Turun Tilda

Mukistaan ope tunnetaan

2012-02-17T19:25:00.004+02:00

Minä juon teetä. Ja kahvia. Ja vettä. Tunneilla. Osaksi tämä johtuu siitä, ettei koulussani ole varsinaisia välitunteja, jolloin niitä juoda. Toisaalta olen puhetyöläinen, jonka on pakko saada pidettyä ääni auki varsinkin lukion tunneilla.

No, asia on käynyt varsinaisen selväksi myös opiskelijoilleni. Viime vuoden penkkaripäivänä Tilda ja kuppi ikuistettiin hienosti julisteeseen. Joku oli oppinut ainakin jotakin minun tunneillani - siis sen, että mukissani on hieno tähti :D

Tämän vuoden abit pistivät paremmaksi - sain upean historianopettajalle hyvin sopivan geisha-aiheisen jättimukin! Abit olivat kuulema seuranneet pidemmän aikaa huolissaan kuppini liikkeitä kädessäni ; teekuppi kuulema heilui ja oli vaarassa läikkyä yli aina innostuessani tai komentaessani ;) Ongelma korjaantuisi, kun siirtyisin käyttämään tuota kolme kertaa suurempaa mukia...

Voi tätä muistojen karttuvaa aarreaittaa :)

Faktoja

2012-02-14T15:47:00.009+02:00

Tänään ei verbaalinikkari minussa taida päästä vauhtiin, mutta muutamia (kyseenalaistettaviakin) faktoja voinen kehään heittää:

1. Elämä hymyilee enemmän, kun päivät ovat pidempiä. Kaikki valoisa aika ei kulu enää työpaikalla.

2. Päivän asu -kuvienkin ottaminen on huomattavasti helpompaa, kun ei tarvitse ruinata kollegoja niillä, vaan napsaista ne valossa kylpevässä kodissa sitten töiden jälkeen :) Syksyllä kertaalleen kuvattu asu Gina Tricot-pitsipaitoineen näyttää - yllätys-yllätys paljon paremmalta luonnonvalossa.

3. Oma inhokkikurssikin nousee potenttiin kymmenen, kun sitä saa opettaa sopuisalle luokalle. :D Valitettavasti pätee myös käänteisenä :(

4. Historianopettajista on yhä kaikkein eniten ylitarjontaa. Asiasta saattoi lukea viimeisimmän Opettaja-lehden pääkirjoituksesta. Yön pimeinä tunteina aloin jälleen kerran pohtia alanvaihtoa... Aloittaakohan opetusministeriö piakkoin meidän muuntokouluttamisemme lähihoitajiksi? Vai mitähän Suomessa halutaan tehdä tälle ylikoulututulle opettajareserville?

5. Koulupohdintojen ohella äänestitte sisustuspostausten puolesta. Muutenkin äänestyksen lopputulos oli edelleen hyvin moninainen ja monipuolinen. Kiitos kunniasta! Yritän huomioida toiveenne, vaikka en usko, että hirveän suuria sisustusmuutoksia on tiedossa. Ehkä kuitenkin jotakin pientä silloin tällöin.

Oikein ihanaa ystävänpäivää kaikille! Seuraava kappale on omistettu kaikille minut henkilökohtaisesti tunteville rakkaille ihmisille lähellä ja kaukana :)

Lohdullista

2012-02-13T14:27:00.006+02:00

Kaikki päivät eivät mene putkeen. Tarkoitan erityisesti uuden jakson alkuun sijoittuvia päiviä - kun kokeet on korjattavaja tunnit valmisteltava (edes jotenkuten), se tarkoittaa tinkimistä esimerkiksi yöunista, jolloin kerrannaisvaikutukset ovat selvät esimerkiksi luokanhallinnan suhteen. Sosiaaliset tilanteet tuntuvat ylitse pääsemättämiltä!

Töiden jälkeen haluaa lähinnä käpertyä itkemään viltin alle silkkaa väsymystä. Noina päivänä mietin useimmin myös alan vaihtoa. Totesimme miehen kanssa, että onpa sentään hyvä, ettei molemmat meistä ole aineenopettajia.

Onneksi hyvä musiikki ja suklaa lohduttavat kuitenkin aina, ja tänään tuo musiikki saa surullisten uutisten vuoksi olla Whitney Houstonia. Mietin vain, että voi miksi taas eräs musiikkitaivaan kirkkaimmista tähdistä putosi ennen aikojaan...

Pidän todella paljon Whitneyn syvästä ja tunteikkaasta äänestä, vaikka rmb-musiikki ei muuten olekaan suurimpia suosikkejani (esim. Destiny Child ja Mariah Carey ovat eräitä ikiaikaisia inhokkejani niekutteluineen...)! Pidän myös Houstonin monien laulujen sanoituksista. Fiksu ystäväni kiersi muuten 90-luvulla useiden supertähtien keikat silloin, kun edellä mainittu Houston ja Michael Jackson olivat vielä voimissaan! Olen aika kade ;)

Onneksi youtuben syövereistä voi kaivaa vanhoja musiikkivideoita näytille. Mukavaa loppuiltaa, vaikkapa Whitneyn parissa :)

Siskontyttö Senni

2012-02-08T08:07:00.003+02:00

Minustakin on tullut vihdoin täti! Tämä vaavi on oraalivaiheessa, testailee maitonaskaleitaan vähän kaikkeen ja pyörii kuin väkkärä. Pennun kuvaaminen olikin yllättävän vaikeaa (tämä oli ainut terävä kuva).

Mutta on se suloinen! Tunnen ensimmäisen kerran orastavaa koirarakkautta... Corgin tassut ovat muuten kuin Manun monot! Toinen korvakin noussee pystyyn tässä parin kuukauden sisällä ;)

Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

Kyllä punainen on blondin väri!

2012-02-07T15:25:00.007+02:00

Mielestäni eräs kauden 2011-2012 kivoimpia trendejä ovat olleet 60-luvun vaikutteet. Tästä hyvä esimerkki on H&M:n uusin kevät mallisto; se sisältää kirkkaita värejä, a-linjaisuutta, pieniä kauluksia sekä twinset-mallisia neulenuttuja.

Oman 60-luvun tyylisen neuletakkini löysin eilen - punainen väri oli pompannut esille jo Sokoksen esitteessä, mutta lopullinen vakuuttuminen tapahtui paikan päällä Wiklundilla, kun totesin In Wearin nutun punaisen olevan hipiälleni juuri se otollisin kylmään taittuva verenpunainen. Olen väreiltäni todella vaalea ja hieman väritön, mutta kyseinen väri saa olemukseni mielestäni hehkumaan hyvällä tavalla. Sama maaginen vaikutus on siinä oikeansävyisessä punaisessa huulipunassa. Huomaan iän karttumisen myötä ymmärtäväni yhä paremmin samansävyisen äitini kauneusvinkkejä: hän ei ole harrastanut koskaan voimakasta silmämeikkiä - vain tasoittanut ihon sävyn, huolitellut kulmat, taivuttanut ripset sekä laittanut mascaraa ja ilmeen kirkastavaa huulipunaa.

Mikä on sinun sukusi naisten ikiaikainen kauneusvinkki?

Ps. Muistakaapa viimeiset villahousutkin tuo sivupalkin kysely :)

Ps 2. Hei tyylikriitikot, eikös tämänpäiväinen tätityylini ole suoraan MTV3:n Ranskan kirjeenvaihtaja Helena Petäistöltä pöllitty :D

Pirteämpää jaksoa

2012-02-06T14:53:00.008+02:00

Tänään on hyvä päivä! Seuraavassa muutamia syitä:

- Työpäiväni käsitti vain viisi oppituntia viime jakson seitsemän perättäisen oppitunnin sijaan (siinä olikin tekemistä, sillä välitunnit ovat koulussamme keskimäärin 5 minuutin mittaisia ja kun opettaa monessa eri luokassa, niin kiirettä piisaa)! Uusi jakso tuntuu ainakin näin aluksi ihan levolta :D

- Tässä jaksossa minulla on myös opetukseton päivä :) Saanen edellisen jakson koepinot hieman nopeammin korjattua.

- Sain pesulasta parhaan villakangashameeni. Purkkatahra lähti irti lähes kokonaan :)

- Aurinko paistaa ja päivät ovat pidempiä kuin aikaisemmin!

- Illalla on kaiken lisäksi tiedossa kirjaesittely! Ilmaista ruokaa ja juomaa sekä rupattelua oman alan ihmisten kesken; mikäs sen parempaa :)

Mukavaa viikon alkua ja helmikuuta myös teille kaikille lukijoilleni!

Ps. Lupaan tehdä heti koeryysiksen jälkeen muitakin postauksia kuin kouluaiheisia. Nämä tulevat vain luonikkaimmin. Pahoittelen myös sitä, etten ole ehtinyt vastaamaan tulleisiin kommentteihin viime aikoina. Se johtuu myös kiireestä.

Ps 2. Olisi muuten mielenkiintoista kuulla, minkä mittaisia ovat teidän koulun välitunnit ja pitääkö oppilaiden mennä silloin ulos.

Ps 3. Miten olisi uutena asustemuotivillityksenä muuten tällainen kätevä pilli? Toimisi varmasti huonosti käyttäytyvien aikuisten työpaikallakin kurinpidossa esim, jos ei meinaa saada palaverissa suunvuoroa :D

Loppuviikon työasu ja Accessorize-ale

2012-02-03T14:14:00.010+02:00

Heipä hei!

Viikon tunnit on pulkassa, mutta ajattelin rykäistä tänään kokeenkorjausmaratonin. Mies menee kaverinsa kanssa suoraan töistä jääkiekko-otteluun, joten talo on tyhjilllään ja rauha taattu yhdeksään asti illalla. Jotenkin on vain niin laiska olo... Enköhän saa kuitenkin rykäistyä koneen käyntiin kahvikupin ja suklaan avulla :)

Päivän asuna toimi miksaus talvi- ja kesäkauden vaatteita. Olen perinteisesti käyttänyt ylläni ollutta tunikaa vain kesäisin, mutta hoksasin yhdistää sen uuteen kashmir-nuttuuni, ja toimiihan se näinkin! Kaiken lisäksi mätshinki on täydellinen toisten uusien silmälasien kanssa :D Olen myös oppinut, että hiukset on hyvä pitää osittain kiinni kyseessä olevien suurehkojen nörttirillien kanssa, ettei naama näytä liian pyöreältä (tämä tietysti henkilökohtainen näkemys itsestäni ja ominaisuuksistani, älköön kukaan loukkaantuko siitä). Hieman riippuvat helmikorvakorut käyvät myös silmälasien kanssa. Näin olen päättänyt liennytyksenä aiemmille mielipiteilleni, sillä en voisi muuten käyttää ikinä mitään suurempia korvakoruja.

Koska tämän hetkisen kyselytuloksen (muistakaahan muuten loputkin osallistua) perusteella näyttää siltä, että te lukijat haluaisitte kuulla välillä ostoksistanikin reaaliajassa, voisin nyt hivuttautua hetkeksi materialismin puolelle ja kertoa muutamista asustelöydöistäni.

Turkulaiset tietänevät, että Skanssista löytyy Accessorize-liike, joka myy nimensä mukaisesti asusteita. Liike on täynnä aivan ihastuttavaa rihkamaa, mutta mielestäni järkyttävän ylihintaisena. Siinä on yksi esimerkikki ketjusta, joka on osannut tosiaankin brändätä itsensä.

Oikeastaan ainoat kerrat, jolloin olen Accessorize´ssa asioinut, ovat ne, kun siellä on 70 % alennus. Tällöin tuppaan löytämään sieltä sitten vaikka mitä...

1. Shoppailin liikkeessä itse asiassa kahteen otteeseen. Syy siihen oli ensisijaisesti yllä olevat aivan huipuiksi osoittautuneet korvaläpät! Ajattelin aiemmin, että vitsit miten kasaria, mutta tarkemmin ajateltuani kekkasin, että kyseinen kapistus on aivan erinomainen päivinä, jolloin hiukset ovat kiinni. Esimerkiksi muhkealla nutturalla, jolloin pääpipossa ei oikein luonnistu näyttämättä humanoidilta. Läpät ovat olleet erinomaiset esimerkiksi työpäivinä, jolloin istuu lähinnä autossa siirtyen paikasta toiseen.

2. Kullanvärisille korvakoruille jäi intaa parisen euroa...

3. Päädyin laittamaan ostoskoriini myös syystakkini väriset hanskat, joissa on koristeena pienet sievät rusetit. Toinen aivan huippulöytö oli paksuhkoa punosta oleva hopeanvärinen kaulaketju. Se on ollut pariinkin otteesee yllä, esimerkiksi viime viikonloppuna teatterireissulla.

Sellaista tällä kertaa. Nyt arvioimaan opiskelijoiden käsityksiä mm. keskiajan ja renessanssin eroista!

Mukavaa illanjatkoa ja osallistukaahan pikkukyselyyni. Näyttää vahvasti ainakin siltä, että sisustusjutut kiinnostaisivat. Se on hyvä tieto, sillä epäilen välillä, etteivät kyseiset jutut kiinnosta, varsinkaan jos kommentteja ei tule boksiin. Turku-vinkkejäkin voivielä antaa edelliseen postaukseen. Tykkään lueskella niitä ainakin itse :)

Tildan virallisia Turku-vinkkejä

2012-02-01T18:00:00.016+02:00

Ah, Turku...nuoruuteni kaupunki! Tuon kaupungin kujille ja kukkuloille kätkeytyy monta muistojen suloista hetkeä, mutta myös niitä epävarmuuden ja alakulon tuntemuksia, mitä jokainen matkansa varrella on kokenut.

Ajattelin laatia viimein lukijaystävällisen kokoelman hyväksi koettuja Turku-vinkkejä, turkuisilla kuvilla höystettynä. Osa noista kuvista on julkaistu tässä blogissa aiemmin, osan kaivoin esille tietokoneeni uumenista.

Etenen vinkeissäni saksalaisen täsmällisesti, kategoria kerrallaan:

1. Missä käyskennellä...

Turku on oivallinen valinta kauko- tai paikallisturistille, joka nauttii kaupunkisuunnistuksesta ja pienistä yllätyksistä joka nurkan takana. Turku on Rooman lailla (heh, voi turkulaisten egoa...) rakennettu seitsemälle kukkulalle. Noista omakohtaisimmat minulle ovat Puolalanmäki ja Vartiovuorenmäki, jotka molemmat ovat samalla vehreitä puistoja.

Puolalanmäellä sijaitsee myös Turun taidemuseo, jossa on loistava perustaidekokoelma sekä mielenkiintoisia vaihtuvia näyttelyitä. Itse muistan vuosien varrelta ainakin Alphonse Muchan ja Akseli Gallen-Gallelan näyttelyt.

Vartiovuorenmäki on kuuluisa erityisetsi vappupäivän piknikistään. Sieltä avautuvat upeat maisemat Turun yli kaikkina vuoden aikoina.

Jos rakastat vanhoja puutalokortteleita, suosittelen kaupunkiulkoilua Portsassa tai Nummessa. Erityisesti jälkimmäinen alue on ollut omaa sydäntäni lähellä. Alueella sijaitseva Nummis-kebab on mielestämme Turun paras kebab-paikka!

2. Missä ulkoilla...

Turun ulkoilupaikkojen helmi on tietysti kaikkien turkulaisten rakastama Ruissalo. Saaren tammet muodostavat merkittävän osan suomalaisista tammimetsiköistä. Ruissalon itäisen puolen pitsihuvilapromenaadi kuuluu myös olennaisesti alueen perusnähtävyyksiin. Samaisella osuudella on mahdollista ihailla mahtavan suuria ruotsinlaivoja melkein hipaisuetäisyydeltä. Tehnee vaikutuksen lasten ohella vähän suurempaankin matkailijaan :) Varsinkin talvisaikaan reippailu on hyvä päättää Honkapirtille hernerokan ja pannukakun tai tuoreiden munkkien merkeissä.

"Salaiset" Kuuvannokan kalliot ovat varmaakin puolien kaupungin asukkaiden tiedossa. Älkää kertoko niille lopuille ;)

Muita muistamisen arvoisia ulkoilualueita Turussa ovat Katariinanlaakso ja erityiseti näin talviseen aikaan myös Luolavuoren vanha kaatopaikka. Sieltä saa melkoisen hurjat laskiaislaskut ja ihailla 360 asteen verran leviää turkulaismaisemaa!

3. Missä nautiskella...

Turku on kulinaristienkin luvattu maa. Vaikka en syökään ulkona usein, niin muutaman omakohtaisen vinkin voin kuitenkin antaa.

Pari postausta aiemmin mainitsin Tintån. Kyseinen ravintola on varustettu ehkäpä Turun kauneimmilla maisemilla ja ruoka se vasta onkin erinomaista! Voin suositella lämpimästi paikan luonasta ja kuulopuheiden perusteella paikan annoksetkin ovat hyviä. Paikka on erinomainen valinta tulla istumaan iltaa vaikka ystävien tai mielitietyn kanssa. Toinen aivan ihana paikka on Sergio´s, jonka rucola-parmankinkkupitsaa voin suositella kaikille :)

Suosittelen myös ravintola Kasvista kaikille. Se sijaitsee Betel-kirkon alakerrassa. Sinne pääsee esimerkiksi suoraan kävelykadulta.

Turkulaisista kahviloista suloisin oli cafe Mansikkapaikka, joka ikävä kyllä suljettiin viime vuonna.

Mukiinmeneviä vaihtoehtoja silti löytyy. Suosittelen kokeilemaan vaikka rantakadun taidekahvila Café Artia tai vaikka kaupunginkirjaston Café Siriusta. Logomossa sijaitseva Artek-kahvila on myös ainakin näkemisen arvoinen. Kahvileipävalikoima on sen sijaan melko suppea. Logomo-virailulla kannattaa tietysti tutustua kulttuurikeskukseen muutenkin.

4. Missä shoppailla...

Turkuhan on suomalaisittain suurehko kaupunki, joten peruskauppavalikoima on hyvä. Sen sijaan että luettelisin Zaroja ynnä muita, vinkkaan jälleen kerran muutamasta pienestä vintage-liikeestä, jotka ovat sydäntäni lähellä:

1. VintagEija´s myy 40-70-lukujen vaatteita sekä ompelee uutta vintage-tyylistä vaatetusta. Itse olen muokkauttanut Eijalla monet vanhat vaatteni uuteen uskoon.

2. Boutique Minne valmistaa mittatilaustyönä esimerkiksi juhlapukuja. Minnesta löytää myös kauniin kokoelman huolella valikoituja vintage-aarteita. Liike on kaunis kuin karamelli ja siksi näkemisen arvoinen esteettisenä kokemuksenakin :)

3. Evergreen Garderobi on kolmas vinkkini. Se sijaitsee Kärsämäen kaupungin osassa Leafin entisissä tiloissa.

5. Mitä tehdä pikaisesti?

Muutaman tunnin Turku-vierailulle suosittelen lyhyttä promenaadia Aura-joen ympäristössä. Samalla kannattaa käväistä vilkaisemassa joen tuntumassa sijaitsevaa Turun uudehkoa kirjastoa, joka on kokonaistaideteos itsessään.

Kyseisen kulttuurikeskuksen uusi moderni puoli on saatu sulautettua uskomattoman hienolla tavalla kulttuurimiljööseen. Lounashetki Tintåssa tai Blankossa voisi kruunata tuon lyhyen visiitin.

Tässäpä omat vinkkini. Paljon muutakin tietysti olisi vielä ollut! Lisätkääpä te muut mahdolliset turkulaiset blogini seuraajat nyt omat vinkkinne kommenttiboksiin niin saadaan levitettyä Turku-gloriaa mualimmalle ;)

Ps. Olen taas lisännyt äänestyspalkin tuonne sivuun. Käykääpä kertomassa, mitä haluaisitte lukea näin kevättalvella tästä blogista.

Poropäivä ja toivonkipinä

2012-01-31T18:49:00.008+02:00

Tänään oli poropäivä. Pakkastahan on kuin napapiirillä, joten asu oli sen mukainen ;)

Toiveikkuus on ihana asia. Tällä hetkellä toivonkipinäni liittyy erääseen jatkokoulutusmahdollisuuteen. Sen kipinällä jaksan läpi harmaiden päivien. Haluaisin niin kovin kehittyä, työllistyä paremmin ja saada ehkä jonakin päivänä vakituisen työn. Olla siis ylipäätään hyödyllinen yhteiskunnan jäsen! Tiedostan, että ilman tuota kipinää en ehkä jaksaisi hommiani. Siksi pelkäänkin sitä hetkeä, jolloin joudu kohtaamaan mahdollisen pettymyksen.

Toisaalta tiedän, että eräs positiivinen ominaisuuteni on sinnikkyys. Välillä sitä silti toivoo, että toteutuisipa haaveet kerrankin ensi yrittämällä.

Kiva, että edelliseen postaukseen tuli noin paljon kommentteja. Asioissa on puolensa, kuten jälleen kerran saattoi kommenttiboksin perusteella huomata. Perusteltu mielipide on aina hyvä mielipide. Kunhan sillä ei loukata ketään.

Ajatuksia vaalien lähestyessä

2012-01-29T12:46:00.004+02:00

Näin vaalien lähestyessä moni bloggaaja on kertonut mielipiteensä tulevasta presidenttisuosikistaan. Sosiaalinen media, myös blogit, on ollut kanava vaikuttaa oman ehdokkaansa puolesta. Hyvä niin.

Olen pohtinut viime viikkoina kovasti yhteiskuntaopin ja toki samalla myös muiden opettajien merkitystä mielipidevaikuttajina. On valitettavan tunnettua, että erityisesti nuorimmat äänestäjäluokat luisuvat helposti sinne "nukkuviin" eikä politiikka kiinnosta heitä lainkaan. Demokratiakasvatus onkin eräs koululaitoksen merkittävimmistä tehtävistä. Jo kouluyhteisössä olisi hyvä saada luotua vaikuttamisen ilmapiiri. Tähän pyritäänkin esimerkiksi oppilaskuntatoiminnan kautta; koulun oppilaat ja opiskelijathan muodostavat sen. Tärkeää olisi, että nuoret kokisivat, että heidänkin äänellään olisi merkitystä ja oppilaiden ehdottamia ideoita toteutettaisiin. Ihannekoulussa vuorovaikutus on arkipäivää.

