torstai 2. lokakuuta 2014

Imetysputkeen kadonnut

Tervehdys pitkästä aikaa!

Juu, tarkoitus on kyllä ollut postailla. Asukuvatkin mies ehti napsaista viime viikonloppuna, mutta tällainen koneen äärellä vietetty oma aika on ollut silkka mahdottomuus. Saati sitten, että pää olisi toiminut sen verran, että johonkin niinkin pitkäjänteiseen toimintaan olisi viime aikoina pystynyt....


Ajattelin kaiketi raskausaikana, että minun on keksittävä muitakin postausaiheita kuin nämä vauvajutut, ja toivon toki niin edelleenkin, mutta kyllähän lapsen saaminen on elämää niin paljon mullistava asia, että se on nyt sitä tämän hetken lifestylea ;) Pienen lapsen ehdoilla mennään. Tässä postauksessa on tiedossa siis näitä juttuja, joten älä lue eteenpäin, jos mamma-asiat (ja varsinkaan tissijutut) eivät kiinnosta!



 Mihin aikani on sitten kadonnut? Totuus on, että olen kadonnut imetysputkeen.


Alvari syntyi melko pieni kokoisena miehenä; äitinsä tavoin hän painoi syntyessään hieman alle kolme kiloa. Olin ollut ihan varma, että äitini tavoin esikoisen kohdalla tulisi imetysongelmia. Ensimmäiset pelon häivähdykset kuitenkin väistyivät, kun maito nousi erittäin nopeasti rintoihin. Toisena päivänä syntymän jälkeen pumppasin pelkästään toisesta rinnasta 180 ml maitoa! Myös Alvarin paino lähti jo toisena päivänä nousuun ja sairaalasta lähtiessä se oli lähes sama kuin syntymäpaino.

Mutta, mutta... Imetyksessä on kuitenkin ollut haasteensa. Rinnanpääni ovat olleet niin matalat, että rintakumi otettiin samantien sairaalassa käyttöön. Sen avulla imetys alkoi pikku hiljaa sujua, kotonakin. Olimme huojentuneita. Äitiysneuvola tarkastuksessa saimme taas kehuja, että Alvarin paino oli jo neljäpäivää ennen kaksiviikkoispäivää 100 grammaa enemmän kuin mitä painon tuli olla kaksiviikkoispäivänä (eli siihen mennessä kuulema syntymäpaino pitää olla saavutettu).

Sitten lastenneuvolasta tultiin kotikäynnille ja saimme kuulla, ettei pikkuisen paino ollutkaan kehittynyt suotuisasti. Hän ei ilmeisesti osannut vaatia tarpeeksi maitoa vaan tyytyi liian vähään. Olimme hämmentyneitä, kun juuri äitiysneuvolassa oli saatu toisenlaista viestiä! Minua suositeltiin myös luopumaan heti paikalla rintakumista. Sen kanssa en pystyisi kuulema täysimettämään suositeltua aikaa, sillä sekä äiti että lapsi tulisivat turhautumaan ennen pitkään maidon riittämättömyyteen. Hämmennyin lisää, sillä sairaalassa rintakumin huonoista puolista ei oltu puhuttu mitään; kapine oli vain lykätty käyttöön!

Saimme myös ohjeen alkaa venyttää Alvarin mahalaukkua. Aluksi pumpattua rintamaitoa piti antaa iltaisin rintasyönnin jälkeen, mutta kun paino ei kontrolleissa edelleenkään noussut tarpeeksi, lisäsyöttöä laajennettiin joka ruokailun yhteyteen: ensin tissille, sitten pulloa. Ajan kiertokulku onkin alkanut pikkuhiljaa näyttää seuraavalta: tissiä, röyhtäytystä, vaipanvaihtoa, tissiä, röyhtäytystä, pulloa, pumppausta, pullojen ja pumpun keittoa, tissiä, röyhtäytystä jne...

