Iloinen uutinen

Tänään sain sellaisia uutisia, että olen pakahtua. Ok, kyseiset uutiset eivät ole varmaan mitään ihmeellisiä kaikkien mielestä, mutta pienen, tavallisen omassa suossaan rämpivän naisihmisen vinkkelistä kyllä.

Sain siis ennakkopäätöksen Koulutustukirahastolta siitä, että työssäoloaikani on täyttynyt. Voin siis jäädä jossakin vaiheessa pois töistä suorittamaan aikuiskoulutustuella opo-opintoni loppuun. Se ei ole mikä tahansa opintotuki vaan vastaa suuruudeltaan ilmeisesti ansiosidonnaista työttömyyskorvausta.

Eläketiedoistani siis kävi vihdoin ilmi, että olen ollut jo kahdeksan vuotta työelämässä.Tästä noin 6-7 vuotta olen tenhnyt oman alani hommia, mutta kun kaikki auskuvuotta edeltävät kesätyövuodet ynnä muut duunit laskettiin yhteen, täyttyivät ehdot viimein kohdallani.

Ette arvaa, miten suuri juttu tämä on minulle. En ole pystynyt käytännössä edistämään opo-opintojani sitten toukokuun. On ollut täysi työ jaksaa hoitaa edes oma perustyö. Voimat eivät ole valitettavasti vieläkään palautuneet työn ja opiskelun yhdistämiseen. Poltin liian monta vuotta kynttilää kahdesta päästä. Ajattelin, että minun pitää pystyä jaksamaan tuossa oravanpyörässä, jotta olisin pätevä ja täystyöllistyisin alallani. Sitten tuli se täysstoppi viime kesänä.

No, jään sulattelemaan onneani. Mielestäni ihan ansaittua sellaista :)

Päivän asuna jo hissanopen uran alkumetreiltä asti mukana ollut trikoomekko ja sitä ryhdistämässä Sifongista löytynyt Marco Polo-merkkkinen villajakku. Mielestäni yhdistelmä on ihan pähee aineopettajamaikan työasu ;)

Arvontavinkki

Iltaista!

Muistin juuri nähneeni eilen Time of The Aquarius-blogissa erään tutun, tildamaisenkin jutun. Kyseinen blogi arpoo ruotsalaisen nuoren taiteilijan Jonna Franssonin julisteita, ja huomasin että minullahan on tuo Franssonin Flowers-juliste! Se on peräisin puolentoista vuoden takaiselta Ruotsin reissulta ja kehystytin sen juuri syksyllä.

Jos tykkäät laillani Franssonin taiteesta (jesh, onpa kiva tietää taitelilijan nimi, vaikka kyllähän sen signeerauksestakin olisi voinut lukea...), kannattaa kokeilla onneaan. Time of The Aquarius-blogin arvonta kestää 2.2. asti.

Nyt hyvää yötä ja makoisia unia!

Äidin neuvot kultaiset

Huomenisia!

Korjailen tässä koepinoja kaiketi hamaan tulevaisuuteen, mutta suon nyt pienen hetken blogillekin.

Usein taitaa olla niin, että vanhempana tajuaa äidin olleen oikeassa, ainakin osassa asioista ;)

Tämä pätee varmasti vähän kaikkeen, mutta pohdin männä viikolla asiaa nimenomaan kauneuden ja tyylin näkökulmasta. Iän karttuessa huomaan allekirjoittavani äitini tyylivinkeistä ainakin seuraavat:

1. Luotto-ompelija on naisen paras ystävä. Jos haluat persoonallisia, hyvin istuvia ja aikaa kestäviä vaatteita, älä ihmeessä mene massaliikkeisiin. Pahoitat lähinnä mielesi, kun vääristä kohdista kiristää ja puristaa (ja joka toisella on sama vaate yllä).

2. Luonnollinen, eloisuutta antava ehostus on kaunein. Erittäin vaaleahipiäisen kannattaa käyttää ripsiväriä, puuteria ihon kiillon ehkäisemiseksi sekä hieman poskipunaa ja / tai aurinkopuuteria. Nuo ovat ehdottomasti tärkeämpiä meikkejä kuin rajaukset tai luomivärit, jotka luovat helposti tunkkaisen vaikutelman.

3. Huulipuna. Se saa vaalean kasvot sädehtimään!

4. Ripsien ja kulmien kestovärjäys säästää aikaa ja helpottaa elämää.

5. Ripsien taivutin on pitkä-, mutta vaalearipsisen naisen uskollinen ystävä. Ei tarvita mitään ripsipidennyksiä!

6. Polviin tai hieman sen ylle ulottuva hameenmitta on reitevää, mutta kohtuu sorjasääristä naista pukeva helmanmitta. Puhutaan ns. ladyministä :)

7. Säädykäs kaula-aukko ei aiheuta kiusallisia tilanteita. (toisaalta rintavan on ehkä parempi välttää poolokauluksia)

8. Pieni korko kengissä auttaa jaksamaan seisomistyössä. Kannattaa panostaa sellaisiin kenkiin, mitä päivittäin käyttää eniten.

Juu, tällaisia neuvoja olen saanut. Se sijaan erästä neuvoja en saa sulatettua edelleenkään millään. Äidin mielestä kasvoihini sopisivat parhaiten otsahiukset. No minun mielestäni vaan ei!