Varsinainen yhteiskunnallinen kasvatus on tietysti eniten yhteiskuntaopin opettajan harteilla. Kyseisen aineen tunneilla käydään läpi vaikuttamisen keinot ruohonjuuritasolta ylikansalliseen osallistumiseen asti. Vaalien, valtiollisten elinten ja niiden tehtävien selvittäminen kuuluu yhteiskuntaopin opettajalle. Tietysti esimerkiksi äidinkielessä sitten käytännössä harjoitellaan, mitä yhteiskuntaopin tunnilla on opittu esim. mielipidekirjoitusten ja puheiden pitämisen muodossa.

Myös poliittisen kentän hahmottaminen, puolueiden historian ja niiden erojen läpikäyminen tapahtuu historian ja yhteiskuntaopin tunneilla. Tässä yhteydessä samoin kuin ajankohtaisten kiinnostavien tapahtumien kynnyksellä moni historian ja yhteiskuntaopin opettaja kohtaa kysymyksiä omasta poliittisesta kannastaan ynnä siitä ketä tai mitä puoluetta hän on äänestänyt. Tässä tilanteessa opettaja joutuu päättämään, kertooko hän kantansa vai vaikeneeko hän siitä.

Olettaisin, että kollegani reagoivat näihin kysymyksiin sekä kertomalla että vaikenemalla. Joku on kertonut, onhan meillä eduskunnassa kaksi historianopettajataustaista sosiaalidemokraattia. Itse olen tähän mennessä vaiennut. En ole vielä kertaakaan kertonut millekään opettamalleni ryhmälle poliittista kantaani tai sitä, ketä olen vaaleissa äänestänyt. Tähän on useita syitä: mielestäni tehtäväni on ensisijaisesti jakaa tasapuolisesti tietoa koko poliittisesta kentästä, kertoa eri puolueiden arvoja sekä miksi kyseiset ihmisryhmät ajattelevat niinkuin he ajattelevat. Vaikka oppilaiden orastaviin poliittisiin kantoihin vaikuttavat vahvasti monet muutkin aikuiset kuten erityisesti omat vanhemmat, katson oppiaineeni auktoriteettina arveluttavaksi sen, että alkaisin ottaa kantaa jonkin tietyn aatteen puolesta. Näen ensisijaiseksi tehtäväkseni juuri demokratiakasvatuksen. Usein viljelemäni lause onkin, että mikä tahansa hyvin perusteltu mielipide on oikea.

Tietysti toimintamalliani voi haastaa kysymyllä, onko kukaan opettaja täysin neutraali, arvoistaan ja asenteistaan vapaa. Eikö oma kanta kuitenkin tule jollakin tapaa sivulauseissa tai lauseiden välissä esille? Tähän vastaan, että luonnollisesti näin on. Ihminen elää ja toimii yhteiskunnassa, joka luonnollisesti muokkaa arvostuksia ja asenteita. Silti varon ottamasta aktiivisesti kantaa minkään tahon puolesta. Ylipäätään katson, että omien arvojen ja maailmankatsomuksen tuputtamien ei sovi historian ja yhteiskuntaopin tunneille. Toivon, että tämä ei vähennä opetukseni elämänmakuisuutta. Tähän asti olen kylläkin havainnut, että elämänmakuisuutta voi luoda myös muilla tavoin, esimerkiksi näin ;)

Mitä mieltä sinä olet? Oletko ottanut kantaa opettajana (kerro mieluusti myös että kolleganani vai jonkin muun aineen opettajana) politiikkaan?

Ps. Heitänpä tähän lopppun vielä avoimen kysymyksen. Moni opettaja suvaitsevaisena kertoo äänestävänsä suvaitsevaisia puolueita. Entäpä, jos opettaja kertoisikin äänestävänsä perussuomalaisia. Miten siihen suhtauduttaisiin? Haluttaisiinko sellaista kuulla?

kuva täältä

Nostalgiapromenaadilla

2012-01-25T22:37:00.004+02:00

Viikonloppuna oli aikaa nostalgisoida entisillä kotiseuduilla. Ensin teimme promenaadi npirteässä pakkasessa Aura-joen rannoilla. Sen jälkeen suutasimme Tintåån kakkupalalle ja kahville. Pitäisi vissiin käydä siellä illastamassakin, sen verran tunnelmallinen paikka on kyseessä! Tintån lounaspöytään olenkin jo aiemmin tutustunut ,ja voin suositella sitä lämpimästi kaikille :)

Muutama kuva tuli napsaistua myös Tildan talvieleganssista. Lyhyehkö talvitakki löytyi kaapin perukoilta hameen kaveriksi ja jalassa puolestaan kiilakorkoiset nyörikengät Andiamon talvialesta. Olisivat saaneet olla vieläkin enemmän luistinmaiset, mutta menevät näinkin :)

Voimia loppuviikkoon!

Minä, Katariina

2012-01-24T18:48:00.006+02:00

Olen aina ollut kiinnostunut Venäjän historiasta. Jos olisin ollut lahjakkaampi kielissä, niin olisin kenties halunnut opiskella venäjän kieltä ja erikoistua Venäjän historiaan. Tuossa maassa minua kiinnostaa kaikki: kulttuuri, mentaliteetti, hallitsijasuvut ja maan toimiminen erään kuuluisan ideologian laboratoriona.

Lukion opettajana tulee vuosittain jaettua lähinnä tiedon murusia ja katkelmia Venäjästä ja Neuvostoliitosta eri kurssien yhteydessä, esimerkiksi näin:

1. Pähkinäsaaren rauhan raja ja Novgorod (Äläkä kirjoita koevastaukseen, että Venäjä), Iivanan ruikutus erään Katariina Jagellonicaan perään, Pietari Suuri, joka rakensi kaupunginsa suomalaiselle suolle ja pätkäisi venäläisaatelin parrat, Pultavaan hupeneva Ruotsin suuruuden kausi...

2. Tämän jälkeen Tilsitin sopimus Euroopan virallisen pienen miehen ja komean Aleksanteri I kesken, Suomen sodan ruotsalaiset lusmut ja suoraselkäiset venäläiset, sielut (musikat), korttipeli ja vapauttajatsaari, Romanovien puvuista kimpoilevat luodit Jekaterinburgin yössä. - Älä vain muuten kirjoita koevastaukseen, että Neuvostoliitto!

3. Sitten hyvä (paha) Lenin ja pahempi Stalin, Trostkillahan oli suhde Frida kahlon kanssa, Nep-kausi ja stahanovilaiset työnsankarit, Siperia opetti aina vain suomalaisia loikkareita, virolaisia kyyditettyjä ja ylipäätään bolsevismin moninaisia vihollisia....

4. Viimein - Hruštšovin kenkä, Brežnevin kulmakarvat ja Gorbatsovin otsaluomi... niin, ja älä vaan kirjoita koevastaukseen, että VENÄJÄ!

5. Horjahteleva Jeltsin ja pullisteleva Putin - muista kirjoittaa sittenkin se Venäjä!

Välillä siis oikein ärsyttää! Niinhän se on, että suuria linjoja painottaessa (ideologiat, aatteet, yhteiskuntien yleinen kehitys, poliittiset järjestelmät) yksittäisten kulttuurien historioille ei jää paljonkaan sijaa. Välillä kaipaisi syvällisempää syventymistä esimerkiksi juuri Venäjän historiaan; aiheeseen liittyvien tenttikirjojen luvustakin on jo kymmenisen vuotta.

Lepoa kiireen keskellä oli syventyminen historialliseen, viihdyttävästi ja sujuvasti kirjoitettuun romaaniin. Laila Hirvisaaren uusinta kirjaa Minä, Katariina lukiessa huomasin, että taidanpa sittenkin tietää Euroopan historiasta enemmän kuin luulin. Siltikin se jätti myös uusia haasteita eteen. Heräsin teoksen myötä pohtimaan tarkemmin esimerkiksi Romanovien sukupuuta, Venäjän hallitsijasuvun pitkäaikaisia yhteyksiä Saksaan, Puolan jakoa ja vallinneita aatevirtauksia; erityisesti valistusta.

Laila Hirvisaaren teos kertoo takaumien kautta Venäjän 1700-luvun merkittävimmän naisvaikuttajan elämänvaiheista. Jalkansa loukannut vanheneva keisarinna kutsuu ystävänsä ja uskottunsa Leonin laatimaan kanssaan mahdollisimman rehellisiä muistelmia. Leon saakin toimia monta kertaa Katariinan omatuntona sen suhteen, miten tapahtumat todellisuudessa etenivät ja miten valistuskeisarinnana tunnettu nainen todellisuudessa toimi.

Kirjassa käydään läpi Katariinan elämänvaiheet lapsuudesta hänen vallananastukseensa asti. Äidilleen vieras, mutta isälleen rakas Sophie Auguste Friedrike varttui Stettinin linnassa Pommerissa, kunnes hänen elämänsä muuttui täydellisesti Venäjän silloisen hallitsijan "Pietari Suuren tytär" Elisabethin kutsuessa hänet Venäjän hoviin tutustumaan suurruhtinas Pietariin. Tavoitteena oli leipoa Sophiesta Venäjän tulevan hallitsijan puoliso. Vastenmielinen Pietari ei miellytä nuorta tyttöä, mutta hän aavisti suuren tulevaisuuden kutsuvan häntä. Luterilaisesta saksalaisesta Sophie Auguste Friedrikesta tulee ortodoksinen Katariina, mutta sydämessään hän säilyttää isiensä uskon ja hovitavat.

Ensimmäiset elinvuodet Venäjän hovissa paljastavat karun totuuden - hoviväki juonittelee ja on sivistymättömän moukkamaista (ja haisee pahalle). Lisäksi Elisabeth-keisarinnan julmuus ja puolison vuosi vuodelta syvenevä hulluus ovat monta kertaa murentaa nuoren naisen. Sivistyneisyydellään ja rautaisella tahdollaan hän kuitenkin luovii tiensä eteenpäin. Tähän tarvittiin tietysti myös oikeita suhteita oikeaan aikaan. Muutenkin Katariina oli erittäin perso miehille...

Mielestäni Hirvisaaren kirjan kiinnostavinta antia on kirjoittajan tarkka paneutuminen aikauden miljööseen ja taustatapahtumiin. Kirjailija osaa myös kirjoittaa mukaansatempaavasti ja aidosti henkilökuvauksia, vaikkei yksittäisiä lauseita jäisikään ihailemaan. Erityisesti keisarinna Elisabethia ja suurruhtinas Pietaria koskevat kuvaukset ovat hersyviä! Olisin ehkä kaivannut, että teos olisi kattanut myös varsinaiset keisarinna-vuodet; varsinkin kirjeenvaihto valistusfilosofien kanssa jäi mietityttämään. Ehkäpä tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että joskus saamme käsiimme teoksen jatko-osan.

Kaiken kaikkiaan oli mukava palata pitkän tauon jälkeen tämän suomalaisen painoskuningattaren teoksen pariin. Mitähän pahaa siinä oikeastaan on, että joku on painoskuningatar? Olisikohan kateellisten panettelua? Kyllä kansa nimittäin tietää ;)

Mitä mieltä sinä olit kyseisestä teoksesta?

kuvat 1, 2 ja 3

Päivän mummo

2012-01-24T17:59:00.006+02:00

Joku viisas on todennut, että on olemassa kolmenlaisia mummoja:

1. Mummoja, jotka ovat kiltejä ja aina tuoksuvat pullalle - ei sovi meikäläiseen

2. Mummoja, jotka ovat inhottavia - ei kai nyt sentään ;)

3. Ja mummoja, joita ei yhtään kiinnosta - terkkuja vaan tässä samalla kaikille mummotyylini ihailijoille ja vihailijoille :D Hilpeämpää päivänjatkoa!

klassinen trikoomekko

2012-01-23T20:30:00.003+02:00

Iltaista!

Tarkoitukseni oli useampaan otteeseen jo syyspuolella vinkata H&M-löydöstäni. Klassinen, paksuhkosta trikookankaasta tehty leninki saattaisi sopia useammallekin päärynävartaloiselle - ainakin minun kananluisia hartioitani ja leveämpää alaosaa se kompensoi mukiinmenevästi. Ostin vastaavan leningin jo alkusyksystä mustana, mutta talvialesta koriin tarttui tämä harmaa versio. En tiedä, löytyykö näitä enää putiikin sivuilta, mutta jos löytyy, niin suosittelen :)

Tässä päivän asu vielä nutun kera - ilman sitä en viileämmissä luokissa olisi oikein tarennutkaan ;)

Jutut ovat tällä kertaa taas mitäänsanomattomat. Töitä riittää edelleen ihan riittämiin, ja pää lyö tyhjää näin illan suussa.

Juttuvinkkejä saa jälleen kerran ehdottaa, yritän pikku hiljaa toteuttaa niitä aiemmin syksyllä tulleita kysymyksiä :)

Sen haluan kuitenkin tähän loppuun vielä mainita, että minulta on turha kysellä henkilökohtaisia mielipiteitä kollegoista, oppilaista, oppilaiden tuotoksista tai muusta sellaisesta, josta en saa lain puitteissa kertoa. Jos opetusalasta tai opettajuudesta kyselette, vastaan vain omaan opettajuuteeni tai siinä kehittymiseen liittyviin kysymyksiin, opetusaineitteni sisältöihin tai yleisemmin koulumaailmaan liittyviin teemoihin. Tämän ymmärtänevät kaikki opetusalalla työskentelevät, mutta toivottavasti myös muutkin.

Mukavaa illanjatkoa!

Arjen estetiikkaa

2012-01-17T18:48:00.007+02:00

Joskus kauneus voi pelastaa päivän. Tänään se tarkoitti akvarellimaisia kukkia.

H&M:n Concious Collection-malliston alennushame oli rakkautta ensi silmäyksellä - vartalolleni sopiva malli, ihanat värit ja ison taskut ;) Se on myös astetta ekologisempi, kierrätettyä materiaalia.

Jollain oudolla tavalla sukkiset ja ruskeat kengätkin istuivat kokonaisuuteen...

Päivän ehdottomasti paras hetki oli kuitenkin kun saavuin väsyneenä pitkän opekokouksen jälkeen viimein kotiin...

MIES oli sytyttänyt kaikki pihamaan jäälyhdyt palamaan. Hän oli muuten ihan itse myös tehnyt ne :)

Päivän salapoliisityö

2012-01-16T17:20:00.005+02:00

Heippa!

Pidin eräästä radiossa soivasta biisistä, mutten koskaan ollut huomannut kuunnella kunnolla kyseisen biisin nimeä tai esittäjää. Sen verran sitten keskityin, että päättelin biisiä esittävän joku, jolla on ranskalainen nimi. Erilaisten nimiarvausten jälkeen sain varsinaisen esittäjän ja biisin nimen vihdoin selville - esittäjä on Fun. vahvistettuna Janelle Monáe-nimisellä neitokaisella. Mielestäni biisin äänimaailma tuo mieleen Scissor Sisters'n jotkin kappaleet. Minä tykkään kappaleen iloisesta fiiliksestä, toivottavasti joku muukin tämän jälkeen :D

Mukavaa päivänjatkoa!

Sunnuntain tunnelmaa

2012-01-15T15:33:00.005+02:00

Varastin itselleni vapaa-aikaa aamusta. Runebergin torttu, lempiteetä, joululahjaksi saatu ihana lampaalta näyttävä ja sille tuoksuva viltti yllä. Palanen Katariina Suuren elämää. Ympärillä pakkaspäivän kaunis valo ja vähän aikaa myös siisti koti ;)

Kyllä sitä varmasti jaksaa taas ensi viikon. Voimia kaikille alkavalle työviikolle!

Ps. Kodin Anttilan joulukoristealesta löytyi puoleen hintaan ihania marjaoksia. Julistin ne samantien virallisiksi talvikauden koristeiksi :D

Sinivihreä makuuhuone

2012-01-14T15:53:00.007+02:00

Hei taas!

Sain vihdoin aikaiseksi pienen kuvakavalkaadin makuuhuoneen yleisilmeestä:

Marraskuussa teinkin jo pienen sneakpeakin makkarin tapetista - sehän on Birger Kaipiaisen Ken kiuruista kaunein sinivihreänä. Näissä kuvissa väri ei kyllä oikein pääse oikeuksiinsa...

Muuten makuuhuoneen sisutuksessa on menty pääasiassa vanhan voimin. Niin sänky kuin muut kalusteet ja tekstiilit ovat vanhasta makuuhuoneesta; ainoastaan matto, Ikean Alvine, on uusi hankinta.

Makuuhuoneen kokonaisuus on loppujen lopuksi hyvin Ikea-painotteinen: valkoinen rautasänky on kyseisen ketjun Leirvik-mallistoa, yöpöytä taas Hemnes, jota ei valitettavasti enää edes valmisteta. Tämä harmittaa, sillä olisimme nyt tarvinneet vastaavan sängyn toiselle puolelle! Olisin muuten kiinnostunut vaikka ostamaan sellaisen, jos jollakulla on vastaava ylimääräinen...

Aiemman kotimme olohuoneessa majaillut laiskanlinna on nykyään makkarissa. Sen hankin joskus opiskeluaikoina kesätyörahoilla Kodin Anttilasta.

Kattokruunu on myös Ikeasta, mutta Eurokankaasta hankitut totaalisen peittävät verhot ovat kymmenen vuotta vanhat ja edelleen hyvät. Hankin ne aikoinaan erääseen kimppakämppään, jossa oli lasinen seinä eteiseen. Huone oli pakko saada pimeäksi, koska kämppiksellä oli ymmärrettävästi erilainen rytmi kuin minulla. En ole muuten kyllästynyt kyseisiin verhoihin tippaakaan :) Oppisipa sitä tekemään yhä enemmän vuosikausia silmää miellyttäviä hankintoja!

Yöpöydän lamppu on Pentikin mallistoa ja häälahjaksi saatu. Nyt sillekin olisi kiva saada pari sängyn toiselle puolelle :)

Että tällainen kuvakavalkaadi tällä kertaa. Makuuhuoneen seinille olisi tarkoitus saada muutamia tauluja/valokuvia, mutta sitten aikanaan, kun ne oikeat löytyvät.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Kuvia vanhasta makkarista löytyy mm. täältä. Siellä osa huonekaluista hieman paremmassa valaistuksessa.

Hajanaisia ajatuksia työelämästä

2012-01-11T20:57:00.002+02:00

Iltaista,

Päässä pyörii lähinnä hajanaisia ajatusrakennelmia, on tullut istuttua jälleen liian kauan päätteen ääressä (ja taisteltua Euroopan unioniin liittyvän informaatiotulvan kanssa). Väsyttää. Aika on mennyt taas lähinnä tiedon mieleenpalauttamiseen ja perustunnin suunnitteluun. Enempää ei ehdi eikä jaksa. Sanomalehtiartikkelien pölyyntyvä kasa kasvaa enkä ole niitä vielä ehtinyt hyödyntää vielä kertakaan kurssin aikana. Että tällaista loistavaa pedagogiikkaa.

Olen pohtinut viime päiviä työelämän kummallisuuksia. On paradoksaalista, että nykypäivänä ne, joilla on työtä, ovat hukkumaisillaan siihen, kun taas toiset eivät löydä töitä, vaikka kuinka haluaisivat niitä tehdä. En tarkoita tällä nyt itseäni tai surkuttele omaa kohtaloani, vaikka aasinsiltana aiheeseen toimikin omakohtainen kokemus.

Koska näihin opepohdintoihin on perinteisesti tullut kommentteja ja nämä open "päänavaukset" työn raskaudesta ovat välillä suivaannuttaneet ei-opettajia, niin ajattelin nostaa esille erään itseäni kovasti kiinnostavan kysymyksen.

Kuulisin ainakin itse mielelläni kokemuksia ammatinvaihtajien suusta. Tietysti tässä on sen verran oma lehmä ojassa, että toivoisin ajatuksia nimenomaan niiltä, jotka ovat vaihtaneet alaa joko jostakin muusta työstä opettajiksi tai sitten työhönsä leipääntyneiden tai muusta syystä työtä vaihtaneiden ex-opettajien kommentteja alan vaihtamisesta. Oliko alanvaihto oikotie onneen? Onko elämä parempaa ja mielenkiintoisempaa nyt opettajana tai ei-opettajana? Kummassa ammatissa arki on parempaa ja työ mielekkäämpää?

kuva: täältä.

Kashmir

2012-01-10T17:39:00.004+02:00

Viime päivinä on palellut. Päälle on siis pitänyt laittaa villaa - ylle ;D

Kerrankin voin sanoa, että aleshoppailut osuivat nappiin. Nukkumattia odotellessani mielikuvaharjoittelin tarkkaan, mita todella tarvitsen. Lopputulos oli, että tarvitsen löysähkön lämpimän neuletakin, mielellään kashmiria.

Zaran alesta sellainen löytyi, vieläpä toivevärissäni. En usko, että nukkaantumiselta vältytään, mutta toivon kuitenkin, ettei 69 euron hinta ollut liikaa. Minä en nimittäin jaksa uskoa Zaran tuotteiden laadukkuuteen materiaalivalinnasta huolimatta. Voin kuitenkin muuttaa mieleni, jos nuttu osoittautuu kelvoksi.

Mikä (perus)vaatehankinta on osoittautunut sinun kohdallasi menestystarinaksi? Mikä taasen on ollut totaalinen floppi?

Laitetaanpa vielä loppuun teemaan sopivaa musiikkia suoraan isäni nuoruudesta :)

Pullero pesukarhu, nuorisovaalit ja talvipukeutumista

2012-01-09T19:09:00.005+02:00

Iltaista!

Työpäivä venynee tänään puolikkaaksi vuorokaudeksi, mutta jostain syystä ei se mitään! Toivottavasti virtaa riittää kuitenkin vielä loppuviikoksikin...

