Tuossa neljän kuukauden kohdilla tammikuussa tuntui siltä, että elimme Alvarin vauvaiän kulta-aikaa. Rintatulehduskierre näytti jääneen taa, poika teki ensimmäiset kieppinsä masulleen ja nauraa hohotti äidin ja isän huvittaville ilmeille.
Edelleenkin kaikki on varsin hyvin - poika on terve, pääosin hyväntuulinen heppu ja tuntuu oppivan koko ajan uutta! Alvarin kommunikointirepertuaariin ovat tulleet viime viikkoina erilaiset päristykset, kurlutukset ja kiekaisut ja viikko sitten pojan puukalan pinnassa havaittiin ihme uria. No, kaksi pientä alahammastahan siellä suukissa teki tulojaan :)
Tämä äiti on seuraillut pienen kehitystä onnellisena - ja hurjan väsyneenä. Viimeisen puolitoista kuukautta rintaruokinnalla ollut poikamme herätti mutsinsa joka yö 4-5 kertaa. Välillä olemme pystyneet jatkamaan unia sitten aamusella muutaman tunnin, mikä on kompensoinut yöllisiä heräämisiä. Lisäksi mieheni on viikonloppuisin laittanut kiltisti herätyskellon soimaan ja vahtinut poikaa sillä välin kun äiti on koisaillut :)
Toisinaan, kuten tänä aamuna, poika on kuitenkin niin meno päällä, että sängystä on raahauduttava ylös. Tällöin äiti keittää tujut kahvit ja yrittää pärjäillä...
Viisikuukautisneuvolan jälkeen päätimme aloittaa vihdoin kiinteät. Ihan nyt edellä kuvaillun vuoksi toiveissa olivat pojan pidemmät yöunet sekä toisaalta siksi aloitimme mössöt nyt, ettei kaikkea tarvitsi aloittaa kauhealla kiireellä sitten kuuden kuukauden kohdalla (mahdollisten allergiatkin voidaan havaita rauhassa).
No, neuvolassa neuvottiin välttämään valmiita kaupan purkkiruokia ja tekemään mössöt kotona itse. Ihan hyvä vinkki, sillä onhan purkkiruuat aika kalliita pidemmän päälle. Lisäksi terveydenhoitaja suositteli muussamaan mössöt haarukalla, jotta lapsi tottuisi hieman rakeisempaan ruuan struktuuriin. Noudatimme kiltisti suositusta, mutta viikon kuluttua aloin hermostua, kun pöperöt eivät meinanneet mennä suusta alas. Alvari vain nyrpisteli ja ruuat valuivat poskia pitkin.
Tässä välissä äitini tuli kyläilemään. Mummi katsoi touhua vähän aikaan ja ehdotti, että josko haettaisiin valmispurkki kaupasta kuiteskin ensi alkuun. Porkkanaperunasoseen joukkoon voisi lisätä myöhemmin sitten itse keitettyä pottua. Tärkeintä alkuun on, että lapsi tottuu makuun.
Johan alkoi sose maistua! Enää ei riittänyt muutama lusikallinen vaan ruokaa upposi pikkusuuhun toistakymmentä. Nyrpistyksen ja itkun sijaan poika hymyili lusikallisten välissä. Ihanan huojentavaa!
Ensi viikolla otetaan sitten testiin päärynä perunan ja porkkanan lisäksi. Siitä viikon päästä viimeistään puurot tai vellit (jälkimmäisiin neuvolassa suhtauduttiin tosin kriittisesti samasta syystä kuin valmismössöihin - niissä ei ole struktuuria). Toistaiseksi kiinteät eivät ole valitettavasti vaikuttaneet millään tavoin Alvarin yöheräilyyn. Poika herättää äidin vähintään kahden tunnin välein.
Yritetetään jaksaa. Kyllä se hyvän miehen ja iloisen pikkuveikan kanssa toistaiseksi onnistuu ;)
Miten teillä sujui kiinteiden aloittaminen? Millä aloitetti ja millä jatkoitte? Vaikuttiko positiivisesti lapsen yönukkumisiin? Mitä mieltä olette neuvolan vellisuosituksista ym?