Voin selittää. Perustan mielipiteeni tietysti vanhoille teiniajan valokuville, joissa epämääräiset "siivekkeet" koristivat kasvojani. Leikkautin aina kiltisti otsahiukset, koska otsani olivat ohimosaarekkeiltaan melko korkean miehekkäät ja sain kuulla siitä. Kadehdin luokan muita tyttöjä, joilla oikeastaan kellään ei ollut (tai en muista, että olisi ollut) otsahiuksia. 1990-luvulla otsis oli oikeasti vain pikkulasten ja nörttien kampaus - ää, minäkö sellainen! Siksi olin aina kasvattamassa otsista pois. Lopputulos oli epämääräinen rumilus, jossa nuo otsalohkot sitten korostuivat oikein kunnolla.

Nautin suunnattomasti, kun täysi-ikäisenä sain viimein kasvatettua ensinnäkin pitkät hiukset ensimmäistä kertaa elämässäni, että sain viimein maltettua kokeilla, miltä näyttäisin pitkäksi kasvatettujen otsahiusten kera. Niin traumatisoitunut olin otsisvuosistani, että tunsin itseni oikeastaan ensimmäisen kerran ihan kauniiksi. No, jotain tekemistä saattoi olla silläkin, että pahin puberteetti oli taakse jäänyttä aikaa ;)

No, sittenhän alkoi varsinainen otsisbuumi. Tai olisiko niitä ollut jo aiemminkin, mutta minä olin vain elänyt teiniangstiani ;) Noin viiden otsahiuksettoman vuoden jälkeen aloin suhtautua otsikseen jälleen neutraalin uteliaasti ja viimein leikkautinkin sellaisen...

No, osa kehui kovasti ja välillä itsekin tykkäsin vaan eipä miehekkeeni. Hänen mielestään otsis teki minut väsyneen näköiseksi. Minulla on tunnetusti toki myös melko tummat silmän aluset, kai se liittyi joteenkin siihen. Itseäni ärsytti se, että otsis ei pysynyt kesätuulilla paikallaa, vaan lenteli aina sinne tänne. Lopulta kasvatin sen pois.

Uskokaa tai älkää, nyt ole taas puolen vuoden verran leikitelly otsis ajatuksella. Hiustyylini on viimeisen viiden vuoden ajan muuttunut sen verran, että voisin testata otsiksen kera aivan uudenlaisia kampauksia kuten päälaella törröttävää Pikku Myy-nutturaa, perinteistä 40-lukuista Tilda-kampausta ja vaikkapa lettikruunua. Minua kuitenkin epäilyttää edelleenkin muutama seikka:

- Toimiiko otsis oikeasti Tilda-kampauksen kanssa, jonka juju pitkälti perustuu ulos ja taaksepäin käännettäviin sivuhiuksiin?

- Onko korkea otsa, kohtuu kookas leuka ja nenä huono yhdistelmä otsiksen kanssa? Olen nykyään toki sinut jo nenäni kanssa (kaikkihan siitä omastaan löytää vikaa teininä, varsinkin jos jokin ulkopuolinen sattuu asiasta vielä huomauttamaan), mutta en nyt halua ehdoin tahdoin mitään typerää lookkia.

- Sitten on vielä silmälasit, joita on käytettä päivittäin... Näyttäisinköhän otsiksen kanssa jo siltä Criminal Minds´n Garcialta; sitä en nyt ehkä haluaisi. Toki kai sen on nyt hieman tyylistäkin kiinni. Tuon roolihahmon look on melko, hmm... täyteen ahdettu ;)

On tietysti vähän tyhmää kysellä teiltä, eihän teistä suurin osa edes tiedä, miltä kasvoiltani näytän. Toki, jos teillä on kokemuksia otsiksen ja silmälasien yhdistämisestä tai esim. tuon 40-luku kampauksen ja otsiksen yhdistämisestä, otan ajatuksianne mielelläni vastaan.

Minä jatkan pohtimista...

Tämä oli nyt sitten tämmöinen typeränkevyt postaus - olennainen osa tyylibloggausta :)

Ps. Millaisia kauneusvinkkejä olet itse saanut sukusi naisilta?

Kuva on haettu täältä.

Vinkkejä viikonlopulle ja vanha tuttu rentoilumekko

Rauhaisaa viikonlopun aamua!

Viimeisimmän kaksi viikkoa olen ollut uupuneempi kuin pitkään aikaan ja se on kyllä heijastunut tänne blogin puolellekin. Jo eilen piti vinkata kahdesta asiasta, mutta kömmin mieluummin sänkyyn nukkumaan.

No, parempi myöhään kuin milloinkaan; Tildan vinkit tulevat tässä:

1. Ensinnäkin, Kierrätyskeijujen Facebook-sivulla on menossa arvonta. Tavoitteena oli alun perin, että kun sivua on tykätty 400 kertaa, järjestetään ensimmäinen arvonta. Nyt tykkäyksiä on jo 426 (JEE!), ja arvonta suoritetaan sunnuntai-iltana, jolloin kaikki siihen mennessä tykänneet osallistuvat kirjapaketin arvontaan. Mielestäni paketti on aika huippu: mukana ovat suosikkikirjailijani Laura Honkasalon uutuuskirja Nuukaillen sekä Outi Moilalan teos Tappajafarkut. Ottaisin paketin mielelläni itsekin vastaan, sillä en ole lukenut vielä kumpaakaan teosta!