Maanantai on tässä jaksossa pisin työpäiväni, kuusi lukion tuntia ja yksi yläkoulun yhteen putkeen. Päivän päätteeksi jäin vielä organisoimaan torstaina koittavia "Pressa" nuorisovaaleja. Se onkin ihan mielenkiintoinen haaste, sillä en ole työurani aikana aiemmin päässyt toteuttamaan vastaanlaisia varjovaaleja. Erityisesti varjovaalien järjestämisestä hyötyvät oppilaskunnan jäsenet, jotka saavat siitä hyödyllistä kokemusta luottamustehtävien hoitamisesta. Vaaliviikko aamunavauksineen, oppilaskunnan järjestäminen infotilaisuuksineen (kuinka toimia vaalihuoneistossa, millaiset lipukkeet hyväksytään, opastus internetistä löytyvien vaalikoneiden käyttöön), vaalivirkailijoina toimiminen ja äänten laskeminen kartuttavat heidän kansalaiskokemustaan.

Päivän asuna oli tänään joulualelöytö, Jackpotin tummanharmaa neulosmekko. Se on melkoisen vartalonmyötäinen (tarjolla oli vain xs) ja pienillä kullanvärisillä epoleteilla ja vyötärövyöllä varustettu. Jalkaan vain paksut sukkikset ja menoksi. Ihanan helppoa pukeutumista :)

Talvisempiin asuihin ovat näin ilmojen kylmetessä pukeutuneet myös Siili ja Pullero Pesukarhu. Jälkimmäisen suloisen lyllertäjän adoptoin muuten joulupaketista. Miehen mukaan kuitissa oli oikeasti lukenut "pullero pesukarhu" :D

Mukavaa loppuiltaa!

Rintarossikokoelmani

2012-01-06T18:48:00.004+02:00

En ole kovin muodikas ihminen. Ehkäpä siksi en saanut aikaiseksi katsausta viime syksyn muotivirtauksiin (sorry, Kerttuli, joka toivoit tällaista. Yritän paremmalla tahdolla väsätä sellaisen nyt kevättalvella...).

Hyödynnän kauppojen vaate- ja asustevalikoimaa lähinnä kartuttamaan omaksi tyylikseni muotoutunutta linjaa. Kun tarjolla on esimerkiksi tyyliini sopivia pitsipaitoja tai kellohelmaisia hameita, niitä tulee hankittua. Korujen puolella aarreaikaa on, kun muodissa ovat erilaiset rintarossit. Hankin niitä tosin myös vintage- ja second hand-liikkeistä niukkatarjontaisina vuosina ;)

Tässä osa vuosien varrella karttuneesta kokoelmastani:

1. Sininen 50-60-lukuinen rintarossi on uusin hankintani. Ostin sen samasta liikkeestä kuin muinoin hääpukuni eli turkulaisesta Boutique Minnesta.

2. Kullanvärinen vihertävillä lasikivillä ja tekohelmellä koristettu rossi on puolestaan niinkin proosallisesta nuorisomuotiliikkestä kuin Vila.

3. Jääkiteeltä/hiutaleelta näyttävä rintakoru on hankittu vuosia sitten Stockmannilta.

4. Vanhan, mutta arvottoman kamee-korun ostin aikoinaan Aurastreet goes vintage-tapahtumasta. Se on eräs eniten käytössä kuluneista koruistani!

5. Hopeinen perhonen on lahja yliopistovuosieni kämppikseltä, eräältä sveitsittäreltä ;)

6. Toinen feikkikameeni on taattua Seppälä-kamaa :D

7. Hopeareunainen valkokivinen rintarossi on hankittu muistaakseen eräästä maalaishuutokauppatapahtumasta.

Vinkkailkaahan, jos jossakin tulee vastaan koru, joka sopisi tämän tildamaisen kokoelman jatkoksi :)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Ps. Pidättekö tämän kaltaisista postauksista?

Menneen vuoden kokoamista ja uuden odotusta

2012-01-05T21:31:00.005+02:00

Vuosi 2011 oli kaikin puolin suurten henkilökohtaisten etappien saavuttamista elämässäni.

1. Suurin hetki kaikista oli noin viiden vuoden mittaiseksi venyneen lopputyöodysseiani valmistuminen. Usko itseen ja valitun tien mielekkyyteen meinasi loppua useamman kerran. Olo tuntui kolmenkympin kieppeillä epäaikuiselta ja häpeä olisi vähitellen jäykistänyt kielenkantani kokonaan tuon "kielletyn" aiheen suhteen. Olen kuitenkin kiitollinen tiestäni. Tuskin olisin se ihminen, mikä nyt olen ilman noita vastoinkäymisiä.

2. Toinen merkittävä tapahtuma oli ensimmäisen oman kodin ostaminen. Itse asiassa tuo päätös tuli aika lailla puun takaa, sillä emme olleet suunnitelleet asunnon vaihtamista. Ihastuimme kuitenkin molemmat niin totaalisesti uuden kotimme sijaintiin sekä ilmeeseen, ja kun suunnitelma tuntui uskottavalta vielä miehenkin realismin suodattamana, niin se oli sitten menoa! :)

3. Uskon kehittyneeni vuoden mittaan myös työssäni. Vaikka vuoden mittaan tuli kärvisteltyä ja itkettyä monet kerrrat omaa keskeneräisyyttä, niin kollegoiden ja opiskelijoiden palaute sekä opetustilanteet ja oppiaineeni motivoivat jatkamaan ja kehittymään.

4. Olen myös hirmu kiitollinen siitä, että ihoni on pysynyt kohtuullisessa kunnossa koko vuoden. Tsemppaan ja symppaan kaikkia iho-ongelmista kärsiviä koko sydämestäni!

Vuodelta 2012 odotan erityisesti seuraavia asioita...

1. Minusta tulee täti! Ei sentään ihmislapsen mutta kuitenkin suloisen pienen Welshin Corgin eli tuttavallisemmin töppöjalkakoiran täti :) Odotan jo innolla yhteisiä lenkkejämme täällä maaseudun rauhassa :)

2. Minulla on ollut pitkään jatkokouluttautumishaaveita, joihin aion tarttua nyt, kun tutkinto on viimein valmis. En hiisku suunnitelmistani kuitenkaan sen tarkemmin täällä, sillä toteutuminen ei ole todellakaan itsestään selvää...

3. Ensi kesänä on vihdoin edessä se oikea (niin suuresti kadehdittu) opettajakesäloma! Toivon, että pääsemme visiteeraamaan ainakin Itävallassa, jossa miehen veli ja eräät rakkaat ystävämme asustavat. Shoppailuretki erään kollegan kanssa Tukholmaan voisi olla myös paikallaan ;) kesällä aion lukea myös liian myöhään romaaneja, nakutella takapihan patiota, hommata ne viime kesänä hankkimatta jääneet mansikat kotikunnan mansikkatilalta sekä nähdä ystäviä ja perhettä.

Eniten toivonkin juuri mielenrauhaa ja positiivista elämän asennetta itselleni sekä aikaa perheelleni ja ystäville. Yhteydenpito merkityksellisiin ihmisiin jäi minulta viime vuoden aherruksen lomassa valitettavasti vähemmälle. Ihmissuhteiden merkityksen totesi erinomaisella tavalla viime sunnuntai-illan elokuvassa Christopher McCandless, yhdysvaltalainen vaeltaja, jonka kohtalona oli kuolla 24-vuotiaana nälkään Alaskassa. Elokuvan versiossa hän tajusi vasta nälkäkuoleman partaalla, mikä loppujen lopuksi oli onnellisuuden avain - jaettu ilo on se suurin ilo.

kuvalähde: 1

Piiat

2012-01-04T21:39:00.007+02:00

Oikein hyvää uutta vuotta 2012 kaikille Turun Tildan seuraajille!

Olen ottanut ihan tarkoituksella etäisyyttä tähän blogiin ja nauttinut kovastikin tauosta. Ehkä sen ansiosta tässä parin päivän verran on tuntunut jo siltä, että voisin jälleen kirjoittaa jotakin tänne palstalleni. Pienoinen ongelma on ollut kuitenkin se, että vaikka into bloggailuun on jälleen löytymässä, koin aivan kauhean writer´s blockin, enkä keksinyt mitään järkevää sanottavaa, vaikka joitakin aiheita harhaili mielessäni!

No tällaisessa tapauksessa ei kai voi muuta kuin tarttua rohkeasti virtuaaliseen sulkakynään ja alkaa asetella sanoja toistensa perään. Kirjoittaminen ei ole aina sitä mahdollisimman luovan hetken odottelua vaan toimintaa ja toteutusta. Todennäköisesti jälkimmäisellä metodilla juttu alkaa taas luistamaan.

Joululomalla olen nukkunut, tavannut perhettä ja ystäviä sekä lukenut. Ah, mitä luksusta! Sain joululahjaksi parikin viime vuotista Finlandia-kisaajaa, mutten valitettavasti sitä eniten toivomaani Katja Ketun Kätilöä. Sen sijaan Laila Hirvisaari ja Rosa Liksom odottavat hyllyssäni loppuunsaattamista.

Ensimmäisenä lukunurkkauksessani valmistui kevyempi, mutta kuitenkin vakavan sanoman sisältävä Piiat - The Help. Kirja yksinkertaisesti osoittautui niiksi teoksiksi, jotka on rykäistävä puolessatoista vuorokaudessa.

Piiat on fiktiivinen teos, joka on silti ammentanut inspiraationsa kirjailija Kathryn Stockett`n lapsuuskokemuksista. Hänen perheensä lastenhoitajana toimi monta vuosikymmentä sama värillinen rouva, Demetrie, jonka tarinoita pieni Kathryn kuunteli tämän laittamien herkullisten aterioiden äärellä ja joka muodostui vanhempien erotessa melkein tärkeämmäksi aikuiskontaktiksi ja lohduttajaksi kuin kumpikaan omista vanhemmista.

Vasta myöhemmin Kathryn heräsi pohtimaan, millaista mahtoi olla mustan, valkoisten kotiapulaisena työskennelleen mississippiläisen naisen elämä 1960-luvun radikaaleina vuosina, jolloin rotuerotteluajattelun kyllästämän valkoisen valtaväestön ja mustien kansalaisoikeuksia ajaneiden aktivistien välinen jännite purkautui levottomuuksina, ja mikä mahtoi olla osaansa tyytyvän, työpaikkansa puolesta pelkäävän värillisen kotiapulaisen kokemus noista vuosista. Valitettavasti Kahtryn ei pysähtynyt miettimään asiaa ennen kuin oli liian myöhäistä - Demetrien kuoleman jälkeen kirjailija pohti vuosikausia vastausta kysymykseen ja tämä sai hänet kirjoittamaan teoksen nimenomaan tumman etelävaltioissa eläneen kotiapulaisen silmin.

Piiat on melko mustavalkoinen teos, jossa henkilöt jakautuvat selkeästi hyviksiin ja pahiksiin, mutta tämä johtuu tietysti kirjan lähtökohtana vaikuttaneista historiallisista tapahtumista. Teoksen mustien naiset näyttäytyvät varsinkin aluksi valkoisten kaltoin kohdeltuina palvelijoina, joiden on pakko niellä heihin kohdistuvat rasistiset puheet ja teot ja uhrata jopa omien lastensa hyvinvointi isäntiään palvellessaan. Valkoisten paremman väen naisten pääasiallisen rooli näyttäytyy taas sopivan aviopuolison metsästämisenä, hyväntekeväisyyskutsujen järjestämisenä ja piikojen käskyttämisenä. Valkoiset naiset ovat siis turhamaisia, typeriä ja värillisen loukatessa heitä jopa pitkävihaisempia ja julmempia kuin miehensä (Klu Klux Klanissa). Verkostojaan hyödyntäen valkoisten rouvien on mahdollista tuhota värillisten naisten ja heidän perheiden sosiaalinen ja taloudellinen asema vuosikausiksi.

Kirjan päähenkilöitä on kolme, joiden äänellä tarinaa vuorotellen viedään eteenpäin. Aibilee ja Minny ovat mustia kotiapulaisia, jotka lopulta ottavat riskin halutessaan muuttaa maailmaa. Avukseen he saavat parikymppisen valkoisen Skeeterin, jonka haaveena on kirjoittaa kaunistelematon kirja mustien kotiapulaisten todellisesta arjesta. Piiat kuvaa pitkälti tämän salaisen operaation edistymistä samalla, kun kunkin päähenkilön on taisteltava päivittäisessä elämässä sopeutuakseen ympäristön asettamiin normeihin, vaikka yhteinen projekti muuttaa heitä kutakin, varsinkin Skeeteriä persoonana. Kirja on toisaalta myös kuvaus todellisesta ystävyydestä, joka ei tunne esteitä - ei edes rotulakeja.

Kuten muidenkin pohjimmiltaan ihmisarvoa ja ihmisyyttä käsittelevien kaunokirjallisten teosten ja elämänkertojen kohdalla ainakin minua itseäni kiehtoi Piioissa juuri se rohkeus, jolla ne ensimmäiset uskaltavat asettua yhteisön moraalisesti väärin olevia valtanormeja vastaan. Ollako kuin alakoulun välitunnilla ne oppilaat, jotka katsovat hiljaa vierestä, kun sitä luokan erilaista kiusataan vai sanoako rohkeasti, ettei hyväksy toimintaa ja asettua heikomman puolelle?

Vaikka Piiat olikin kevyt, naiskirjallisuuden kastiin kuuluva teos, siinä oli jotakin yhtäläisyyttä ennen joulua Teemalla esitetyn Hyvästi Bafana- elokuvan kanssa. Kyseinen tanskalaisen Bille Augustin ohjaama raina kertoo eteläafrikkalaisen vapaustaistelija Nelson Mandelan ja hänen 20 vuotta vanginvartijana toimineen James Gregoryn ystävyydestä. Myös tässä tapauksessa valkoinen oppii omien havaintojensa ja värillisen ystävän kautta ymmärtämään, että ihmis- ja kansalaisoikeudet kuuluvat kaikille.

Samalaisesta oikeudentunnon vuoksi ympäristön normeja vastaan asettumisesta kertovat mielestäni myös elokuvat Gandhista ja Sophie Schollista. Jälkimmäisestä henkilöstä voi lukea lisää täältä. Suosittelen Piikojen lukemisen ohella myös niitä katsottaviksi!

Onko kukaan muuten jo nähnyt tuota Piioista tehtyä elokuvaa? Oliko mielestänne onnistunut versio?

Mukavaa päivänjatkoa!

Kuvalähteet: 1, 3 4 ja 2

Maisterinnan paluu blogosfääriin

2011-12-21T19:35:00.006+02:00

Iltaista pitkästä aikaa!

Juuh, tänne ei ole viime aikoina ollut asiaa, kun ei ole yksinkertaisesti ehtinyt. Oikeastaan en ole myöskään halunnut vaivata ketään jatkuvalla väsymysmarinalla; mitään tähdellistä sanottavaa ei ole ollut. Nyt vuosi alkaa vihdoin olla pulkassa muutamia uusintakoerästejä lukuunottamatta, hip hei! :D Piakkoin alkaa vielä yöjoulujuhla, joka pitäisi jaksaa valvoa. Ja jaksaahan sen, vaikka viiden kahvikupillisen voimin! Noin kahden maissa tiedän olevani viimeistään pehkuissa (jolloin en toivottavasti tärise kofeiiniyliannostuksen saaneena)!

Viimeisen koulupäivän asu oli tämännäköinen (parin vuoden takaisista joulujuhlista tuttu), mutta illaksi keksin jotakin juhlavampaa. Kaulassa oli lahjusriipus - Olivian kylkiäisenä kai saatu ;)

Tänään sain toimitettua viimein myös maisterinnan paperit työnantajalle. Vuosi sai merkityksellisen päätöksen tämänkin takia :) Olen loppujen lopuksi ihan tyytyväinen itseeni ja suoritukseeni, vaikka taannoin harmittelin arvosanaa. Herranen aika, olin loppujen lopuksi aika tiukilla ja silti kuitenkin tässä hyvin paperein uusia haasteita miettimässä.

Täytyy tunnustaa, että viime aikoina ajatus blogin pitämisestä on tuntunut hieman vastenmieliseltä. Olen miettinyt, olenko tullut blogia pitämällä ylittäneeksi sellaisia rajoja, joiden ylittäminen ei ole ollut minulle itselleni hyväksi. Olenko kertonut itsestäni sellaisia asioita, joita ei olisi kannattanut? Kaikki ihmiset eivät tässä maailmassa ole hyväntahtoisia, vaikka ihmisistä haluaakin hyvää uskoa. Olen pitänyt tätä blogia eräänlaisena oppimispäiväkirjana ja reflektoinnin muotona, vaikka väliin olenkin tehnyt myös kevyempiä postauksia. Olen myös halunnut rohkaista muita, joilla opinnot ovat venähtäneet tai valmistuminen on viivästynyt.

En oikein ole päässyt pohdinnoissani mihinkään lopputulokseen ja luulen, että minun pitää jatkaa pohdintojani hieman virkeämpänä. Valitettavasti blogin pitäminen on myös pois muista harrastuksista, vaikkakin kirjoittaminen on minulle tärkeä taito, jota haluaisin pitää jatkossakin yllä. Ensi vuosi tulee siis näyttämään, mitä haluan tai jatkossa jaksan.

En tiedä, ehdinkö tehdä postausta vielä ennen joulua, joten haluaisinkin jo tänään toivottaa teille kaikille varulta rauhaisaa rentouttavaa joulua ja mieluisia haasteita täynnä olevaa uutta vuotta 2012!

sydämellä Turun Tilda

Kuin päätön kana

2011-12-12T21:21:00.003+02:00

Kiirettä pukkaa... Siitä pitävät huolen muun muassa kolme kurssia, joiden materiaalien laadinta on alkanut lähes nollapisteestä. Tähän päälle vielä pari muuta kurssia ja sitten ne pahnanpohjimmaiset kursikoepinot, jotka ovat edelleen korjaamatta. Eipä tässä oikeastaan muuta sanottavaa ole kuin että olo on kuin päättömällä kanalla. Ympäri ämpäri juostaan ja tulokset ovat sitä keskeneräisempiä ja aivot sitä hitaammat, mitä pidemmälle syksy ehtii. Milloinkahan ehtisi levätä pois ne gradu-univelat?

Eipä muuta tänään eikä ehkä koko viikollakaan. Järkevämpää pohdintaa löytyy muun muassa täältä.

Päivän työasu:

nuttu ja toppi - H&M

hame - Zara

kengät - vintage

Joulukuun tunnelmaa

2011-12-08T16:46:00.010+02:00

Joulu saapuu portin luo, kolkuttaa ja pyytää:
Laske, lapsi, sisään mun, täällä kylmä hyytää.

Taakkani minun raskas on, onhan joka talohon
lahjat oivat mulla, saanhan luokses tulla?

Oi, saapuos joulumme, oi!

Jälleen seinälle on ripustettu hirtetty tonttu, possukin höristää jo korviaan. Korea lasipurkki on täynnä suklaanamuja ja uudet kilpavarustelupaperitähdet luovat valoaan ikkunassa (naapurilla oli NIIN hienot ja vielä kaksin kappalein, että olihan minunkin pakko saada ;)) Vanha tähtikin sai kuitenkin tärkeän tehtävän; se tuikkii yläkerrasta etupihalle.

Pikkuhiljaa se joulu sieltä tulee, nythän on jo hieman luntakin! Toivottavasti teilläkin on joulumieli noususuhdanteessa :)

Vaisuna

2011-12-05T11:30:00.005+02:00

Hei taas!

Blogini on käynyt puoli teholla tässä viime viikkoina työkiireiden takia. Ihan viime päivien hiljaisuuteen syy on ollut se, että olo on ollut hyvin vaisu.

Sain kuulla graduni arvosanan. Täytyy myöntää, että olen jonkin verran pettynyt. Saamani arvosana oli kylläkin asettamallani skaalalla, mutta tosin se alin, johon olin päättänyt pakottautua tyytymään, jos se sikseen menee. Tiesin, että työssäni oli puutteita, mutta työmäärään nähden, jonka tein, olo on tosi ontto. Oliko tuo nyt kaiken sen tuskan arvoista?

Halusin tehdä työn hyvin, jotta jatko-opinto mahdollisuus pysyisi auki. Ja kyllä se pysyykin, mutta henkilökohtainen ylpeys ja mustavalkoinen ajatelu tietysti puskevat pintaan - jos en kerta parempaan pystynyt, niin miksi vaivautua?

Toisaalta juuri tuollaisen perfektionistisen ajattelun takia luovuin aikoinaan haaveilemasta äidinkielen opettajan ammatista ja ennen kaikkea journalistin työstä. Enhän minä pärjäisi, koska en kirjoittanut sitä haluamaani ällää äikästä. Ainoastaanhan ne pärjäävät!

Ja paskat. Taas tätä kiltin hikipingon ajattelua.

Ihmisen pahin este on hän itse. Minun on muutettava ajattelutapaani. Jos tutkiminen houkuttaa, minun on uskottava aiheeseeni ja itseeni. Ottaa opiksi tehdyistä virheistä ja suunnata katse eteenpäin. Pohjatyö on tehty ja varmasti hyvin. Ehkäpä voimani menivät sen pohjatyön tekemiseen, sillä tutkielmani oli ns. perustutkimusta. Ei ollut ketään johon nojautua; esikuvaa, jonka tutkimuksellisesta otteesta ottaa mallia.

Mutta ehkä tärkein saamani opetus on se, että kaipa sitä tutkimusta on parempi tehdä palosta ja innosta kuin siksi, että sattui saamaan hyvän arvosanan gradusta!

Tietysti tällä hetkellä hieman hävettää viljelemäni aito graduhehkutus täällä blogin puolella, mutta tällainen minä olen. Jos joku nyt haluaa tietää tarkemmin, millaisesta aiheeta työni tein, julkaisen nyt uudestaan gradustani kertovan postauksen. Se löytyy täältä.

Mukavaa päivänjatkoa kaikille !

Ps. Ja todettakoon näin lopuksi, että onhan valmiilla tutkinnolla ja useamman vuoden työkokemuksella kuitenkin suurempi merkitys kuin olisiko se arvosana ollut pykälän tai pari korkeammalla :)

Viattomuutta, totuutta ja pilkkuja

2011-12-02T14:11:00.011+02:00

Perjantaista!