19 kommenttia:
Meillä oli tuolloin (aina eri neuvolantätsä) sen verran fiksu tapaus että käski kokeilla. Ihan sama onko se kaupan mössöä vai itse tehtyä. Karkeuksista sanoi vaan että kokeilkaa mikä uppoaa.
Itse ajattelin että jos on maitoon tottunut niin onhan se nyt ihan kamalaa kun ykskaks suuhun tungetaan jotain kökköistä, tein siis alkuun niin sileää sörsseliä kuin vaan sauvasekoitin antoi.
Puuroja ja vellejä meillä ehdoteltiin jo aiemmin, ja sitäkin niin sileänä kuin vaan kykenee. Eiköhän niitä suosituksia ole yhtä monta kuin on niitä neuvolan tätejäkin. Mikä toimii toisella, ei toimi toisella. Kokeilemallahan ne selviää :)
Meillä ekat ruuat taisi olla jotain bataattisösseliä (veikkailin että voisi upota kun on makeampaa kuin peruna) ja sitten perunaa ja kaikkea.
Sitten kun neiti hoksasi että se lusikoitava tavara onkin ruokaa eikä vaan mikään julma pila, alkoi unikin maittaa. Hetki siinäkin kyllä meni.
Kiinteiden aloitus on mennyt ihan hyvin, meillä aloitettiin 4 kk iässä. Alkuun tietty nyrpisteli kaikille ja sylki pois suurimman osan. Aika nopeasti oppi kuitenkin avaamaan suun ihan nätisti ja jotain saatiin menemään alas astikin. Puurot oli aluksi lemppareita, sitten tuli totaalilakko niiden kohdalla, kunnes äiti ymmärsi, että maitoon tehty puuro maistuu parhaiten pojalle :) Yöheräilyihin kiinteiden aloitus ei ole toistaiseksi vaikuttanut juuri mitenkään, heräilyä on edelleen 2-3 tunnin välein. Pistän sen kyllä osittain sen piikkiin, että poika on alkanut olla kiinnostunut liikkumisesta myös yöaikaan.
Eikä niitä pilttejä kannata mörkönä pitää, ne pelastaa monesti esim. reissuilla, kiireessä, äidin sairastaessa ym. Tietty hyvä, ettei ne yksinään muodosta ruokavaliota. Mukavia ruokahetkiä teille :)
Moi,
Joku taika niissä kaupan mössöissä on kun ne maistuvat niin hyvältä. 😃 Salaisuus taitaa olla juurikin se rakenne eli siloista ja löysää sen olla pitää, jotta maistuu. Kokeilepa pusertaa perunaa ja porkkanaa siivilän läpi niin tulee tosi hienoa. Lisäksi voi lorauttaa joukkoon äidinmaitoa, jotta saa sopivan löysää. Kyllä ne sitten viimeistään yläasteella alkaa syödä karkeampaakin ruokaa.😃 Ei kai siitä kannata huolehtia, parempihan se on että syö sileää sosetta, kun ei sosetta ollenkaan. Meillä ainakin sileys oli avainasemassa syömistä aloitellessa.
Mä olen myös soseutellut itse ja tehnyt soseesta melko löysää. Nyt syöminen sujuu jo ihan hyvin, mutta valitettavasti täysi maha ei ole tuonut meille eheitä yöunia. Toivottavasti teillä on parempi tuuri ja yöt muuttuvat paremmiksi! :)
katsoppa vellin energiamäärää, veikkaan että sun rintamaidossa on enemmän =) eli periaatteessa plusmiinus nolla sitä syötellä..
meillä on taidettu aloittaa päärynä/vadelma/persikka/bataatti, ja soseutettu ja pakastettu. äidinmaitoa lusikallinen sekaan syöttövaiheessa, lopulta ne entsyymit pilkkoo sitä ruokaa jo lautasella ja siitä tulee aika vetelää.
meillä on myös ollut erilaisia nukkujia, esikoinen heräsi 1v3kk saakka öisin ja kolmonen nukkui yönsä läpi suunnilleen synnäriltä kotiuduttaessa. vaikka tavat jne olleet samat, eli lapsikohtaista..