2. Toinen vinkki on sellainen, että sain eilen illalla rahdattua pyntteitäni Ihana Kirppikselle myyntiin. Tämä on nyt tällainen testi samalla, että liikkuuko tavara paremmin ihan Turun keskustan kirpparilla kuin jos niitä vie jonnekin hieman periferiampaan.

Myynnissä on jonkin verran kenkiä ja laukkuja (myös joitakin vintagetapauksia). Kengät ovat kokoa 37 ja myytävät vaatteet lähinnä kokoja 34-36. Niin, ja pöytäni on numero 10. Pahoittelen hieman epäfiiniä hintalappujen kiinnitystapaa... Ei mennyt niinkuin Strömsössä eli jaksanut eilen mitään kovin esteettistä väkertää ;)

Mukavaa rentouttavaa viikonloppua toivottelee Tilda kera parhaaan mahdollisen rentoilumekon (= Art+Design-liikkeestä alkusyksystä löydetty suomalainen retropallerokaapu)!

Monitoimimekko Sifongista

Iltaista!

Lupasin esitellä tammikuun alkupuolella laatuvaatedivari Sifongista löytämäni secon hand-mekon, joka samalla värimaailmallaan kuvastaa kevääseen kurkottavaa mielentilaani ;)

Tämä BGBC Maxazria (?)-merkkinen mekko on ehkä jotain ihan muuta kuin blogissani on tyypillisesti totuttu näkemään - ensinäkin se on aikas tiukanistuva, jopa makkarankuorimainen, mutta uskokaa tai älkää - hirmu mukava päällä johtuen joustavasta materiaalista! Onneksi tuo korsettimainen kangas hieman luo ryhtiä epäurheilijan asuun ;)

 

Toinen mekon mahtavista ominaisuuksita on alas asti ulottuva vetskari - siis jokaisen latinopeppuisen unelma, kun kerrankin saa vedettyä tiukemman mallisen asun ylleen :)

 Iltalaukun roolia esittää vanha kunnon Longchamp ja korvikset ovat n. 10 vuoden takaa Lindexistä.

Mitäs tykkäätte? Onko tilda-tyyliä vai ei?

Mutta nyt pitää rientää! Baletti odottaa :)

Kaasuprinsessan tyyliin

Keskiviikkoista!

Menikö postauksen otsikko yli ja ohi hilseen vai arvasiko joku, mitä sillä tarkoitan?

Jo vain, kutrini ovat kasvaneet sen verran pitkiksi, että olen voinut palata jälleen vanhan suosikkini Yulia Tymoshenkon kuuluisaan palmikkokruunutyyliin.Toistaiseksi lettiviritelmä on vielä kohtuullisen otsarypyt suoristava versio, muttta kunhan hiukset kasvavat vielä viitisen senttiä, niin avot! Miksikään T'ähkäpääksi en kuitenkaan ala, vaan mielestäni tällaiset puolipitkät hiukset ovat tällaista tämän ikäistä ja näköistä naista parhaiten pukevat :)

Päivän asuna oli tänään Ihana Kirppikseltä kahden euron hintaan löytynyt pirteä pinkki college-paita, jonka höystin pitkän aikaan tyhjänpanttina lojuneella statement-korulla. Hame on puolestaan vähintään viisi vuotta vanha.

Kun viime vuonna fiilistelin tammikuun merkitsevän väreinä mustikansinistä, violettia, ukkosenharmaata ja pehmeää vaniljaa, niin kuulaat ja kirpeät valoisat pakkaspäivät ovat siirtäneet tuntemuksiani jo piirun verran kohti keväisiä värejä. Perinteisesti kevättalvella minua ovat perinteisesti viehättäneet jäinen pinkki, persikka, vaaleansininen ja vihreän sävyt.

Huomenissa, jos aikataulut suovat, voisin esitellä uusimman Sifongista löytyneen arki-/ iltameno- klänningin, jossa osa noista edellä mainituista väreistä esiintyy. Olemme nimittäin mieheni kanssa lähdössä katsomaan Pähkinänsärkijää Turun Logomoon. Veänäjän arvostetuimpiin balettiseurueisiin kuuluva St Petersburg Festival Ballet-seurue esiintyi silloin siellä. Kekseliäs siippani osti minulle liput joululahjaksi. Moiskis!

 Olkaapa kuulolla - vien piakkoin myös vaatteita myyntiin Ihana Kirppikselle :)

Ps. Missä kannattaisi Turun seudulla korjauttaa UFFin alesta löytynyt hurjan kiva krimiturkki + eräs nahkahamonenkin pitäisi piennenyttää? Joo, ja tiedän, ettei krimiturkki ole kovin eettinen valinta, mutta entäs jos vahinko on sattunut jo 60-luvulla?

70-luvun liivimekko UFF:lta

Perjantaista!

