Iltaista!
Uh-huh! Nämä tämän vuotiset talvikelit ovat omiaan nitistämään viimeisetkin mehut ihmisraasuista. Synkeässä säässä parhaita lääkkeitä ovat tietysti kahvimuki sekä pieni hymy ja ystävälliset sanat puolin ja toisin. Pidetään tämä mielessä :)
Kelien lisäksi allekirjoittanutta on pohdituttanut ja suorastaan kylmännyt keskustelu tulevasta lukion tuntijakouudistuksesta. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä luonnosteli joulun alla kolme vaihtoehtoista mallia. Kaikissa malleissa keskeistä on kaikille pakollisten yhteisten kurssien vähentäminen. Niistä radikaalein mahdollistaisi lukion käymisen esimerkiksi lähes ilman historian ja yhteiskuntaopin opintoja - asioita vain raapaistaisiin yhden kurssin pituisessa humanistis-yhteiskunnallis-katsomuksellisessa opintokokonaisuudessa.
Uudistuksen tavoiteena on tietysti lisätä opiskelijoiden mahdollisuutta opiskelella syvällisemmin (IB-lukion tyyliin) joitakin tiettyjä aineita esimerkiksi erilaisten soveltavien teemakurssien avulla. Tämän toivottaisiin ilmeisesti tuottavan nykyistä enemmän eri aloilla tarvittavia innovaattereita uudenlaisen osaamisen kera.
Ydinkysymys on kuitenkin, mitä haluamme lukiolta? Haluammeko, että se toimii alempana portaana ammatilliselle koulutukselle vai onko yleissivistykselle edelleen tilausta?
Mielestäni kaikkea ei voi mitata esimerkiksi rahassa. Valitettavasti nuori, joka on lukiovalintojensa edessä ei välttämättä tätä ymmärrä tätä. Sen takia yhteiskunnassa on tehtävä tiettyjä arvovalintoja siitä, että joitakin aineita olisi hyvä lukea, vaikkei se omaa rahakasta (tai vähemmän rahakasta) uravisiota tukisikaan.
En tiedä, haluaisinko toimia
opettajana sellaisessa "demokraattisessa" yhteiskunnassa, joka ei opeta kaikille
lukiolaisilleen kansanvallan ja sen toiminnan periaatteita ja vaikutuskeinoja tai jossa ei nähdä taloudellisten ilmiöiden merkitsevyyttä kaikkien kansalaisten kannalta. En ymmärrä, miten edellä mainitut asiat voidaan tunkea järkevästi yhteen lukiokurssiin (psykologian, uskonnn ja filosofian ohella).
Lisäksi suomalaisen yhteiskunnan tuntemus tai kansainvälisen politiikan ymmärtäminen vaatii jonkin verran historian osaamista. Ehkä kurjista sodista ja holokaustista muistuttaminen on kuitenkin turhaa - voihan tiedon aina hakea itsekin, jos kiinnostaa. Varmasti näin on esimerkiksi lukiolaisten liiton valveutuneen johtoportaan kohdalla, mutta epäilen, ettei kyseiset kurssit skipannut keskivertolukiolainen asioiden eteen paljon näkisi vaivaa - tuottaahan monille päänvaivaa selvitä äidinkielen kurssien pakollisista kirjalistoista.
Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän ehdotus korostaa yleissivistyksen vahvistamista ja kokonaisuuksien hallintaa. Olen
Helsingin Sanomien mielipidepalstalla uudistuksesta näkemyksensa julkaisseiden turkulaisten kollegoitteni kanssa samaa mieltä siitä, että me historian ja yhteiskuntaopin opettajat emme halua olla kehityksen jarruina. Nurkkakuntaisuus ja oppiaineiden välisten keinotekoisten muurien tulisi olla historiaa.
Mahtaako yhteiskunnassa olla kuitenkaan tarpeeksi selkeää kuva, millaista historian opetus nykypäivänä on? Vuosilukujen pänttäämisen (ah, tuota ihanaa keskustelunavausteemaa aina, kun esittelen mitä teen työkseni) sijaan oppiaineissamme harjoitellaan monenlaisia taitoja kuten lähde- ja mediakritiikkiä, tilastojen ja kaavioiden lukutaitoa ja kuva-analyysiä. Näitä taitoja vaaditaan sellaisenaan useimmissa historian ja yhteiskuntaopin ylioppilaskokeissa toisin kuin monissa muissa reaaliaineissa. (Voisi sanoa, että osittain nuo tehtävät ovat lähellä äidinkielen tekstitaidonkokeen tehtäviä.)
Sirpaletiedon sijaan molemmissa aineissa korostetaan myös eri oppiaineiden rajat ylittäviä kokonaisuuksia ja ilmiöiden syy-seuraussuhteita. Toki paljon on tehtävää ja kehitettävää ja uskon, että erityiset vielä selkeämmin oppiaineiden rajat ylittävät kurssit ovat paikallaan. Kaikkea jo olemassa olevaa hyvää ei kannata heittää roskakoppaan ja olen yhä sitä mieltä, että jonkin verran substanssia on hallittava ennen kuin taitoja voi opetella. Miten tuo substanssin haltuun otto sitten tapahtuu, siihen en ole ainakaan itse löytänyt vieläkään viisasten kiveä, vaikka joka vuosi jotakin uutta ottaa käyttöön. Joitakin vuosia sitten pohdin asiaa
näin.