Pelkkään rintaan totuttamisessa on ollut myös omat haasteensa. Pikku miehellä on pieni suu ja äidillä iso kivikova tissi. Pieni mies ei osaa imeä monsteritissiä vaan turhautuu, jonka seurauksena on ollut pahimmillaan usean tunnin raivarit. Miehestäni on ollut iso apu siihen, että Alvari on saanut imuotteen ja nyt sitten pelottaakin, että miten käy ensi viikolla, kun mieheni palaa isyysvapaalta töihin. Toisaalta kantapään kautta on tullut opittua jo, että kivikovaa monsteritissiä kannattaa lypsää ensin ennen kuin sitä tarjoaa pikkumiehelle. Jokaisesta päivästä on tähän asti selvitty ja imuote löytyy yhä useammin. En olisi ikinä uskonut tätä vielä puolisentoista viikkoa sitten... Lisäksi onneksi tällä viikolla paino on noussut kolmessa päivässä yli 200 grammaa, mikä motivoi tietysti jatkamaan tätä työlästä päivittäistä rutiinia!


Päivät kuluvat vielä siis arjen opettelussa enkä todellakaan tiedä, mistä ja milloin ehdin postailla seuraavan kerran. Mutta otetaan rennosti! Huomenna on tiedossa sentään luksusta, sillä tämä äiti pääsee vihdoin viimein kaivatulle kampaamoreissulle! Sillä aikaa isi ja Alvari käyvät esittäytymässä isin työpaikalla kakkutarjoamisten kera. Kun muut saavat mamman keikauskakkua, Alvari saa oman äidin rintamaitoa. Täytyy olla kiitollinen siitä, että tätä omaa luonontuotetta on sentään tullut tähän asti ihan reilusti :)

Päivän asu:

Imetysmekko/-tunika - Boob (käytettynä huutonetistä)

huivi - H&M

kengät - Vagabond

nahkalaukku - lomamatkalta Kreikasta

26 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Meillä on alusta saakka imetetty vain ja ainoastaan rintakumin kanssa, ensin täysimetys 6kk ja nyt jatkuu vielä reilun vuoden ikäisellekin. Vauva ei suostunut imemään ilman. Tarpeeksi monta rintakumia kaupasta, niin kadonnut ei aiheuta ongelmia. Kokenut neuvolatäti sanoi, kun mietin myös rintakumista luopumista, että turha mistään stressata, sillä meette, mikä on helpointa juuri teille. Eikä omat nännit kipuile, lanoliinit oli aivan turha ostos ;)

Anonyymi kirjoitti...

Voit myös kokeilla ennen imetystä painella sormenpäillä nännin ympäriltä vaikka 30 s per kohta ja vaihtaa sitten. Turvotus siirtyy taaemmas ja rinnanpää pehmenee jolloin vauvan on helpompi saada ote. Tai voit lypsää vähän ennen imetystä.

Vähän vanhaa tietoa mielestäni myös tuo mitä neuvolan terkkari on sinulle sanonut rintakumista, imetä vaan rintakumilla jos se ei muuten menee mahdottomaksi. Vauvan maidonsaantia voi lisätä myös puristamalla rintaa vauvan imun rytmiin jos kumin vuoksi imu on heikompaa.

Anonyymi kirjoitti...

No onhan tuo jo hyvä saavutus, että maitoa tulee riittävästi! Kaikilla se ei taida käydä yhtä helposti.

Mitä ajattelit tehdä hiuksillesi? Värjäystähän ei ainakaan suositella varsinkaan täysimetyksen aikana. Tämä kommentti liittyi siis siihen, että kerroit muistaakseni jossakin postauksessa vältelleesi turhaa kosmetiikkaa. Hiusten värjääminen on aika rankka toimenpide, kun eivät ne värjäysaineet taida pysyä pelkästään hiuksessa.

Mielenkiintoista muuten lukea eri kokemuksia rintakumeista. Olen aiemmin ollut siinä uskossa, että ne ovat pidemmän päälle huonoja, mutta en ole tietty asian ekspertti. Hassua, jos saitte erilaisia neuvoja kahdelta taholta.

adelheid kirjoitti...