Meillä poika 8kk ja yöuniin tuli muutos vasta viikko sitten kun lopetettiin yösyötöt kertaheitolla. Minä muutin hetkeksi yläkertaan ja miehet koitti opetella olemaan ilman maitoa yöllä. Oltiin valmistauduttu piiitkäänntaisteluun. 2 yötä se vei. Nyt nukutaan täysiä öitä :) tätä ennen heräiltiin pahimmillaan 10 kertaa tissille, uuvuttavaa...
Meillä tehtiin soseet itse, aloitettiin korvikevauvallamme noin 4kk iässä. Puurosta vinkkinä, että sen voi tehdä ihan normihiutaleista ja soseuttaa keitettynä sauvasekoittimella. Kaupan vauvapuurohiutaleet on tosi kalliita ja kuivien hiutaleiden soseuttaminen on tosi sotkuista puuhaa. Niin ja me ei jaksettu keittää puuroa aamuin illoin, joten rutiiniksi tuli valmistaa puuroa joka toinen päivä (veteen keitettynä) ja sit mikron kautta ja hedelmä/marja/korvikelisällä nälkäiselle bebelle.
Soseet on oikeasti aika iisejä tehdä itse, sauvasekoitin on paras ystävä. Meillä pakastettiin aluksi jääpalamuotteihin yksittäisiä makuja, joista sit yhdisteltiin eri komboja (liha tehtiin myös erikseen, keitettiin ja soseeksi liemen kanssa). Sit kun lapsi oli isompi ja annokset kasvoi, niin siirryttiin pakasterasioihin, joihin kerta-annos ja erillisten ainesten sijasta eri ruokalajeja.
Kaupan soseita meillä lapsi ei syönyt (ne mitä kokeilin muutamat ei pahemmin maistunut) ja toisaalta mua ei huvita syöttää lapselle tärkkelyksellä saostettua sosetta (esim. kukkakaalisoseessa oli kukkakaalia vettä ja riisitärkkelystä...oi miksi) eikä turhaan kantaa vettä ja lasipurkkeja kaupasta. Mutta jos jotain oon äitiydestä oppinut, niin kukin tavallaan ja omien voimavarojen mukaan.
Meillä on oltu vähän epäsovinnaisia ruokailuiden(kin) kanssa. Esikoinen taisi vielä alkuun syödä soseita, tosin peruna-porkkana ja muut klassikot jäivät kokeilematta, ruoka koostui paljolti samoista raaka-aineista kuin aikuisten ateriat. Tosin neiti ei kyllä syönyt juuri mitään lusikallista enempää ennen kuin yksivuotiaana ( ja aika nirso on nyt 10 v. myöhemminkin). Loput ovat sormiruokailleet (laiskan äidin valinta ennemmin kuin mitään ideologiaa), purkkisoseita on käytetty lähinnä reissuilla. Vellejä en ole edes kokeillut kenellekään, mielestäni ne ovat tarpeettomia. Muistathan, että alle yksivuotiaan ensisijainen ravinto on kuitenkin maito ja se täyttää varmasti enemmän kuin mikään sose tai puuro, tai ainakin energiasisältö on parempi (vrt. esim. kaupan vesi-tärkkelyssoseet). Meillä kiinteiden aloitus on vaikuttanut yöuniin korkeintaan negatiivisesti. Ja vaikka et tätä varmaan haluakaan kuulla, niin pahin yöheräilykausi on vasta alkanut siinä 8 kk-> Mutta jos lohduttaa, niin nyt kun kuopus on 2 v. niin meillä nukutaan yöt hyvin :) Tsemppiä uuteen vaiheeseen ja voimia yöheräilyihin. näin ei-enää-ihan-pienten äitinä nuo ajat tuntuvat jo hyvin kaukaisilta, eli vaikka joskus olisikin rankkaa, niin muista että aika menee kuitenkin äkkiä.
