Näin afgaani-poika Hassan kiteyttää ystävyyden ytimen. Khaled Hosseini olkoon siis minun virallinen ystävänpäiväkirjailijani.
Täytyy myöntää, että suhtauduin alkuun melko skeptisesti afganistanilais-amerikkalaiseen Hosseiniin ja hänen maailmanlaajuiseen menestykseensä. En ole esimerkiksi edelleenkään nähnyt suosittua Leijapoika-elokuvaa, ja luulin kirjailijan teoksia lähinnä sentimentaaliseksi kevytkirjallisuudeksi. Kun lopulta tutustuin paremmin Hosseinin kirjoihin, ensiksi romaaniin Tuhat loistavaa aurinkoa ja myöhemmin viime syksynä esikoisteokseen Leijapoika, tajusin teosten monipuolisen arvon. Khaled Hosseini on nimittäin ensimmäinen afganistanilaistaustainen maailmanmaineeseen noussut kirjailija ja teoksissaan hän antaa äänen synnyinmaansa kaltoin kohdelluille, mutta omanarvon tunteville ja sitkeille asukkaille.
Afgaaneille 1900-luvun jälkipuolisko ja 2000-luvun alku olivat sodan ja jatkuvan terrorin aikaa. Ensiksi Neuvostoliiton joukot hyökkäsivät ja miehittivät vuonna 1978 osan Afganistanista tukeakseen maan epäsuosittua kommunistihallintoa. Konservatiiviset muslimit ja heimot eivät kuitenkaan luovuttaneet vaan kävivät sissisotaa Yhdysvaltain tuella. Neuvostoliiton "Vietnamiksikin" kutsuttu sisällissota päättyi lopulta kommunistien ja venäläisten tappioon 1980-luvun lopulla, mutta afgaaneille se ei tarjonnut rauhaa. Maan lukuisien Mujahideen- eli muslimisissiryhmittymien välille puhkesi valtataisteluita, jotka lopulta tasaantuivat vasta taliban-liikkeen saatua maan hallintaansa 1990-luvun lopulla. Vaikka suurimmat taistelut viimein taukosivat, ei siviilien elämään muutos tuonut helpotusta. Maassa otettiin käyttöön tiukka koraaniin ja sunnaan (eli profeetta Muhammadin elämäntapaan) pohjautua lainsäädäntö, šaria, joka kielsi muun muassa useimmat maalliset huvit, rajoitti naisten ja tyttöjen työssäkäyntiä, liikkumista ja kouluttautumista ja asetti sekä miesten että naisten pukeutumiselle tarkkoja sääntöjä. Talibanien mielivaltainen hallinto kohteli kaltoin Afganistanin etnisiä vähemmistöjä kuten Hosseinin kirjoissakin mainittuja hazaroita sekä suoritti julmia teloituksia pääkaupungin Kabulin urheilustadionilla.
Edellä mainitut historialliset faktat toimivat myös Khaled Hosseinin teosten taustana. Vaikka taliban-hallinnosta onkin kirjoiteltu runsaasti länsimaisessa lehdistössä, vasta Hosseinin romaanit saivat ainakin minun suuni loksattamaan kunnolla auki sekä itkun ja raivon tunteiden sekamelskan nousemaan pintaan. Miten noin käsittämättömän kauheita tapahtumia ja ihmiskohtaloita voikaan olla olemassa? Vaikka teokset sinällään ovatkin fiktiivisiä, enkä tässä aio juonia sen enempää paljastaa, ovat romaanien tapahtumat olleet todellisuutta monien afgaanien kohdalla.
Vaikka Khaled Hosseinin kirjat käsittelevätkin runsaasti ihmisyyden pimeitä ja rumia puolia kuten naisten sortamista, lasten hyväksikäyttöä, pelkuruutta ja petturuutta, on teosten yleissävy uskomattoman inhimillinen ja toiveikas. Romaanien ydinsanomana on tekojen sovittaminen ja anteeksianto; vihan ja pahuuden voittava rakkkaus ja ystävyys. Leijapojan kohdalla kyse on lapsuuden ystävien, erilaisista etnisistä taustoista tulevien Amirin ja Hassanin yli kuolemankin jatkuvasta kumppanuudesta. Teos on Hosseinin kirjoista se "poikaromaani". Tuhat loistavaa aurinkoa kertoo puolestaan naisten välisestä ystävyydestä. Kirjan päähenkilöt Mariam ja Laila ovat naitettu vastentahtoisesti samalle miehelle, joka kohtelee heitä huonosti. Ajan kanssa naisten välille syntyy epäluuloista ja kateudesta huolimatta kuitenkin ystävyysside, joka on talibanien hirmuhallintoa ja jopa kuolemaa suurempi.
Olen sen verran vaikuttunut YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n lähettiläänikin toimineen Hosseinin romaanien yleisinhimillisestä arvosta, että olen suositellut niitä opiskelijoilleni lukion historian kulttuurien kohtaamista käsittelevän kurssin kirja-analyysikirjoiksi. Olen myös silloin tällöin jakanut niitä ylimääräisinä historian stipendeinä. Jos mikä, niin toisten, erilaisten kulttuurien ja niissä eläneiden ihmisten kontekstin ja kokemusten ymmärtäminen on omiaan kuromaan ennakkoluulojen railoja meidän telluksen asukkaiden väliltä.
Oikein sydämellistä tulevaa ystävänpäivää teille tutuille ja tuntemattomille!
Kuvalähteet seuraavilta sivuilta: 1, 2, 3 , 4 ja 5
4 kommenttia:
Leijapoika on rankka stoori. Edellisen Comenius-projektimme aiheena oli nuoret ja ihmisoikeudet, ja katsottiin mm. Leijapoika ja tehtiin siitä kirjoitelmia. Luulenpa, ettei meitsistä olisi lukemaan sitä, leffassakin oli nieleskelmistä.
Itse taas odotin Leijapojan olevan rankempi luettuani ensin Tuhat loistavaa aurinkoa. Valitettavasti naisten asema on vieläkin äärimmäisen huono monessa maailman kolkassa ja tämä heijastuu myös Hosseinin kirjoissa. Raskaasta aiheestaan huolimatta suosittelen kyllä ehdottomasti molempia kirjoja. Myös elokuva oli mielestäni hyvä, vaikka se onkin aina hyvin riisuttu versio kirjan alkuperäiseen tarinaan nähden. Kiitos Tilda näistä kirjavinkeistä ja toivottavasti näitä nähdään lisää myös tulevaisuudessa!
Hyvää ystävänpäivää Råtalle! Ja myös Tildalle!!
Hyvä, hyvä - lisää kirjajuttuja.
Kutri: Leijapoika pitäisi kyllä katsoa, jotta osaisi kommentoida, eroaako se kuinka kovasti kirjaversiosta. Mielenkiintoisen kuuloinen projekti!
ST: Minustakin Tuhat loistavaa aurinkoa on huomattavasti rankempi. Kiitos palautteesta :)
anonyymi: kiitos palautteesta ja hyvän mielen toivotuksista :)
Lähetä kommentti