Omista vauvoista ei ole kokemusta, mutta äidilleni kätilä kehtasi mennä sanomaan, että tyttö tulee kyllä kuolemaan kun ei syö :O Kotipaikkakunnalla oli onneksi maailman mahtavin lastenlääkäri joka lohdutti äitiä, että tyttö syö just tasan sen minkä tarvitsee ja sillä neuvolla ollaan menty nyt jo yli 35 vuotta. Kaikki eivät vaan tarvitse niin paljon ruokaa kuin toiset ja toiset taas mahdollisesti hieman "normaalia" enemmän. Pieniruokaisenakin olen peräti 10 cm pidempi kuin aikoinaan tehdyssä kasvuennusteessa. Monesti olisi tehnyt mieli vierailla tuon inhoittavan kätilön luona hokemassa ähäkuttia ;D

Ihanaa vauva-arkea koko perheelle!

Kippuralla kirjoitti...

kyllä sen punnitessa näkee kasvaako vauva, ja itse tietty huomaa jos vaippoja menee tarpeeksi päivässä. n. 175g pitäisi tulla painoa vauvalle viikossa, jotta kasvu on riittävää, näin muistelisin noita imetysäitien koulutuksia =)

Nti Nokkela kirjoitti...

Kivaa kun jaat vauvakuulumisiasi :) Mulla on vuoden ikäinen tytär ja tosi elävästi muistui imetystaistelut mieleen tätä lukiessani. Meillä kanssa ensimmäiset viikot oli elo yhtä imetystä, kolmen tunnin välein imetys + pullo + pumppaukset ja pullosopan keittelyt ;) Oon vieläkin tosi ylpeä itestäni että jaksoin. Rintakumi oli käytössä kolme ekaa kuukautta - samoin rintaraivarit... En silti jaksanut opetella kumista eroon kun se selkeästi mahdollisti pienelle paremman imemisotteen. Tytön ollessa melkein nelikuinen rintakumi jäi yhtäkkiä pois ja siitä asti sujui tosi hyvin ja taas tunsin ylpeyttä kun imettäminen onnistui mutkattomasti oikeastaan missä vain. Paljon tsemppiä ja jaksamista, muista juoda paljon ja muutenkin pitää myös itsestäs huolta :)

Nanni kirjoitti...

Ihanan rehellistä tekstiä :) Opiskelijaneitosena en vielä mieti omien lasten hankintaa, mutta olen silti kiinnostunut tietämään vauvojen ensiviikoista, joista ei omakohtaista kokemusta ole. Yllätyinkin muutama viikko sitten kun kuulin ensimmäisen kerran, että vauvan ensipäivinä imetetään n. vartin välein. Mitäh, minä olin aina luullut, että parin tunnin välein ja välissä nukutaan :D Antaa tulla lisää realismia siis!

Martta kirjoitti...

Tsemppiä tuohon tissi-pullo-pumppu -rumbassa jaksamiseen! Mulla oli aika samankaltainen alkutaival ja se oli paikoin melko kuluttavaa. Vauvan kasvaessa imuotteen löytyminenkin voi helpottua, sen puoleen en ehkä kiirehtisi kumista luopumisen kanssa, varsinkin kun sulta tulee maitoakin hyvin. Mahtavaa, että olet saanut mieheltäsi tukea ja apua imetykseen, se on tosi tärkeää!

Anonyymi kirjoitti...

Tsemppiä imetykseen! Mä imetin rintakumin kanssa 4 kk, vauvalla oli kireä kielijänne ja mulla matalat rinnanpäät, eli aika tuhoontuomittu yhdistelmä imetyksen kannalta. Kieli leikattiin vasta 7 kk iässä.