Tildalle koitti vapaus korjata kokeita. Töihin tarvitsee palata vasta itsenäisyyspäivän jälkeen. Ehkäpä tässä ehtii rentoutuakin ja viettää muutamat joulualusjuhlat :)

Päivän työasuksi valikoitui itsenäisyysjuhlan vuoksi hieman juhlavampi asu - pilkkua ja palloa löytyi tällä kertaa mitä moninaisemmissa muodoissa ;) Uusi kellohelmojen ystävä on Hennesistä 20 euron hintaan löytynyt pikkujakku. Rintarossin kaivoin puolestaan jostakin naftaliinista... Aika hyvä match, vai mitä?

Jälleen uusi syy rakastaa Nightwishin musiikkia; ah noita Holopaisen lyriikoita! Kyyneleet nousivat jälleen silmiin...

The Crow, The Owl and The Dove

A crow flew to me
Kept its distance
Such a proud creation
I saw its soul, envied its pride
But needed nothing it had

An owl came to me
Old and wise
Pierced right through my youth
I learned its ways, envied its sense
But needed nothing it had

Don`t give me love
Don`t give me faith
Wisdom nor pride
Give innocence instead

Don`t give me love
I`ve had my share
Beauty nor rest
Give me truth instead

A dove came to me
Had no fear
It rested on my arm
I touched its calm, envied its love
But needed nothing it had

A swan of white she came to me
The lake mirrored her beauty sweet
I kissed her neck, adored her grace
But needed nothing she could give

Tämän kappaleen uskaltaa kuunnella, vaikka inhoaisi raskaampaa musiikkia :)

Asu se on eilinen ja päivä tämäkin...

2011-11-30T21:03:00.002+02:00

Minulla on ollut taas rytmihäiriöitä (siis ihan oikeita). Niitä on esiintynyt lukioajoista lähtien. Ne lisääntyvät yleensä stressaavan elämäntilanteen yhteydessä. Tiedän todennäköisimmän syyn: En ehdi korjata kokeita, en jaksaisi suunnitella tunteja. Olen kykenemätön toiminaan. Telkkari suoltaa päivittäin muuttuvia uutisia liittyen euroalueen kriisiin. Koen itseni lähinnä tyhmäksi. Haluaisin vain käpertyä viltin alle kuuntelmaan uutta Nightwish-albumia. Saattaahan nuo rytmihäiriöt tietysti aiheutua tuosta kyseistä levystäkin ;) Mies sanoi, että mene ulos ja sitten ajoissa nukkumaan. Viisaita neuvoja.

Pahoittelen siis, etten jaksa kommentoida tänäänkään niin s-postiviesteihin kuin teiltä tulleisiin kommentteihin.

Nyt ulos. Sitten nukkumaan. Huomenna alkaa joulukuu ja on mieheni ja minun kymmenvuotispäivä. Taidan ostaa miehelle pähkinäsuklaata. Sitä en allergikkona ehdi tuhoamaan ennen huomista ;) Ah, miten romanttista. Pitäisiköhän ostaa olutta ja silliäkin hänelle (kun en niitäkään käytä) ?

Tildan kirjasuosikkeja

2011-11-28T22:34:00.006+02:00

Iltaista!

Tein joskus aiemmin tässä blogissa jonkin verran kirja-arvioita. Sittemmin touhu on jäänyt useammastakin syystä. Ensinnäkin elämäni valtasivat gradukirjat. Tunsin syyllisyyttä, jos tartuin romaaniin. Toisaalta en ole vuoteen edes jaksanut lukea mitään erityistä. Riikka Pulkkisen kirjan "Totta" sentään luin, mutta lukuprosessin aikana lähes joka blogissa puhuttiin kyseisestä teoksesta, joten en viitsinyt aiheeseen enää tarttua. Lisäksi koen jotenkin suurempaa rimakauhua kirjoittaa kirja-arvosteluita. Haluaisin tehdä ne hyvin, mutta siitä seuraa se, että niiden tekemiseen saattaa upota (ja upposikin)pari kolme tuntia aikaa. Vähän liikaa opettajan arjessa. Niinpä ne ovat jääneet.

Koska minulta aina välillä kuitenkin kysellään kirjavinkkejä, päätin nyt viimein listata muutaman teoksen, jotka ovat jättäneet jonkinlaisen jäljen minuun. En ala sen syvemmin niitä tässä analysoimaan. Ehkä sitten joskus jaksan niistä tarkemmin kirjoitella.

Olkaa hyvät, tässä Tildan lista. Tämä ei ole mikään top ten, mutta kuitenkin:

1. Laura Honkasalo: Sinun lapsesi eivät ole sinun. Itkin ja luin. Teos on täydellinen. Tämän kirjan olisin halunnut kirjoittaa itse! Ehkä osittain siksi, että samaistuin päähenkilöiden kokemuksiin tietyllä tasolla.

2, Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa. Itkin ja luin. Kirja ihmisyydestä. Kuvaus inhimillisyydestä. Tätä olen jakanut historian ja yhteiskuntaopin ylimääräisenä stipendinä.

3. Leena Lander: Tummien perhosten koti. Mielestäni Landerin paras romaani. Arkea ja maagisuutta samasssa paketissa.

4. Joyce Carol Oates: Blondi. Jokaisen Marilyn-fanin absolut-listalla. Minä rakastan niin Oatesin tapaa kirjoittaa; varsinkin hänen lauserytmiään!

5. Erik Wahlström: Tanssiva pappi. Kaikki ei ehkä tykkää, mutta TIlda tykkää. Ihan loistavaa historiallista humööria ;) Pölyt pois kansakunnan kipsipatsaiden päältä - soppii aloittaa vaikka kansakoulun isästä Uno Cygnaeuksesta! Lue lisää täältä.

6.Mika Waltari: Appelsiinin siemen. Luettu nuoruuden hurmassa lukioiässä. Kertoo 1930-luvun sykkivästä Helsingistä.

7. Rakel Liehu: Helene. Olisikohan Liehu Suomen Oates? Ihana, mutta surullinen. Ihailen Liehun tapa kirjoittaa yksinäisestä ja vanhenevasta Schjerfbeckistä.

8. Isaac Bashevis Singer: Moskatin suku. Loistava, vaikkakin rönsyilevä sukusaaga juutalaisista 1900-luvun alkupuolen Puolasta.

9. Herman Hesse:Arosusi. Räjäytti jollakin tasolla abitytön sielunmaiseman. Pitäisi vissin lukea uudestaan, että muistaisi taas, että miten ;)

10. Riikka Pulkkinen: Totta. Uusimpia hyviä. Kaunista, yksinkertaista kieltä.

Ja se ekstra on...

Sofi Oksanen: Puhdistus. Lue lisää täältä.

Ps. Mitä sinä suosittelit minulle ja tämän blogin lukijakunnalle luettavaksi tämän listan perusteella?

kuvalähteet: Singer Honkasalo, Hosseini ja Oates,

Joulun avaus

2011-11-27T15:06:00.012+02:00

Ulkona ei kovin jouluiselta näytä. Joulutunnelmaan virittäytyminen on kuitenkin mahdollista oikeiden tunnelmanvirittäjien avulla: koti täyteen kynttilöitä, kuppi kuumaa kaakaota tai glögiä kätöseen sekä avaamalla vuotuisen jouluradiokauden. Suosittelen viimeisintä kaikille, myös ulkomailla asuville suomalaisille :)

Oikein hyvää ensimmäistä adventtia siis kaikille! Jos minusta ei puoleen viikoon kuulu mitään, se johtuu töiden ruuhkautumisesta - koeviikon koepinot on hoidettava viikossa alta pois samalla, kun uudet kurssit pitäisi aloittaa kunnialla. Näihin kuuluu mm. Eu-kurssi, jota onkin taas niin mukava opettaa. Voisi oikeastaan pelata talouskriisibingoa arvuutellen, että kuka/mikä/ken putoaa seuraavaksi. Vuorossa voisi olla vaikka Italia-Unkari-Ranska-musta hevonen-Öö-eurojärjestelmä-Olli Rehn-Euroopan unioni...?

Nyt kaikkia hus glögiä keittelemään. Minä jatkan koepinon kimpussa...

Uusia kutkuttavia blogeja?

2011-11-24T08:56:00.003+02:00

Ystäväiset,

haluaisin jälleen hieman päivittää blogilistaani. Toivoisin löytyväni uusia kutkuttavia blogituttavuuksia. Sellaisia tildamaisia joko älyllisesti tai visuaalisesti koukuttavia (mieluiten tietysti sekä-että) ihanuuksia...

Oletko sinä törmännyt sellaiseen tai pidätkö kenties sellaista?

Metsästän edelleen myös sitä ihaninta, inspiroivinta tyyliblogiakin... Oletko sinä löytänyt sellaisen, jonka parissa kenties Tildakin voisi viihtyä?

Mukavaa päivänjatkoa :)

Eräs unelmien täyttymys

2011-11-23T08:14:00.003+02:00

Birger Kaipiaisen sinivihreä "Ken kiuruista kaunein" - tämä on täyttä rakkautta ensi silmäyksellä...

Sitten joskus, kun liisterit ovat kunnolla kuivuneet, näette makkarin hieman fiinimpänä :)

Mukavaa päivänjatkoa kaikille !

Sinistä taikaa ja lämmin kutsuva koti

2011-11-22T18:50:00.008+02:00

Tänään oli taas niitä päiviä, jolloin ihminen ei voisi väsyneempänä töistä kotiin palata! Mutta onneksi on KOTI. Oma suloinen koti, jonka voi muokata tunnelmalliseksi turvapaikakseen ankealta maailmalta (lue ulkoilmalta).

Pienet led-valaisimet voi esimerkiksi virittää keittiön kaappien päälle luomaan tunnelmaa...

Jokailtaisiin traditioihini kuuluu myös ikkunan paperitähden ja synttärilahjaksi saamani Pentikin lyhdyn sytyttäminen. Kylläpä vain pienet asiat voivat tuntua välillä hyvinkin lohdulliselta kiireisessä arjessa...

Keittiön hyllyllä möllöttelee myös eräs uusi ihastuksemme aihe, nimittäin lähi (K-)kaupan leimoilla hankittu sininen Taika-kulho. Saimme sen vahingossa 50 % alennuksella, vaikka sen vissiin piti olla vain 30 prosenttia . Kaikki muut tuotteethan voi hankkia 50 % hintaan, jos leimoja jaksaa tässä joulun alla metsästää. Emme ole aiemmin keränneet Taika-sarjaa, mutta totesimme sinisen sopivan mukavasti vaaleiden vekkiemme (Pentik) kanssa, joten ainakin tuo jättikulho tuli nyt hankittua.

Päivän työasu oli puolestaan tämän näköinen:

Kaikki vaatekappaleet on nähty blogissa aiemminkin, mutta tällä kertaa syntyi sitten tämän näköinen kombinatsiooni ;)

Gina Tricotin villainen rintarossi on muuten jo parin vuoden takainen lempparilöytöni :) Toivottavasti jaksatte (?) lueskella ja katsella näitä samoja vaatevalintoja. Minä olen nimittäin bloggari, jolla on rajallinen vaatevarasto :)

Mukavaa illanjatkoa!

Vale-Eeva, kuormastaan syöviä lampaita ja muita ajan ilmiöitä

2011-11-21T19:10:00.008+02:00

Nyt, kun valeopettajuus alkaa olla kohdallani väistyvä ilmiö, on vissiinkin aika lanseerata jokin uusi valeilmiö, ettei valheellistunut minäkuvani vain saisi (kenties valheellisia) vierotusoireita. Viikonloppuisia asukuvia tuijotellessani kuvittelin ainakin hetken näyttäneeni Eeva Kolulta - ilmiö (eikä lainkaan valheellinen) muuten hänkin.

Näkökulma asiaan on tietysti yksin minun, sillä eihän teistä lähes kukaan ole edes nähnyt nassuani. Se on näitä valheellisen anonyymiyden ongelmia. Asiaan saattoivat toisaalta vaikuttaa myös uudet pokat, jotka taannoin hankin. Tietysti saatan ihan vain huijatakin teitä - täyttä puppua siis koko tämä postaus.

Ja loppuun vielä Herra Råtan sanalasku:

Mistä tietää olevansa ylempää faunaa?

- Kun näkee naapurin istuvan ateriansa päällä.

Näitä kuvia ei sentään lavastettu!

Kukushka

2011-11-18T22:08:00.007+02:00

Tyttö kääntyi katsomaan taakseen. Hänen silmänsä tavoittivat horisontissa ukkosensinisen pilvilaivueen, joka vyöryi yhä lähemmäksi imaisten vaaran toisensa jälkeen rauhattomaan syleilyynsä. Vastarannan rinnepellot ja järvenselkä tummenivat ja sumenivat myrskynsilmän saavuttaessa ne. Kun salaman välähdys viilsi taivaankannen kahtia, palautui tytön mieleen viimein myös äidin käsky ajaa lehmät sisään viipymättä, jos ukonilma yllättäisi.

Niitylle ehdittyään tytön paita oli jo läpimärkä. Kosteat palmikot heiluivat puolelta toiselle hänen taistellessaan veräjän salvan kanssa. Se olikin tiukempi kuin tyttö oli luullut. Huulet yhteen puserrettuina, rystyset valkoisina hän ponnisti hennon vartensa kaikki voimat ja sai portin lopulta auki.

- Kui Mansikki, kui Mielikki, kui Sonnikka! Tule kottiin sie sielt!

Karja tuli kuuliaisesti veräjälle. Muutama mylväisi pelokkaasti ja pyöräytti mulkosilmiään. Tyttö taputti yhtä rauhoittavasti. Ei hänkään ukkosesta välittänyt. Nyt se tuntui kuitenkin lisäävään voimaansa huomattavasti: tuuli iski voimallaan jo miltei kumoon. Sade tuli viistoina piikkeinä vasten kasvoja. Navetalle asti kuitenkin päästiin ja karja oli lopulta turvassa. Tyttö raapaisi tulitikkua ja sytytti lyhdyn.

Maalattian ja lannan tuoksu tuntuivat rauhoittavilta. Eläimet ääntelivät matalalla, hiljaisella äänellä, ja ukkosen möyryntä tuntui loitonneen kaukaiseksi kuminaksi. Sade rummutti tasaisesti peltikattoon. Tyttö käpertyi pahnakasaan navettakissa sylissään. Täällä tuntui turvallisemmalta kuin tummassa, autiossa tuvassa. Kotiväki tuskin saapuisi kirkolta ennen kuin ilma selkenisi.

Vieras ääni havahdutti tytön. Aluksi hän kuvitteli, että perhe oli palannut jo reissusta, mutta ei sittenkään. Navetan pimeässä näkökyky sumeni, mutta kuulo terästyi. Pehmeästi sihahtaen ässää lausuvat miehet keskustelivat pihamaalla. Heitä oli selvästi useampi. Puhe oli vierasta kieltä, mutta tytöllä oli aavistus - naapuritilalla vähän aikaa oleskellut sotavanki oli puhunut samalla tavalla. Lapsen pientä ruumista kouraisi sisältä; pelko tuntui lamaannuttavan niin mielen kuin toimintakyvyn. Suomusalmella ne olivat tappaneet kuulema neljä perhettä, pienet vauvatkin. Armoa ei annettu, koska suomalaiset olivat olleet niin pirun uppiniskaisia. Hädissään tyttö teki ristinmerkin.

Äänet hajaantuivat ja yksi niistä lähestyi navettaa. Tyttö kierähti mekaanisesti pois pahnoilta ja hivuttautui ulos sivustan lantaluukusta. Sen enempää miettimättä tai sivuille vilkuilematta hän juoksi läpi kirvelevien nokkosten. Hänen oli pakko luottaa pimeyden suomaan turvaan.

Metsän laitaan päästyään tyttö kiipesi tottuneesti pihlajaan. Kotipuu oli hänen oma linnunpesänsä; suojapaikka, jonne lapsi oli usein kiivennyt haaveilemaan. Oksien lomasta avautui epätodellinen, unenomainen painajaismaisema: tunkeilijat kulkivat ympäriinsä palavien soihtujen kanssa. Pian pienet palonalut roihusivat jo komeina rovioina vasten tummanpuhuvaa korpimaisemaa. Enää ei satanut, tuskin tuulikaan. Vesipisaroilla kuorrutetut kasvit höyrysivät. Navetan luona tuntemattomat tunkeilijat teurastivat lehmiä.

Puna-armeijan vänrikki Ivan Sergejevitš istahti alas ja tuijotti eteensä. Hän oli juuri palannut seitsemänneltätoista tiedusteluretkeltään Suomen rajan tuntumasta, eivätkä muistot suostuneet jättämään häntä rauhaan. Partion tarkoituksena oli ollut selvittää vihollisarmeijan liikkeitä luoteisella rajaseudulla, mutta samalla oli tehty myös paikalliseen väestöön kohdistettuja iskuja. Erityisesti Sergejevitšin mieleen oli jäänyt erään syrjäisen maatilan tuhoaminen. Paikka oli ollut tyhjä, sillä väki oli ilmeisesti ollut jossakin kyläilemässä. Tilalta lähdettäessä hän oli kuitenkin nähnyt pienen hennon tytön istumassa pihlajassa. Sergejevitš oli kohottanut kiväärinsä ja ampunut. Tyttö oli pudonnut puusta kuin kukushka, käki.

Kuvalähteet: sana.fi ja mtv3.fi

SmartPOST

2011-11-17T12:00:00.008+02:00

Torstaista kaikille!

Oletteko vielä kuulleet postin uudesta SmartPOST-automaatista? Minä en ollut ennen kuin Itellalta otettiin yhteyttä ja ehdotettiin, josko haluaisin käydä hakemassa itselleni paketin vekottimen uumenista. No, kukapa sitä osaisi paketista näin pikkujouluaikaan kieltäytyä ;)

SmartPOST-pakettiautomaatti on tosiaan uusi helppo tapa lähettää ja vastaanottaa paketteja. Kyseisellä laitteella voit lähettää paketin toiseen automaattiin tai mihin tahansa postiin ja maksaa lähettämisen helposti sirukortilla. Pakettiautomaatit sijaitsevat keskeisillä kauppapaikoilla ja ovat käytettävissä viikon jokaisena päivänä. Kirjeitä automaatilla ei voi lähettää, mutta esimerkiksi verkkokaupasta ostettuja tuotteita voi taas palauttaa.

Itse päätin noutaa pakettini Itäharjun Prisman yhteydessä sijaitsevasta automaatista. Kun tekstiviesti saapui, hurautimme katsomaan, miten kapistus käytännössä oikein toimii.

Itse laite näyttää tältä. Kun paketti on valmis noudettavaksi, saa asiakas tosiaan matkapuhelimeensa lokeron avainkoodin sisältävän tekstiviestin. Avainkoodi näppäillään pakettiautomaatilla, lähetys maksetaan, jos sitä ei ole vielä maksettu ja lähetyksen saa lokerosta sen avautuessa.

Mahtaakohan toimia? Syötetäänpä koodi ja testataan!

Kuului pieni naks, ja joulukalenterin ensimmäinen luukku aukeni ;)

Mitä minä sitten hyödyin tästä pienestä kokeilusta?

Sain suun makeaksi ja postimerkkiarkin. Tänä vuonna täytynee siis ryhdistäytyä joulukorttirintamalla :)

Toivottavasti jollekulle oli hyötyä tästä pienestä vinkistä esimerkiksi tulevien joulupakettipostitusten suhteen. Lisäinformaatiota moniin kysymyksiin löytyy täältä. Lähimmät SmartPOST-pisteet taas täältä.

Mukavaa päivänjatkoa kaikille :)

Nuttura, huopahamonen ja vuosikertakengät

2011-11-16T18:10:00.005+02:00

Tänään mennään pelkällä päivän työasulla. Päälläni oli sekä vanhaa luottokamaa että uudempaa, jonka halusin nostaa uudestaan parrasvaloihin.

Elloksen musta taskullinen huopahame on käytössä neljättä työvuotta. Olen todennut sen erittäin käyttökelpoiseksi talvikauden työhameeksi. Koru on vähintään yhtä vanha ja barokkinen neulenuttu viime vuodelta. Korkkaamattomat 70-luvun nahkakengät ovat taas löytö syyskuisesta vintage-tapahtumasta. Ne ovat ihan älyttömän hyvät jalkaan! Nutturasta sen verran, että siitä tulee joka kerta hieman epätasainen, mutta pöyheä. Kokeilepa puolipitkiin hiuksiin, jos sinulla on kymmenisen minuuttia ylimääräistä aikaa aamuisin - tee ilmava ponnari ja käännä hiusosioita tasaisesti pinneillä sisäänpäin. Lopuksi viimeistele lakalla. Voit käyttää hiuspuuteria tai muuta pahan päivän hiustuotetta mahdollisimman tuuhean vaikutelman aikaansaamiseksi.

Eipä muuta tällä kertaa!

Pokat pitää

2011-11-15T21:54:00.007+02:00

Elämääni saapui sulostuttamaan (ja terävöittämään) kahdet uudet silmälasit. Voi että, olen onnellinen ja tyytyväinen! Olin nimittäin perin kyllästynyt ja tyytymätön vanhoihini, ja sitten paljastui vielä se fiasko, että mokomat oli tehty ihan väärillä arvoilla.

Olen tuntenut itseni oikeasti paljon hehkeämmäksi, mieskin sanoi, että silmät tulevat paljon paremmin esille. Pystyn nyt suhtautumaan tähän piilokarsastajan pakkopullaan myös paljon neutraalimmin, kun lasit menevät ihan asusteesta :) Pidän molempien kaksivärisyydestä - vaaleanpuna-lohenkukertavan-liilat ovat kuin ihoani vasten tehdyt ja sinimustilla nördeillä saa sitten pientä teatraalisuutta aikaan ;) Eräs oppilas kysyikin tänään, ovatko lasit oikeat vai imagosellaiset. Uuh. En oikein edelläänkään sulata imagolaseja! Mielestäni lasit ovat lääkärin määräämä lääke, ei mikään keino näyttää älykkäämmältä tai trendikkäältä.

Nuutuneen päivään toi piristystä myös gradukassi sisältöineen. Ihan loistava tempaus antaa kylkiäisenä pinkki kangaskassi! Kluutille siitä pisteet ;) Ihan putkeen suoritukseni ei mennyt, kun menin tarjoamaan graduja suoraan laitokselle tiedekunnan sijaan. Tätä yliväsymys teettää. Eli aivan maalissa Tilda ei ole vielä, mutta eiköhän se loppusuora jo häämötä :)

Kiitos kaikille tuhannesti gradunpainatusvinkeistä ja muista viime aikoina runsain määrin tulleista kommenteista. Olette kultaisia! Vastaan valituille, kunhan tämä tästä tasaantuu.

