tag:blogger.com,1999:blog-8189809385288856562.post836005645919235109..comments2023-08-31T09:58:05.516+03:00Comments on Turun Tilda: HautajaisetTurun Tildahttp://www.blogger.com/profile/14779806616909841857noreply@blogger.comBlogger18125tag:blogger.com,1999:blog-8189809385288856562.post-10326809395626777812014-09-25T00:33:25.152+03:002014-09-25T00:33:25.152+03:00<3<3Mimosahttps://www.blogger.com/profile/10985644209222425074noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8189809385288856562.post-54444143540848021232014-08-27T12:11:07.046+03:002014-08-27T12:11:07.046+03:00Annis: Kiitos kokemuksesi jakamisesta!
Itse olen...Annis: Kiitos kokemuksesi jakamisesta! <br /><br />Itse olen tosiaan kokenut, että olen saanut hyvää huolenpitoa matkan varrella. <br /><br />Toki oma kriisini ja viime kesän vaiheet olivat fyysisesti konkreettiset, mikä varmasti edesauttoi sitä, että tilani huomattiin ja sain myös psyykkistä huolenpitoa.<br /><br />Yhteiskunnassamme on varmasti paljon kuvailemiasi porsaanreikiä ja ihmisen pitäisi olla tosi vahva, että saisi viestinsä ja kaipaamaansa apua. Mutta eiväthän kaikki ole vahvoja tai heillä ei ole puolestapuhujaa, jotta julkisen terveydenhoidon puolelta asiaan tartuttaisiin. <br /><br />En sitten tiedä, miten jossakin seurakunnan diakonissatyössä yhteydenottoihin suhtaudutaan; luulisi että keskustelutukera voisi olal halukkaille tarjolla. Ymmärrettävästi kynnys on teitysti korkeampi kuin esim, tällainen kuolemantapauksen myötä tuleva konkreettinen hautaansiunaaminen.<br /><br />Toivottavasti olet omassa prosessissasi saanut myöhemmissä vaiheissa jostakin tukea. On kauhea tunne, jos kokee, ettei kukaan kuuntele...Voisiko esim. lapsettomien yhdistyksessä Simpukassa olla jokn suljettu keskustelufoorumi sekundäärisestä lapsettomuudesta kärsiville (eli ymmärsinkö oikein, että kyse on sellaisesta tapauksesta että olisi halunnut saada enemmän kuin yhden lapsen? ).Turun Tildahttps://www.blogger.com/profile/14779806616909841857noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8189809385288856562.post-3339529914320728892014-08-25T23:44:13.403+03:002014-08-25T23:44:13.403+03:00Oli todellakin puhdistava kokemus <3
Kiitos ja ...Oli todellakin puhdistava kokemus <3<br />Kiitos ja onnea uudelle elämälle!Anonymoushttps://www.blogger.com/profile/14642454342589436583noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8189809385288856562.post-12238083982426950542014-08-25T16:12:21.832+03:002014-08-25T16:12:21.832+03:00Kiitos Tilda, että jaoit tämän. Itseäni kosketti e...Kiitos Tilda, että jaoit tämän. Itseäni kosketti erityisen paljon se, että pappi pienen hautajaisissa siunasi ja lähetti teidät elämään. Uskon itsekin vahvasti siihen, että hautajaisten kaltainen seremonia auttaa jatkamaan eteenpäin. <br /><br />Peilaan näitä asioita tietysti aina omaan kokemukseeni sekundäärisestä lapsettomuudesta, ja olen monesti miettinyt, että ainakin itse olisin kaivannut lapsettomuuden surunkin käsittelyyn jonkinlaista seremoniaa, joka olisi antanut oikeutuksen surra ja toisaalta tuonut lohtua sen kautta, että suru olisi noteerattu olemassa olevaksi edes jonkun ulkopuolisen, kuten papin, taholta. Sisälle jäänyt suru on todella hajottavaa ja estää tai ainakin merkittävästi hidastaa eteenpäin jatkamista. Itselleni siitä tuli monivuotinen ja lopulta koko elämäni mullistanut kriisi. Ja ikäväkseni sain myös huomata, että yhteiskunnan turvaverkossa on tällaisissa kohdin jättimäisiä aukkoja eli apua oli vaikeaa ja myös kallista saada (saattaa kiinnostaa yhteiskuntaopin open roolissa). Sinulle on onneksi tainnut käydä paremmin, ainakin jossakin postauksessa muistaakseni kommentoit saaneesi hyvää huolenpitoa tässä raskaudessa.