tag:blogger.com,1999:blog-8189809385288856562.post3562579461471821117..comments2023-08-31T09:58:05.516+03:00Comments on Turun Tilda: Tyttö- ja poikalupauksista Noshin maksimekossaTurun Tildahttp://www.blogger.com/profile/14779806616909841857noreply@blogger.comBlogger7125tag:blogger.com,1999:blog-8189809385288856562.post-50797530030622528652016-06-11T11:07:29.108+03:002016-06-11T11:07:29.108+03:00Mulla tämä esikoinen on poika ja myönnän toivoneen...Mulla tämä esikoinen on poika ja myönnän toivoneeni enemmän poikaa... Vaikken tiedä heidän maailmastaan yhtään mitään. Itse olin lapsena kiltti mutta teiniä aika hulivili... Kai mä kuvittelen, että tytön kanssa olisi jotenkin liian monimitkaista. :D<br /><br />TiinaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8189809385288856562.post-14564131728035137062016-06-08T10:22:46.036+03:002016-06-08T10:22:46.036+03:00Hei
Kommentoin hieman jälkijunassa, mutta sentään...Hei<br /><br />Kommentoin hieman jälkijunassa, mutta sentään itsellenikin ajankohtaisesta aiheesta. Meillä on rakenneultra reilun viikon päästä, emmekä aio kysyä esikoisemme sukupuolta. Olen lukenut tapauksista, joissa odottaja on sukupuolen kuultuaan huomannut tietämättään odottaneensa tai toivoneensa jompaa kumpaa sukupuolta. Useampikin sanoi kyseisen kirjoituksen keskusteluosiossa pitäneensä hyvänä sitä, että sukupuolitiedon tuoman pienen järkytyksen (jos siis tulokas on ollut eri sukupuolta kuin vanhemmat olivat tietämättään toivoneet) ehti käsitellä jo raskausaikana, eikä vasta synnytyssalissa. <br /><br />Koska olen itse tyttö ja minulla on kaksi maailman ihaninta siskoa, oletan, että oma mahdollinen tiedostamaton toivomukseni olisi, että lapseni olisi tyttö. Muistan jo lapsena ajatelleeni, että toivottavasti saan isona tyttölapsia, koska en osaisi kasvattaa poikaa. No, myöhemmin tajusin, että onhan niillä lapsilla toivon mukaan isäkin, jolla on kokemusta poikana olemisesta. <br /><br />Näistä lähtökohdista huomaan alkaneeni jollain tavalla psyykata itseäni siihen, että lapseni on poika ja että se olisi mahtavaa. Jopa niin paljon, että välillä on tuntunut suorastaan hassulta ajatella, että saisinkin tytön. Nyt siis kuvittelen olevani avoin kummallekin vaihtoehdolle niin, etten pety sukupuolen takia. Saa nähdä, kuinka käy! ankihttps://www.blogger.com/profile/04336965388812495337noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8189809385288856562.post-63116583854303901082016-05-25T21:47:10.058+03:002016-05-25T21:47:10.058+03:00Pikku L on kiinnostunut nukeista ja haluaa helmet ...Pikku L on kiinnostunut nukeista ja haluaa helmet kaulaan ja varsinkin kengät jalkaan (äidin tyttö, tunnen houkutusta sanoa). Autoleikit taas eivät kovin paljon kiinnosta, vaikka niitäkin on tarjottu. Hän on myös enemmän kiinnostunut ihmisistä ja kommunikoimisesta kuin liikuntaorientoitunut isoveljensä; juttelee paljon, halailee ja pusuttelee. Herkkiksiä ovat molemmat, mutta vähän eri tavoin se on ilmennyt.Elinahttps://www.blogger.com/profile/07413494179948369801noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8189809385288856562.post-44242605667836812182016-05-25T14:20:03.847+03:002016-05-25T14:20:03.847+03:00Elina: Kiinnostavaa! Millaisia ovat sitten nuo ero...Elina: Kiinnostavaa! Millaisia ovat sitten nuo erot teidän tytön ja pojan välillä, jotka mahdollisesti voisivat olla luonne-erojen ohella sukupuolieroja? Onko tytöllä jo selkeitä keimailujuttuja yms? Meidän alvari on ainakin niin autopoika kuin voi vain olla ja pienen gallupin perusteella kuulema tuttujen tytöt eivät ole olleet autoimmeisiä ;)<br /><br />Karkkis: Itse asiassa niin oli mullakin tuollainen käsitys, varsinkin joskus nuorempana. Ehkä johtui sitten siitä, ettei ole itse poika ;)<br /><br />Lotta: Kiitos kommentista, tosi fiksua asiaa! Tulisipa tänne lootaan enemmäkin vielä