No niin! Tämän vuoden koulutyötä on jäljellä enää yksi oppitunti ja riisipuuro. Eräitä esseitä voisin vielä tämän illan lueskella, mutta vain jos jaksan. En ota tästä mitään paineita. Haluan fiilistellä joulunaluspäivän pimenevää iltaa, juoda glögiä ja syödä torttuja.
"Joulupuumme" on saanut ensimmäiset asukkaansa:
Minä kyllä luulen, että noiden terävänokkien reviirille on muiden koristeiden ihan turha edes yrittää!
Vastailenpa tähän loppuun taas muutamaan kysymykseen, joita eräs lukijani teki. Samalla tulen antaneeksi vielä muutaman joululahjavinkin:
a) lapsille
Tässä vastauksessa on sitten omat lehmät ojassa ;) Olen enemmän Suomen historian kuin maailman historian asiantuntija, joten suosittelen ehdottomasti jo pienille lapsille Koiramäki-sarjan kirjoja. Ne välittävät jälkipolville arvokasta kansan- ja kulttuurihistoriallista tietoutta suomalaisen maaseudun elämästä. Hyväksyn kirjat jopa lukioesseiden lähteiksi, joten niiden autenttisuuden kanssa ei ole mitään ongelmaa!
Vähän vanhemmille lapsille (7-12-vuotiaat) suosittelen alunperin viitisen vuotta sitten ilmestynyttä Suomen lasten historiaa. Siinä käydään läpi maamme vaiheet aina kivikaudelta nykypäivään. Kirja sisältää havainnollisia tiivistelmäsivuja sekä eri aikakausista kertovia tarinoita. Koiramäen Martta ja Ruuneperi on myös hyvä teos. Kotiseutunne hissanope tulee kiittämään ;)
b) nuorille
Nämä ovat niin makuasioita. Ehkäpä nuoren neitiä voisi kiinnostaa Sofia Coppolan ohjaama elokuva Marie Antoinette. Hattaranvärisessä ja -makuisessa rainassa on klassikon aineksia. Myös somalialaisesta huippumallista Waris Diriestä kertova elämänkerta Aavikonkukka voisi kiinnostaa nuorta naisenalkua joko kirjana tai elokuvana. Historiasta aidosti kiinnostuneelle murkkupojalle (tai tytölle) voisi tilata Historia-lehden. Näitä kilpailevia lehtiä on tosin useita, enkä osaa ottaa kantaa mahdollisiin laatueroihin, sillä en itse tilaa juuri tällä hetkellä mitään niistä.
c) miehelle tai naiselle, miksei nuorillekin
Kestosuositteluni koskevat tiettyjä hyväksi todettuja teoksia. Jung Changin Villijoutsenet kertoo kolmen kiinattaren tarinan isoäidistä tyttärentyttäreen. Samalla tulee koettua Kiinan 1900-luku. Kyseessä on eräs suosikkiteoksistani kautta aikojen. Muotitietoinen ilahtuu varmasti jostakin Vintage- sarjan kirjasta. Myös vintage-laukuista ja kengistä on olemassa omat teoksensa.
Jos Khaled Hosseinin teoksia ei ole jostain syystä vielä luettua, niin pokkarin ehtii hakea pukinkonttiin vielä lähikirjakaupasta. Tuhat loistavaa aurinkoa on puhutteleva kuvaus Afganistanin naisista. Leijapoika kertoo taas kahden eri etnisestä taustasta olevan pojan ystävyydestä. Molempien kirjojen kautta voi samaistua afganistanilaisten kärsimysten täyteiseen lähihistoriaan toivoaan menettämättä.
Jos puolisosi/ muu läheisesi on jo pro (sota)historianharrastaja, ja törnit & Raatteentiet jo kahlattu, niin häntä voisi kiinnostaa teos Alpo kullervo Marttisesta. Voipi olla, että oma isäni tulee löytämään tämän kirjan kuusen alta.. Marttinen - kahden armeijan soturi kertoo niin Suomen kuin Yhdysvaltain armeijoissa everstiksi edenneen niin talvi- jatko- sekä Lapin sodissa kunnostautuneen sekä asekätkentään osallistuneen ammattisotilaan tarinan. Värikkäiden tapahtumien seurauksena Marttinen pakeni Mannerheimin kehotuksesta Suomesta ja toimi muun muassa Pentagonissa sotilasneuvonantajana.
d) koko perheelle
Koko perheelle sopivia autenttisia historiaelokuvia on hieman vaikea tältä istumalta keksiä. Niissä on aina mukana jonkin verran väkivaltaa tai jotakin muuta. Kohtuullisen harmittomia, mutta toisaalta todella laadukkaita ja mielenkiintoisia elokuvia ovat mielestäni Saksojen yhdistymisestä kertova Good Bye Lenin! ja Bernardo Bertoluccin elokuva Viimeinen keisari, joka kertoo Kiinan viimeisen keisarin elämänvaiheista. Suomalaisista elokuvista voisivat sopivia olla lottaelokuva Lupaus ja Klaus Härön sotalapsista kertova Äideistä Parhain.
Huh! Olipa asiaa... Haluaisitko sinä lisätä listaan jonkin viime hetken kirja- tai elokuvavinkin?
3 kommenttia:
Voi, tuo Lempi- tunika on niin kaunis. Olen miettinyt sen tilaamista. Mitä sanoisit niiden koosta? Olen ehkä S tai M, mutta aina tuo koko asia tilatessa mietityttää?
Kahvikaneli: Niin on! Omani on s, ja käytän yläosassa yleensä kokoja xs ja s. ELi kannattaa ehkä valita tällä perusteella se suurempi. S on tosin muutenkin se tyypillisempi koko minulle. Alaosa on a-linjainen, joten sinne mahtuu muhkeampikin takapuoli, tärkeintä on siis yläosan istuvuus.
Nyt huomaan, Tilda, että jo toista kertaa kyselet hyvien kirjojen perään. Ehdotan mielestäni erittäin ihastuttaa, mukaansa tempaavaa kirjaa ja se on Ulla-Lena Lundbergin Jää. Finlandia-palkinnon voittaja siis. Ajoittuu sotien jälkeiseen aikaan Ahvenanmaan saaristossa. Kerro mitä pidit, jos ehdit itse lukea!
Lähetä kommentti