Topolino kirjamessuilla

Kyllä vain, tämä on eräs tämän syksyn lempiasuistani. Olen majaillut siinä niin töissä kuin viimeksi Turun kirjamessuilla.

Samaisena päivänä, kun löysin Ihana Kirppikseltä (vihdoin tajusin katsoa, miten se kirjoitetaan) Lumin laukun, mukaani lähti jo toinen ybermakea nahkahamonen syksyksi. Tämä Topolino-merkkiä oleva yksilö kustansi 17 euroa. Onhan se nahkiksestakin aika paljon, mutta malli oli niin hyvä ja kiva, että en muuta voinut...

Pusero on varmasti viisi vuotta vanha ja maksoi Lindexin alessa 7 euroa. Koru on muuten Nikkotakko-merkin tuotantoa ja niitä voi ostaa Turun taidemuseon lisäksi Boutique Minnestä.

Vagabondin popot ovat neljättä vuotta matkassa ja muistaakseen alesta ostetut.

Mietin tässä, että pitäisiköhän ihan periaatteesta alkaa vaatetietojen sijasta listata vuosia, kuinka kauan vaatekappaleet ovat olleet käytössäni? Mielestäni se voisi olla keino kertoa siitä, ettei vaatteiden tarvitse olla aina uutta kertakäyttökamaa vaan paremminkin ihmisiä voisi rohkaista etsimään päälle pantavaa sillä periaatteella, että ostaa vain vaatteita, joita kuvittelee voivansa käyttää vielä viiden vuoden päästäkin.  Voisin vaikka haastaa joitakin hieman suositumpia bloginpitäjiä samaiseen haastikseen.

Olisiko tämä teistä lukijani hyvä idea?

Noiduttu leikki

Lauantaista!

Kultyyrinen viikonvaihteemme käynnistyi eilen, kun saimme uudemman kerran mahdollisuuden päästä katsomaan turkulaista nukketeatteria. Aura of Puppets-hankkeen ja TEHDAS Teatterin yhteistuotantona syntynyt teos, Noiduttu leikki, kertoo Nanna-tytöstä, joka jää vastentahtoisesti pikkuveljensä Jalin vahdiksi, kun vanhemmat lähtevät muualle illanviettoon. Leikin lomassa veli kuitenkin katoaa, ja häntä etsiessään Nanna huomaa joutuneensa seikkailuun, jossa hän joutuu kohtaamaan omituisia noitia. Samalla Nanna oppii paljon itsestään sekä maailmasta ja sen pelottavista puolisista.

Noidutun leikissä esityksen osaset pelasivat hienosti yhteen. Nukettajien sekä noitien roolit esittävän laulaja-näyttelijä Anette Kaukosen suoritukset olivat ensiluokkaisia. Olikin mielenkiintoista ja virkistävää päästä seuraamaan nukketeatteria höystettynä musiikkinumeroilla. Lisäksi kiinnitimme huomiota todella hienoihin ja nerokkaasti toteuttuihin lavasteisiin. Myös esityksen valaistus ja musiikkimaailma täydensivät kokonaisuutta tyylikkäästi.

Noiduttu leikki sopii hyvin sekä kouluikäisille lapsille että tällaisille itseni kaltaisille humoreisteille. Aikuisia ja lapsia saattavat huvittaa samat asiat, mutta eri syistä. Omasta mielestäni esityksessä oli joitakin yhteneväisyyksiä Tim Burtonin elokuvien kanssa - olisikohan ilmassa lentelevillä saksilla, käsillä ja piikkiruiskuilla ollut jotakin tekemistä kyseisen mielleyhtymän kanssa. ;) Edellä mainittua kuvausta ei kannata kuitenkaan säikähtää, vaan esitys sopii vallan mainiosti yli 6-vuotiaille. Sitä pienemmillä juonen seuraaminen voi olla haastavaa.

Noidutun leikin esitykset jatkuvat vielä viikon ajan. Jäljellä olevat esitykset voi tsekata Aura of Puppetsin sivuilta. Suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän valloittavaan ja taidokkaaseen taidemuotoon. Mielestämme turkulainen nukketeatteri ei häviä piirunkaan verran prahalaiselle vastineelleen!