Öitä!

Ps. Huomioikaapa viimeisetkin tuo ikäjakaumautelu ;)

Oho

2011-11-14T10:07:00.003+02:00

Tämä on ihan hullua. En osaa suhtautua tilanteeseen lainkaan. Epäilen tehneeni jonkin virheen. Lähetin ihan varmasti väärän tiedoston painoon. Ainakin se lähti aivan liian vaivattomasti. Mitä tämä nyt on?

Vapauttako?

Komerobloggaamisen aatelia

2011-11-10T14:49:00.005+02:00

Hei te kaikki suloiset uusmedioiden yltiöpäiset ystävät (kuulostanko kenties Anna Perholta Radio Aallon kolumnistina?)!

Jokainenhan haluaa olla oman elämänsä Edison tai vähintään yhden kantavan älynväläyksen kantaisä/ -äiti. Joku keksi muinoin pyörän, toinen taas vuosituhansia myöhemmin multimedia- ja mobiilipalveluominaisuudet sisältävän pienen kannettavan laitteen. Kolmannen kuningasajatus oli puolestaan yhdistää ooppera ja raskaampi musiikki (ok, viimeinen lempparibändiviittaus sitten tällä viikolla...). Sitten joku keksi perustaa vaateblogin. Se oli menoa meille naisille. Enää emme sano elävämme pelkistä naisten lehdistä - vaan blogeista ja naistenlehdistä ;)

Jotta saisin itseni tungettua tähän kunnianarvoiseen listaan, voinen esitellä itseni Suomen varteenottavimmaksi varastokomerobloggaajaksi. Hehkeän aivoitukseni taustalla oli piristää tylsäksi perustyöksi tituleeratun opetusalan naisvaltaista ammattikuntaa muistuttamalla, mikä mahtava tilaisuus meillä on ammatissamme pukeutua lähes miten lystäämme. Moni sisko on meille kuulkaa kateellinen ;)

Tämä haastava harrastukseni ei perustu millekään hienosäädölle. Tässä ei komeilla digijärkkäreillä (minnekäs piilottaisen sellaisen mötikän tunneilla?), ei turhaan mietitä edukkaimpia poseerausasentoja tai kuvakulmia. Tämä lennokasta touhua! Kun rikostoverini saapuu opehuoneeseen, hiippailemme vaivihkaan viereiseen varastoon (jos muita ei ole läsnä) ja nappaamme pari näpsyä. Jos vararikostoveri on paikalla (kuten tänään) pyydän vain muutaman otoksen. Tänään neljästä näpsystä kolme päätyi tähän postaukseen.

Jaksan ihmetellä, miten näin surkeilla kuvilla varustettu blogi jaksaa sinnitellä blogilistalla kahdansadan paremmalla puolella. Tätä blogia ei ole nimittäin ainakaan kuvien laadulla pilattu ;)

Mutta suoraan sanottuna, juuri tästä (komero)syystä näitä postauksiakin syntyy. Päivän asu on se runko, jolle myös muut oheishöpinät perustan. Ehkäpä samalla pystyn välittämään, kuinka lennokasta, mielikuvituksellista ja LUOVAA opetustyö on. Kaukana yksitoikkoisuudesta tai tylsyydestä! Pidän itseäni paikoin enemmän näyttelijänä kuin opettajana. En tiedä, elänkö omassa mielikuvitusmaailmassani, mutta ainakin minulle tämä työ on välillä hyvin inspiroivaa. En tiedä, tuntisinko näin, jos olisin jonkin toiseen aineen opettaja. Olen luonut historiasta oman pienen universumini ;) (Tästä olisi tietysti kiva lukea ajatuksia, inspiroiko sinua opetustyössä juuri oma opetusaineesi vai onko motivaattorina jokin muu syy...) Tietysti vastapainona on muistettava, että opettajan työ on palveluammatti, jossa oppilaslähtöisyys on kaiken a ja o. Monipuolista ja haastavaa, vai mitä ;)

Päivän asu:

neuletunika - Your Face

vyö -H&M

Storytime

2011-11-09T17:00:00.007+02:00

It was the night before,
When all through the world,
No words, no dreams.
Then one day,
A writer by a fire
Imagined all of Gaia
Took a journey into a childless heart...

A painter on the shore
Imagined all the world
Within the snowflake on his palm
A dream of poetry,
I'll tell is over Cutting in,
Falling back in to the stars...

I am the voice of never, never land,
The innocence of dreams from every man,
I am the empty grave of Peter Pan,
A soaring kite against the blue, blue sky,
Every chimney, every moonlit sight
I am the story that will read you real,
Every memory that you hold dear

I am the journey,
I am the destination,
I am the whole mad tale
That grieves you
Away to taste the night,
Free and loose we fly!
Follow the madness,
How do you know what's real?

Imaginarium, a dream emporium!
Caress the tales
And they will read you real
A storyteller's game,
Inside he flicks the gate
The calling heart
Is a limitless chest of tales...

I am the voice of never, never land,
The innocence of dreams from every man,
I am the empty grave of Peter Pan,
A soaring kite against the blue, blue sky,
Every chimney, every moonlit sight
I am the story that will read you real,
Every memory that you hold dear

I am the voice of never, never land,
The innocence of dreams from every man,
Searching heavens for another earth...

Onpa ihanan onnellista Nightwish-musiikkia! Oikein kunnon hevi-ABBAA :D Holopainen näyttää päässeen pahimmasta ahdistuksestaan. Jos bändin hittibiisi on näin kohtuullinen, niin mitä voikaan odottaa albumilta. Nightwishin musiikin kohdalla nimittäin hitti on usein albumin heikoin lenkki ;) Onneksi albumi ilmestyy jo kuun lopussa ja elokuvasta pääsee nauttimaan ensi vuoden puolella - siitä musiikkivideo tarjoaa näköjään jo pieniä maistiaisia :)

Ps. Lupaan, ettei blogini muutu pelkäksi nightwisheilyksi, sinkun ilmestyminen oli vain minulle henkilökohtaisesti tärkeä hetki :)

Valittaminen kannattaa aina - ja muuta mukavaa ;)

2011-11-08T16:31:00.010+02:00

Yritin kyllä kaikkeni viikonloppuna - tai ainakin melkein, mutta eipä se gradu vieläkään painoon päässyt. Jouduin lopulta sunnuntai-iltana toteamaan, etten ole kone, ja jos kahdeksan tunnin viikonlopputyöpäivät eivät riitä, niin ei haittaa, jos tekele päätyy painoon vasta viikon päästä. kiitos vain serkulle oikolukumaratoonista. Aloin kyllä epäillä itselläni lukihäiriötä paljastuneen virhemäärän vuoksi. Mutta nyt on hyvin syynätty työ!

En todennäköisesti ehdikään joulukuiseen publiikkiin, mutta tarvitsin viikonloppuna edes vähän hengähdysvaraa. Takana oli kohtuullisen raskas työviikkokin. Nyt gradusta on lopultakin jäljellä enää vain esittelytekstin kirjoittaminen, pientä alaviitteiden korjailua ja sivunumeroinnin säätämistä, joista eniten pelkään muuten tuota viimeistä. Se on kuulema hankalaa! Mikä olisi sinun vinkkisi? Pitääkö laatia kaksi erillistä tiedostoa -toinen leipätekstille ja toinen dispositiolle? Hoidan nuo säätöjutut kuitenkin vasta sitten, kun mies palaa ulkomaantyömatkaltaan. Sitä ennen täytynee keskittyä vain arjen pyörittämiseen oppitunteineen. Onko kenelläkään muuten vinkkiä, missäpäin Turkua kannattaisi sidotuttaa gradu ja voiko sivut tulostaa siellä samassa paikassa?

Sitten työasiaa...Välillä jaksan ihmetellä, kuinka työpäivät ja oppitunnit voivat mennä eri päivinä ja eri valmistelumäärillä aivan vastakohtaisesti. Tänään tunnit menivät kuin vettä vaan (no lakitieto on hieman eri asia edelleen), enkä hirveästi edes suunnitellut niitä. Tähän ei yksinkertaisesti ole mitään yleispätevää kaavaa! Aamulla nukuin kaiken lisäksi vielä pommiin, eikä suunniteluvaraa jäänyt ;)

Sain muuten mukavan ratkaisun viimeviikkoiseen silmälasiharmitukseeni - lasini oli tosiaankin tehty päin honkia. Koska olen hankkimassa uusia silmälaseja jo muualta, liike lupasi korvata vahingon ehdotukseni mukaisesti teettämällä viime kesänä hankkimiini aurinkolaseihin linssit omilla vahvuuksillani. Eli kaikki meni lopulta paremmin kuin hyvin. Valittaminen kannattaa aina!

Päivän asu:

mekko - vintage

kengät - Vagabond

koru -vintage

ps. Äh, en keksinyt mitään kappaletta loppuun, kun soitan tällä hetkellä ripiitillä vain yhtä tiettyä, jota ei voi vielä tänne ladata ;)

ps 2. Lauloin tänään jääkärimarssia tunnilla, kun netti ei toiminut. Aika rohkeeta, eiks vain :D

ps.3 Laitoin tuohon sivupalkkiin taas uuden kyselyn, näin kovin utelias minä teidän suhteenne olen ;)

Uutta Nightwish-materiaalia odotellessa

2011-11-05T21:33:00.007+02:00

Myöhäisiltaa!

Unohdin torstaisessa listassani mainita vielä yhden asian, mitä odotan kovasti - nimittäin Nightwishin ensi viikolla julkaistavaa uutta sinkkua sekä tietysti loppukuusta ilmestyvää levyä. Niitä odotellessa ajattelin koota tänne blogiini muutaman lempparin bändin aiemmasta tuotannosta.

En ehkä ole bändin tyypillisin fani, mutten toisaalta tiedä, onko sellaisia olemassakaan. En kuitenkaan ole mikään hevin suurkuluttaja eikä Nightwish mielestäni sitä olekaan, vaikka Tarja Turusen aikana bändin musiikkia kutsuttiin sinfoniseksi tai melodiseksi metalliksi. Minulle Nightwish on oikeastaan keino käsitellä tunteita, ja toiset näistä tunteista ovat synkkäsävyisempiä kuin toiset.

Jos et tunne bändiltä kuin ne muutamat hittibiisit, niin tässä mahdollisuus tutustua bändin musiikkiin hieman laajemmin:

1. Bless the Child on klassinen Nightwish-biisi, sinfonista metallia. Tuomas Holopaisen sanoituksissa vuorottelee usein toivo ja epätoivo ja Century Child-levyllä monet kappaleista käsittelivät viattomuuden menettämistä.

2. Kuolema tekee taitelijan on Nighwishin harvoja suomenkielisiä kappaleita. Se on myös kappale, joka saa suomen kielen kuulostamaa todella kauniilta! Minusta kappaleessa on myös jostain syystä vanhahtavaa kansallisromanttista tunnelmaa.

3. Tuomas Holopaisen musiikille on tyypillistä myös elokuvamaisuus. Hän onkin kertonut pitävänsä musiikillisina esikuvinaan muun muassa Vangelista ja Hans Zimmeriä, joista jälkimmäinen on säveltänyt musiikkia ainakin elokuviin Gladiator, Inception, Pirates of Caribian, Batman Begins ja Viimeinen Samurai. Poet and the Pendulum on toistaiseksi uusimman Nightwish-albumin järkälemäinen teos, jossa elokuvamaiset elementit tulevat hyvin esille. Se on myös Holopaisen henkilökohtaisin kappale, sillä se syntyi Tarja Turusen erottamisen jälkeisissä melankolisissa ja synkissä tunnelmissa.

4. Ever Dream on mielestäni yksi kauneimmista täyttymystä vaille jäänyttä rakkautta kuvaavista lauluista...

5. Come Cover Me on toinen ihana rakkauslaulu...

6. Holopainen on kuvannut olevansa myös eskapisti. Hän on muun muassa suuri Walt Disneyn tuotannon ihailija. Eskapismi on läsnä voimakkaasti myös Nightwishin musikiissa ja Holopaisen lyriikoissa...

7. Silloin, kun oikein harmittaa, voi kuunnella sitten tätä...

8. Loppuun vielä se parempi versio Sleeping Sunista. Se on minulle rakkain Nightwishin tunnetuimmista kappaleista.

Mitkä ovat sinun Nightwish-suosikkisi?

Muutama iloinen asia

2011-11-03T16:42:00.004+02:00

Iltaista!

Luulen, että viikonlopuksi Turun Tildaa kohtaa pieni blogitauko, sillä G on nyt saatava kuntoon. En ole pystynyt puristamaan itsestäni kaikkia mehuja tässä työviikon aikana, joten viikonloppuhommiksi menee. Kaiken kukkuraksi tajusin vasta äsken, että vuorossa on pyhäinmiesten päivä, joten eihän mikään, kuten yliopiston kirjaston lukusali ole auki. Uhups. Muutamien lähdeviitteiden selvittely jää sitten maanantaiksi...

Koska tauko on realismia, listaan tänne blogiini viikonloppuluettavaksi muutaman sellaisen kivan jutun, jotka ovat piristäneet minua, tai joiden odotuksesta saan voimaa näinä marraskuun pimeinä viikkoina:

1. Ikea-retken ihanuudet

Käväisimme tosiaan viime viikonloppuna Ikeassa. Mukaan tarttui lähinnä hyödyllistä, mutta myös muutama kaunis ja hyödyllinen juttu kuten kankaalla päällystetyt cd-rasiat (kuvassa alla) ja pajukorit. Jälkimmäisiä ajattelin aluksi ulos kanerville, mutta ne olivat niin kivat, että saivat luvan jäädä sisätiloihin.

2. Karttuva joululehtikokoelma

En tarvitsisi oikeataan mitään muuta hömpäluettavaa kuin maalaisunelmat. Oliviankin tilauksen voisin ennemmin lakkauttaa. Olen säilyttänyt jokaikisen numeron, ja etsin viikko sitten tulleen ihanuuden kaveriksi myös aiempien vuosien joulunumerot ...

3. Tulevat tapettitalkoot

.. ovat sitten, kun miehelle ja apelle sopii. Odotan jo päivää, jolloin voin viimein esitellä makuuhuoneen täällä bloginkin puolella. Sängyn päätyyn tulee siis yllä oleva Birger Kaipiaisen "Ken kiuruista kaunein"-tapetti vihreänsävyisenä. :)

4. Uudet silmälasit... JEE! Toivon niiden vaikuttavan piristysruiskeen tavoin myös pukeutumiseeni .

Mukavaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti!

kuvalähde: Tapettitalo ja Tapettitehdas Pihlgren & Ritola

Päivän plussat ja miinukset

2011-11-02T18:48:00.010+02:00

Olen ollut viime tunnit hyvin kiukkuinen. Päivä ei ole mennyt ihan putkeen. Tässä muutamia miinuksia, mutta myös plussia (pinnistelen positiivisuuden puolelle ;)):

- Munasin lukion lakitiedon tunnin täydellisesti. Kyseessä oli oikeasti huonoin lukiotuntini koskaan. Eilen oli pitkä opettajankokous enkä illalla jaksanut enää valmistella tunteja. Luulin ehtiväni palauttaa asiat mieleeni hyppytuntien aikana nuo kuitenkin jo kaksi kertaa lukiotasolla opettamani perinnönjakoasiat. Opetanhan perintöasioita yläkoulussakin joka vuosi.

No kylmää kyytiä tuli. Hyppytunnit menivätkin ensiksi vuorossa olleen historiantunnin kertaamiseen. Ajattelin, että kai se lakitiedon tunti lopulta omalla painollaan menee. Kun tunti sitten alkoi ja eteni, takeltelin ensiksi monessa kohtaa ja lopulta omissa muistiinpanoissani tuli kohta, jota en ymmärtänyt lainkaan. Yritin ohittaa tilanteen, mutta olinkin tullut heijastaneeksi saman asian taululle, ja oppilaat ihmettelivät samaa kohtaa kuin minä. Sitten alkoi sadella kysymyksiä siitä sun tästä. Jouduin sanomaan oikeastaan kaikkiin kohtiin, etten muista tai tiedä, miten kyseisissä kohdissa toimitaan. Myönsin suoraan, etten ollut ehtinyt valmistella tällä kertaa tuntia. Opiskelijat olivat hyvin ymmärtäväisiä, ja sanoivat, että älä välitä, mutta minua harmitti. Päivän opetus oli, ettei lukiotunnit yhteiskuntaopissa suju tosiaankaan kertaamatta. Näin voi ehkä menetellä yläkoulun puolella, mutta lukio on mielestäni sen verran"hardcorempaa", ettei kovin montaa kertaa saa käydä näin. Harmiani lisää se, että olen auttamattomasti jäljessä kurssilla, lähes kaikki oppituntini ovat eri luokissa ja 45 min mittaisia, jolloin asiassa ei pääse kunnolla eteenpäin...

Jos saisin siis esittää keijulle yhden haaveen, niin toivoisin kovasti, että saisin tulevaisuudessa tilaisuuden keskittyä joko lukioon tai sitten pelkään yläkouluun. Haluaisin opettaa saman kurssin useamman kerran vuodessa. Silloin muistiinpanoja tulisi päivitettyä ja virheet korjattua heti eikä sitten kahden vuoden päästä, jolloin muistiinpanoja kaivelee naftaliinista esiin ( ja todenäköisesti tulee tehtyä samat virheet uudestaan, kun ei enää muista niitä aiemmin tehneensä).

- Mies ei oikein jaksa (tai pidä) blogiharrastuksestani. Kuvien ottaminen kerran kuussa tuntuu ylivoimaiselta :(

- Kohdalleni on sattunut myös aivan käsittämätön juttu: olen ilmeisesti käyttänyt vuoden väärillä arvoilla tehtyjä silmälaseja. Voi **#¤%&#!!!

Kävin pari päivää sitten näöntarkastuksessa ensi kertaa sitten prismalasien käyttöönoton , koska lääkäri niin toivoi, ja toisaalta olen kaavaillut kammottavien silmälasieni vaihtamista. No, silmälasireseptin saatuani (lääkäri piti arvoni ennallaan, vaikka itse piilokarsastus oli kyllä pahentunut) lykkäsin optikolle sekä edellisten silmälasien että uusien reseptit ,ja hän totesi niissä eroavaisuuden - tietyt arvot olivat merkattu vuoden takaisessa reseptissä miinuksiksi plussien sijaan. Kipitin takaisin lääkärille varmistamaan asian - hänen tiedoissaan arvot olivat plussia.

Mitä ilmeisimmin eräässä suomalaisessa markkinaosuudeltaan suuressa silmälaseja myyvässä ketjussa oli kämmäilty ja silmälasieni arvo oli muuttunut matkan varrella sillä seurauksella, että lasit teetettiin väärin! Kaiken lisäksi lääkäri oli sitä mieltä, että sairaanhoitopiiriltä saamani maksusitoumuksen vuoksi laseista saamani alennuksen olisi pitänyt olla huomattavasti suurempi (tällainen alennus myönnetään pahasta piilokarsastukseta kärsiville, joilla on useampia prismoja laseissa). Näin vuoden jälestä asiasta on kuitenkin mitä ilmisimmin mahdoton valittaa. Aion kyllä viedä asiaa eteenpäin, kunhan voimia löytyy. Tilanne ärsyttää kuitenkin hieman ja tietysti harmittaa vielä sekin, etten enää koskaan voi käyttää piilareita jokapäiväisesti...

+ Plussaa on kuitenkin se, että pääsen eroon näistä tämän hetkisistä kamaluusrilleistä ja saan tilalle peräti kahdet kivat lasit, kiitos Specsaversin kestotarjouksen, joka koskee myös prismallisia laseja :) Tuloillaan on vaaleanpuna-liilat yleispätevät ja sinimustat (historiallinen heh- heh edellisen käsitteen monimerkityksellisyyden vuoksi) nörttirillit! Kaiken lisäksi vielä muovisankaisina, koska molemmissa malleissa sattuu olemaan erilliset nenätyynyt (voi onnea...):D

+ Saimme viikonloppuna ehostettua talomme edustaa - kanerville löytyi passeli kori ja sain lopulta kerättyä kynttilälyhdyt pihoilta ja komeroista samaan paikkaan.

+ Murheeni ovat kuitenkin vallan pieniä - onneksi minulla on silmät, joilla näen ja ihana mies, joka suostuu aina joskus ottamaan blogikuviakin, vaikka hieman hampaat irvessä ;) Nyt kun saisin vielä järkevät lakitiedon tunnit aikaiseksi, niin rauha maassa jälleen kerran.

Öitä!

Sandin army-mekko

2011-11-01T18:46:00.010+02:00

Kuten ehkä edellä olevasta lempivaatepostauksestani voi päätellä, en ole harrastanut kovin kalliita vaatehankintoja. Yksinkertaisesti sellaisiin ei ole ollut varaa ja on tuskin jatkossakaan, vaikka sitten joskus pätevöitymiseni jälkeen tienaan ensimmäisen kerran sen yli kaksi tonnia bruttona (tämä olkoon nyt sitten ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun viittaan blogissani näin tarkasti palkkatasooni ). En yksinkertaisesti myöskään luota siihen, että kalliit merkkituotteet välttämättä olisivat sen laadukkaampia kuin halvemmat.

Joka tapauksessa tämänpäiväinen asu on pieni poikkeus edellä mainittuun. Ostin taannoin erään turkulaisen pikkuputiikin joulualesta Sandin armeijahenkisen kapeasiluettisen trikoomekon, joka oli alehintaisenakin budjettini ylärajoilla, mutta toisaalta se oli materiaaliltaan laadukkaan tuntuinen. Malli oli myös vartalolleni erittäin sopiva, sillä pienet vekit antavat tilaa alavartalolle samalla, samalla kun vyötärönpaikka osuu uuman oikealle kohdalle. Ainut, jonka olisin halunnut ehkä vaihtaa, on mekon väri. Oliivinvihertävän harmaa ei nimittäin ole se sopivin väri minulle. Toisaalta kyseinen sävy on kuitenkin sopivan kameleonttimainen ja monikäyttöinen.