Lapset ovat tosi erilaisia siinä, mikä maistuu kenellekin. Jotkut syövät jo vauvana klönttistä ruokaa, toiset taas vain sileää sosetta. Joka tapauksessa useimmat oppivat syömään tavallista ruokaa ennemmin tai myöhemmin. Ja vaikka soseet aloittaisi vasta 6kk iässä, niin ei mun mielestä silti ole mikään kiire ottaa heti kaikkea mahdollista kokeiluun, vaan voi aloittaa vähitellen. Rintamaito on joka tapauksessa niin ravitsevaa, että lapsi ei varmasti näänny nälkään vaikkei kaikki ruokakokeilut saavuttaisikaan heti suosiota. Ja antaa aluksi sitä mikä maistuu, eikä tyrkyttää sitkeästi jotain mitä neuvolan tädin mielestä pitäisi syödä. Meillä melkein kaikki lapset ovat käytännössä aloittaneet hedelmäsoseilla, vaikka neuvolassa sanottiin, etteivät sitten opi syömään tavallista ruokaa, kun tottuvat makeaan. Oppivat silti syömään ihan hyvin, ja ehkä paremminkin kuin jos olisivat vain syljeskelleet perunaa pari kuukautta. Joissain maissa ei perunaa anneta ollenkaan aluksi, vaan esim. riisiä tai viljaa. Tässäkään ei siis ole vain yhtä oikeaa tapaa, ja lisäksi kaikki vauvat ovat yksilöllisiä syömisissään :)
Meillä on aloitettu kaikkien kanssa teollisella persikka-banaanisoseella. Sitä on saanut sen koko 17 vuotta, kun meillä on aloiteltu neljä eri kertaa kiinteitä. Olen joka kerta ollut neuvolantädin kauhu: 1) teollinen 2) makea 3) kahta eri lajia yhdessä. Kaikki ovat rakastaneet sitä ja lusikointiin totuttu sileän herkun kanssa. Perunat ym. sitten aikanaan. :) Tässä on yhtä monta tyyliä kuin toteuttajaa.
Mua on aina huvittanut tuo "pitää aloittaa perunalla, ei opi muuten syömään kunnon ruokaa". Mun kaveri oli ihan kauhuissaan tästä ja piti itse tiukasti kiinni siitä, että viittä vihannesta/juuresta kohti sai aloittaa yhden hedelmän :) Mä olen ajatellut, että pelkästään se ruuan koostumus on niin iso muutos totuttuun, että maku voi sentään olla tutun makea. Ja hyi että, ootteko itse syöneet löysää perunasosetta maustamatta millään, sehän jää kurkkuunkin kiinni. Meillä on tainneet aloitusmaut olla esikoisella bataatti ja seuraavilla sitten maissi(naksuna), nektariini, vesimeloni ja parsakaali. Tuo ihan vaan siksi, että lapsi niitä nuppuja niin halusi. Pitkään on syöty hedelmiä ja juurikin sitä perunaa söi vaan kuopus, koska oli vauvana ihan hulluna siihen. Meillä on kiinteät aloitettu vasta 6 kk jälkeen ja uusia makuja aika nopsaan tahtiin, osin siksi että vauva on saanut sitä mitä muutkin ovat syöneet/mitä on halunnut. Ja oikein kaikkiruokaisia on tullut ihan jokaisesta. Eniten makean perään on just se esikoinen, joka vähiten makeita makuja vauvana sai...