Rintakumin kanssa imetys voi olla hitaampaa kuin ilman, vaavi joutuu tekemään vähän enemmän työtä. Mullakin tuli runsaasti maitoa, mutta imetyshetket kesti silti 1-2 tuntia kerrallaan (imetin kunnes vauva irrotti rinnasta - sitten tarjosin toista ja imetin taas).

Kannattaa liittyä facebookin imetystukiryhmään!

Anonyymi kirjoitti...

Olet saanut huonoja neuvoja: imetin pitkään rintakumin kanssa (en muista enää tarkkaan, mutta useamman kuukauden ajan). Imetys onnistui erittäin hyvin, täysimetin yli 6kk ja vauva sai maitona vain imetettyä rintamaitoa 1v ikään asti. Yhteensä imetin n. 2 vuotta, lapsi ei koskaan saanut korviketta.

Eli älä turhaan hylkää rintakumia, jos imetys sen kanssa onnistuu hyvin. Se jää kyllä itsellään jossain vaiheessa pois - tai sitten imetät sen kanssa loppuun asti, ei sekään ole ongelma.

Tsemppiä!

Päivi kirjoitti...

Meidän esikoinen imi rintakumilla vuoden, ilman ongelmia...

Anonyymi kirjoitti...

Itsekin muistan, että esikoisen kanssa sain tosi ristiriitaisia imetysneuvoja ja olin ihan hukassa, kunnes viisas äitini sanoi, ettei niistä kannata välittää vaan paras on vain antaa rintaa joka itkuun, niin kyllä se vauva siinä sekä tyyntyy että saa ravintoa. :) Sillä neuvolla mentiin siitä lähtien, myös toisen lapsen kanssa. Tietysti jokainen tilanne on yksilöllinen, ja toivon Sinulle paljon hyviä imetyshetkiä, miten sitten aiotkin saamiesi neuvojen suhteen tehdä! t. Lotta

Anonyymi kirjoitti...

Imetysputki, mikä kuvaava sana! :)

Kirjoittelet, kun ehdit/jaksat. Ja se vauva-arki imaiseen niin voimakkaasti mukaansa, että vauva-aiheiset postaukset pyörivät varmaan lähinnä mielessä. Tämä on mielestäni täysin ok ja ihan ymmärrettävää!

Jaksamista ja onnellisia hetkiä ihanan lahjanne kanssa <3

Lasu

Nina kirjoitti...

Moi,
täälläkin yksi imettäjä. En edes tiennyt, että noinkin neuvovat, siis että imetys eka ja sitten lisäksi vielä pullosta. Onneks syö pulloakin! Me yritettiin pikku tytölle pulloa yksi ilta, seurauksena kolme seuraavaa syöttöä alkoivatkin nipotuksella eli rinta ei meinannut maistua. Onneksi nyt maistuu taas, joten pullotreenit ovat nyt hetken tauolla.
Kysynpä muuten vuorostani; millaisia D-vitamiinitippoja olette käyttäneet ja onko ollut ongelmia?

Anonyymi kirjoitti...

Moi!

Onpa outoja neuvoja. Aluksi käytin rintakumia vastaavasta syystä kuin sinä. Kolmen viikon päästä en enää tarvinnut. Mulle neuvolan koulutetut imetysekspertit sanoi, ettei pulloa.

Siinä on vaara, että vauva tottuu pulloon ja ei hyväksy enää rintaa.

Mä luulen, että kun tississä on sitä etumaitoa, joka on kevyttä ja sitten sitä rasvaista takamaitoa, jota lapsen pitäisi saada, niin kun sulla tulee maitoa niin paljon, ei vauva jaksa imeä niitä painoa kasvattavia takamaitoja..?

Eli pumppaa ja heitä etumaidot roskiin (jos kerran maitoa on riittävästi) ja imetä rintakumilla ne takamaidot säännöllisesti parin kolmen tunnin välein. Ja ainakin 20 minsaa putkeen.


On tosi normaalia, että alkuun imetys on sähläystä :D Mä imetin ekat kolme viikkoa vain makuullani, en osannut pitää vauvaa sylissä plus imettää.

