Operaatio sohvapöytä ja ajatuksia yrittäjyydestä

Perjantaista!

Tälle päivälle on suuret odotukset. Pääsen nimittäin tekemään sellaista, mistä olen vuosikaudet haaveillut eli entisöintikurssille. Tarkoitus olisi ottaa työn alle vihdoin viimein muutama vuosi Pilipalipajasta hankittu suutarinpöytä vai miksi tuollaisia pienellä lokerikolla varustettuja pöytiä kutsutaan. Ihan itsenäisesti en ole uskaltautunut siitä maaleja poistelemaan, sillä pöytä on oikeasti melko vanha - tästä kertoo ainakin se, että pöydässä on käytetty puunauloja. Joku lukija taisikin muinoin arvella, että se olisi peräisin 1920- tai 1930-luvulta.



Taisin jo vuosia sitten kysellä teiltä lukijoilta, että miten kunnostaa pöytä. Ajatuksesta maalata pöytä valkoiseksi olen jo aikoja sitten luopunut, mutta haluaisin pois ainakin tuon karmean punaruskean päällispinnan. Jalat voisivat olla myös joko puunväriset tai sitten tuollaiset tummat kuten nyt.

No, kurssin vetäjältä saanen varmasti vinkkejä, mutta jotenkin houkuttaisi rapsutella esille alkuperäinen puupinta ja käsitellä se sitten vaikka jonkin sortin vahalla. En sitten tiedä, onko hyvä ajatus, kun pöydässä on selvästi aika monta kerrosta vanhaa maalia. Varmasti osa on imeytynyt puuhun saakka. Saa ideoida, jos kiinnostaa :)



No, joka tapauksessa pöydän parina tulee olemaan antiikkisohvamme, joka verhoillaan uudestaan. Vakaat aikeeni saada "uusi" sohva kesäksi heitti kuitenkin häränpyllyä, kun emme osanneet ajoissa päättää, millä kankaalla sohva verhoiltaisiin. Empimisen seuraksena verhoilijamme oli saanut sen verran paljon tilauksia, että entisöinti siirtyi elokuulle. Ajattelin, että ihan ok, sillä saisimme lisäaikaa miettiä vaihtoehtoja.

Sitten kohtalo puuttui peliin. Verhoilijamme joutuikin sairaslomalle ja on raukka sillä vielä ainakin kuukauden. Mahdollisesti saisimme sohvan kuitenkin työn alle vielä tämän vuoden puolella. Katsotaan, miten käy. Pääasia, että saadaan verhoilijamme työkuntoiseksi!

Sivuhuomiona voisin kuitenkin tähän väliin todeta, että tasan eivät käy puntit tässä maassa. Kaikkihan nyt ovat varmastikin perillä maamme vaikeasta taloustilanteesta ja nykyhallituksen sen vuoksi kaavailemista säästötalkoista, joihin palkansaajat osallistuisivat mm. maksamalla ensimmäisen sairaspäivän omasta kukkarostaan. Tämä on tuntunut meistä opettajista ja varsinkin hoitoalan henkilöstöstä aiheellisesti epäreilulta, sillä taudit saadaan usein työpaikalta.

Hieman kuitenkin perspektiiviä aiheeseen. Verhoilijani kertoi, ettei hänen kannata ihan pienistä tai edes suuremmista edes hakea sairaslomaa. Yrittäjillä kun karenssi on vähintään viikon. Paremmat sairasetuudet maksavat pienyrittäjälle niin paljon, ettei niitä kannata ottaa. Yksinyrittäjä tuskin on mikään kroisos tai veropakolainen, joten muistinpa taas olevani aika etuoikeutettu palkansaajana. Pienen tai keskisuuren yrityksen omistajalle, joka näissä olosuhteissa työllistää toisen on nostettava hattua: lomarahat, eläkkeet, sosiaalimaksut ynnä muut hoituvat pitkälti työnantajan puolesta. Mutta....Mikähän mahtaa olla palkansaajien tulevaisuus? Olemmekohan tätä menoa kohta kaikki yksinyrittäviä? Osaankohan (mahdollisesti) tasapaksun mukavasti palkaanauttivana opinto-ohjaajana edes esitellä yrittäjyyttä oikeista tulokulmista?

No, takaisin sohvateemaan. Päädyin kesän myötä ja teidänkin ideoita tarkoin harkiten lopulta siihen, että sohva tulee saamaan joko nykyisenkaltaisen tummanpunaisen tai sitten tuossa ylemmässä kuvassa näkyvän tummanharmaan päällisen (on muuten oikeasti vielä astetta syvempi siniseentaittuva harmaa). Tällä hetkellä olen kallistumassa tummanharmaaseen, silä sopivaa punaista ei löytynyt. Jossain vaiheessa yksinkertaisesti haluaa vain saada tuloksia aikaan :) ja mä haluan mun sohvan kuntoon!

Mukavaa viikonloppua!