Pakko munkin oli tulla vielä vähän jatkamaan, olen se anonyymi joka aiemmin puhui soseitten aloittamisesta 6kk:n vanhana. Eli vähän mielipidekysymys varmaan sekin, että onko se sitten nopeaa vai ei. Meillä alotettiin soseet n. 6kk ja viljat sitten n. 7kk ja lihat 8kk ikäisenä (tai toisinpäin). Mutta en pitänyt välttämättömänä esim. "käydä läpi" kaikkia mahdollisia vihanneksia ennen puurojen aloittamista, tms. vaan otettiin uusia makuja sitä mukaa kuin mieli teki ja hyvältä tuntui. Aluksi pidettiin aina muutama päivä väliä, ennenkuin maistettiin mitään uutta makua, just siltä varalta jos olisi ollut allergioita tms. mutta myöhemmin tuli kyllä otettua uusia makuja useampiakin kerralla kun sattui sopivasti olemaan jotain ruoka-ainetta käsillä ja vauvan teki mieli maistaa. Ajattelin, että jos nyt jotain reaktioita tulee niin otetaan sitten takapakkia, ei se sen vaikeampaa ole.
Jos syö vaikka pelkkää perunaa kuukauden yhteen menoon, voisi kuvitella, että sitten on ehkä vaikeampaakin tottua uusiin makuihin, kun ei ole voinut totutella ja maistella. Mutta jollekin voi taas se tapa olla hyväkin.
Yöuniin ei ole kiinteiden aloituksella minun mielestäni ollut mitään vaikutusta koskaan, vaikka aina kuulee ihmisten niin sanovan. Meillä huonot nukkujat ovat jatkaneet huonosti nukkumista ja hyvät nukkujat hyvin nukkumista.
hah, kauheat säännöt aina joka asiassa ja joku asia on oikein virallisen tahon mielestä. Kaikki ne kuitenkin siirtyvät sitä vähän rakeisempaakin syömään ajallaan, ei kotonatehty mitään must juttua ole. Näin 20 vuoden takaa kun asiaa muistelen :-)
Itse aloittelin pojalla 4 kk kiinteät ja perunalla yritettiin aloittaa. Poika sai siitä kuitenkin niin kamalat vatsavaivat, että yöheräilyt pahenivat joksikin aikaa. Meni jonkin aikaa ennen kuin ymmärsin, että hänelle ei peruna sovi. Alergiaakin ehdittiin epäillä. Niinpä siirryin bataattiin, parsa- ja kukkakaaliin ja makeista soseista persikkaan. Soseutin sauvasekottimella ja laitoin pakkaseen jääpalamuottiin kaikki ruuat. Rakennetta taidettiin harjoitella jauhelihalla. Sitä kun laittoi esim. bataattisoseen sekaan, niin poika sai harjoitella vähän rakeisempaa ruokaa. Tein pitkän aikaa itse ruuat siten, että annoskokoja vain kasvatettiin. Pilttipurkitkin sopivat pakastukseen, kunhan niitä ei laita tupaten täyteen. Käytimme silti valmispilttejäkin. Ne olivat käteviä matkoilla.
Noista yöheräämisistä sen verran, että meillä poika on ollut aina kova heräilemään yöllä. Koko öitä hän rupesi nukkumaan vasta 2v. jälkeen. Tyttö on sen sijaan aina ollut hyvä nukkuja. Joillakin kiinteiden aloittaminen parantaa yöunia, mutta meidän lapsilla sillä ei ollut vaikutusta.
Ai niin. Poikakin alkoi sietämään perunaa 1,5v. iässä Hän oli vain herkkä sille, ei onneksi allerginen.
Huomenta,
En kommentoi tapaus mössöä, vaan kiva nähdä sinut aamukahvipöydässäni Kokkolassa. Kierrätyskeijuista kaunis juttu Keskipohjanmaa- lehdessä. T. Mahina
Meillä aloitettiin kanssa kiinteät 5kk iässä, juurikin parempien yöunien toivossa :) ensimmäinen unipätkä piteni ehkä vähän ( ehkä kolmeen tuntiin) ja iltarutiinit selkeytyivät puuron myötä (aloitettiin heti parin ensimmäisen kasviksen jälkeen), mutta selkeää vaikutusta ei meillä valitettavasti ollut. Velliä emme käyttäneet kun olin lukenut että se on niin nestemäistä että voi vähentää rintamaidon menekkiä ja sötimme sekä purkkiruokia että kotitekoisia. puurohiutaleet hienonsin kuivana sauvasekoittimella, ei pöllynnyt paljoa kun oli iso kulho ja vain muutama desi pohjalla. Yösyöttöjen lopettaminen n.8kk iässä tuntui vähentävän heräilyjä, samoin omaan huoneeseen siirto vähän myöhemmin ja isän pitämä unikoulu. Meillä poika nukahti aina rinta suussa, ja koitin ottaa rinnan pois ennen nukahdusta ettei siitä tulisi uniassosiaatiota. Ei kyllä yöllä aina onnistunut :) toivottavasti teillä kiinteiden aloitus parantaisi unia! Kiitos kivasta blogista!