pohdintaa. <br /><br />Täytyy myöntää, että omalla kohdallani sen lievän ultrapettymyksen jälkeen asennoiduin pojan äitiyteen nimittäin juuri tuon ajatuksen kautta: on jotenkin lohdullista, ettei tarvitse olla saman sukupuolen roolimalli lapselleni, vaikka se toisaalta olisi jossain määrin hienointa elämässä. Yhtä aikaa hienointa ja kauheinta. <br /><br />Vaikka nykyään puhutan myös poikien ulkonäköpaineista yms. on jotenkin lohdullista kasvattaa pientä miestä. Toki onhan siinä omat haasteensa tällaiselle ex-feministille, joka joskus teini-iässä kirosi kaksilahkeiset alimpaan helvettiin (minulla on siis taustalla koulukiusaamiskokemuksia vastakkaisen sukupuolen puolelta). <br /><br />Nyt huomaan, että minusta on kuitenkin jo kuoriutumassa poikien puolesta puhuja! Ihan loistavaa, sillä tunnollisena ja hieman hikipinkona naisopettajana en ehkä ole päässyt täysin samalle aaltopituudelle kaikkien vastakkaista sukupuolta olevien oppilaitteni kanssa (jos nyt sitten tyttöjenkään). Oman poikani kautta toivon ymmärrykseni kehittyvän kuitenkin varsinkin vastakkaisen sukupuolen kohtaamisissa :)Turun Tildahttps://www.blogger.com/profile/14779806616909841857noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8189809385288856562.post-36756402091671164822016-05-24T10:11:16.455+03:002016-05-24T10:11:16.455+03:00Esikoisen kohdalla jotenkin ajattelin, että poika ...Esikoisen kohdalla jotenkin ajattelin, että poika olisi tulossa, ja oli pieni hämmästyksen aihe, että sain suloisen tytön. Kuopuksen kohdalla ei taas ollut mitään ajatuksia asiasta, ja poika tuli. Kummankaan kohdalla emme halunneet tietää vauvan sukupuolta etukäteen. - Edellä olevaan Karkkiksen kommenttiin vastaisin, että minä luulen, että poikien äideillä on jossain määrin "helpompaa" - ts. pojat eivät ehkä niin kipeästi haasta äitiään siitä, millainen äiti, nainen ja esikuva tämä on ollut; tyttäret voivat näin tehdäkin teini-iässä tai tekevät sen ainakin omassa mielessään viimeistään aikuisina. Sillä tavalla tytär on naiselle lahjomaton peili, ja oikeastaan tätä problematiikkaa monet vanhat sadutkin kai pohjimmiltaan käsittelevät (vaikka niissä äidin tilalla toki on usein äitipuoli). Toisaalta on niin, että kaikki ihmiset ovat ensi sijassa yksilöitä, ja perheissä, joissa on paljon lapsia, tämä näkyy erittäin selvästi. Kun itsellä on vain yksi tytär ja yksi poika, asioita ajattelee joskus ehkä tarpeettomankin paljon lapsen sukupuolen kautta.Lottanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8189809385288856562.post-13878117738558874472016-05-23T23:28:43.855+03:002016-05-23T23:28:43.855+03:00Minulla oli pitkään ajatus, että perheet, joissa o...Minulla oli pitkään ajatus, että perheet, joissa on pelkkiä poikia ovat kaikkein ankein vaihtoehto. En tiedä, mistä ajatus kumpusi, mutta sellainen olo minulla oli etenkin nuorempana. Mutta nyt kun minulla on poika, niin en kyllä ollenkaan allekirjoita tuota. Pienet ja isotkin pojat ovat huippusuloisia ja ihania! <br /><br />Ihania masukuvia! Mekko on raikkaan kesäinen. Karkkishttps://www.blogger.com/profile/02950051393861255222noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8189809385288856562.post-30247886960119905522016-05-23T22:47:39.621+03:002016-05-23T22:47:39.621+03:00Muistan olleeni hiukan hämmentynyt, kun esikoinen ...Muistan olleeni hiukan hämmentynyt, kun esikoinen oli poika. Sitten tätä toista odottaessa olikin taas pojan äitiyteen tottuneelle yllättävää, että samalta tehtaalta tulee niitä toisenkinlaisia :) Mutta vaikka tärkeintä tietenkin oli, että vauva ylipäänsä tuli maailmaan, myönnän, että niitä pikkuisia mekkoja on ollut ihana ostella! Noin muuten tyttö on hiukan erilainen tyyppi kuin veljensä, mutta kyse voi yhtä hyvin olla luonne- kuin sukupuolierosta.Elinahttps://www.blogger.com/profile/07413494179948369801noreply@blogger.com