Hyvää illanjatkoa kaikille :)

Hän, ken seisoo vetten päällä

Ihmettelin ennen, miten ihmiset jaksoivat höpistä koiristaan. Siis nehän ovat vain koiria!

 
Sitten siskontyttö ilmestyi perheeseemme ja koiraan viittaava pronomini "se" vaihtui tietysti turkulaisittain "häneksi".

Onhan hän niin ihmeellinen ja kovin itsepäinen... ...otus! Mutta hyvä mieli hänen seurassaan tulee joka kerta :)

 Mukavaa viikonloppua!

Iltapäiväkahvit kotikalliolla

Mikä on opettajan päivän paras hetki?

Vinkki: siihen kuuluvat keltainen muki, punainen lehti ja sininen taivas.

Kyllä vain! Lempihetki on iltapäiväkahvi aurinkoisella kotikalliolla. Enää ei harmita hirveästi edes se, että Turun taidemuseon uuden näyttelyn avajaiskutsu oli jostain syystä päätynyt blogini roskapostiin...

Ajattelin muuten, että voisin väsätä jälleen postauksen lukijakysymysten pohjalta. Sellainen olisi helppo tehdä ensi viikolla junassa istuskellessa. Lupaan huomioida ainakin ne viime vuoden lopulla tähteeksi jääneet kysymykset, mutta olisiko jollakulla jotakin uutta kysyttävää meikäläiseltä? Kommenttiboksi on vapaa!

Mukavaa loppuviikkoa! Minulla on tiedossa toivon mukaan nukketeatteria ja kirjamessuja :)

Aika paljon punaista :)

Heippa!

Olen nähnyt tänään punaista, mutten lainkaan ärrin purrin-mielessä!

Esteettisyyttä, jos se nyt tarkoittaa jonkin sortin värisuoraa, voi näköjään harjoittaa täysin tiedostamattakin. Räpläilin opekokouksessa opettajan tuntimuistiota ja huomasin, että siinä on vaihtokansi. Kannen kääntöpuolelta paljastui kiva omenan kuva ja sehän sointui tietysti uuden kännykkäni kansikuoriin. Kuoret aviosiippani oli valinnut täysin itsenäisesti synttärilahjukseni päällisiksi. Bravo rakas!

Mutta mitenkäpä arki sujuisikaan ilman uutta Lumin sutjakan kokoista Silja Hip Bag-olkalaukkua. RAKASTAN laukkuja, jotka ovat juuri oikean kokoisia. Tämä yksilö on juuri sellainen, joka syö suihinsa tuon opettajan muistikansion sekä kännykän, rahapussin ja auton avaimet. Ei siis liian pieni eikä varsinkaan liian iso!

Tarinan toinen puoli  on sitten se, että minun pitänee asettaa itselleni porttikielto Ihana-kirppikselle. Neuvottelin itselleni laukun 70 euron hintaan, joka tietysti on ihan liikaa priimakuntoisesta, oikeasti 100 euroa kalliimmasta laukustakin.... Mun on varmaan siis liftattava opoilemaan Jyväskylään ensi viikolla ;)

Joka tapauksessa fiilistelen nyt tämän hetken antaumuksella hyvää oloani. Opettaminen tuntuu oikeastaan aika kivalta pitkähkön tauon jälkeen. Saan opettaa tässä jaksossa kivoja historian kursseja, yhden saman jopa kahteen kertaan, mikä on minulle varsin harvinaista herkkua! Lisäksi kollega on hankkinut koululle hyvää tummapaahtoista kahvia ja meilläkin on siirrytty vihdoin viimein 75 minuutin tunteihin. Lukion ope kiittää :)

Illalla tulee töllöstä vielä keskiaikahöttöä nimeltä Taivaan pilarit; sarja, johon olen ihan koukuttunut. Nyt vedän pitsan lärviin ja sitten alan suunnitella Hi6-kurssia.

Eläköön iloiset, energiset päivät! Toivon vain, etten paljastu maanis-depressiivikoksi, sillä siltä tämä tunteiden vuoristorata ainakin täällä blogin puolella on alkanut vaikuttaa. Tai sitten olen vain vahvasti kokeva ja tunteva ihminen.

Mukavaa illanjatkoa kaikille :)