Villijoutsenet kertoo kolmen kiinattaren tarinan. Nuo kolme kiinatarta ovat Jung Changin isoäiti, äiti sekä Chang itse. Vaikka Villijoutsenet kertookin erään suvun tarinan, teoksen myötä lukijoiden eteen levittäytyy panoraaman lailla eräs Kiinan historian myrskyisimmistä vuosisadoista.
Jung Changin isoäidin syntyessä Kiinaa hallitsi yhä keisari. Naisten asema kiinalaisessa yhteiskunnassa oli surkea. Tyttölapset olivat syntymästään lähtien alempaa kastia, kauppatavaraa, jota saattoi myydä kohtuullista korvausta vastaan. Toinen vaihtoehto oli, että perheen isä päätti surmauttaa lapsen heti syntymän jälkeen. Changin isoäiti oli kaunotar - siis hyvää kauppatavaraa. Hänet myytiin sidottuine jalkoineen myöhemmin erään sotakenraalin jalkavaimoksi.
Jung Changin äidille Kiina näyttäytyi aivan erilaisena maana - tasa-arvoisena ja tulevaisuuteen tähyävänä kommunistisena maana, jossa vanhat traditiot ja perinteet haluttiin lakaista romukoppaan. Changin molemmat vanhemmat olivat Kiinan kommunistisen puolueen jäseniä ja työskentelivät täydestä sydämestään paremman Kiinan puolesta.
Changin lapsuus oli onnellinen - perhe eli melko etuoikeutettua elämään ja selviytyi "suuresta harppauksesta" (eli nälänhätäkatastrofiksi muuttuneesta teollistumisprojektista) vanhempien yhteiskunnallisen aseman vuoksi.
Sen sijaan kulttuurivallankumouksen aika ei ollut yhtä suotuisaa aikaa perheelle. Kulttuurivallankumouksessa Kiinan johtaja Mao Zedong usutti nuoret punakaartilaiset muiden valtaapitävien kimppuun suojellakseen omaa asemaansa. Nuoriso riehui ympäri Kiinaa nöyryyttäen opettajia (söivät mm. erään rehtorin!) ja muita virkamiehiä sekä tuhoten mittaamattoman arvokkaita kulttuuriaarteita. Chang osallistui aluksi punakaarien toimintaan, mutta vetäytyi toiminnasta, koska ei halunnut olla harjoittamassa väkivaltaa.
Jung Changin vanhemmat joutuivat vainon kohteeksi monien johtavassa asemassa olleiden tavoin. Vanhempia joutuivat osallistumaan raakoihin ilmiantotilaisuuksiin, jossa heitä nöyryytettiin. Tämä vei Jungin isältä mielenterveyden. Lopulta koko perhe joutui työleireille.
Maon kuoltua kulttuurivallankumous päättyi vihdoin, mutta Kiina oli taantunut niin henkisesti kuin taloudellisesti kymmeniä vuosia. Kiinan avautuessa nuorelle Jung Changille avautui uskomaton tilaisuus - hän pääsi ensimmäisten kiinalaisten joukossa opiskelemaan länsimaihin. Changista tuli lopulta ensimmäinen Kiinan kansantasavaltalainen, joka väitteli brittiläisestä yliopistosta. Hän myös jäi pysyvästi asumaan Englantiin. Historioitsijamiehensä Jon Hallidayn kanssa hän on myöhemmin kirjoittanut myös kuuluisan kirjansa Maosta.
Villijoutsenet on teos, jota lukiessa tuntee hetkittäin hahmottavansa jotakin tästä maailmasta. Ja kuitenkaan kokonaisuutta ei pysty käsittämään. Jälleen kerran henkilökohtaisen tarinan kautta avautuu kuitenkin mahdollisuus käsitellä niinkin valtavia tragedioita kuin esimerkiksi tuo Kiinan kulttuurivallakumous tai vaikka holokausti. Tie kollektiivisen murhenäytelmän hahmottamiseen käy usein yksilön kärsimyskokemusten kautta. Mitään suurempaa ei pysty kerralla pureskelemaan, jos sitten yksittäistä kertomustakaan. Ihminen kykenee samaistumaan yksilöön, ei massaan. Muuten sitä kai musertuisi.
Aion vielä jonakin päivänä jakaa tätä kirjaa henkilökohtaisena stipendinäni ajatteleville oppilaille. Suosittelen lukuelämystä teillekin! Teosta myydään muuten pokkarina pokkarihintaan (enhän minä muuten tällaisia stipendejä edes voisi harkita...)!