Asusta tuli yllättäen myös oppilaitteni suosikki - olen ollut kuulema erityisen "viimeistellyn" näköinen ;D Ehkäpä se johtui mekon ohella väsäämästäni nutturasta ja kerrankin jalassa olevista korkeakorkoisista saapikkaista...

Vaikka olin kehuista iloinen, olen kuitenkin taas pohtinut, että pukeudunko töihin liikaa ja aiheutan siten kasvavassa iässä oleville tytöille liikaa paineita? Harvoin nimittäin käytän kahtena päivänä samoja vaatteita tai ihan kuussakaan...

Mitä mieltä te olette? Voiko opettaja aiheuttaa pukeutumisellaan ulkonäköpaineita?

Ps. Vastailin nyt viimein myös eräisiin aiempiin kommentteihinne. Älkää ottako itseenne, jos jätän välillä kommentoimatta. Se johtuu yksinkertaisesti kiireestä ja sitten lopulta saatan unohtaa ne...

Mun sydämeni tänne jää...

2011-10-31T19:00:00.005+02:00

Tämä on pakko jakaa kanssanne silläkin uhalla, että leimaudun umpimieliseksi keski-ikäiseksi kepulaiseksi.

Olisiko tämä muuten sitä laajojen piirien jakamaa kansallista identiteettiä, suomalaisuutta, mistä pari postausta sitten keskusteltiin? Mainoshan sisältää ainakin kaksi suomalaisille äärimmäisen pyhää asiaa, vai mitä? ;)

Katsokaa mieluiten laajakuvana ja liikuttukaa...

Garderoopin rakkaimmat

2011-10-30T19:58:00.007+02:00

Iltaista!

Laala ehdotti postausta kaikkien aikojen vaatelemppareistani. Rakkaita pyntemuistoja on olemassa jo blogosfääriä edeltäneeltä ajaltakin, mutta ajattelin kuitenkin keskittyä niihin vaatekappaleisiin, joista on jäänyt jälki tänne virtuaalisen todellisuuden syövereihin. Kuva, vähän huonokin, kertoo kuitenkin enemmän kuin epätoivoiset väri ja materiaalikuvailuni.

Kun aloin miettiä, mitkä vaatekappaleistani ovat tehneet suurimmam vaikutuksen, pohdin pitäisikö minun nostaa esille materiaalisesti laadukkaita hankintoja, hetken hurmassa hankittuja esteettisiä ihanuuksia vai sellaisia vaatekappaleita, joiden käyttöön liittyy tärkeitä muistoja. En oikein osannut päättää linjaani, joten luulisin seuraavan kuvakavalkaadin olevan vähän niitä kaikkia.

1. Kuuskytluvun ihanuus.

Joskus se on rakkautta ensi silmäyksellä... Tämä kirjastonhoitajatarmekkonen löytyi ensivisiitillä VintagEija´s-putiikkiin. Liikeen omistaja kertoi mekon olevan hänen rockabilly-ystävänsä vanha - kuitenkin se oli mitä moitteittomimmassa kunnossa, ihanan vahvaa materiaalia. Viehtymykseni pyöreisiin kauluksiin on matkan varrella vain vahvistunut...

2. Viktoriaaninen kauluspaita

Hankin tämän hennesiläisen auskuvuotenani. Olin aivan kotiopettajatarfiiliksissä ja muutenkin uuden ammattini lumoissa. Valokuvautin jopa itseni oikealla valokuvaajalla kyseisessä paidassa - halusin saada kuvaan sadan vuoden takaista opettajatartunnelmaa ja mielestäni se onnistuikin hyvin!

3. Slaavilainen kukkahameTämä hamonen on vielä vanhempi kuin edellinen opettajatarpaita. Olisiko sen hankkimisesta jo seitsemän vuotta? Asustelin tuolloin Turun Puolalan puistossa niin kuin aiemmin kerroin. Aikaan liittyy paljon rakkaita muistoja, mutta myös epävarmuutta tulevaisuudensuunnitelmista. Puolalanpuisto oli kuitenkin ihana paikka: sekä syksyisin kahlatessa vaahteran lehdissä että keväisin lehmusten vaaleanvihreiden kukintojen puhjetessa... Slaavilainen hame taas on kokenut muodonmuutoksen niin kuin moni muukin vuosia käytössäni ollut vaatekappale. Viime keväänä sen vyötärölinjaa nostettiin ja käyttöikä varmaankin tuplaantui :)

4. Skottiruutuinen tunika

Tämä tunika kuuluu raskaansarjan työvaatteisiini. Viiden euron Gina Tricot-löytö, jolle myöhemmin tosin tehtiin nuorennusleikkaus. Vuoritettu sisus, paksua puuvillaa. Mekko kerää edelleen lähes joka käyttökerralla kehuja. Voiko vaatteelta oikeastaan enempää toivoa?

5. Juhlavan arkinen pikkumusta

Olen tässä miettinyt, pitäisikö minun suositella julkisesti erästä turkulaista Your Facen-liikkeen myyjää. Kyseinen nainen on löytänyt minulle jo ainakin kolme vaatekappaletta, jotka istuvat prikulleen mittoihini (ja päärynälle se ei ole itsestäänselvyys). Tämä musta mekko on eräs niistä, sitä ajattomanpaa Tilda-linjaa...

6. Vagabondin matalat herrainkengät

Korkkarit ovat ihania, mutta töissä käytän yleensä matalia kenkiä. Vagabondin kengät ovat kuin toinen iho ja sopivat erinomaisesti myös mekkojen ja hameiden kanssa, joita käytän arkena 70 prosenttisesti. Näiden konjakinruskeat ovat saaneet vahvistukseksi vierelleen nyt uudemmat mustanharmaat :)

7. H&M myyränharmaa takki

Jokainen tämän takin hankkinut tietää, että kyseessä ei ole mikään perus H&M-takki. tämä on niin vahvaa tekoa. Minua se palvelee nyt kolmatta tai neljättä vuotta. Mahdottoman täydellisestä väristä plussaa :D

8. Piirakkamekko

Tämä piirakkamekoksi ristimäni UFF-löytö palaa säännöllisesti käyttööni, kun kevät alkaa tarpeeksi lämmittää. Käyttökelpoinen väri, balleriinahelma, söpöt rintataskut ja paksu puuvillakangas tekevät tästä pyntteestä aidon Tilda-klassikon.

9. Klasssinen puolihame

Olen jo muutamaan otteeseen julistanut, että jokaisen naisen kannattaisi hankkia omien kurvien mukaan räätälöidyn kynähameen. Eli ei massaputiikkien epämääräisyyksille! Omat kurvit ovat kauniit, kun ne huomioidaan oikein. Minä teetin omani VintagEija´s-putiikissa.

10. Ajaton nahkalaukku

Tiedän nyt, että ihminen pärjää oikeasti vain muutamalla veskalla. Kesällä se on minulle tämä konjakinvärinen klassinen nahkalaukku. Edelleen metsästän kaikki iltamenot kuittaavaa mustaa nahkaista kirjekuorilaukkua...

+ Muutama herkku

Rakastan näköjään romantiikkaa ja sieviä yksityiskohtia, mutta sopivissa määrin. Mekot ovat Seppälästä (mustavalkoinen suloisuus), Zarasta (ihanan jäykkää puuvillaa ja vuorellinen hame!) ja vintagea (raikas svedupellehellemekko) ja rakas täytekakkuhameeni (H&M), jota käytän erityisesti keväisin, sillä se on minun pinkki vuodenaikani ;)

No, oliko jokin näistä jäänyt mieliin blogivuosieni varrelta vai odotitko näkeväsi listalla jotakin aivan muuta?

Mukavaa päivänjatkoa!

Final Countdown

2011-10-27T21:12:00.006+03:00

Juuh, olen aika säälittävä bloggaaja taas vaihteeksi. En oikeasti ehdi postailla (enkä vastailla kommetteihin, sorry), koska työmäärän kanssa tasapainotteluun menee taas vaihteeksi kaikki aika. Tänään olen suunnitellut varmasti 4-5 tuntia huomisia tunteja, mutta kaipa se kannattaa, sillä suunnittelutähteitä riittänee ensi viikollekin. Tuli laadittua tosin kysymykset uuteen nuijasota-dokumenttiinkin ( Teeman Suomen historiaa käsittelevät dokkarit ovat loistavia, suosittelen!), ja siihenhän menee aikaa, kun dokkarinkahlaa läpi. Onneksi koululla on vielä yksi toimiva vhs-nauhuri, ilman sitä olisin pulassa!

Sitten siihen todelliseen kiireen aiheuttajaan. Eilen olin proffan juttusilla eli G:n esitarkastuspalaverissa. Yllättäen en ole kovinkaan ahdistunut, vaikka palaute olikin monitulkintaista - en tiedä yhtään, millainen arvosana on tulossa, mutta kuulema minun ei kannata ryhtyä kovin suurin korjailuihin, koska olen linjani valinnut ja työni sen perusteella rakentanut kokonaisuudeksi. Jos teen ne muutamat muutokset (ja poistan ok-merkinnät jokaikisen alaviitteen yhteydestä) ja palautan G:n kahdessa viikossa, ehdin valmistua vielä joulukuun alussa. Se on paremmin kuin kuvittelinkaan! Nyt vain taion tarvittavat pari vuorokautta jostakin... Juttu on tosiaan paras hoitaa nyt ennen kuin jakson koeviikko pärähtää marraskuun puolessa välissä. Hyvä ajoitus siis kaiken kaikkiaan :)

Eipä muuta kuin johtotähdeksi - publiikki, here I come :)

Päivän siniharmaa asu ja ihanaisia muistamisia

2011-10-25T16:37:00.008+03:00

Tiistaista!

Onpa ihanaa, kun garderoopi alkaa olla sen verran eheä kokonaisuus, että yhdisteltäviä asuvaihtoehtoja syntyy aina vain helpommin! Kunpa vielä oppisi yhä enenevissä määrin ajattelemaan, ettei välttämättä tarvitse hankkia uutta vaan vähempi määrä laadukkaita vaate- ja asustekappaleita on se, mitä ylipäätään tarvitsee :)

Eräs garderoopini uusista peruspilareista on Vagabondin mustaharmaat pikkukengät - tarkkaavaisimmat ehkä huomaavat niiden olevan identtiset konjakinvärisille kengilleni, jotka ovat olleet käytössäni jo parisen vuotta. Tämän uuden kenkäparin hankin itse asiassa viime keväänä alehintaan Aleksin shobbailuista, mutten muuttotohinoiden jälkeen muistanut lainkaan niiden olemassa oloa. Suoraan sanottua haluaisin käyttää korkeampikorkoisiakin kenkiä, mutten osaisi ajaa autoa sellaisilla enkä toisaalta edes jaksaisi seistä niillä kahdeksaa tuntia. Matalat nappaskengät ovat siis kompromissi käytännöllisyyden ja naisellisuuden välillä...

Zaran sinisen mekon olettekin jo nähneet keväällä - silloinen vaaleanpunainen bolero on nyt vaihtunut syksyisempään villashaaliin. Musta kimonovyö on uudehko ja oikeaa pehmeää nappanahkaa. Siis pientä ylellisyyttä työpäivään ;)

Syysloma oli ja meni. Omalla kohdallani sen antoisinta puolta oli ystävien tapaaminen. Vierailin ensin itse erään tuttapariskunnan luona ja sunnuntaina eräät toiset ystävät päivällistivät meillä. Tällainen sosiaalisuus on tuntunut silkalta luksuskselta piinaavien G-kuukausien jälkeen!

Ystäväpariskunta vieraili uudessa kodissamme ensimmäistä kertaa ja toi aivan ihana tuliaisen - Pentikin korin täynnä ihania sisustusjuttuja :) Kiitoksia vielä kovasti!

Ihana Onneli muisti minua myös pienellä yllätyksellä - G-puristuksen kunniaksi sain postista suloisen Mucha-aiheisen pikkupeilin. Voi hyvänen aika - onhan sitä muutkin G:n tehneet kuten hän itse, mutta ehkä olen vaikuttanut paikoin sen verran epätoivoiselta, että hän päätyi lähettämään muiston :D Tuhannet kiitokset myös siihen suuntaan!

Muille taas mukavaa päivänjatkoa! Nyt lyhyiden ja ytimekkäiden tuntivalmistelujen pariin. Tänään en jaksa loputtomiin koneen ääressä kykkiä ;)

Juurista, siivistä ja Maamme-laulun vaaroista

2011-10-24T09:02:00.009+03:00

Historian opetuksen tehtävänä on ohjata oppilasta kasvamaan vastuulliseksi toimijaksi, joka osaa käsitellä oman ajan ja menneisyyden ilmiöitä kriittisesti. Oppilasta ohjataan ymmärtämään, että oma kulttuuri ja muut kulttuurit ovat historiallisen kehitysprosessin tulosta. Opetuksessa käsitellään sekä yleistä että Suomen historiaa. Opetuksen tehtävänä on antaa oppilaalle aineksia rakentaa identiteettiään, perehtyä ajan käsitteeseen ja ymmärtää ihmisen toimintaa sekä henkisen ja aineellisen työn arvoa.

Perusopetuksen valtakunnallinen opetussuunnitelma 2004

Olen pitänyt työni mottona sitä, että historian opetuksen tulisi antaa nuorelle ihmiselle sekä juuret että siivet. Käsitän tämän tarkoittavan sitä, että kasvaakseen hyväksi ihmiseksi (niin yhteiskunnassa kuin kansainvälisesti) lapsen tulisi oppia ymmärtämään, mistä hän on tulossa ja mihin hän on menossa. Eheä identiteetti vaatii sekä oman taustan ja kulttuurin sisäistämistä että muiden kulttuurien tuntemista. Tarkoitus olisi, että omasta kulttuuristaan tietoinen ja sitä arvostava yksilö ymmärtäisi kohdata ja kohdella toisia kulttuureita suvaitsevaisesti ja tasa-arvoisesti.

Nykymaailmassa esiintyy kuitenkin monia vastenmielisiä ja pelottavia ilmiöitä kuten rasismia ja vihapuhetta, ajoittain tapahtuvista järkyttävistä teoista kuten Utöyan tapahtumista puhumattakaan. Tällaiset ilmiöt saavat aikaan kuitenkin myös vastakkaisia virtauksia, joista olen yhtä surullinen kuin rasismistakin.

Turkulainen dosentti Taru Leppänen kritisoi kuluneen vuoden elokuussa peruskoulun musiikinkirjojen lauluvalikoimaa. Hänen mukaansa esimerkiksi Maamme-laulu sisältää nationalistisia aineksia, kuten kohdan "maa kallis isien", jotka ovat omiaan lietsomaan vihapuhetta. Leppäsen mukaan vanhojen isänmaallisten laulujen nationalismi, väkivaltaisuus ja perinteiset sukupuoliroolit ovat yleisemminkin ristiriidassa peruskoulun arvojen kuten ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja monikulttuurisuuden kanssa. Tutkija ei vaadi kyseisten kappaleiden poistamista koulujen lauluvalikoimasta, mutta peräänkuuluttaa niiden sisältöjen ja sanojen kriittistä tarkastelua oppilaiden kanssa.

Olen samaa mieltä Leppäsen kanssa siinä, että laulujen merkitystä ja syntyajankohtaa on hyvä ruotia oppilaiden kanssa. Oikeastaan oma oppiaineeni perustuu sille, että tapahtumien syntysyitä ja taustamerkityksiä sekä erilaisia historiakäsityksiä tarkastellaan ja pohditaan kriittisesti. Kyllähän esimerkiksi "Siniristilippumme"-laulun lyriikka on hyvin sotaisa, mutta sille on syynsä. Ei meidän onneksi tarvitse nykypäivänä sotia, vaan rakennamme maailmalla kuvaa itsestämme sovittelijoina!

Koen kuitenkin perusteettomaksi väiteeksi sen, että kansallislaulumme rohkaisisi vihapuheeseen. Mielestäni terve isänmaallisuus, ylpeys omasta kulttuuristaan on hyvä ja kunnioitettava arvo siinä missä monikulttuurisuus ja tasa-arvo. Niiden ei tarvitse sulkea pois toinen toisiaan. En välillä yksinkertaisesti ymmärrä, mikä meitä suomalaisia vaivaa. Emmekö toisaalta opeta, että terveellä itsetunnolla varustettu henkilö kohtelee myös toisia hyvin? Eikö sama koske myös kokonaista kansaa? Olemmeko valmiita karsimaan kaikki kulttuuriset merkkimme, jottemme vain loukkaisi muita? Mielestäni sama kysymys koskee myös keskustelua jouluevankeliumista ja suvivirrestä koulun juhlissa. Ne ovat kulttuurisia merkkejä, joita halutaan häivyttää, jotteivat ne häiritsisi muita. Olen kuitenkin kohdannut esimerkiksi maahanmuuttajataustaisia ihmisiä, jotka nimenomaan haluavat oppia tietämään, mikä on sitä suomalaisuutta, jota me kilvan häivytämme. Pärjääkö ihminen vain pelkillä siivillä, oppiiko edes lentämään?

Tiedän kyllä historianopettajana, että kansallisuusaate eli nationalismi on 1800-luvulla syntynyt rakennelma, jolla pyrittiin luomaan paikallisista kyläyhteisöjen asukkaista ja sukuverkostojen jäsenistä italialaisia, saksalaisia ja suomalaisia. Se oli tietoinen projekti, jolla nousevien kansallisvaltioiden yläluokka pyrki tietoisesti taiteen, koululaitoksen ja armeijan avulla rakentamaan yhtenäisen kansakunnan. Ehkäpä siis kansallisvaltioiden aika alkaakin olla jo ohi? Ehkäpä olemme enemmän maailmankansalaisia universaaleine arvotavoitteinemme.

Mielestäni Maamme-laululla tai suvivirrellä on kuitenkin paikkansa kouluvuodessamme. Eikö individualismia ylistävänä aikana ole hyvä tarjota lapsille myös yhteisöllisiä kokemuksia ja tunteita, vaikka ne olisivat tietoisesti rakennettuja?

Olen mieluummin liberaali konservatiivi kuin konservatiivi liberaali.

Herättikö ajatuksia?

Ilmavaa pitsivaloa

2011-10-21T09:47:00.007+03:00

Ystäväni parin viikon takaisissa häissä oli ihastuttava tunnelma. Osittain se johtui huolella ja rakkaudella tehdyistä koristeluista. En koskaan muista, että häävieraat olisivat yhtä innokaasti kyselleet, josko saisivat viedä hieman enemmänkin kuin vain oman makeispussinsa mukanaan kotiinsa. En ollut poikkeus - nappasin mukaani seitsemän pitsilyhtyä valaisemaan keittiön pimeneviä iltoja. Tässä samalla siis oiva idea kaikille pikku kotoilijoille, joilla on aikaa väkerrellä kaikenlaista iltapuhteilla. Minun onneni oli antelias ystävä, sillä oma aikani ei taitaisi moiseen riittää. :)

Viikon ilmava luksushetki on pitkä aamupala Helsingin Sanomien, pitsivalon ja Airin tahdissa. Tähän taitaa rajoittua muuten minun hipsteriyteni, jota edustanee tuo viimeisin mainittu. ;)

Mukavaa viikonloppua ja vieläkin ottaisin niitä postausideoita vastaan. Tuhannesti kiitoksia jo teille seitsemälle niitä ehdottaneelle. Tämän enempää en aiheesta enää ruikuta.

Nanso ylpeänä esittää: Black Dress

2011-10-20T11:59:00.007+03:00

Taas on aika nansoilla!

Nanson 90-vuotisjuhlamallisto on täynnä ihanaisia mekkoja! Mukana on yksi uutuus sekä vanhoja suosikkimalleja. Malliston yhdistävänä tekijänä on tällä kertaa ollut musta väri. Mekoista kolme on täysin yksivärisiä ja loput mustalla painettuja kuoseja. Joukossa on muun muassa se poromekko, joka Tildukalla on ennestään harmaanliilana.
Juhlamalliston ideana on ollut myös monikäyttöisyys eli mekkojen muuntuvuus arkisesta toimistokäytöstä illan menoihin. Tästä tykkään. Ainakin itse kaipaan garderoopiini nimenomaan tällaista arjen luksusta, en varsinaisia juhlavaatteita.
Oma suosikkini on tällä kertaa Paola Suhosen "I´m your queen"-rusettimekko - se ei liene kellekään mikään yllätys.
Kelpuuttaisin kaappiniin tosin myös Nina Jatulin suunnitteleman "It´s a date"-mekkosen. Eipä siismuuta kuin Nanso Groupin Outletteihin penkoilemaan!

Mukavaa aurinkoista syyspäivää!

Ps. Kiitos saapuneista postausehdotuksista! Toivoisin niitä vielä hieman lisää :)

Postauksen kuvat on lainattu sivustolta www.nanso.fi.

Petrooli perhoshiha ja uusi syysmössa

2011-10-19T18:42:00.012+03:00

Keskiviikkoista!

Sinänsä aika jännää, että blogini on muuttunut matkan varrella näinkin pohtivaksi. Mitään tutkivaa journalismia tästä tuskin koskaan kuitenkaan tulee, sillä välillä tuuletetaan päätä pyntteiden ja hepenien kahinalla. Uuh, en jaksa joka päivä yksinkertaisesti pohtia syntyjä syviä.

Jostain syystä yöuneni typistyivät viime yönä kahteen tuntiin. Onneksi kuitenkin petrooli perhoshiha piristi yleisilmettä! H&M:n kylkiäispaita onkin ollut jo useamman kerran töissä, vaikkei sitä aiemmin ole ehditykään vangita kameran linssiin.

Hivenen alavireisen työpäivän jälkeen suuntasin pitkästä aikaa Skanssiin katsomaan, josko löytäisin valmentajan pillin (kyllä, aion käyttää sellaista tulevaisuudessa oppitunneilla työrauhan ylläpitoon! Ei tosin löytynyt vielä...) sekä mappeja uunituoreille ulosprintatuille opeoppaille. Kyseisten tarpeellisuuksien ohella löysin Aleksilta myös aivan ihanan 20-luvun henkisen huopahatun! Parhaillaan menossa olevan asustealen vuoksi sain uutuusmössan vielä 20 % halvemmalla, jolloin hinnaksi tuli noin 15 euroa. Hattunen lämmittää varmasti pikkupakkasellakin.

