Meillä tämän vuoden mittumaari on mennyt omalla painollaan. Periaatteessa kaikki meni mönkään miehen työkiireiden, risaisten öiden ja huonojen kelien vuoksi, mutta näkökulmaa hieman kallistaen elämä näyttääkin ihan mukavalta: aattoiltana saatiin aikaiseksi perheretki naapurikunnan suopursumeren keskelle ja siellä pieni maastoautomies saattoi pöristellä liikaa energiaansa noilla pikkuisilla pitkospuupoluilla. Loppuillan kruunasi vielä aikuisten sushiyöpala kotosalla. :)
Vaikka väsymys ja kodin sotkut saivatkin hetkeksi kyynelpadot auki, oli helpottavaa huomata, että saimme kiukkupärähtämisen sijaan puhallettua yhteen hiileen ja käännettyä hienoisen juhlatunnelman päälle.
Lapsiperheen arjen työläys onkin oikeastaan lävähtänyt kunnolla tässä viimeisen parin kuukauden aikana. Aavistelen, että tämä rakas bloggausharrastukseni ei välttämättä voi jatkua enää kauaa samanlaisena. Nyt mennään ihan postaus kerrallaan.
Olen palaamassa täyspäiväiseen työelämään vuoden päästä kesäkuussa. Pientä esimakua kaksilapsisen perheen ansioäitiydestä saan tulevana syksynä yhden jakson verran; tuolloin tosin mieheni pitää lomansa ja isäkuukauden loput viikot. Lokakuun alussa palaan kotiin vielä hoitovapaalle loppu lukuvuodeksi. Sen jälkeen elämä muuttunee sellaiseksi, että blogi on pistettävä pakettiin, niin haikeaa ja vaikeaa kuin se onkin.
Mutta mihin viittaan tuolla otsikolla?
Yleensä blogin synttäripäiväpostauksissa minun on ollut tapana katsoa taakse päin ja pohtia bloggaamisen merkitystä itselleni. Olen nyt juhannuksen jälkeen postaillut Tildan vaiheita yhteensä yhdeksän vuoden ajan. Se tuntuu ja onkin hurjan pitkä aika, ihan bloggausilmiön tuoreuteenkin rinnastettuna, vaikka toki tunnen minua paljon pidempäänkin bloganneita henkilöitä. Mutta varsinkin, kun käänsin tuon numeraalisen ilmaisun prosentuaaliseksi, niin suorastaan kauhistuin - olen blogannut jo 25 prosenttia tähän astisesta elämästäni. Siis minä, joka en koskaan onnistunut pitämään päiväkirjaa tms.
Sinänsä tämä harrastus on ollut kirjoittamisesta pitävälle ihmiselle oivallinen, kuten niin monesti olen aikaisemminkin todennut. Harmi vain, että tämä on harrastuksena melko työläs.
Mutta juhlistettaisiinko yhteistä taivaltamme pikkuisen siten, että te pitkäaikaiset lukijat valottaisitte, mitä tämän yhdenksän vuoden aikana teille on tapahtunut?
Olisi kiva kuulla varsinkin sellaisten lukijoiden vaiheista, jotka olette olleet mukana jo kun asuin vielä Tildana Turussa? Toki kaikki muutkin ovat ilomiellä toivotettuja kirjoittelemaan kommenttiboksin puolelle :)
Omiin vaiheisiini ovat kuuluneet muun muassa naimisiin meno, häämatka, muutto maalle, gradun valmistuminen, opo-opnnot, ensimmäisen lapsen menettäminen sekä Alvarin ja Kaislan syntymät sekä toki paljon muuta.
Olisin siis kiitollinen kaikista pienistä elämäntarinoista - 25 prosentin tai plus/miinus ;)
Iloista juhannuksen jatkoa!