Ilona
Kuten ekalla kommentoijalla, meilläkin oli fiksu neuvolantäti ja sanoi että itse tehtyä tai purkkiruokaa kumpaa vaan - sitä mitä lapselle maistuu ja myös vanhempien voimavarojen mukaan. Ja näin tehtiin - jos jaksoi niin teki sörsseleitä itse mutta kun oli menty vähillä unilla niin todellakaan joku kukkakaalin keittely ei ollut ekana mielessä. Olen aina ajatellut että jaksavainen hyvällä mielellä oleva äiti on paljon tärkeämpi lapselle kuin itse hampaat irvessä väännetty juuresmössö, joten jos purkkiruoalla olen pystynyt helpottamaan arjen kuormaa niin sen olen kyllä tehnyt. Purkkiruokaa on siis aika usein käytetty hyvällä mielellä, ihmettelen kun siihen välillä suhtaudutaan niin kuin se olisi suunnilleen jotakin myrkkyä...
Meillä oli esikoinen tosi herkkäkurkkuinen vauvana eli kakoi pitkään kaikkia pieniäkin kokkareita, siispä hänelle annettiin ihan silkkisen sileitä soseita varmaan ainakin kymmenkuiseksi. Sitten pikkuhiljaa rupesi karkeampikin putoamaan ja yksivuotiaana siirtyi muun perheen ruokiin, jolloin haarukkasoseutus oli ok. Ihmettelen tosiaan tuota neuvolantädin ohjetta karkealla soseella aloittamisesta, kyllä siihen tottuu myöhemminkin. Tuo puurohiutaleiden hienontaminen sauvasekoittimella on hyvä vinkki, valmiit vauvapuurojauheet ovat kalliita ja oudon makuisia. Nalle pikakaurahiutaleista tulee sileämpää puuroa kuin Elovenasta :)
Mutta erilaisia ovat lapset. Esikoiselle piti puurohiutaleet hienontaa melkein kaksivuotiaaksi, kun taas kuopukselle ei ole tarvinnut sitä tehdä lainkaan ja karkeammat soseet ovat kelvanneet huomattavasti aikaisemmin.
Velliä ei meillä ole käytetty - olen kokenut sen turhaksi koska illalla puuro on paljon täyttävämpää syötävää.
Meillä kiinteiden aloittaminen vaikutti molempien lasten kohdalla yöuniin heti kun maisteluvaihe oli ohitettu eli sitten kun ruokaa meni jo mukavia määriä ja aterioita 5 päivässä. Esikoinen lopetti yösyömisen silloin kokonaan ja kuopus (persompi maidolle) vähensi imetyskertoja yhteen/kahteen. Kuopuksen yösyömiset loppuivat silloin kun lopetin imetyksen muutenkin eli niin kauan kuin se maitoinen rinta siinä vieressä tuoksui niin sen antimia kyllä haluttiin :)
Mukavia ja rentoja ruokahetkiä teille sekä toivottavasti kohta pidempiä unijaksoja!
Sama juttu täällä Seinäjoella. Luin mielenkiinnolla kierrätyskeijuista Ilkasta. Hieno kuva teistä ja ihanat vauvatkin olivat päässeet mukaan :) -A-M-
A-M ja Mahina: Kiitos tiedosta! Hauskaa, että jotkut vakiolukijatkin olivat bonganneet jutun :)
Lähetä kommentti