Lopuksi vielä eräs toivomus. Myönnän avoimesti, että suurin inspiraatio blogin pitämiseen puuttuu tällä hetkellä. Minua auttaisi hirveästi, jos te lukijat keksisitte melko tarkkarajaisia postausaihe-ehdotuksia tai vaikka laittaisitte kommenttilootaan sellaisia kysymyksiä, joita haluaisitte minun vastaavan. Oletan, että tällaisen "tiimi-ideoinnin" avulla saisin uusia raikkaita postausaiheita, inspiroituisin ja keksisin lopulta itsekin lisää sanottavaa. Näin blogini ei hiipuisi ja haalistuisi pois...

Mukavaa viikonjatkoa ja ihanaa syyslomaa kaikille meille tynkälomalaisillekin :)

Päivän epistola ja hieman sivuprofiilia

2011-10-18T19:43:00.006+03:00

Tänään en jaksa teeskennellä. Olen tuiki tavallinen opettaja, enkä muuhun pysty. Joskus perfektionisti minussa asetti monenlaisia tavoitteita: nimenomaan minä olisin se innostava opettaja, huumorintajuinen yksilö, jonka jutuille naurettaisiin niiden tason vuoksi – ei siis sen takia, että olisin muuten vain naurettava. Minut tunnettaisiin myös siitä, että osaisin asiani hyvin – yhdistelisin lukion opetussuunnitelman tavoitteita päivittäin sulavasti tiedostusvälineiden antiin. Joka tunnille riittäisi skarppia ajankohtaista sanottavaa ja muutenkin olisin kaikin puolin pätevä – ainakin hieman ahkerampi kuin muut, jotta lunastaisin pätevyyteni tässä ammatissa. Yläkoulun opetusmonisteet päätin laatia myöskin viimeisen päälle – monipuolisten tehtävien ja kattavien vastausten lisäksi niissä pitäisi totta kai olla kaikenmoisia opettavaisia kuvia, tilastoja tai lainauksia kuhunkin teemaan sopien.

Mitä tämmöisestä seuraa? Noin neljän vuoden jälkeen totean, että takki alkaa olla melkoisen tyhjä. Illasta toiseen tuntuu siltä, etten jaksa yhtään mitään. Voi olla, että tuo G-prosessi on vienyt mehut. Tai sitten yläkoulun yhteiskuntaopin kirjan vaihtaminen on katkaissut kamelin selän (kun tuntuu siltä, että vuosien työ on kulunut hukkaan…). Ei motivaatiota mailla halmeilla!

Tänään en voinut kuin nostaa kädet pystyyn ja myöntää, etten jaksa. Oikaisin sohvalle, luin hetken Olivaa. Pesin vessan ja tyhjensin astianpesukoneen. Voi, kuinka nautinnollista! Yleensä en jaksa siivota kuin viikonloppuisin. Etsin myös syyskukkasille oikeita paikkoja. Lopulta en tehnyt töitä muuten kuin kirjaamalla poissaolot wilmaan. Enkä muuta aiokaan. Seuraavaksi lähden syysmyrskyratsastajaksi pimeään möräkkään. Joskus on parempi olla keskinkertainen. Muuten ei jaksa kohta edes sitäkään. Ehkäpä se innostus löytyy hieman löysäilemällä. Keskinkertainenkin ope voi olla ihan hyvä ope. Pääasia, ettei motivaatio katoa uuvuttamalla itseään loppuun.

Vai mitä mieltä sinä olet?

Päivän työasu:

kirppishame

shaalibolero - Lindex

rintarossi - vintage

hiukset - ylettyvät taas nutturalle, jee!

Ps. Suloinen lamppudilemma on ratkennut, kuten ehkä tuosta ylempää huomaatte ;)

Vuosirenkaita ja jokatytön pitsimekko

2011-10-13T17:14:00.004+03:00

Heipsansaa!

Tuli netti, tuli valkeus. Voin siis postatakin jo heti tänään! Kiitoksia vielä kaikista ihanista kommenteista. Lisäsinkin jo editin edelliseen postaukseen, mutta haluan vielä uudelleen mainita, kuinka mukavalta myötäelämisenne tuntui. :)

Tänään koitti sitten se vuotuinen vanhentuminen. Puolet kollegoista uhkasi paeta kuvaajaa, sillä koulukuva, jos mikä kertoo kuulema saavutettujen vuosirenkaiden määrän.

- Tilda voi tosin mennä, eihän sitä erottanut vielä pari vuotta sitten oppilaista!

No, muutama vuosi sitten kävi tosiaan niin, että eräät vanhemmat olivat vasta kolmannella yrittämällä osuneet ryhmänohjaajaan lukiolaisen sijaan. Olettaisin noiden kertojen kyllä vähitellen jäävän historian havinaksi. Ikäero, joka ensimmäisinä vuosina oli alle 10 vuotta allekirjoittaneen ja oppilaiden välillä, kasvaa koko ajan. Tuo kasvava ero symboloi minulle ehkä sitä vuosirenkaiden määrä, ei niinkään vuotuinen koulukuvaus. Ikäerossa on hyvät ja huonot puolensa, opettajan työn kannalta kuitenkin ehkäpä enemmän niitä hyviä. Elämänkokemus ja viisaus lisääntyvät ja voihan sitä silti olla perillä uusimmista tositeeveevirtauksista ja poppishiteistä.

Päällä minulla oli tänään valokuvaajan kieltämiä mustaa ja valkoista. En yksinkertaisesti keksinyt parempaa hetkeä sisäänajaa hennesiläistäni. Huuliakin punasin, mutta vasta ruuan jälkeen. Katsotaan, millainen kuva sitä tänä vuonna napsahtaa. Kerrankin niitä pääsee myös vaihtamaan - vihdoin ystäviänikin toimii tässä samassa ihanuuksien (ja kamaluuksien) ammatissa!

Päivän työasu

mekko - H&M

jakku - Sama

saappaat - Aventura

koru - Gina Tricot

Se on lähetetty

2011-10-11T19:28:00.006+03:00

Mitä Tilda sanoo G:n viimeisen korjauspuristuksen, seitsemän oppitunnin suunnittelun, niiden pitämisen ja maraton-opekokouksen jälkeen?

Se on lähetetty. Muuta en sitten jaksakaan sanoa. Tällaisella hetkellä myös usko siihen, että kuinka jaksan blogia ylipäätänsä kirjoittaa, horjuu jälleen pahasti.

Mutta tämä on yksi päivä, huomenna taas toinen. Ja minulla on kiva uusi kietaisunuttu ;) Onni on myös oma rikostoveri, joka ottaa kuvat kolmessa minuutissa. Ainakin kerran viikossa.

Saa onnitella.

Edit: Sydämellinen kiitos kaikille myötäelämisestä! Tämä on minulle henkilökohtaisesti todella suuri juttu,ja oikeastaan sanat eivät riitä kuvaamaan sitä ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta, jota olen kokenut viime vuodet työskennellessäni epäpätevänä opettajana. Kiitos myös kaikille teille, jotka ovat suhtautuneet tilanteeseeni tässä vuosien varrella myötätuntoisesti, positiivisesti ja tsemppihenkisesti, vaikka asiaa olisi voinut kommentoida ilkeämielisesti valeopettajuuden näkökulmasta. Tilanne ei ole ollut täysin omissa käsissäni, vaan elämä vie kutakin meistä miten vie. Tämä on ollut Tildan tie ja te olette saaneet tässä samalla kokea siitä pienen häivähdyksen. Koko todellisuuttani en ole voinut enkä ymmärrettävästi edes halunnut jakaa. Toivottavasti tarinoinnistani on ollut iloa, hyötyä ja rohkaisua ainakin osalle teistä.

Nyt seuraa pakollinen tauko. Maalla mokkulayhteys pätkii ja edellisen sopimuksen irtisanottuamme uusi ei ole vielä astunut voimaan. Toivottavasti nettiyhteyden saamiseen ei mene viikkoja, sillä samalla vaikeutuu vähän liikaa open arkikin...

Aurinkoisin syysterveisin Tilda

Ennätyksentekoa syksyisissä vermeissä

2011-10-07T15:26:00.008+03:00

Heipä hei!

Tänään tuli tehtyä ennätyksiä. En muista, olenko koskaan aiemmin pitänyt putkeen kolmea lukion kaksaria peräkkäin (yläkoulu/lukioyhdistelmällä sen sijaan toki olen). Voin sanoa, että tällöin opettajan äänijänteet tietävät ainakin tehneensä töitä! Kurssien alussa sitä tuppaa muutenkin olemaan enemmän opettajajohtoinen, jotta tunnit lähtisivät kunnolla käyntiin.

Mutta edellistäkin hevimpi suoristus taitaa olla sittenkin se, jos joku jaksaa istua saman opettajan tunneilla kuusi tuntia putkeen! Enpä ole aiemmin moista ilmiötä kohdannut ;) Pitänee palkita yksilöt syötävillä mitaleilla kurssin jälkeen...

Päivän asuna kokoelma uutta, vanhaa ja vieläkin vanhempaa. Hame löytyi elokuussa Seppälästä ja pidän sen mallista ja huopaisuudesta kovasti. Ulkokuvia ottaessa oli kuitenkin tosi tuulista, joten parempia otoksia ei tällä kertaa irronnut. Myös tuubihuivi on samaisesta putiikista.
Hamosen kaveriksi valikoitui Nanson Penkolasta alehintaan ostamani Lempivaate-sarjan siveä paituli. En ikinä näytä uskovan ajoissa, sitä että neuletakit saavat minut näyttämään hirveältä Hinkki-Liisalta! En tiedä onko efekti yhtä paha todellisuudessa, mutta kuvissa en tykkää lainkaan. Eipä tuollaisella paitulilla kyllä oikein pärjää kuitenkaan näin säiden viiletessä...

Huomenna suuntaamme ystävien häihin ja sen jälkeen on tiedossa G:n loppupuunausta. Kuulemisiin alkuviikkoon asti!

Ps. Huomatkaapa te viimeisetkin villahousut tuo sivupalkin kysely :)

Kynttilä syysmyrskyssä

2011-10-06T19:08:00.007+03:00

Iltaista,

Otsikolla ei tarkoitanut itseäni, vaan tällä kertaa ihan oikeaa kynttilälyhtyä. Sain kyseisen Pentikin ihanuuden pari viikkoa mieheltäni onnittelukukkien sijaan. Ja ihana kukkakimppu olikin! Lyhty on tuonut jo useamman illan ja päivän valoa pimenevään syksyyn...

Täytyy kuitenkin myöntää, että mielikin on ollut vähän myrskyisä. Vaikka olenkin onnellinen työelämään palaamisesta, olo on järkyttävän väsähtänyt. Tunnit sosiaalisina tilanteina vielä menevät, mutta en jaksaisi suunnitella tunteja. Päätinkin itse asiassa ennakoon, että nyt aion päästää itseni jo vähemmällä. Söin kuitenkin sanani heti eilen pakon edessä, sillä osa kirjasarjoista on vaihtunut, ja esimerkiksi ysiluokan uuden yhteiskuntaopin kirjan sisällöt on pakko suodattaa pedagogisesti järkevään muotoon. Vanhoilla tehtäväpaketeilla ei valitettavasti olekaan enää käyttöä (en ole siis vielä koskaan saanut ainoallekaan kurssilleni työkirjoja), vaan uutta on luotava. Eilinen viiden tunnin sessio töiden päälle oli vähän liikaa. Tänään taida päästä kolmella.

Sellainen positiivinen muutos on kuitenkin tapahtunut, että huomaan oikeasti jo osaavani sisältöjä, enkä sinänsä jännitä tuntien pitoa niin paljon kuin ennen. :) Taidan kuulua myös työyhteisössäni niihin kuuluisiin kurinpitäjiin ;)

Mukavaa illanjatkoa!

Ps. Huomatkaapa tuo sivupalkin pieni kysely. Ei ole kauaa voimassa. Minulla on tällä hetkellä sellainen ole, etten välttämättä jaksaisi aina puhua kouluasioista tyhjille seinille. Toisin sanoen kommentetja ja postausideoitakin otettaisiin tuosta teemasta mielellään vastaan. Muuten tyydyn puhumaan vain vaatteistani tai sitten historiasta ;)

Hame olikin tunika ja päivä mitä parhain

2011-10-05T15:27:00.006+03:00

Heipparallaa!

Eka työ päivä on pulkassa ja edelleen se, mitä eilen sanoin, pätee tänäänkin. Mukavaa olla vaihteeksi sosiaalinen.

Lupailin eilen hametta, mutta matkan varrella se muuttui H&M:n nostalgiakuosiseksi tunikaksi. Tällainen puolireiteen yltävä malli on päärynänkin ystävä, varsinkin, kun vyötäröä muistaa korostaa jollakin. Kuvien ottoon mennessä vyö oli humpsahtanut vähän alas, mutta ok näinkin.

Saappaat ovat vanhat Vagabondit, mutta istuivat kokonaisuuteen hyvin. Ainut, mikä oikeastaan risoi asussa, oli silmälasit (en yhtään tykkää niistä, mutta piilokarsastus ei salli jättää niitä poiskaan...). Silmälasit ovatkin hankintalistalla jälleen, ja tällä kertaa aion kääntyä
Specsavers`in puoleen, sillä heidän tarjouksensa koskevat prismalasejakin siinä, missä muita! Uskomaton juttu. Jos olisin tiennyt tämän viime vuonna, niin olisin saanut nykyisten lasieni hinnalla kahdet edellä mainitusta liikkeestä.

Suppilovahverokausi on menossa. Olemme löytäneet ihan uskomattoman paikan uudelta asuinseudultamme, jossa suppiloita löytää sankotolkulla. Tämä on näitä maalla asumisen ihania puolia :)

Sitten loppuun vielä kouluasiaa (nyt hieman hyppii, mutta ei kai haittaa...). Tavakseni on muotoutunut aloittaa lukion kursseja jonkin kappaleen siivittämänä. Kaikkiin ei ole löytynyt vielä sitä sopivinta, mutta eiköhän ne helmet pikku hiljaa löydä tiensä repertuaariin. Tänään lukion pakollinen Suomen historian kurssi alkoi Ismo Alangon "Kun Suomi putos puusta"-kappaleella. Kysyin oppilailta, että millaisia Suomen historiaan ja suomalaiseen kulttuurin liittyviä merkityksenantoja kappale heidän mielestään sisältää. Mitäs mieltä te olette? Mikä voisi olla esimerkiksi sen tämänpäivän symbolinen merkitys?

Mukavaa päivänjatkoa ja kommentoikaahan taas ahkerasti (aina välillä) niin kuin tähänkin asti ;)

Onnellista kiirettä

2011-10-04T18:35:00.005+03:00

Tänään kirjoitin viimeiset rivit graduun. Ensi sunnuntaina teen vielä korjauksia, mutta sitten se lähtee proffan arvioitavaksi.

Huomenna sitten alkaa taas työ, opettajana, uusien ja vanhojen haasteiden kera. Voi että, kuinka onnellinen olen!

Viimeisen neljän kuukauden prosessin aikaan olen huomannut, että kaipaan opettajan työtä. Olen aina välillä haaveillut tutkijankin hommasta, mutta voin todeta nyt, että en olisi silloin yhtä onnellinen. Kaipaan sosiaalisuutta, sitä innostunutta kipinää nuorten silmissä ja heissä näkyvää oivaltamisen iloa. Toisaalta en myöskään kestäisi yksin puurtamista kuusta toiseen ilman palautetta! Kaipaamani haasteet ovat kestoltaan lyhyempiä, sellaisia joissa voi sukeltaa johonkin teemaan hetkeksi ja sitten uudet haasteet jo odottavatkin. Toisaalta, onhan siinäkin ristinsä ja varsinkin tunnollisena ihmisenä helposti ahdistuu, kun työtä ei kiireessä voi tehdä niin hyvin kuin haluaisi. Se on silti (ainakin tänään siltä tuntuu) juuri sitä, mitä haluan.

Tässäpä oivallinen aamunavauskappale kaikkien hyödynnettäväksi. Sopii suositella, vaikka tukioppilaille!

Huomenna hame päällä töihin! Eiks jeh!

Eläytymistä

2011-10-03T11:23:00.006+03:00

Tutkielmaani työstäessä olen kuunnellut runsaasti sortovuosien ja valkoisen, porvarillisen Suomen kontekstissa syntynyttä musiikkia tavoittaakseni tutkimani aikakauden hengen. En voi olla toteamatta, että mikään ei kyllä voita kauniisti esitettyä mies- ja myös naiskuorolaulua.

Kuoronjohtaja Heikki Klemetin mieskuoroteos "Oi, Suomi synnyinmaa" on kuuluisa muun muassa siitä, että sitä kokoonnuttiin esittämään Helsingin rautatieasemalle, kun diplomaattikunta lähti talvisodan edellä J.K. Paasikiven johdolla neuvottelemaan Neuvostoliiton esittämistä uhkavaatimuksista. Sitä on myös esitetty monien upseerien kuten kenraali Adolf Ehrnroothin hautajaisista.

"Vala" on tuttu monille suomalaisille asepalveluksen suorittaneille. Sen sanoitus kuvastaa hyvin sotien välisen Suomen retoriikkaa, jossa mies, kansalaisuus ja sotilaana toimiminen määrittyivät maskuliiniuuden eri puoliksi. Sama on kyllä havaittavissa "Oi, kallis Suomenmaa"-kappaleessakin.

Uuno Kailaan runoon "Suomalainen rukous" perustuva virsi "Siunaa ja varjele meitä" on puolestaan ehkä tunnetuimpia suomalaisia isänmaallis-uskonnollisia virsiä. Sen ensiesitys tapahtui vain muutamia päiviä ennen talvisodan alkua. Sodan aikana sen voi olettaa saaneen suuren merkityksen maanpuolustustahtoisuuden ylläpitäjänä.

P.J. Hannikaisen "Karjalaisten laulu" on karjalaisten maakuntalaulu, jota on varmasti esitetty karjalaisten laulujuhlilla vuosikymmeniä Karjalan menetyksen jälkeenkin.

Ps. kyllä niitä työasukuviakin tulee, kunhan jaksatte kärsivällisesti odottaa. Nyt minulla on oikeastaan vuorokausi aikaa jäljellä tämän työn kimpussa. On kyllä ihanaa, kun uurastus alkaa viimein olla ohi :) Enää puolitoista päivää nuhjuyöpaidassa ja verkkareissa :D

Kaksi kysymystä

2011-09-29T09:42:00.005+03:00

Huomenisia!

Huh-huh! Lähes kaikki muu on gradun osalta tehty, mutta loppuluku pitäisi väsätä viikonlopun aikana. Siis sellainen 3-5 sivua tekstiä. Nyt menee kyllä sellaiseksi pinnistämiseksi että... koko ajan tuntuu, etten jaksaisi enää pätkääkään!

Ensi viikolla alkavatkin sitten taas työhaasteet. Enpä ehtinyt sittenkään lomailla ennen töiden alkua, vaan lomat jäivät tänä kesänä puoleentoista viikkoon. Ehkäpä sitä saa kuitenkin yliluonnollisia voimia tietäessään suuren, kivisen murikan irtoavan pian sydämeltä.

Olisikohan gradupalkinto sitten tämä? Tarvitsisin kipeästi kengät ystävieni puolentoista viikon päästä oleviin häihin... Ja mustien juhlakenkien vaje garderoopissani on huutava. Kauanko Parikan nettitilauksessa yleensä kestää? Vai pitäisikö sittenkin odottaa, että Starletteja on jossain vaiheessa saatavana mustana...

No, taidan kuitenkin vilkaista ensin, löytyykö Turusta mitään...

Päivän biisi on tänään vähän erilainen kuin pari päivää sitten. Eikös tuo nyt ole itsestään selvää, että laulaja on Teemu Brunila? Muistan hyvin ajan, kun kyseiseen artistiin saattoi törmätä Turun yliopiston pääkirjaston lukusalissa ;) Jotkut ovat katsokaas sekä varatuomareita että kansainvälisten hittibiisien tekijöitä...

Kuvat haettu Minna Parikan kotisivuilta.

Päivän sävel

2011-09-27T10:13:00.002+03:00

Tällaisten sävelten tahdissa työn viimeistely sujuu tällä hetkellä. Eipä tähän ole paljon lisättävää. Isoisän muistolle!

Syntymäpäivämarakatti

2011-09-18T17:38:00.006+03:00

Kolmekymmentä vuotta sitten syntyi pieni tyttö pikkuisessa keskisuomalaisessa paikallissairaalassa. Tämä siksi, että muualla isää ei olisi huolittu synnytykseen mukaan (Voi muuten aikoja, voi tapoja!). Maassa oli ollut tuona syyskuisena aamuna hieman kuuraa, ja sitä äiti oli rapsutellut kengänkärjellään - meno oli siis ollut varsin toisenlainen kuin pikkusiskon maailmaantulossa muutamia vuosia myöhemmin. Silloin haluttiin jo taksiin ja vauhdilla!

Myöhemmin, lapsen tultua maailmaan, sairaanhoitaja totesi tämän näyttävän hieman apinanpojalta - äiti närkästyi, hänenkö rakkaintaan tässä noin nimitellään!

- Mutta, sanoi sairaanhoitaja ja jatkoi, mikäpä olisi suloisempaa kuin pieni apinanpoika?

Niin, mikäpä...

Tänään (tai oikeastaan eilen) Turun vanha keskusta oli täynnä värikkäitä gerberoita ja lämpötila oli lähempänä kesäistä kuin talvista. Marakatti keikkui uusilla vintage-kengillään mukulakivillä ja teutaroi muutenkin humaltuneena onnellisesta vapaapäivästä.

Ihan tavoitteeseensa tämä apina ei päässyt, sillä valmis tutkinto oli siintänyt mielissä sinä mielettömimpänä 30-vee-palkintona, mutta oikein hyvä näinkin. Illallinen Roccassa, ihana Pentikin lyhty kukkakimpun korvikkeena, avaamaton Leonidas-rasia ja miehen väsäämä luksusaamupala antavat voimia viimeiseen rutistukseen... Voi tuota miestä..xxx

Jos on selvitty imukupista, niin kyllä sitten tästäkin! (Hiemanko mauton lopetus tälle postaukselle, mutta synttärisankarille se sallittakoon, jotta hän ehtii viihdyttämään illan vieraita ;))

Kuulemisiin!

terveisin Tilda ja 103 sivua. Enää puuttuu kirjallisuuskatsaus, loppuluku ja kaikkea muuta sälää. Mutta ei se mitään!