Oletko itse lukenut kyseisen kirjan ? Mitä pidit?
kuvat: 1, 2, 3
10 kommenttia:
Pitääpä lisätä tuokin kirja lukulistaani (jota tosin ei paperilla ole). Luen parhaillaan ensimmäistä kertaa Täällä Pohjantähden alla -trilogiaa. Hieman hävettää, että en ole aiemmin kyseistä teosta lukenut.
Kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta. Pitää etsiä käsiini kesällä, kun palaan Suomeen. Itse pidän eniten juuri elämänkerroista, niiden elämänmakuisen kuvauksen vuoksi. Historian tapahtumat kulkevat siinä yksittäisten ihmisten elämän rinnalla. Pohjantähden olen itse lukenut, mutta mm. Tuntematon sotilas ja Sinuhe ovat lukematta. Molemmat ovat olleet lukulistalla jo pitkään, mutta aina kevyemmät kirjat ovat vieneet voiton. Kesällä pitänee tämäkin asia korjata.
En ole lukenut Villijoutsenia. Täälläkin luetaan vain Pohjantähteä. Parhaillaan teattereissa oleva elokuva varmaan lisää sen suosiota juuri nyt.
Minäkin olen lukenut kirjan useampaan kertaan :)
Ja kiitoksia Tildalle upeasta blogista!
Tämä on yksi omista suosikeistani. Itseasiassa tätä suositteli minulle opettaja, hänen mukaansa kirjan parasta antia on juuri se että saa ns. ihmisen kokoisen kuvan Kiinan lähihistoriaan. Mielestäni on totta että historia ja mennyt aika jotenkin konkretisoituvat kun saa lukea yhden ihmisen näkökulmasta millaista elämä on ollut silloin.
Muita samantyyppisiä kirjoja on mm. Hong yingin Joen tytär, joka kertoo myös äidin ja tyytären elämäntarinan samalla aikakaudella kuin Villijoutsenet, tosin huomattavasti alemman yhteiskuntaluokan näkökulmasta.
Luin syksyllä myös Vietnamin sodan aikaan sijoittuvan elämänkerran, jossa ennen sotaa varakas perhe leimataan kommunismin vihollisiksi. Harmi etten muista kirjan nimeä tai kirjottajaa, myös erittäin hyvä kirja ja saman tyyppinen kuin Villijoutsenet.
luin kirjan jo ala-asteikäisenä lukuvimmassa, ja muistan kirjasta vieläkin paljon nyt 25-vuotiaana. opettajani oli silloin todella järkyttynyt että vanhempani antoivat minun lukea kyseisen kirjan... mutta mahtava teos!
Augusti: No äläpä välitä. en ole itsekään päässyt vielä trilogian ensimmäistä osaa pidemmälle ;) Tämän vinkkaamani kirjan luin muuten mummulassa 12-vuotiaana. Sieltä löytyi paljon muitakin mielenkiintoisia kirjoja...
Elsa: Minäkin pidän elämänkerroista. Yksi suosikeistani on muuten Hillary Clintonin elämänkerta, joka sai minut aivopestyä uskomaan, että se nainen kaikesta kritiikistä on huolimatta on oikeasti hyvällä asialla!
anonyymi: No varmasti1 Pitäisiköhän käväistä katsomassa, jotta saisin itsekin potkua tuohon keskeneräiseen luku-urakkaan!
Riikka: Kiitos, lämmitti mieltä kovasti :)
anonyymi 2:Mielenkiintoista, että opettaja suositteli sitä sinulle. Oliko hän historianopettaja? Kiitos lukuvinkistä!
Eeva: Minäkin luin kirjan 12-vuotiaana ensimmäisen kerran. Onhan se rankka, mutta luin myös erään p-korealaisen terroristinaisen kirjan "Sieluni kyyneleet" sekä saudi-arabilaisen ylimysnaisen elämänkerran "Prinsessa". Se jälkimmäinen oli melkoisen kammottavaa luettavaa varhaisteini-ikäiselle...
Luettu on, löytyy hyllystäni. Taitaa olla ensimmäisiä kirjoja, joissa kiinalainen kertoo millaista oli oikeasti elää Kiinassa. Nyt muuten luin Pjongjangin akvaariot. Kertoo P-Koreasta. Kamalaa luettavaa. t. Outi
Outi: tämä on historianopettajien vakiokamaa ;) kiitos tuosta toisesta kirjavinkistä!
Tama on yksi lempikirjoistani! Sen siivittamana olen vuosien saatossa lukenut paljon omaelamakertoja kulttuurivallankumouksen ajasta, seka laajentanut kirjalistaani muihin kiinalaisten kirjoittajien teoksiin. Nykyaan ne ovat minulle myos kerailykohde.
Lähetä kommentti