, ja itseasiassa kaapistani löytyykin (useampikin) pilkullinen vekkihame, söpö neuletakki ja vinkkisi ansiosta nyt myös tuo pusero (löysin sen Vero Modan nettikaupasta kun ei lähivertsusta löytynyt!). Kiitoksia siis inspiraatiosta!
Tyylisi on kaunis, mutta minuakin kosketti tämä jutun sivujuonne. Miss Marjorie kuvasi myös niin hyvin tätä tilannetta. Että kumpa voisi kertoa sille 15-vuotiaalle minälleen, että pidä kiinni itsestäsi, älä hukkaa sitä, mitä eniten olet. Tilda, minäkin olin koulukiusattu ja ne arvet ovat syvällä. Jotenkin elämä on kulkenut ihmeellisesti, olen sattumalta tavannut kiusaajiani myöhemmin ja he ovat huomanneet (sen olen heistä nähnyt ja osa on suoraan sanonutkin sen jotenkin jännittävin tavoin, kuin hämmästyen mutta ihailua äänessään) että minusta oli kasvanut ihastuttava nainen, ihminen, jolla oli asiat elämässä hyvin. (Mikä ei todellakaan tarkoita, etteikö vastoinkäymisiä ja suruja olisi ollut!!) mutta silloin olen kokenut jotain oikeudenmukaisuutta ja korvausta menetetystä. Mutta koulukiusatun elämä oli hirveää! Miten jotkut voivat pilata toisten ihmisten elämän, jonka sirpaleiden kokoamisessa voi mennä vuosikausia. Osa meistä ei saa koskaan palasiaan koottua.
Hei,
osaisitko selittää, kuinka sä teet tuon sun nutturasi? on nimittäin tosi kivan näköinen :)
Miss Marjorie: Kyllähän se tie eheäksi minäksi on vielä kesken kolmekymppiselläkin, varsinkin, koska nykypäivän työelämän vaatimukset ovat valtavat ja koska henk. koht. elämän yhdistäminen noihin vaatimuksiin on erittäin haasteellista. Pitkällä perspektiivillä muutos on kuitenkin ollut jo valtava. Ehkäpä sitä 60- tai 70-vuotiaana kokee olevansa eniten sinut elämänsä kanssa.
Karkkis: Kiitos! kyllähän se muina vuodenaikoina on huomattavasti helpompaa... ;)
Mau: ollos hyvä :D
Ainoanniina: Koulukiusatun elämä on tuskallista ja valitettavasti kaikki eivät toivu siitä koskaan. Siltikin tunnen vajavaisuutta esim. itse opettajana kiusaamistapausten/epäilyjen yhteydessä. Osaanko sellaisia hoitaa? Ihana kuulla, että sinulla on ollut tuollaisia eheyttäviä kokemuksia entisten kiusaajiesi suhteen.
Piikkipaatsama. Kierrä hiuksia sivuilta sisäänpäin ja kiinnitä hiusosiot pinneillä taakse. Sitten nosta takahiukset pinneillä ylöspäin ja taita päät sisäänpäin. Lopuksi lakkaa. Aluksi hiuksia voi hieman tupeerata, jos tarve :)
Kiitokset :). Nuo neuvot auttoi. Tosin suhteellisen runsas hiusten määrä meinasi aluksi tuottaa haastetta, mutta sen yli päästiin.
Kuules, harvoin saan täältäkään kovin pahoja vaikutteita, mutta tuollaisen paidan tahtoisin. Ostitko sen siis Turusta? Milloin? Onko trikoo laadukkaan oloista vai "lurppanaa"?
Parikolme viikkoa sitten skanssista. Ihan ok trikoopaita; eiväthän ne koskaan ole mitään erityisen hyviä noissa liikkeissä. Voi olla jo loppu, katso netistä...
Lähetä kommentti