Mutta just tää imetysguru neuvolasta sanoi, että voi kuule, kuukauden päästä osaat imettää vaikka yhdellä kädellä vauvaa pitäen keskellä kaupunkia. Ja näin kävi.

Kukaan ei ole rintakumista sanonut mitään pahaa. Nimenomaan sen kanssa vauva saa paremmin maitoa.

Imetyksen kanssa pitää olla armollinen itselleen. Ja luota tisseihisi! <3

t. Salla-ausku

Anonyymi kirjoitti...

rintakumi... no nyt on sitten sellaisestakin kapineesta kuultu

Anonyymi kirjoitti...

Itse imetin rintakumin kanssa lähes viisi kuukautta, jonka jälkeen vauva ei yhtäkkiä enää tarvinnutkaan sitä. Rintakumi on muuten hyvä juttu, mutta onhan sen kanssa puljaaminen varsinkin julkisilla paikoilla vähän ärsyttävää.

Tsemppiä imetysputkeen! Se voi välillä olla tosi rasittavaa ja tekisi mieli turvautua pulloon, mutta loppujen lopuksi sitä kestää kuitenkin tosi vähän aikaa.

Anonyymi kirjoitti...

Tsemppiä imetysrumbaan.

Itselläni on neljä (kohta viisi) lasta ja olen elämästäni imettänyt kokonaisuudessaan viitisen vuotta :)

Jokaisen vauvan kohdalla imettämisen alku on vaatinut päättäväisyyttä. Tietenkin esikoisen kohdalla eniten, kun ei ollut kokemusta siitä, että juuri sitkeys palkitaan :)

Omaksi onnekseni neuvolassa terkkari tsemppasi kovasti, kun itsestä alkoi tuntumaan, että pullo olisi vaan helpompi, varsinkin yöaikaan. Terkkari sanoi, että juuri nyt tuntuu pullo helpommalta, mutta mietipä, onko kesähelteellä kaupungilla helpompi istahtaa puiston penkille ja kaivaa tissi salaa esiin, kuin miettiä, missä pesisi pullon, onkohan tämä maito vielä juomakelpoista jne.. No mietin sitä, kaivoin periksiantamattomuuteni esiin ja kyllä se siitä lähti :)
Imetin lopulta esikoista puolitoista vuotta. Alku vaan oli hankala, sitten helpotti.

Itselläni ei ole ollut matalien nännien ongelmaa, mutta suurin alussa ongelmia tuottanut juttu on joka imetyksen kohdalla ollut kipeytyneet nännit :)

Muutenkin toipilaana synnytyksestä ja imetys sattuu aivan armottomasti, vaikka vauvan imuote olisi hyvä. Kipukin on mennyt sitten ohi, tokan kohdalla tiesin sen ja jatkoin vain hammasta purren. Sama kipu on toistunut joka imetyksessä, sitä ei kannata pelästyä, jos päädyt jättämään rintakumit pois.

Omien imetyskokemusten myötä haluan sanoa sinulle, että monenlaisia ristiriitaisiakin ohjeita tulee ja oma tie on löydettävä kaiken sen keskellä. Omasta mielestäni imettää kannattaa, se on alun jälkeen kuitenkin kaikista vaivattominta. Missä vaan voi puhdasta ja oikeanlampöistä ruokaa tarjoilla vauvalle.

Voimia ja sitkeyttä sinulle. Pidä huolta myös itsestäsi.

Tässä muutama juttu:
-Syö ja varsinkin juo itse hyvin, niin jaksat imettää. Äiti ruokkii vauvaa, isä sitten äitiä tarjoilemalla monipuolista ruokaa :)

-Faktaa imetyksestä:
Yöimetys pitää käynnisssä päiväimetystä, ts. maidontuotantoa. Yöimetystä ei kannata lopettaa, vaikka pullo tuntuisi helpommalta.