Aura Street Market Goes Vintage-tapahtuma jälleen Turussa!

2011-09-09T12:12:00.004+03:00

AURA STREET MARKET <3 TURKU VINTAASI

Aura Street Market ja Turku Vintaasi järjestävät yhteistyössä vintagehenkiset markkinat ja tanssit perjantaina 9.9. 2011 klo 17.00 – 02.00 Kårenilla (Hämeenkatu 22).

Aura Street Marketin vintagemarkkinat ovat auki klo 17.00-22.00 välillä, jonka aikana pääsee ihastelemaan vintagevaatteita ja -esineitä sekä täydentämään omaa garderoopiaan menneen ajan glamourilla. Boutique Minne, VintagEija’s ja Evergreen Garderobi järjestävät klo 20.30 pukunäytöksen, joka tuo viime vuosisadan puolivälin muodin Kårenin catwalkille. Vauhdikkaan muotinäytöksen malleina toimivat Tanssistudio Funkyn tanssijat.

Markkinoilta löydetyt tanssikengät pääsevät tosi toimiin kello yhdeksän jälkeen, kun rytmiä 30-luvulta 70-luvulle antavat niin tyylitietoiset tiskijukat kuin nostalgisia säveliä soittava tanssiorkesteri Salvador Rio. Turku Vintaasin suurtanssien tiskijukkina toimivat Esko Routamaa, Piitu Lintunen, Noora Salonen, Maija Alanissi ja Anssi Nieminen. Turku Vintaasi rohkaisee osallistujia pukeutumaan menneiden vuosikymmenten tyyliin, mutta pakollista se ei ole.

Vintagemarkkinoiden sisäänpääsy on maksuton, liput muotinäytökseen ja tansseihin 5 € klo 20 alkaen.

Turku Vintaasi kunnioittaa vanhaa tanssiperinnettä tuoden menneiden vuosikymmenten tyylikkään tanssi- ja musiikkikulttuurin lähellesi. Turku Vintaasi järjestää klubeja ja tansseja, joissa soitetaan vain ja ainoastaan kotimaista äänilevymusiikkia 1930-luvulta 1970-luvulle, elävää musiikkia unohtamatta. Turku Vintaasin tarkoitus on sovittaa tyyli takaisin klubbailuun.

Aura Street Marketia järjestää vuonna 2008 perustettu voittoa tavoittelematon Aura Street Market -yhdistys ry. Aura Street Market jatkaa Suomessa maailmalla menestynyttä street market -ideologiaa, jossa keskeisenä ajatuksena on luoda taiteilijoille ja käsityöläisille mahdollisuus saada tuotteitaan kaupaksi ja ottaa luovalla tavalla haltuun julkisia tiloja. Ensimmäinen ja tunnetuin street market on 1970-luvulla Lontooseen perustettu Camden Lock.

Lisää informaatiota:

Tiina Salmia Juri Nummelin

Puheenjohtaja

Aura Street Market -yhdistys ry. Turku Vintaasi

040 566 6134 040 554 1630

aurastreetmarket@gmail.com http://turkuvintaasi.blogspot.com/

www.aurastreetmarket.com

Löydät Aura Street Marketin ja Turku Vintaasin myös Facebookista!

Ps. Ainakin kahden vuoden takainen tapahtuma oli ihana! Turun Tildakin aikoo taas käväistä paikalla, jos vain saa näin mualaisena auton itselleen illaksi ;)

While Your Lips Are Still Red

2011-09-08T13:51:00.004+03:00

Hei vaan,

En tule vielä virallisesti työkomerostani ulos, mutta ajattelin viihdyttää teitä taas musiikkivalinnoillani. Kun tekee vähemmän keskittymistä vaativaa tarkistustyötä, niin silloin musiikki antaa mukavasti potkua.

Olen yllättäin päätynyt kuuntelemaan jälleen melko tiiviisti Nightwishin musiikkia. Minulla on vähän sellainen olo, etteivät monetkaan lähipiiristäni ymmärrä, miksi kuuntelen kyseistä yhtyettä - bändin musiikki on joko liian raskasta, liian kevyttä, liian sentimentaalista, liian naivia, liian suomalaista, liian junttimaista. Ilmeisesti minä sovin tuohon kokonaiskuvaan hyvin ;)

En kuuntele Nightwishin musiikkia niinkään bändin laulajien takia, vaan kappaleiden takia. Minuun Tuomas Holopaisen elämänfilosofia kolahtaa vain jostain syystä...

Tässä näyte miehen säveltäjän taidoista. Tuo Lieksa-elokuva on muuten tosi hyvä. Nauroimme äidin kanssa paikoin ihan kippurassa. Peter Franzen on ehdottomasti Suomen elokuvaviihteen ykkösnilkki :D

Mukavaa syyskuun jatkoa! Minä palailen kuvioihin, kun olen saanut paisutettua tämän tällä hetkellä 102-sivuisen järkäleeni viimeistelyineen sinne 110 sivun paikkeille.

Viimeinen kesämekkopäivä ja Tilda tauolle

2011-08-29T21:10:00.010+03:00

Minä ja muut olimme viikonloppuna rikkomassa Turun kulttuurivuoden kävijäennätystä. Päivä oli jo kaunis, mutta hämärtyvä ilta vielä lumoavampi akropaattien leijuessa valaistun Aura-joen yllä. Sitä ennen muinaistulet oli laskettu lipumaan kohti alajuoksua. Suuria laivoja en tällä kertaa nähnyt, mutta onhan nekin tullut jo kerran kohdattua.

Nyt on Tildan aika jäädä hieman pidemmälle tauolle. Viisivuotissuunnitelmani loppukiri on alkanut ja tahdon olla tässä taistossa se, joka pääsee maaliin saakka. Masuhermot ovat valitettavasti viime aikoina hieman valitelleet, ja unensaanninkin kanssa on ollut ongelmia. En aio tehdä näin kivasta asisasta kuin blogi itselleni riesaa. Siksi Turun Tildan juttuja seurannee seuraavan kerran vasta lokakuussa. Nauttikaa elämästä ja pitäkää itsestänne huolta! Nyt on minun aika tehdä samoin :)

EDIT: Kiitos kaikille lämmminhenkisistä tsempeistä! Oli todella kiva lukea, että edelleenkin näin monen vuoden tuhelluksen jälkeen joku kokee tämän blogin piristäväksi ja on valmis odottamaan pienen tauonkin yli. ;) En ole aikonut lopettaa, en tosiaan. Voi olla, että tauon jälkeen on tiedossa muuten uusia työhaasteitakin, mutta niistä sitten tuonnempana. Yksi haaste kerrallaan! :)

Vanhan Singerin uusi elämä

2011-08-26T09:00:00.004+03:00

Huomenisia!

Toivottavasti nämä sisustuspostaukset eivät tule jo ovista ja akkunoista ulos ;) Epäilen, että tahti kylläkin rauhoittuu tässä syksyn mittaan. Postailen kuitenkin muutaman ajakohtaisen jutun, koska ne ovat elämääni juuri nyt.

Alkuviikosta kerroin kahdesta pienestä tuunausprojektistamme. Paljastan nyt toisen niistä teille:

Vakiohuonekaluihimme on jo vuosien verran kuulunut vanha ompelukoneen jalka. Se on ollut ihan nätti, mutta emme ole pitäneet sen tummanpuhuvasta lasitasosta. Nyt, kun sisustuksemme on vaalentunut muutenkin, päätimme uusia tuon tason.

Bauhaus-myymälästä löytyi alle 20 eurolla koivuinen liimapuulevy, joka olisi ollut vaaleudessaan melko hyvä jo sellaisenaankin. Ostimme kuitenkin purnukan valkoista lakkapetsiä, jolla maalasimme levyn.

Lopputulos miellyttää minua kovasti - petsi peittää, mutta ei liikaa. Puun syyt ja kuviot näkyvät levyssä edelleen himmeästi.

Sijoitimme Singerin valkoisen sohvan taakse tuomaan kodikkuutta. Näin esimerkiksi Singerin päällä oleva viherkasvi näkyy kivasti olohuoneenkin puolelle. Samaten näky eteisestä kohti takapihaa on paljon pehmeämpi.

Jälleen kerran tuli siis todettua - vanhassa on vara parempi! :)

Hoitola Glow

2011-08-25T09:07:00.017+03:00

Hei taas!

Monet teistä pitkäaikaisemmista lukijoistani muistanevat taisteluni iho-ongelmien kanssa. Parin vuoden takainen itku ja hammasten kiristys on onneksi ainakin toistaiseksi (koputan puuta) taakse jäänyttä aikaa, sillä viimeisen puolitoista vuotta iho on pysynyt hyvänä. Samaten erittäin kalvakkaan hipiääni jääneet punaiset arvetkin (osittain myös kuopat) ovat tasoittuneet. Yleensä kärsimyksissä on se hyvä puoli, että sen jälkeen normaalit asiat tuntuvat taivaallisilta ja tuottavat suunnatonta iloa. Tämä kesänä olen yksinkertaisesti nauttinut siitä, että olen voinut mennä ihmisten ilmoille ilman meikkiä ja saada hieman päivetystä kasvoilleni. Ymmärrän myös satavarmasti paremmin akneongelmaisia ihmisiä. Tiedän ja kuitenkin toisaalta vain aavistan, kuinka syvästi pitkäaikaiset tai pysyviä jälkiä jättävät iho-ongelmat voivat vaikuttaa ihmisen psyykeeseen.

Yllätyin kovasti, kun turkulaisesta Hoitola Glow:sta otettiin jokin aika sitten yhteyttä minuun. Ilmeisesti blogosfääriin väsäämäni päiväkirjamaiset ihovuodatukset eivät olleet jääneet heiltäkään huomaamatta. Sain nimittäin tarjouksen tutustua johonkin itselleni sopivaan hoitoon. Olin tietysti aivan otettu - tiedossa olisi ihana lepotauko gradunteon lomassa! Samalla saatoin leikkiä jälleen reportteria. Pidän niin tästä vapaa-ajan ammatistani ;)

Hoitola Glow sijaitsee ihanassa vanhassa talossa aivan Turun ydinkeskustassa. Kuten alemmasta kuvasta voi päätellä, Glow:n sisäänkäynti on kävelykadulla vain kivenheiton päässä torista. Sinne on helppo tulla, sillä Turussahan kaikki bussit vievät torille ;)

Kiivettyäni sydän pamppaillen neljänteen kerrokseen, oven takana avautui pieni kaunis hoitola. Hoitolan ystävällinen henkilökunta kertoi, että heidän palveluvalikoimaansa kuuluu muun muassa kasvo-, käsi-, ja jalkahoitoja. Lisäksi Glow:ssa tehdään suosittuja minkkiripsipidennyksiä. Hoitolan yhteydessä toimii myös kynsikeskus, jossa voi hoidattaa kyntensä tai vaikkapa kouluttautua kynsiteknikoksi.

Oma toivomukseni oli, että minulle tehtäisiin jokin hellävarainen ja rentouttava hoito. Hoitolan omistaja Katja ehdotti minulle CatioVital-hoitoa, joka on ihotyypin mukaan valittava kasvohoito. Sen tärkeimpiä vaiheita ovat syväpuhdistus lämpönaamion avulla ja sen jälkeen tapahtuva tehoaineiden imeyttäminen ihon syvimpiin kerroksiin mikrovirran avulla. Lopuksi hoito sisältäisi vielä rentouttavan hieronnan eteerisillä öljyillä.

Hoito kuulosti hyvältä ja voin kertoa, että tuntui myös! Olisin voinut nukahtaa siinä rentouttavassa olotilassa... Iho tuntui hoidon jälkeen kirkkaammalta ja puhtaammalta, ja on pysynyt hyvässä kuosissa sen jälkeenkin. :)

Hoitoni tehtiin Mary Cohr-nimisen ranskalaisen ammattisarjan tuotteilla, kuten muutkin Glow:ssa tehtävät hoidot. Mary Cohr-sarjan tehoaineet pohjautuvat luonnonmukaisiin raaka-aineisiin. Ylipäätään Glow:n henkilökunta suosittelee kokonaisvaltaisen ajattelun omaksumista ihonhoidossa - parhaan tuloksen saa, kun käy ihonhoidossa kerran kuukaudessa ja käyttää tämän lisäksi laadukkaita kotihoito tuotteita.

Kiitän Hoitola Glow:n väkeä antoisasta iltapäivästä ja toivon, että tästä Turku-vinkistä on teille lukijoilleni hyötyä :)

Mukavaa päivänjatkoa kaikille!

Sunnuntain toiminnallisia iloja

2011-08-22T21:00:00.008+03:00

Pää ei pysy järjissään, jollei tee välillä jotakin, missä kättensä jäljen näkee heti. Sunnuntain vietimmekin puuhaillen kaikkea, mistä pidämme kovasti.

Syysretken saalis käsitti tatteja, kanttarelleja ja puinnilta jääneitä ylijäämä tähkiä. Välillä hengähdimme kannonnokassa suklaisen evästauon merkeissä.

Kotona kanttarellit muuntautuivat herkulliseksi kastikkeeksi. Sen nauttittuamme iltapäivä jatkui Junnu Vainiota kuunnellen ja huonekaluja tuunaillen.

Miehen ykkösprojekti oli petsata eräs työtasoksi tarkoitettu liimapuulevy. Kuhan levy vain on kuivanut kunnolla, niin paljastan, mikä on aikomuksemme...

Oma projektini oli puolestaan vanhan maalin rapsuttaminen pikkupöydästä. Kuvassa on kylläkin mieheni, kuten varmasti jo päättelittekin ;) Pinnan työstäminen osoittautui varsin terapeuttiseksi. Eipä pitkäaikaisen aikomuksen toteuttamiseen mennytkään kuin kymmenisen vuotta. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan - oma takapiha helpotti muutenkin toteuttamista roimasti!

Yleensä työkaudella sunnuntaini ovat kuluneet lähinnä oppitunteja valmistellen. Ette arvaa, kuinka nautinnollisilta sunnuntai voi tuntua näin vietettynä!

60-lukuinen pikkumekko ja ikäkriisin poikanen

2011-08-21T20:57:00.010+03:00

Joskus on kokeiltava jotakin oman mukavuusalueen ulkopuolelta, jotta ymmärtäisi palata siihen, mikä itselle sopii parhaiten. Puhun nyt pukeutumisesta, enkä esimerkiksi uusien haasteiden kohtaamisesta elämässä. Silloinhan on ihan hyvä rikkoa aika ajoin entiset kaavat ja tottumukset. Sen sijaan pukeutumisessa pitäisi ymmärtää, mikä itselle sopii parhaiten.
No, minä tiedän, etteivät lyhyet minimekot sovi minulle parhaiten. Paras mitta olisi polven peittävä. Olen jalkani perinyt isoisältäni Veikolta, joka oli harvinaisen alapainotteinen raavaaksi mieheksi. Reittä ja lantiota löytyi enemmän kuin monelta naiselta ;) Nuorempana ihmettelin muutenkin, että miksi monilla naisilla on niin heiveröiset polvet, miten he oikein selviävät tästä maailmasta vammoitta? Meidän perheemme naisilla oli kaikilla nimittäin hyvät vankat polvet :D

Vasta myöhemmin minulle valkeni, että taisimmekin muodostaa vähemmistön. Miehenikin mielestä minulla on harvinaisen isot polvet muuten melko pieneksi naiseksi ( ja tämän hän sanoo ihan rakkaudella pitäen minua kauniina). Muutenkin ymmärsin, että pienet polvet taitavat olla esteettisesti kauniimpia...

No, elämä on liian lyhyt murehtiakseni vankkoja polviani. Tässä kolmenkympin korvilla halusin kaiken lisäksi vielä testata, miten muodikas minimitta näin kesälämpimillä minulle istuu. Kun kuvat ottaa oikein edukkaista kulmista, niin näyttäväthän nuo jalatkin ihan ok:lta. Tiedän kuitenkin, ettei tämä tyyli ole minulle se paras.

Palanenkin pian syksyisiin tummiin sukkiksiin ja hieman pidempiin helmoihin. Ei se kolmenkympin ikäkään kai mikään maailmanloppu ole, eihän?

Miksi muutin maalle...

2011-08-20T20:55:00.009+03:00

Äärettömän kaunis lenkkipolku. Se oli eräs syy, miksi muutin maalle. Syksyn pimenevinä iltoina otan kylläkin miehen matkaan...

Ps. Onko jollakin toisella ollut ongelmia blogilistan päivitysten suhteen tällä viikolla?

Suloinen lamppudilemma

2011-08-18T20:34:00.008+03:00

Jaahas, gradua tuli tänään työstettyä puolisentoista sivua eteenpäin, joten voinen palkita itseni pienellä blogipostauksella ;)

Haaveilen tällä hetkellä olohuoneen lampusta. En ole vielä täysin varma, mitä haluan, mutta todennäköisesti sen oikean tunnistaa sitten, kun se kohdalle osuu. Tasapainottelen oikeastaan kahdenlaisen mielihalun välillä - toisaalta haluaisin jotakin vanhahtavaa antiikkisohvamme tyyliin istuvaa, mutta toisaalta jokin modernimpi yksilö pikkuisella jujulla voisi jopa parempi. Oikeastaan kyse on siitä, että haluanko kodin yleisilmeen muotoutuvan enemmän mummolamaiseksi vai asuntomme modernin yleisilmeen mukaiseksi. Antaapa kuvien puhua epämääräisten kuvailuyritysten sijaan. Vaihtoehtoja ovat lähinnä seuraavat:

a) Eräässä kotikulman osto- ja myyntiliikkeessä on myynnissä tällainen italiaista alkuperää oleva valaisin. Pidän jollakin kierolla tavalla tuosta kirkkaiden ja tumman oranssien kristallien liitosta, vaikkakaan se ei ole harmonisin värivaihtoehto olohuoneeseemme. Noiden valkoisten pötköjen tilalle voi siis laittaa hehkulamput, joten kunnon valaistuksen voisi kuvitella olevan taattu. 300 euron hintapyyntö kuitenkin hirvittää...

b) Useammasta tanskalaistyylistä sisustusta myyvästä liikkeestä voi löytää näitä tämän tyylisiä valaisimia. Ylläolevan lampun värimaailma olisi passelin neutraali kotiimme, mutta mietin kuitenkin, onko minulla pitkään aikaa varaa uhrata n. 500 euroa tuollaiseen jykevään kruunuun.

c) Kolmas vaihtoehto olisi tällainen helmiäislamppu. Yllä oleva kuva on lainatu luvalla Villa Inkeri-blogin sivuilta, sillä en löytänyt nettikauppojen valikoimista kunnon kuvaa mieleisestäni valaisimesta. Jos helmiäisvalaisin osoittautuu siksi oikeaksi, se saisi puolestani olla tällainen kookkaampi. Kuvittelisin, että helmiäisvalaisin olisi raikas valinta kotiimme, mutta alkaako näitä olla jo joka toisessa kämpässä? Tämäntapaisen löydsin kuitenkin eräästä nettiputiikista 150 euron hintaan.

Mitäs mieltä olette? Mikä miellyttää silmää ja minkä voisit kuvitella istuvan kuvien perusteella kotiimme? Kuvia olohuoneestamme on esim. tässä postauksessa.

ps. Pahoittelen hidasta reagointia kommentteihin. Vastailen kyllä vielä :)

Pitsipeltiä & maailman kätevin ja mukavin takkimekko

2011-08-17T19:52:00.005+03:00

Iltaista!

Tänään tahdon jakaa kanssanne kolme elämääni viime aikoina sulostuttanutta juttua:

1. Vanhempani toivat mukanaan ihania syyskukkia, syklaameita. Rakastan niiden leiskuvia värejä, sillä ne tuovat mieleeni kirpakat, hieman usvaiset aamut, vakosamettihameet ja uudet pyyhekumit. Ilmeisesti meillä oli siis lapsuudenkodissamme aina kyseisiä kukkia koulujen alkamisen tienoilla.

2. Kyllä Ikea on ihmeellinen paikka! Viimeisimmällä kerralla mukaani tarttui ihania (ja heh, yllättäen valkoisia...) pitsisiä peltiruukkuja. Ei voisi tildamaisempaa olla ;)

Alemmasta kuvasta voi muuten havaita muitakin uusimpia sisustustuulahduksia - hankin H&M alesta vehreät muovitabletit aiemmin kesällä löytämieni yrttitablettien vaihtopariksi. Yrtit ovat näköjään in meikäläisen sisustuksessa. Oppisipa vielä maustamaan ruokansakin yhtä maukkaasti ;)

Pöydän takana pilkottaa myös uusin sisustusdilemma - haluaisin keittiön seinälle aiemman kotimme makkarissa majailleen suuren Mucha-taulun, mutta miehen mielestä se on liian "likkamainen". Äitinikin ollessa kanssani vahvasti samaa mieltä, miehen mielipide alkoi jo hieman horjua... Katsotaan miten käy, kun jatkan hienovaraista painostusta ;)

3. Sitten erääseen vaateihanuuteen...Vanhahtava vaatemakuni palkitaan välillä löydöillä, kun piirakkamekot eivät kelpaa muille ;) Kyseinen Vero Modan takkimekko löytyi Stockmannin 60 % jämäalesta heinäkuun lopulla. Näissä tämän mallisissa mekkoloissa kokoni on aina xs, ja välillä saisi kuroa sisään vähän lisääkin. Onneksi erilaisilla vyötärövöillä voi tehostaa naisellisuusefektiä.

Parasta tässä mekkolöydössä oli n. 17 euron hinta, jämäkkä trikookangas ja vuoritettu alaosa. Nimenomaan tuo viimeinen on huippujuttu! Mekon käyttöikää voi siis pidentää syksyn sateisiin keleihin, ja pistää jalkaan vaikkapa paksut palmikkosukkikset!

Eipä sitten muuta tällä kertaa. Mukavaa iltaa ja makoisia yöunia :)