<br /><br />-Annis-<br /><br />Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8189809385288856562.post-59470619916298653162014-08-24T14:59:53.774+03:002014-08-24T14:59:53.774+03:00ex-turkulainen: Kiitos kauniista ajatuksesta <3...ex-turkulainen: Kiitos kauniista ajatuksesta <3<br /><br />Kerttuli: Kiitos, kun kerroit oman tarinasi <3 <3<br /><br />Ma ri: Kiitos itsellesi, kun jaoit kokemuksesi. Toivon, että tarinani lukeminen oli tosiaan puhdistava kokemus, tarkoitus ei ole piinata ketään vastaavaa kokenutta sillä, että hautajaiset olisi pakko järjestää. Ihminen toimii tuollaisina hetkinä vaiston varassa eikä jaksa analysoida. Mielettömän hienoa, jos kirjoitukseni auttoi kuitenkin sinua prosessissa eteenpäin. <br /><br />Voimia ja valoa syksyysi!Turun Tildahttps://www.blogger.com/profile/14779806616909841857noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8189809385288856562.post-58517221619366556882014-08-24T12:42:02.925+03:002014-08-24T12:42:02.925+03:00Kiitos kun jaoit tämän! Nyt kun pari päivää on täm...Kiitos kun jaoit tämän! Nyt kun pari päivää on tämän lukemisesta kulunut pystyn turvonnein silmin kiittämään. Jotenkin tämän kautta sain itkettyä kahden keskenmenoni ahdistuksen pois. Keskenmenojeni jälkeen halusin vain nopeasti pois sairaalasta, kauas, unohtaa että mitään koskaan oli, olin iloinen ettei tarvinnut enää kohdata asiaa varsinkaan hautajaisten merkeissä, en niiden päivien jälkeen itkenyt asiaa. Nyt tajuan että minun olisi pitänyt haudata pikkuiset, antaa surun tulla ja ajan pyyhkiä tuska pois. Tätä lukiessa löysin taas tuskan, nyt olen itkenyt, nyt saa tuska, sekä suru lähteä, ja, ikävä saa jäädä. Kiitos vielä kauniista kirjoituksesta! Iso sydän!Anonymoushttps://www.blogger.com/profile/14642454342589436583noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8189809385288856562.post-73121886035888630512014-08-22T23:12:27.166+03:002014-08-22T23:12:27.166+03:00Tilda <3 Kirjoitit todella koskettavasti, pala ...Tilda <3 Kirjoitit todella koskettavasti, pala kurkussa tätä luin. Olette kauniilla tavalla hyvästelleet pikku tyttönne ja hän säilyy muistoissanne aina. Miten liikuttava tuo pupujuttu, että pidit pupun muistona. Olen tosi iloinen, että olet pystynyt avoimesti käsittelemään tätä raskasta asiaa ja että nyt on suunta kohti uutta ja valoisaa tulevaisuutta <3<br /><br />En millään muista olenko tästä aikaisemmin sulle puhunut, mutta minulla on itselläni sisko, joka sai elää vain joitakin tunteja. Hän syntyi pienenä keskosena reippaasti etuajassa ja keuhkoissa, ilmeisesti muuallakin, oli vakavia kehityshäiriöitä, joiden vuoksi hänestä ei ollut eläjäksi. <br /><br />Olin itse tuolloin 5-vuotias, joten muistoni tapahtuneesta ovat aika hatarat. Tiedän, että minulle selitettiin lapsen tasoisesti mitä oli tapahtunut, mutta hautajaisissa en ollut mukana. Hänellä oli oma hautakivi, jossa kävimme yleensä pyhäinpäivänä ja jouluna sytyttämässä kynttilän. Mitään ahdistusta tai traumaa minulle ei kuolleesta siskosta koskaan tullut. Vain kerran muistan itkeneeni asiaa vuosia myöhemmin(lukioikäisenä), samassa yhteydessä kun mummoni oli juuri kuollut. Vanhempani pystyivät käsittelemään suruaan ilmeisen hyvin, kun en muista mitään lamaannuttavaa tai ahdistavaa ilmapiiriä tapahtuma-aikaan.