Mitä enemmän imetät, sitä paremmin maitoa tulee eli mitä enemmän annat korviketta, sitä vähemmän itseltäsi tulee maitoa. Loogista, eikö vain. Tähän kierteeseen joutuu moni ja sen seurauksena voi oman maidon tulo alkaa hiipua.

Vauvalla on tietyin väliajoin maidon tuotannon nostatuspäiviä, jolloin juuri muuta ei ehdi tehdä kuin imettää. Ole niinä päivinä ihan hyvällä omalla tunnolla yökkärissä koko päivä :) Kyllä se siitä.

Ja suojaa tissit hyvin nyt syysviimoissa. Mieluummin hiki kuin rintatulehdus. Hiero tissejä aina kuumassa suihkussa, pakkautumat pois. Maidon tuotanto tasaantuu lopulta lapsen tarpeen tasalle ja monsteritissitkin :)) pehmenevät.

Ennen kaikkea luota itseesi. Vauva oppii hieman vahvistuttuaan imemään tehokkaasti, eikä imetys vie enää aikaakaan niin paljoa. Mitä kärsivällisemmin jaksat nyt vaan istua ja imettää, sitä paremmin myös vauva saa mahdollisuuden oppia. Imetys taitaa olla monelle meistä se vanhemmuuden ensimmäinen kärsivällisyyden ja pitkäpiimäisen lehmänhermoisuuden koetinkivi ;)))

Ja etsi vertaistukea, jos joku kohta meinaa muodostua liian hankalaksi. Kaikkien ohjeet eivät toimi itselläsi, näissäkin on yksilölliset erot.

Vauvan temperamentilla on myös paljon vaikutusta imetyksen aloitukseen (kuten myös äidin temperamentilla). Jos jompi kumpi on lyhytpinnainen ja helposti luovuttava/kimmastuva on siinä omat haasteensa. Opit vähitellen tuntemaan oman pikkuisesi temperamenttia ja toimimaan sen kanssa. Samoin omien temperamenttipiirteiden havainnointi kannatta ;) Suosittelen luettavaksi Keltikangas-Järvistä :)



Anonyymi kirjoitti...

Niin ja vielä se, että imettää voi missä vaan. Ei tarvitse piiloutua likaiseen vessaan julkisillakaan paikoilla, vaan homman voi hoitaa aivan hyvin vaikka huivin suojissa.

Anonyymi kirjoitti...

Jatkoa ajatellen vielä pakko jakaa sellainen vinkki että kauppojen sovituskopit on aika täydellisiä rauhallisia imetyspaikkoja jos ns. kahvilaimetystä jostain syystä stressailee.. :) Monesti ns. lastenhoitohuoneet on ikävä kyllä inva-wc:n yhteydessä. Ei mikään unelmien ruokapaikka vauvalle eikä äidille.. Parin viikon kuluttua vauva arki tuntuu varmasti jos ihan rutiinilta teilläkin.. :)
T: Tulppaani

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Kuuntele vain itseäsi ja vauvaa, ja tee niin kuin parhaaksi näet! Opastus ja neuvonta eivät tosiaan täytä tehtäviään, jos aiheuttavat ristiriitoja.

Anonyymi kirjoitti...

Hei, mielestäni tuo neuvo sovituskopeista imetyspaikkana ei ole kohtuullinen muita asiakkaita kohtaan, ellei päivä ole todella hiljainen ja jonoton koko tapahtuman ajan.
t. 4 lapsen äiti

Turun Tilda kirjoitti...

yhteisesti kaikille: Pahoittelen hidasta vastaamista,mutta te kaikki lapselliset arvanette, mistä viivästys johtui. On päiviä, jolloin ei pääse lähellekään tietokonetta ja mobiilista en ala kirjoittelemaan (jos nut sitäkään ehtii vilkaista). Mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan :)

anonyymi1: Onneksi tuo neuvo on nyt tullut tarpeeksi monta kertaa vastaan. Vasta-alkajana helposit yrittää imeä mahdollisimman paljon neuvoja ja sitten kokeilla niitä ja lopulta hämmentyy ja turhautuu, jos7kun tulee keskenään ristiriitaisia. Ehkäpä kuuntelee liian herkin korvin myös äänenpainoja.