Uh-huh... Energiaa tuntui riittävän vielä hetken, kun saavuin kotiin, mutta tajusin juuri, etten pysty pitämään enää oikein ajatuksiani koossa... Pidetään epistola siis tänään lyhyenä :)

Yllä oli tänään jo pari kertaakin töissä ollut liivihame, jonka löysin UFF:lta syksyllä. Se on laadukasta villasekoitetta (ah, miksi tuollaisia kankaita ei ole enää vaatteissa?) ja Eija hieman lyhensi olkaimia, jotka meinasivat tipahtaa alkuun olkapäiltä. Kuvia analysoidessa totesin, että jatkossa voisin käyttää hieman avarampia päänteisiä paitoja tuolla alla, mutta kuka hullu nyt näin kylmällä tarkenee edes perustrikoolla. (?!) Minulla olikin tässä päällä villanuttu tänään. Muistan ostaneeni ensimmäisen liivihameen UFF:lta jo 90-luvulla, ah mitä persoonallisuutta. Muut pitivät ehkä minua lähinnä hullunkurisena oman tiensä kulkijana. Kuten varmaan osa edelleenkin. Onhan nämä vaatevalintani nyt aika paljon nykymuodista poikkeavia.

No, minun mielestäni liivihameen juju ovat ihanat ristikkäin menevät olkaimet. Ja henkseleitä voi paukutella ainakin siksi, että vaatemakuni on osittain yhteneväinen The Freelancer´s Fashionblog-blogin Ulrikan (olikohan se hänen nimensä?) kanssa. :D

No, nyt vain ei synny juttua enempää. Taidan lähteä päikkäreille.

Kiitos teille kaikille edellisen postauksen reissuvinkeistä!

London Calling

Keskiviikkoista!

Tällä viikolla on ollut jotenkin todella paljon parempi mieli kuin edellisellä - mitään haittaa ei liene ollut säkenöivistä hangista ja ihanasta auringonkajosta, joka sentään hohtaa vielä illemmalla, vaikka päivä olisi jo lähes laskenut töistä päästyään. Se saa päivät tuntumaan jo himpun verran pidemmiltä :)

Kylmät kelit vaativat tietysti lämpimät asut. Kaivoin kaapin perukoilta parisen vuotta vanhan kietaisuneuleen, joka tuntuu vuodesta toiseen ajankohtaiselta. Olisikohan klassisella mallilla jotain tekemistä asian kanssa ;) Neule on esimerkki siitä, että ihan Henkkamaukan tapaisista liikkeistä löytyy pienellä valikoinnilla ihan kohtuullisen laatuisia vaatteita. En tosin ole vielä koskaan törmännyt villatuotteisiin, jotka eivät ennemmin tai myöhemmin jonkin verran nypääntyisi. Tällaisia vinkkejä otetaan toki mielellään vastaan!

Ylimmässä kuvassa näkyvä Marco Polo-laukku on second hand-löytö Sifongista (ks. edellinen postaus) ja rintarossi taas Art+ Design-liikkeestä. Yllä oleva hamonen on taas eräs blogini vakkarihameista. Se on kokenut kuitenkin asteittaisen muodonmuutoksen ensin lannemallista korkeampivyötäröiseksi ja viime syksynä nipsaisin pois tyllimäisen harson, joka pilkotti helman alta. Se oli mielestäni vähän passé ;) Muuten tämä yhdenksän vuotta vanha Vero Modasta ostettu samettihame ei ole aiheuttanut tympäätymisen oireita kohdallani. Ellestä muuten luin, että kukkakuosit taitavat olla taas keväällä muodissa. Heh, milloinkahan muodinluojat keksivät oiekasti jotakin raikasta ja uutta?  Muoti sanana suorastaan tympii minua. Ostan kyllä ajoittain muotia esitteleviä lehtiä, mutta ihan oikeasti inspiroidun melkein enemmän omasta blogiarkistostani ja tiettyjen muiden persoonien blogeista huomattavasti enemmän kuin ns. ajankohtaisista tyylivinkeistä. Onkohan tämä lähinnä merkki siitä, että oma tyyli on löytynyt...

Mutta sitten, voi iik, elämäni ensimmäinen Lontoon matka alkaa lähestyä! Haluaisitteko te lukijat jakaa minun ja muiden kanssa niitä parhaita Lontoo-elämyksiä, joita omalle kohdalle on sattunut? EN jaksaisi reissua suorittaa, matkailuideologiamme on hengailla vähän siellä ja täällä, kuvaillä järkkäreillä tunnelmia, syödä hyvin ja jättää se materianhankinta vähän vähemmälle. Toki  esim hyviä vintageliike- ja second hand-sisustusvinkkejä otetaan mielellään vastaan. Samoin musikaalivinkkejä (en ole nähnyt koskaan ainuttakaan, joten mistä olisi hyvä aloittaa), ruoka- ja kahvilavinkkejä sekä tietysti museo- ja taidevihjeitä!

Jos saan hyviä vinkkejä, teen mielelläni matkalta palattuani sitten juttusarjan kokemisen arvoisisista paikoista kyseisessä metropolissa :)

Mukavaa illanjatkoa jokaiikalle!

Tilda vinkkaa - uusi turkulainen laatuvaatedivari Sifonki

Sunnuntaista!

