Kiitos teille kaikille lukijoille, jotka olette myötäeläneet, tsempanneet ja muistaneet minua ja miestäni surussamme. Kiitos erityisesti teille, jotka jaoitte omia kipeitä muistojanne kesken menneistä raskauksista ja lapsettomuudesta. Kiitos myös kaikille teillle, jotka lähetitte ihania mietelauseita, rukouksia ja runoja kommenttiboksiin ja sähköpostitse. Olen palannut niihin ja palaan varmasti tulevaisuudessakin vielä usein.
Teille, jotka olette lähettäneet minulle henkilökohtaisesti sähköpostia, lupaan vastata ajan kanssa. Valitettavasti kahden viime viikon ajan olen ollut vain niin väsynyt, etten ole jaksanut aina vastata edes tekstiviesteihin. Erityisesti noiden teidän yhteydenottojenne takia koen kuitenkin kaikesta epäilyksestä huolimatta tehneeni oikean teon, kun kerroin asiasta täällä blogissa.
Jaan vielä yhden henkilökohtaisen asian suruuni liittyen. Ylläolevan pikkupupun piti lähteä pikkuisemme mukaan viimeiselle matkalle. Hautajaispäivänä katsoin kuitenkin pupua, joka tuntui ojentelevan käsiään minua kohti. Se halusi selvästi halata minua. Otin pupun syliini ja hellin sitä. Koin vahvasti, että pupun oli jäätävä luokseni. Ehkäpä äiti tarvitsikin pupua pikkuista enemmän.
Niin pupu jäi luoksemme. Olen nukahtanut uneen monena iltana pupua hellien. Ehkäpä jonakin päivänä se voi omalta osaltaan kertoa enkelisiskon tarinaa eteenpäin.
Ethän pelkää pimeää,
siel´on monta kynttilää.
Ja viimein sun mukaan eivät pääse saattajatkaan...
Mut siin´on lohtu mulle,
et siel´on kaikki sulle.
Ehkäpä seuraavassa postauksessa katsotaan jo eteenpäin, valoon päin. Ehkäpä katsoin jo nyt.
<3
VastaaPoistaSiunaavin ajatuksin. Kyyneleet tulivat väksisinkin silmiin, kun luin postauksesi.
VastaaPoistaVakkari
Voi Tilda.<3 Tää oli ehkä blogosfäärin liikuttavin postaus. Voin vain kuvitella mitä olette läpikäyneet.
VastaaPoistaKaikkea hyvää!
Alma
ihana tuon runon loppu - siellä jossain on niin hyvä olla, vaikken omasta puolestani taivaaseen uskokaan. tämä sai aivan kyyneleet silmiin, voimia ihan kauheasti ja pienistä arjen asioista iloa hakemista. aika parantaa.
VastaaPoistaTilda, sinua kantavat meidän monien ajatukset täältä ruudun takaa.
VastaaPoistaLämpimiä ajatuksia täältä! <3
VastaaPoistaLaura
Kyyneleet nousivat silmiin täälläkin. Paljon voimia teille!
VastaaPoistaAnna
Halaus!
VastaaPoistat. Salla
Monien muiden tavoin kirjoituksesi sai kyyneleet silmiini. Ei tähän löydy mitään järkeviä sanoja. <3
VastaaPoistaSuvi
Voimia sinulle ja miehellesi Tilda. Olen seurannut kirjoituksiasi jo useamman vuoden ajan ja vaikuttunut tavastasi kuvailla elämääsi. Olet äärimmäisen rohkea nainen jakaessasi suuren surusi lukijoille. Kaikkea hyvää sinulle ja miehellesi, jonakin päivänä elämä jatkuu.
VastaaPoistaOsanottoni suurimpaan mahdolliseen suruun, joka ihimistä voi kohdata. Kirjoituksesi on todella koskettava.
VastaaPoistaTuntuu, että olen vain täynnä kliseitä, mutta kerron ne silti. Huomasin vasta nyt tämän teitä koetelleen asian, ja sait minut todella pysähtymään. En ole itse kokenut vastaavaa, mutta vasta omien lapsien myötä olen alkanut ymmärtää, kuinka suuri menetys keskenmeno tai varsinkin kohtukuolema onkaan. Vaikka muille hän on ollut vasta abstrakti sikiö, teille hän on jo ollut lapsi, teidän omanne ja rakkaanne, rakkaimpanne.
VastaaPoistaEn osaa muuta sanoa, kuin toivottaa suuresti voimia. <3 Olette ajatuksissani ja ehdottomasti iltarukouksessanikin.
(Edellisen kommentin kirjoitti vakilukijasi, entinen nimim. SaraJana)
VastaaPoistaVoi Tilda, pupu on varmasti oikealla paikallaan lohduttaessaan sinua!
VastaaPoistaLämmin, siunaava voimahali täältä sinulle ja myös miehellesi!
Silisili, Paipai..
VastaaPoistaSiunausta Tilda,
VastaaPoistaMimosa