anonyymi2: Hyviä neuvoja, kiitos! Lypsämistä ennen imetystä onkin kokeiltu. Nostaa nännin päätä hyvin esiin!

anonyymi3: Maidontulosta olenkin ollut todella helpottunut. Sentään jokin toimii :) Tuohon viimeisimpään huomioosi totean, että jo täällä kuukauden kokemuksella olen huomannut, että mielipiteitä on niin monia kuin asiantuntijoitakin. Riippuu varmaan siitä, missä ja milloin on koulutuksensa saanut...

Otin vain vaaleita raitoja, jotka eivät menneet tyveen saakka. Kaiketi varsinkin tummat väirt koko päähän ovat haitallisempia. Koko päätä en edes halunnut blondata, kun oma hiusväri on kasvanut niin mukavasti esiin!

Adelheid: Kiitos tsempistä! No, näitä huonosti sanansa valitsevia ammattilaisia tulee aina vastaan... Hyvä, että äitisi sai toisaalta kuitenkin kuulla tsemppiä ja järjen ääntä!

Kippuralla: Juu, meille sanottiin, että 150 grammaa. PItäisi tehdä aiheesta varmaan uusi postaus, nyt tilanne on parempaan päin! ! kk neuvolassa paino oli noussut viikossa jo 145 grammaa :) :)

Ambra: Kiitos vertaistuesta! uskon jo itsekin, että jos imetys sujuu rintakumilla, kannattaa ehkä jatkaa! Sekalaisten ohjeistusten seurauksena jätin sen itse pois, ja Alvari ryhtyi pikku hiljaa imemään paljasta tissiä. Nyt voisin antaa imetykselle arvosanaksi jo 8 +!

Nanni: kiva kuulla, ettei vauvahörinät karkota påois kaikkia lapsettomia lukijoitakaan :) Tuo vartin välein imetys on kyllä ihan uutta minullekin; mielestäni tuo parin tunnin välein kuulostaa realistisemmalta. Mutta ehkä jotkut ihan pienet vauvat saattavat tarvita ruokaa noinkin tiheästi...?

martta: Kiitos vertaiskommentista! Olen miehelläni kyllä avusta tosi kiitollinen, vaikka aamuyön hämärissä on tullut välillä vähän äksyiltyä...

anonyymi4: Voi, sulla on kyllä ollut haasteelinen imetys, matala rinnapää ja kireä kielijänne on varmasti eräs vaikeimmista yhdistelmistä sujuvan imetyksen kannalta. Sainkin jo imetysneuvoja kotikäynnille. Kiitos FB-vinkistä!

anonyymi5: Kiitos tsempistä ja kokemuksen jakamisesta. ihanaa kuulla, että rintakumin kanssa moni on onnistunut!




Turun Tilda kirjoitti...

Anna: Kiitos kokemusten jakamiseta ja vinkeistä! Ilmeisesti Salossa on hoidettu muutenkin tosi hienosti synnyttävien äitien imetysopastus. mulla kävi itse asiassa eilen imetysneuvoja, joka on työskennellyt aiemmin synnärillä Salossa. Sain hyviä vinkkejä ja muutenkin imetys on mennyt parempaan suuntaan. Lisää uskoa tulevaan!

PÄivi: Kiva kuulla!

Lotta: Viisaita neuvoja. Oma äitinikin puhui järkeä päähän. Kyllä tästä noustaan, tai ollaan oikeastaan jo nousussa :)

Lasu: Kiitos tsempistä ja armeliaasta palautteesta! Yritän nyt ainakin olla ottamatta stressiä tästä blogista...