Kierrätyskeijukamppajan vuoksi pyrin vinkkaamaan teille aina, kun mahdollista varteenotettavista second hand-liikkeistä. Pääasiassa vinkkini ovat olleet joko kirpputoreja tai vintagen myyntiin erikoistuneita liikkeitä, mutta nyt haaviin jäi jotakin poikkeavaa ja kaivattuakin! Otaksun, että osa lukijoistani kammoksuu suoranaisia kirppiksiä, mutta voisi kuvitella ostavansa hyväkuntoista käytettyä laatuvaattetta.

No, nyt vuorossa on juuri tällainen vinkki!

Sifonki on miellyttävän vanhenmman ladyn Liisa Kalkarin pitämä laatuvaatedivari, jossa myytävät vaatteet ja asusteet ovat huolella valittua nykydesignia. Joukossa on kalliimpia merkkejä kuten Louis Vuittonia, mutta myös kohtuuhintaisempia laatumerkkejä. Itse olen löytänyt putiikista mm. lähes käyttämättömät Marco Polon villajakun ja nahkalaukun, jotka molemmat kustansivat n. 50 euroa.

Laatuvaatedivari oli Kalkarin pitkäaikainen haave, jonka hän toteutti jäätyään leipätyöstään eläkkeelle. Parissa vuodessa divari on saavuttanut ihan puskaradion ja laajojen tutttavapiirien kautta vakituisen vaatteita myyntiin tuovan ja ostavan asiakaspiirin. Toivottavasti nyt sitten tämän vinkkauksen myötä Liisan putiikkiin eksyy muutama uusi kasvokin; kertokaapa vaikaka Turun Tildalta samalla terveisiä :) Kehotan varaamaan visiitille aikaa - valikoimaa on sen verran paljon, että yhdellä kertaa tuskin ehtii putiikin koko valikoimaa tsekata ;)

Sifonki sijaitsee ihan Turun keskustan ytimessä osoitteessa Aurakatu 9. Vieressä on Naantalin Aurinkoisen kahvila ja vähän matkan päässä lääkärikeskus Mehiläinen. Kauppatorilta putiikkiin on matkaa siis alle 200 metriä!

Sifonki on auki ti-pe klo 11-17.30.

Jos olet kiinnistunut itse viemään vaatteitasi liikkeeseen myyntiin, kannattaa ottaa etukäteen yhteyttä ja kysellä, millainen tavara erityisesti kyseisellä hetkellä liikkuu.

Sifongilla on Facebook-sivut, käykääpä vilkaisemassa!

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille :)

Päkä, mää ja (kavereiden) lapset

Nämä kuvat nähtyään joku varmasti ajattelee, että nyt se Turun Tilda on lopullisesti pimahtanut - hän on ikinäsyntynyttä lastaan sureva, joka vuoraa kotinsa leluilla, vaikka lapsesta ei ole tietoakaan...

Väärin! Sain Päkän mieheltäni joululahjaksi. Ihana puoliskoni muisti (Kaarinan Askon muuttoalessa vierailtuaan), että olin  joskus jo vuosia sitten ihaillut mokomaa märehtijää kieli pitkällä :) Miksei keinulammasta voisi löytyä myös lapsettomien kodista?

Aivan täysin väärään pimahtamistani epäilevä lukija ei välttämättä osu, jos otetaan huomioon vuodenkierron ajakohta allekirjoittaneen kohdalla. Ei minun pitänyt sitä kertoa täällä lainkaan, mutta kerrotaan nyt kuitenkin - eilen oli pikkuisemme laskettu aika. Pelkäsin ja odotin tuota päivää kauhulla, mutta ihan hyvin se meni. Pahalta tuntui, mutta niin kai kuuluukin. Tietää ainakin olevansa elossa. Silti pikku hiljaa haluaa katsoa jo eteenpäin. Se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta.

Ja kaikille tutuille tiedoksi - Päkä tarjoaa mukavia kyytejä kaikille ystävien taaperoille ja karva on puklunkestävä -sen voi pestä :D Tervetuloa kyläilemään ennen kuin teidän lapset ovat päkälle liian isoja! Lampo on viimeistään kouluikäisiltä kielletty!

Päivän työasuna oli tänään kaksi vuotta vanha Seppälästä ostettu huopahame ja vuoden vanha H&M:n viininpunainen merinonuttu. Toisin kuin periaatteellisempi Elina, minä hamstrasin joulun välipäivinä muutaman trikoopaidan Your Facen alesta, sillä epäilin, että pahiten lakkokuriani tulisi muuten uhkaaman trikoopaitojen puute. Raitapaita on siis sieltä :)

Viiden euron kultainen vintagetakki yllä

Vilautin ennen joulua teille Ihana Kirppikseltä löytämääni vintagejakkua.

Nyt, kun viime vuoden viimeisimmät ostokset ovat saapuneet/hankittu (silkkitoppi/American Vintage ja farkkulegginssit/ Dr. Denimit Carlingsilta), sain luotua toimivan asukokonaisuuden jakun ympärille.

No, onko jakku hitti vai huti?