Oma kantani lienee käynyt tämän postauksen myötä ilmi. Olen valmis uudistuksille ja erilaisille aihekokonaisuuksille, mutta toivon historian ja yhteiskuntaopin säilyttävän suurimman osan kursseista ennallaan. Ehkä niitä antiikin pylvästyyppejä voisi opiskella vapaaehtoisella kurssillakin, mutta kyllä yleiskuva maailman ja isänmaan historiasta tulisi tarjota kaikille kuten myös jonkinlainen syvempi käsitys nykypäivän globaalien ja poliittisten ilmiöiden taustasyistä. Yhteiskuntaopin nykyisiin pakollisiin kursseihin ei pitäisi koskea lainkaan!
Mitä mieltä itse olet opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman työryhmän uudistushahmotteluista? Mitkä historian ja yhteiskuntaopin kurssit pitäisi omasta mielestäsi säilyttää pakollisina ja mitkä voisivat puolestaan voisivat olla vapaaehtoisia? Miksi näin? Miten reaaliaineiden opiskelu pitäisi ylipäätään lukiossa toteuttaa? Tässä lopuksi suoraan nykyisestä opetussuunnitelmasta haettu lista muistutuksena:
Historia
Valtakunnalliset pakolliset
1. Ihminen, ympäristö ja kulttuuri
(HI1)
Kurssi tarkastelee ihmisen ja
luonnon vuorovaikutusta sekä tämän tuloksena tapahtunutta kulttuuriympäristön
rakentumista ja kehittymistä esihistoriasta nykyaikaan.
2. Eurooppalainen ihminen (HI2)
Kurssi tarkastelee eurooppalaisen
kulttuurin keskeisiä saavutuksia sekä eurooppalaisen ihmisen
maailmankuvan muutosta ja sen
taustalla vaikuttanutta tieteellistä ja aatehistoriallista kehitystä.
Kurssilla tutustutaan
eurooppalaisen kulttuurin tuotoksiin erityyppisen historiallisen lähdeaineiston
avulla. Kulttuuri ymmärretään laaja-alaisena käsitteenä
3. Kansainväliset suhteet (HI3)
Kurssi tarkastelee kansainvälisen
politiikan keskeisiä tapahtumia, taustoja ja muutoksia 1800-
luvun lopulta lähtien. Kurssilla
analysoidaan kansainvälisen politiikan ilmiöitä taloudellisen,
aatteellisen ja valtapoliittisen
kilpailun perusteella. Kurssin keskeisiä tarkastelunäkökulmia ovat
demokratia vastakohtanaan diktatuuri
4. Suomen historian käännekohtia
(HI4)
Kurssin tarkoituksena on analysoida
Suomen historian keskeisiä muutosprosesseja ja kehityslinjoja 1800-luvulta
nykyaikaan. Keskeisiä tarkastelunkohteita ovat Suomen valtiollisen ja
kansainvälisen aseman muuttuminen,
muutoksiin liittyvät kriisit, siirtyminen sääty-yhteiskunnasta
kansalaisyhteiskuntaan sekä taloudelliset ja kulttuuriset murrokset.
Valtakunnalliset syventävät
5. Suomen vaiheet esihistoriasta
autonomian aikaan (HI5)
Kurssi tarkastelee Suomen historian
keskeisiä kehityslinjoja ennen vuotta 1809 sekä
suomalaista kulttuuriperintöä.
6. Kulttuurien kohtaaminen (HI6)
Kurssilla tarkastellaan
valinnaisesti jonkun tai joidenkin kulttuuripiirien ominaispiirteitä ja
nykyaikaa sekä kulttuurien välistä
vuorovaikutusta. Kulttuuri ymmärretään kokonaisvaltaisena
käsitteenä. Käsiteltävät kulttuurialueet
valitaan Euroopan ulkopuolelta.
Yhteiskuntaoppi
Valtakunnalliset pakolliset
1. Yhteiskuntatieto (YH1)
Kurssi perehdyttää valtiolliseen ja
yhteiskunnalliseen järjestelmään ja keskittyy suomalaisen yhteiskunnan
analyysiin valtio-opin, sosiaalipolitiikan ja sosiologian käsitteistöä ja
teorioita hyödyntäen. Keskeisiä näkökulmia ovat yhteiskunnan perusrakenteiden
kehitys, valta ja vaikuttaminen
2. Taloustieto (YH2)
Kurssi johdattaa ymmärtämään
talouselämän toimintaperiaatteita. Se pohjautuu taloustieteisiin.
Se käsittelee mikro- ja
makrotalouden kysymyksiä kuluttajan, yritysten ja valtioiden näkökulmasta.
Kurssilla tutustutaan talouselämään erityyppisten tilastojen ja muiden
lähteiden avulla
Valtakunnalliset syventävät
3. Kansalaisen lakitieto (YH3)
Kurssi antaa perustiedot Suomen
oikeusjärjestyksestä ja opettaa opiskelijaa valvomaan omia
oikeuksiaan sekä hoitamaan
yksinkertaiset oikeustoimet itse.
4. Eurooppalaisuus ja Euroopan
unioni (YH4)
Kurssi perehdyttää opiskelijat
Euroopan unionin toimintaan, yksittäisen kansalaisen asemaan
yhdentyvässä Euroopassa sekä
kannustaa osallistumaan ajankohtaiseen Euroopan unionista
käytävään keskusteluun.