Nina: Juu, meillä oli pakko ottaa pullo kuvioihin, kun Alvarin paino ei noussut suotuisasti. Annettiin siis lisämaitoa aina rinnan jälkeen. Muuten ei kannata ehkä pulloruokintaa heti aloittaakaan, sillä vaarana on tuo rinnan imuotteen hylkiminen, kun pullosta tulee niin paljon helpommin. Meillä oli D-tippoina Devisolia, mutta vaihdoin ne tänään Rela-tippoihin Alvarin lisääntyneiden ilmavaivojen takia. Ehkäivät johdu vitamiinista, mutta varulta kuitenkin!

Turun Tilda kirjoitti...

Salla: Heh, Alvari on nyt kuukaudne ikäinen ja edelleen imetän lähes poikkeuksetta makuuasennossa. Eilen tosin kokeiltiin taas kainaloimetystä ja vähän paremiin se sujui kuin neljä viikkoa sitten. Ehkäpä pojan suu on tosiaan kasvanut! Pulloa annettiin tosiaan siksi, että Alvarin paino ei kasvanut kuin 35 grammaa yhtenä viikkona. Mahalaukkua oli venytettävä. Nyt painonnousu on normalisoitunut ja pullosta on lähes tulkoon päästy eroon :) Tosin, hyvähän se on, että sekin taito on olemassa, jos isän pitää silloin tällöin ruokkia pikkumies äidin ollessa menoillaan. Tuo rinnan osittainen tyhjennys imetyksen aluksi on tosiaan oiva juttu. Nostaa myös nänninpäitä sopivasti. TOivottavasti jossain vaiheessa mäkin sitten imetän vaikka päälläni kahvilassa :D

anonyymi6: Juu, ja kyseessä ei ole tosiaan mikään ehkäisyväline
:D

anonyymi7: Suurkiitos tsempistä!

anonyymi8: Iso kiitos monipuolisista vinkeistä!

Mullakin imetys on sattunut välillä vietävästi! Pahinta on oikeastaan imetyksen jälkeinen jomotus/ kirvely rinnoissa, johon terkkarit ynnä muut ammattilaisetkaan eivät ole löytäneet selitystä. Ehkä se liittyy jotenkin maidon herumiseen, rintaitehyisiin. Rintatulehdukseen en kuitenkaan usko. Samaten imetyksen alut ovat paikoin kamalia...Kyyneleet nousevat silmiin. Mutta nykyään jo tasaanutuu, kun imeminen pääsee vauhtiin.

Kyllä tämä imetyshomma kasvattaa varmasti myös äitiä ja hänen luonnettaan... Lehmänhermot vahvistuvat pikkuhiljaa :)Tempperamentteihin on pitänyt tutustua kasvatusalan ja opo-opintojen parissa, joten tämä olikin mielenkiintoinen tulokulma aiheeseen! Jos löytyy rauhaisa hetki, niin pitääpä tarkastella materiaaleja vauvan näkökulmasta.

tulppaani: Ok, täytyy tsekata, ainakin rauhalliseen aikaan, jos jonoja ei ole ja monta koppia vapaana.

anonyymi9: Kiitos tsempistä ja rohkaisusta!

anonyymi10: Juu, muilta asiakkailta ei pidä viedä sovituskoppeja,harkitsisin imetystä vain jos on runsaasti vapaita koppeja :)

Anonyymi kirjoitti...

Ai niin. Usein imetys sattuukin aluksi vaikka vauvan imuote olisi oikea. Mut sitten ne tissit tottuu siihen ja se ei enää satu eli kuuluu asiaan. Apteekissa myydään lammasrasvaa, en muista se oikeaa nimeä, jota kuuluu käyttää kipeisiin nänneihin. Ja aivan varmasti imetät kohta miten vaan. Mä kans muistan kun se imetysneuvolantäti tuli käymään ja me aseteltiin 10 tyynyä et osaisin imettää istualtaan ja sit otettiin vielä digikameralla kuva et miten ne pitäis laittaa. Mut jotenkin sitten imetys kerrallaan oppi imettään muutenkin kuin makuullaa. T. Salla-ausku