<br /><br />Parhaiten minulle on jäänyt koko asiasta mieleen se, että kun äiti oli sairaalassa, vuokrasimme isän kanssa R-kioskilta läjän Aku Ankka -videoita ja kun olimme sairaalassa äitiä katsomassa, söin hänen välipalaltaan jääneen appelsiinin ja minulta irtosi heilunut hammas siihen appelsiiniin :D<br /><br />Yleensä jos joku kysyy onko minulla sisaruksia vastaan että ei, mutta aina silloin suon pienen ajatuksen pikkusiskolle, jota en koskaan nähnyt. Tutuille olen saattanut kertoa, jos on sen suuntaisista asioista tullut puhetta, mutta vieraita ei yleensä jaksa hämmentää.<br /><br />Olen varma että te osaatte kertoa lämpimällä ja luontevalla tavalla tulevalle lapsellenne / lapsillenne pikkuisesta isosiskosta, joka elää aina sydämissänne <3<br /><br />Haleja!Kerttulinoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8189809385288856562.post-52321203236674990272014-08-22T15:53:49.323+03:002014-08-22T15:53:49.323+03:00Hei Tilda,
olen sitä mieltä, että kannattaa kerto...Hei Tilda,<br /><br />olen sitä mieltä, että kannattaa kertoa. Lapsen ikätason mukaisesti tietenkin. <br /><br />-LSAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8189809385288856562.post-89653094307329731952014-08-22T11:26:09.535+03:002014-08-22T11:26:09.535+03:00Reetta L: Kiitos kommentista. näin ajattelen itsek...Reetta L: Kiitos kommentista. näin ajattelen itsekin. EN ole koskaan nuorempana ollut varsinainen päivänkirjan kirjoittaja, mutta blogin pitämisen myötä muistan elämäni vaiheista itsekin todennäköisesti enemmän, varsinkin eri vaiheiden tuntemuksiani.<br /><br />LS: Kiitos kokemuksesi jakamisesta! Näitä asioita ei voi vain ymmärtää täysin, jollei niitä ole itse kokenut (jos nyt silloinkaan). SInulla on ollut rankkoja vaiheita elämässä. Oletko kuitenkin sitä mieltä, että lapselle kannattaa avoimesti kertoa kuolleesta sisaruksesta, vaikka se aiheuttaisikin suruntunntetta ja mahdollista ahdistusta?<br /><br />Itse olen käynyt kovaa kamppailua sen kanssa, ettei oma menetykseni kelpaa edes kohtukuolemaksi. Pienen olisi pitänyt elää vielä kuukausi kauemmin siihen etappiin. Kuitenkaan myöhäinen keskenmeno ei ole ihan sama juttu kuin alkuraskauden keskenmeno, sitäkään vähättelemättä. Keskiraskauden keskenmenossa ikävää on se, että lapsen joutuu kuitenkin synnyttämään, se näyttää jo pieneltä ihmiseltä eikä uutta raskauttakaaan suositella heti yritettäväksi...<br /><br />Metsäntyttö:<3<br /><br />Kikka: Kiitos, kulta :)<br /><br />Lotta: <3<br /><br />anonyymi: Kiitos kauniista sanoista.<br /><br />anonyymi2: Kiitos. <3<br /><br />Karkkis: Kun tuttavasi on hieman toipunut, niin vinkkaa hänelle näistä kirjoituksista.Turun Tildahttps://www.blogger.com/profile/14779806616909841857noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8189809385288856562.post-54787381639484709352014-08-22T11:02:04.941+03:002014-08-22T11:02:04.941+03:00Kyllä tätä lukiessa nenäliinoja tarvittiin.