Dr. Denimit ovat muuten aivan mahtavat jalassa! Ostin ne alkavan lakkoni kirittämänä vasta nyt, vaikka taisin jo vuosi sitten kysellä teiltä eri vaihtoehdoista. Hankin muuten saman tien kahdet ja nyt pärjään varmasti vuoden tai kolme ;) En ymmärrä, miksi kidutin itseäni vuosikaudet muutamilla halvempien merkkien joustamattomilla farkkulegginsseillä...

 Pahoittelut kuvalaadusta. Toivotaan, että kelit muuttuisivat valoisimmiksi ja päivät pidemmiksi!

Ja loppuun vielä erään lukijani löytämä melko osuva youtube-pätkä edelliseen postaukseen liittyen:

Haluammeko historian historiaan?

Iltaista!

Uh-huh! Nämä tämän vuotiset talvikelit ovat omiaan nitistämään viimeisetkin mehut ihmisraasuista. Synkeässä säässä parhaita lääkkeitä ovat tietysti kahvimuki sekä pieni hymy ja ystävälliset sanat puolin ja toisin. Pidetään tämä mielessä :)

Kelien lisäksi allekirjoittanutta on pohdituttanut ja suorastaan kylmännyt keskustelu tulevasta lukion tuntijakouudistuksesta. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä luonnosteli joulun alla kolme vaihtoehtoista mallia. Kaikissa malleissa keskeistä on kaikille pakollisten yhteisten kurssien vähentäminen. Niistä radikaalein mahdollistaisi lukion käymisen esimerkiksi lähes ilman historian ja yhteiskuntaopin opintoja - asioita vain raapaistaisiin yhden kurssin pituisessa humanistis-yhteiskunnallis-katsomuksellisessa opintokokonaisuudessa.

Uudistuksen tavoiteena on tietysti lisätä opiskelijoiden mahdollisuutta opiskelella syvällisemmin (IB-lukion tyyliin) joitakin tiettyjä aineita esimerkiksi erilaisten soveltavien teemakurssien avulla. Tämän toivottaisiin ilmeisesti tuottavan nykyistä enemmän eri aloilla tarvittavia innovaattereita uudenlaisen osaamisen kera.

Ydinkysymys on kuitenkin, mitä haluamme lukiolta? Haluammeko, että se toimii alempana portaana ammatilliselle koulutukselle vai onko yleissivistykselle edelleen tilausta?

Mielestäni kaikkea ei voi mitata esimerkiksi rahassa. Valitettavasti nuori, joka on lukiovalintojensa edessä ei välttämättä tätä ymmärrä tätä. Sen takia yhteiskunnassa on tehtävä tiettyjä arvovalintoja siitä, että joitakin aineita olisi hyvä lukea, vaikkei se omaa rahakasta (tai vähemmän rahakasta) uravisiota tukisikaan.

En tiedä, haluaisinko toimia opettajana sellaisessa "demokraattisessa" yhteiskunnassa, joka ei opeta kaikille lukiolaisilleen kansanvallan ja sen toiminnan periaatteita ja vaikutuskeinoja tai jossa ei nähdä taloudellisten ilmiöiden merkitsevyyttä kaikkien kansalaisten kannalta. En ymmärrä, miten edellä mainitut asiat voidaan tunkea järkevästi yhteen lukiokurssiin (psykologian, uskonnn ja filosofian ohella).

Lisäksi suomalaisen yhteiskunnan tuntemus tai kansainvälisen politiikan ymmärtäminen vaatii jonkin verran historian osaamista. Ehkä kurjista sodista ja holokaustista muistuttaminen on kuitenkin turhaa - voihan tiedon aina hakea itsekin, jos kiinnostaa. Varmasti näin on esimerkiksi lukiolaisten liiton valveutuneen johtoportaan kohdalla, mutta epäilen, ettei kyseiset kurssit skipannut keskivertolukiolainen asioiden eteen paljon näkisi vaivaa - tuottaahan monille päänvaivaa selvitä äidinkielen kurssien pakollisista kirjalistoista.

Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän ehdotus korostaa yleissivistyksen vahvistamista ja kokonaisuuksien hallintaa. Olen Helsingin Sanomien mielipidepalstalla uudistuksesta näkemyksensa julkaisseiden turkulaisten kollegoitteni kanssa samaa mieltä siitä, että me historian ja yhteiskuntaopin opettajat emme halua olla kehityksen jarruina. Nurkkakuntaisuus ja oppiaineiden välisten keinotekoisten muurien tulisi olla historiaa.

Mahtaako yhteiskunnassa olla kuitenkaan tarpeeksi selkeää kuva, millaista historian opetus nykypäivänä on? Vuosilukujen pänttäämisen (ah, tuota ihanaa keskustelunavausteemaa aina, kun esittelen mitä teen työkseni) sijaan oppiaineissamme harjoitellaan monenlaisia taitoja kuten lähde- ja mediakritiikkiä, tilastojen ja kaavioiden lukutaitoa ja kuva-analyysiä. Näitä taitoja vaaditaan sellaisenaan useimmissa historian ja yhteiskuntaopin ylioppilaskokeissa toisin kuin monissa muissa reaaliaineissa. (Voisi sanoa, että osittain nuo tehtävät ovat lähellä äidinkielen tekstitaidonkokeen tehtäviä.)

Sirpaletiedon sijaan molemmissa aineissa korostetaan myös eri oppiaineiden rajat ylittäviä kokonaisuuksia ja ilmiöiden syy-seuraussuhteita. Toki paljon on tehtävää ja kehitettävää ja uskon, että erityiset vielä selkeämmin oppiaineiden rajat ylittävät kurssit ovat paikallaan. Kaikkea jo olemassa olevaa hyvää ei kannata heittää roskakoppaan ja olen yhä sitä mieltä, että jonkin verran substanssia on hallittava ennen kuin taitoja voi opetella. Miten tuo substanssin haltuun otto sitten tapahtuu, siihen en ole ainakaan itse löytänyt vieläkään viisasten kiveä, vaikka joka vuosi jotakin uutta ottaa käyttöön. Joitakin vuosia sitten pohdin asiaa näin.

Oma kantani lienee käynyt tämän postauksen myötä ilmi. Olen valmis uudistuksille ja erilaisille aihekokonaisuuksille, mutta toivon historian ja yhteiskuntaopin säilyttävän suurimman osan kursseista ennallaan. Ehkä niitä antiikin pylvästyyppejä voisi opiskella vapaaehtoisella kurssillakin, mutta kyllä yleiskuva maailman ja isänmaan historiasta tulisi tarjota kaikille kuten myös jonkinlainen syvempi käsitys nykypäivän globaalien ja poliittisten ilmiöiden taustasyistä. Yhteiskuntaopin nykyisiin pakollisiin kursseihin ei pitäisi koskea lainkaan!

Mitä mieltä itse olet opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman työryhmän uudistushahmotteluista? Mitkä historian ja yhteiskuntaopin kurssit pitäisi omasta mielestäsi säilyttää pakollisina ja mitkä voisivat puolestaan voisivat olla vapaaehtoisia? Miksi näin? Miten reaaliaineiden opiskelu pitäisi ylipäätään lukiossa toteuttaa? Tässä lopuksi suoraan nykyisestä opetussuunnitelmasta haettu lista muistutuksena:


Historia

Valtakunnalliset pakolliset

1. Ihminen, ympäristö ja kulttuuri (HI1)

Kurssi tarkastelee ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta sekä tämän tuloksena tapahtunutta kulttuuriympäristön rakentumista ja kehittymistä esihistoriasta nykyaikaan.

2. Eurooppalainen ihminen (HI2)

Kurssi tarkastelee eurooppalaisen kulttuurin keskeisiä saavutuksia sekä eurooppalaisen ihmisen

maailmankuvan muutosta ja sen taustalla vaikuttanutta tieteellistä ja aatehistoriallista kehitystä.

Kurssilla tutustutaan eurooppalaisen kulttuurin tuotoksiin erityyppisen historiallisen lähdeaineiston avulla. Kulttuuri ymmärretään laaja-alaisena käsitteenä

3. Kansainväliset suhteet (HI3)

Kurssi tarkastelee kansainvälisen politiikan keskeisiä tapahtumia, taustoja ja muutoksia 1800-

luvun lopulta lähtien. Kurssilla analysoidaan kansainvälisen politiikan ilmiöitä taloudellisen,

aatteellisen ja valtapoliittisen kilpailun perusteella. Kurssin keskeisiä tarkastelunäkökulmia ovat

demokratia vastakohtanaan diktatuuri

4. Suomen historian käännekohtia (HI4)

Kurssin tarkoituksena on analysoida Suomen historian keskeisiä muutosprosesseja ja kehityslinjoja 1800-luvulta nykyaikaan. Keskeisiä tarkastelunkohteita ovat Suomen valtiollisen ja

kansainvälisen aseman muuttuminen, muutoksiin liittyvät kriisit, siirtyminen sääty-yhteiskunnasta kansalaisyhteiskuntaan sekä taloudelliset ja kulttuuriset murrokset.

Valtakunnalliset syventävät

5. Suomen vaiheet esihistoriasta autonomian aikaan (HI5)

Kurssi tarkastelee Suomen historian keskeisiä kehityslinjoja ennen vuotta 1809 sekä

suomalaista kulttuuriperintöä.

6. Kulttuurien kohtaaminen (HI6)

Kurssilla tarkastellaan valinnaisesti jonkun tai joidenkin kulttuuripiirien ominaispiirteitä ja

nykyaikaa sekä kulttuurien välistä vuorovaikutusta. Kulttuuri ymmärretään kokonaisvaltaisena

käsitteenä. Käsiteltävät kulttuurialueet valitaan Euroopan ulkopuolelta. 

Yhteiskuntaoppi

Valtakunnalliset pakolliset

1. Yhteiskuntatieto (YH1)

Kurssi perehdyttää valtiolliseen ja yhteiskunnalliseen järjestelmään ja keskittyy suomalaisen yhteiskunnan analyysiin valtio-opin, sosiaalipolitiikan ja sosiologian käsitteistöä ja teorioita hyödyntäen. Keskeisiä näkökulmia ovat yhteiskunnan perusrakenteiden kehitys, valta ja vaikuttaminen

2. Taloustieto (YH2)

Kurssi johdattaa ymmärtämään talouselämän toimintaperiaatteita. Se pohjautuu taloustieteisiin.