Hyvä, ...Kyllä tätä lukiessa nenäliinoja tarvittiin.<br />Hyvä, että ynpyrä sulkeutuu ennen uuden lapsen syntymää. <br />Lapsillasi on useita meitä "henkisiä kummeja" täällä lukijana!<br />Kaunista ja onnellista loppukesää sinulle!<br />ex-turkulainenAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8189809385288856562.post-86494044451474436212014-08-21T20:18:02.787+03:002014-08-21T20:18:02.787+03:00Kyyneleet nousivat silmiin tätä lukiessa! Uskon, e...Kyyneleet nousivat silmiin tätä lukiessa! Uskon, että tästä kirjoituksesta on apua jollekin, joka on kokenut saman. Juuri tuttavapiirissä kuulin samankaltaisen suru-uutisen. Karkkishttps://www.blogger.com/profile/02950051393861255222noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8189809385288856562.post-88726872041527683292014-08-21T20:07:51.776+03:002014-08-21T20:07:51.776+03:00Jätitte jäähyväiset kauniilla ja lämpimällä tavall...Jätitte jäähyväiset kauniilla ja lämpimällä tavalla. Ihminen ei voi enempää.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8189809385288856562.post-83328491831335803062014-08-21T18:22:59.127+03:002014-08-21T18:22:59.127+03:00Ei tätä lukiessa voinut olla itkemättä. Kirjoitat ...Ei tätä lukiessa voinut olla itkemättä. Kirjoitat niin kauniisti lapsestasi ja surustanne. Kaikkea hyvää elämäänne!Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8189809385288856562.post-52639464325627286812014-08-21T14:57:20.552+03:002014-08-21T14:57:20.552+03:00Kiitos siitä, että jaoit tämän kokemuksesi meidän ...Kiitos siitä, että jaoit tämän kokemuksesi meidän lukijoiden kanssa. On hienoa, että muut samassa tilanteessa olevat voivat saada blogistasi tukea ja lohtua. t. LottaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8189809385288856562.post-18013322518062529332014-08-21T13:43:27.188+03:002014-08-21T13:43:27.188+03:00Halaus, ystävä! Hyvä että kirjoitit tämän, ja hyvä...Halaus, ystävä! Hyvä että kirjoitit tämän, ja hyvä että kirjoittaminen tuntuu puhdistavalta ja auttaa asian käsittelyssä. Ja hyvä, että tuntuu siltä, että elämä on tässä ja nyt ja edessä, ja jatkatte eteenpäin valo sydämessä.Kikkahttp://kirsimaria.wordpress.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8189809385288856562.post-16862037174994954642014-08-21T13:33:37.855+03:002014-08-21T13:33:37.855+03:00Tätä lukiessa ei ollut helppo pitää silmiä kuivana...Tätä lukiessa ei ollut helppo pitää silmiä kuivana.. Tv. metsäntyttöAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8189809385288856562.post-64905333732593148672014-08-21T12:53:23.894+03:002014-08-21T12:53:23.894+03:00Hei Tilda
Ihan ensimmäiseksi pahoittelut kokemast...Hei Tilda<br /><br />Ihan ensimmäiseksi pahoittelut kokemastasi. Kuulosti niin kovin tutulta..<br /><br />Oma esikoiseni syntyi kuolleena syyskuussa 1997, raskausviikkoja oli tasan 32. Esikoisestani tuli isoveli 13 kuukautta myöhemmin, kun pikkuveli syntyi alle kilon painoisena keskosena.<br /><br />Olemme käyneet Muistolehdossa aina syntymäpäivänä, jouluna ja äitienpäivänä. Meidän ainokaisemme on nyt lukion ekalla ja on aina ollut mukana, kun on isoveljelle käyty sytyttämässä kynttilä tai viety nalle tai kukkia. Valitetta vasti vain jossain vaiheessa lapsi ahdistui siitä, että isoveli oli kuollut.<br /><br />Itselleni on ollut hankalaa vastata kysymykseen: montako lasta sinulla on? Kun minulla on kaksi lasta, mutta vain yksi elävä. Yleensä olen vastannut että yksi, koska en halua järkyttää ihmisiä. <br /><br />Vauvan (kohtu)kuolema tuntuu olevan iso tabu, osa on sitä mieltä, että ei ole "oikeutta" surra, koska vauva ei syntynyt elävänä. Kuitenkin vauva on ollut olemassa.<br /><br />Olen lukenut blogiasi pitkään. Minusta on ihanaa, että teille tulee vauva ja toivon sinulle ja miehellesi kaikkea hyvää! Toivottavasti voit ja uskallat nauttia odotusajasta täysillä. <br /><br />Terveisin<br />-LS-Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8189809385288856562.post-71959587901076877932014-08-21T12:52:50.660+03:002014-08-21T12:52:50.660+03:00Kiitos Tilda kun jaoit nämä. Uskon että rehellisis...Kiitos Tilda kun jaoit nämä. Uskon että rehellisistä ajatuksistasi on valtavasti lohtua monille samaa läpikäyville ja uskon että nämä tekstit ovat sinullekin vuosien jälkeen arvokas muisto. Anonymoushttps://www.blogger.com/profile/08264007438905576815noreply@blogger.com