Se käsittelee mikro- ja makrotalouden kysymyksiä kuluttajan, yritysten ja valtioiden näkökulmasta. Kurssilla tutustutaan talouselämään erityyppisten tilastojen ja muiden lähteiden avulla

Valtakunnalliset syventävät

3. Kansalaisen lakitieto (YH3)

Kurssi antaa perustiedot Suomen oikeusjärjestyksestä ja opettaa opiskelijaa valvomaan omia

oikeuksiaan sekä hoitamaan yksinkertaiset oikeustoimet itse.

4. Eurooppalaisuus ja Euroopan unioni (YH4)

Kurssi perehdyttää opiskelijat Euroopan unionin toimintaan, yksittäisen kansalaisen asemaan

yhdentyvässä Euroopassa sekä kannustaa osallistumaan ajankohtaiseen Euroopan unionista

käytävään keskusteluun.

Facebook-sivut

No niin!

Elina väsäsi meille Facebook-sivut. Käykääpä vaikka tykkäämässä ensi hätään :)

 Osoite on https://www.facebook.com/kierratyskeijut2014

Pikainen kysymys

Hei kaikki mediavelhot!

Olen luomassa Facebookiin blogilleni tiliä. Sain sinne jo oman profiilin, mutta osaisiko kukaan selittää, miten saan siirrettyä bloginikin sinne?

Lisäksi olen miettinyt, miten blogitekstien loppuun voisi lisätä sellaisen tykkään painikkeen. Osaisiko joku selittää, miten sellaiset lisätään?


terkuin Tilda

Viime vuoden parhaat hankinnat

Iltaista!

Syön nyt sanaseni sen verran, että palaan viime vuoteen pieneksi hetkeksi.

Aloin tuossa miettiä, mitkä edellisen vuoden hankinnoistani ovat osoittautuneet ehdottomasti aikaa kestäviksi laatuhyödykkeiksi.

Tällaisen listan sain aikaiseksi. Ensiksi parhaat vaatehankinnat:

Vuoden hame-tittelin saa Ihana Kirppikseltä löydetty Topolino-merkkinen nahkahame.

Vuoden parhaan mekon tittelistä käytiin sen sijaan aika kova skapa. Hintansa puolesta se voisi olla tämä Ihana Kirppikseltä löydetty 50-luvun mekko...

Toisaalta Art+ Design-liikkeestä löydetyn pikkujoulumekon kangas on aivan ihana...

Voiton taitaa kuitenkin viedä UFF.lta löydetty 70-luvun retromekko; keräsihän se aikamoisen kommenttivyöryn täällä bloginkin puolella ;)

Vuoden paras takkilöytö on puolestaan prätkätakki, jonko ostin eräästä jyväskyläläisestä outletista sen viimeisellä aukioloviikolla. Takki kustansi 170 euroa. Takki on laatutyötä. Sen olen huomannut yksityiskohdista sekä siitä, että se on ihanan lämmittävä hieman kylmemmälläkin säällä.

Vuoden paras asustelöytö on ehdottomasti Ihana Kirppikseltä löytynyt Lumin laukku. Uudenveroinen veska maksoi 70 euroa. Kävin tsekkaamassa hinnan Stockalla; uusi olisi kustantanut 170 euroa.

 

Vuoden parhaaksi kenkäostokseksi ja ehkä koko vuoden parhaaksi ostokseksi ovat tyrkyllä Julia Lundstenin suunnittelemat kiilakorolliset nilkkurikumisaappaat. Wiklundin mobiilialella sain 30 % hinnasta pois ja maksoin popoista lopulta satasen.

Saappailla on kuulkaa kahviteltu niin Turun keskustan kahviloissa kuin käyty koiralenkillä maaseudun rapakoissa. Täydelliset kengät lumettomaan varsinaissuomalaiseen talveen!Suosittelen tsekkaamaan keväällä Lundstenin uuden saapasmalliston. Taisin lukea jostakin blogista (ehkä Pupulandia), että saappaita saa tällöin myös väreissä.

Vuoden paras keittiöhankinta on ollut ehdottomasti Moccamaster. Kaikkien hirveiden litkuvuosien jälkeen hyvä kahvi on autuutta :D Rahat kahvimasiinaan keräsimme kirpparipöydän turvin :)

Vuoden valaisin-tittelin saa keittön Lokki. Olihan se tyyris, vaikkakin Kodin Anttilan tyhjennysalesta, mutta siitä tuleva valo on ihanan pehmeä ja kirkas samanaikaisesti.

Vuoden parhaan huonekalulöydön tittelistä en ole varma. Kaksi niin makeaa juttua nimittäin löysimme:

Littoislaisesta Pilipalipajasta löytyi vihdoin viimein olohuoneeseemme sopiva sohvapöytä 50 euron hintaan.

Uudestakaupungista löysimme taas 30 euron hintaan ihastuttavan mallisen  (ja kuntoisen) vanhan armeija-arkun eteistämme somistamaan.

Päättäköön kukin, kumpi on parempi. Minä en taida yksinkertaisesti osata :)

Olen aika tyytyväinen tähän listaan. Suuri osa näistä vuoden huippuhyödykkeistä on ollut kierrätyslöytöjä ja jos jotain uutena ostaa, kannattanee ostaa laatua. Moccamasteri taisi olla muuten ainut normaalihintainen ostos.